Avoimet puutarhat - unessa

Physocarpus opulifolius 'Amber Jubilee' - Ruskaheisiangervo

Heräsin sunnuntaiaamuna kesken hassun unen. Unessa nukuin sängyssäni ulkosalla, alapihan toisessa reunassa. Havahduin moottorin pörinään ja nousin sängyn laidalle katsomaan, mikä sen aiheuttaa. Parhaillaan pihaan ajoi uutuuttaan kiiltävä, punainen turistibussi. Nousin mennäkseni sanomaan kuskille, että siirtäisi linja-auton varaparkkipaikalle. Ukkokullan pitäisi saada oma autonsa talon eteen. Kuski vastasi minulle, ettei hän aio kauaa viipyä. Kertoi noutavansa porukkaa, joka oli jo aiemmin saapunut tutustumaan puutarhaani Avoimet puutarhat -päivänä. 

Kaiketi olin nukkunut sikeästi, koska en ollut kuullut tai nähnyt, kuinka ihmisiä kulki pihassa ympäriinsä. Huolestuneena yritin saada heitä kiinni kertoakseni kasveista ja puutarhan rakentamisesta. Olisin halunnut myös selittää, että alapihan laidassa näkyvä rotko ja sen ylittävä riippusilta kuuluvat kaivosyhtiölle. Josta ei kuitenkaan ole minkäänlaista haittaa tai häiriötä meille.

Päätin tarjoilla vieraille mehua. Lähdin hakemaan juotavaa ja laseja sisältä. Siellä olikin jo porukkaa tutkimassa kaappejani ja seurustelemassa keskenään olohuoneessa. Muutama herra ja rouva seisoi avoimen jääkaapin edessä pohtien, mitä hyllyiltä ottaisi syötäväkseen. 

Unessa tapahtui paljon muutakin. Herättyäni olin vakuuttunut, että muistan tarinan vielä päivälläkin. Paljon muistan, mutta paljon ehdin unohtaa. Asia, joka unessa tuntuu selvältä ja ymmärrettävältä, ei sitä enää heränneenä olekaan. Moni asia ihmetytti jo unessakin, vielä enemmän aamulla unta muistellessani. Tunnelma oli kuitenkin unessa positiivinen. En herännyt painajaismaiseen oloon, vaan hymy huulilla. Hassu uni.

Vasemmalla Physocarpus opulifolius 'UMNHarbell' ja oikealla Physocarpus opulifolius 'Amber Jubilee'

Lauantaina satuin kameran kanssa alapihalle iltapäivällä, jolloin aurinko paistoi suoraan ruskaheisiangervon lehtiin (Physocarpus opulifolius 'Amber Jubilee'). Postauksen ensimmäisessä kuvassa näet auringon kultaaman loiston. 

Tässä oheisessa kuvassa oikealla on ruskaheisiangervo ja vasemmalla sen kumppanina kasvava purppuraheisiangervo (Physocarpus opulifolius 'UMNHarbell'), jonka ostin 2019 Puutarha Tahvosilla Raaseporissa käydessäni. UMNHarbell on koko kasvukauden tummalehtinen. Ruskaheisiangervon väri taasen vaihtelee keltaoranssista punaiseen.

Pensaiden istutuspaikka on aurinkoinen, mikä saa värit hehkumaan koko kasvukauden.

Viikonloppuna sain viimeisetkin verkot viritettyä kasvien ympärille. Vanhojen omenapuiden ympärille en ole enää aikoihin laittanut verkkoja. Niitä suojaa paksu kaarna ja oksatkin ovat korkealla. Sen sijaan kaikki koristepuut verkotan, nuoret ja vanhat. Pensaista laitan verkot ruusuherukoille, atsaleoille, safiirihortensialle, pensasmustikoille ja hunajamarjoille.

Toista kertaa laitan verkot alppikärhöjen ja tarha-alppikärhöjen tyvelle. Pari vuotta sitten jänikset söivät alppikärhön kaikki versot poikki. Kärhöt joutuivat aloittamaan kasvunsa alusta. Austin-ruusujen ympärille laitan myös verkot, jotta niille olisi helpompi virittää talvisuojaa.

Tänä vuonna en osta ainuttakaan kanervaa, callunaa tai muitakaan vastaavia. Talviset asetelmat ovat kauniita, mutta vähänpä niitä tulee pimeässä ja kylmässä katseltua. Etupihan korkeaksi venynyt marjakuusi kaipaa madaltamista, sillä lumella kuormitettuna sen oksat taipuvat pitkin pituuttaan. Pahimmillaan autojen päälle. Kunnon leikkaus tehdään myöhemmin, mutta nyt napsin latvuksista pätkiä pitkävartisella leikkurilla. Laitoin kukkalaatikkoon multaa, johon tökkäsin marjakuusia koristeeksi. Pikkujouluna laitan havuihin valosarjan.

Korkeisiin porttiruukkuihin  ostin pari viikkoa sitten sypressit. Nyt lisäsin sypressien tyven ympärille marjakuusen oksia. Sypresseihinkin on tarkoitus laittaa valosarjat.

Porttiruukut näyttävät rumilta, kun ruskea sokkelimaali hilseilee niiden pinnasta. Ostin ruukut vuosia sitten edullisesti. Niiden pinta oli käsitelty jollain harmaalla betonimaalilla tms, joka sekin hilseili. En saanut harmaata pintaa pois millään ilveellä. Lopulta maalasin ruukut sokkelimaalilla. Aika pian sekin osoittautui kestämättömäksi ratkaisuksi. Toisaalta sokkelimaali on irrottanut harmaata maalia. 

Kunhan muilta hommiltani ehdin ja viitsin, istahdan ruukkujen ääreen rapsuttamaan hilseilyä pois. Maalien alta paljastuu punatiilen värinen tasainen pinta, joka kelpaisi oikein hyvin.

Sain vihdoin kaikkien kanttausurien huollon tehtyä. Rikkaruohojakin kitkin. Yhtenä syksynä huolsin kanttausurat niinikään myöhään syksyllä. Keväällä ei tarvinnut kovin äkkiä ryhtyä kanttausuria siistimään. Rikkaruohoilta meni tovi, ennenkuin ne yltyivät valtaamaan alaa.

Köynnöshortensia

Saaripalstan Saila ihasteli postauksessaan naapurin köynnöshortensian syysväriä. Omani on monena syksynä ollut täysin keltainen. Toistaiseksi siinä on vielä paljon vihreää, mutta myös oranssinkeltaista. 

Kesällä köynnöshortensiasta jouduttiin leikkaamaan pitkät pätkät pois, kun se oli vaarassa romahtaa käytävälle. Vanhat versot pysyvät hyvin seinässä kiinni, mikäli ovat nuorina siihen kiinnittyneet. Jos vanhat oksat syystä tai toisesta irtoavat, eivät ne enää kiinnity. Silloin painavaksi kasvanut massa on vain leikattavat pois siihen osaan saakka, missä kiinnittymistä vielä on.

Köynnöshortensia on näyttävä kasvi. Se sopii hyvin myös maanpeitekasviksi. Aluksi köynnöshortensia on hidaskasvuinen. Näyttää, ettei siinä tapahdu minkäänlaista kehitystä. Sitten se vain ryhtyy venymään niin ylös kuin sivuillekin. Se siis tarvitsee aikaa.

Kannoin kellarista lyhtyjä ulos ja ripustelin niitä sellaisiin paikkoihin, joista niitä voi ikkunasta käsin katsella. Osaan laitoin jo patteritoimiset led-kynttilät. Osa saa olla tyhjillään, kunnes haen  kaupasta öljykynttilöitä. Ja kunnes päivät vielä lyhenevät. Öljykynttilät palavat kauan, enkä käy niitä päivällä sammuttamassa ja illalla taas sytyttämässä.

Kotikivi

Alapihan Kotikivellä olevaan rapistuneeseen puulyhtyyn laitoin isokokoisen led-kynttilän. Se näkyy olo- ja takkahuoneen ikkunaan sopivasta kulmasta kurkittuna. Puistossa kulkevat näkevät valon esteettä.

Kotikivi oli meidän Juuson lempipaikkoja. Kivellä oli hyvä valvoa mahdollisia hiiriä ja päästäisiä. Nyt kivellä istuu betoninen kissa, joka ei valitettavasti ole kestänyt kovin hyvin talvia. Toinen korva on jo rapautunut pois.

Kiveä tarkemmin katsellessa, huomasin sen sammalpinnassa pikkutorvijäkälää (Cladonia fimbriata). Englannissa tätä kutsutaan trumpettijäkäläksi. Moni tuntee tämän pikarijäkälänä. Yhtä moni varmasti yhdistää pikarijäkälän Helvi Juvosen kauniiseen runoon:

"Jäkälä nosti pikarinsa hauraan,

ja sade täytti sen, ja pisarassa

kimalsi taivas tuulta pidättäen.

Jäkälä nosti pikarinsa hauraan:

Nyt malja elämämme rikkaudelle."

 

- Helvi Juvonen -

Paluu arkeen

Koristeomena Musta Rudolf

Niin mukavaa kuin kaikenlainen juhliminen onkin, arkinen elämä sopii minulle parhaiten. Joulu tuli ja meni, samoin käy uudenvuoden. Tapani mukaan mitoitin joulupöydän antimet turhankin ylenpalttisesti, mitään ei sentään ole mennyt hukkaan. Eipä ole tarvinnut käydä ruokakaupassa hakemassa täydennystä kaappeihin, kun ylijääneitä ruokia on voinut tuunata uuteen uskoon. Kalaruoat tekivät hyvin kauppansa jo joulupöydässä. Kalkkuna taipuu hyvin kiusaukseksi.

Marjakuusi lauantaiaamuna 30.12.23

Lumitöitä on riittänyt kyllästymiseen saakka. Lauantaiaamuna 30.12. ikkunasta ulos vilkaisu kertoi, mitä aamupalan jälkeen on ohjelmassa. Lumitöitä tietenkin. Perjantaina satoi koko päivän märkää lunta, jota käytiin kolaamassa useampaan kertaan. Lumisade jatkui läpi yön ja kinokset senkun kasvoivat.

Pihalle mentyäni, kävin ensi töikseni ravistamassa etupihan marjakuusesta suurimmat lumimöykyt. Marjakuusi on taipuisa ja kestää hyvin painavaakin lumitaakkaa. Luvassa oli reilusti kiristyvää pakkasta, jonka vuoksi katsoin parhaaksi vapauttaa marjakuusen suuremmasta massasta. Pihan lumitöiden jälkeen kiersin vielä puutarhan muutkin puut putsaamassa, ettei niistä lohkeaisi isompia oksia. Samoin putsasin kasvihuoneen päältä lumet. 

Pihan lumitöihin upposi yli kolme tuntia. Loppusuoran jo häämöttäessä aura tuli vihdoin hoitamaan kotitien ja jalkakäytävän. Tuttuun tapaan se lykkäsi sisäänkäyntiin lumivallin, joka oli tietenkin kolattava, jotta pihalta pääsee tarvittaessa autollakin pois. Urakan jälkeen kroppa on loppupäivän hitusen jäykkänä.

Lähijärvelle nousi tapaninpäivänä usvaa.

Joulukiireiden ja toistuvien lumitöiden vuoksi kävelylenkit ovat jääneet vähiin. Tapaninpäivänä lähdimme Ukkokullan kanssa ns. järvilenkille eli kiersimme kahden lähijärven rantojen kautta. Samalla tarkastin, näkyisikö puroalueella koskikaraa, mutta eipä näkynyt.

Jälkimmäisen järven rannalle saapuessamme nousi usva, jolloin näkyvyys kapeni merkittävästi. Järveltä kuului pörinää, joka osoittautui ilmeisesti latua järvelle tekeväksi mönkkäriksi. Vempain veti perässään isokokoista pulkkaa, jonka kyydissä oli muutama lapsi. Rannan tuntumassa tekemänsä käännöksen ajaksi lapset komennettiin pois pulkasta.

Näkymä työhuoneen ikkunasta 27.12.23

Aurinko ei ole kovin paljon meitä hellinyt. Keskiviikkona molluska kuitenkin ilmaantui taivaanrannalle ja lähetti muutamia kultaavia säteitään ennen laskuaan. Mikä lie laiskuuskohtaus minuun iski, kun tyydyin ikuistamaan näkymän työhuoneen ikkunasta. Hetken pähkäilin, pukisinko vaatteet päälle ja menisin kameran kanssa ulos. En sitten mennyt.

Pyykkinarulla roikkuu parhaillaankin vähän erilaisia "vaatteita". Luontoäiti leikittelee materiaaleilla ja muodoilla. Tällä kertaa t-paidan ja verkkareiden sijasta narulla keinuu luminen sydän.

Vihreä väri on näinä aikoina harvinainen löytö pihassa ja puutarhassa. Puuvajan huopakaton reunassa sammal sentään ilahdutti ennen viimeisintä lumimyräkkää. Nyt tämä sammaltähtien kerääntymä on jäänyt lumen alle, mutta sieltä se taas seuraavien plussakelien ansiosta paljastuu.

Runsas vuorokausi vuoden vaihtumiseen. Ehdin hyvin inventoida siemenvarastoni ja päivittää menneen vuoden aikana lukemani kirjat. Näin kaikki taas alkaa uudelleen alusta. Vaan ei täysin alusta, kun takana on jo useamman vuoden harjoittelu. Eli tavallaan jatketaan siitä, mihin jossain vaiheessa on pysähdytty.

Täyttä arkea eteenpäin - kunhan nämä viimeiset pyhät on juhlittu. Tulkaa mukaan!