Syyskuun haaste: Pehmeä

 
Kristiina K:n  syyskuun haasteen aihe on PEHMEÄ. 

Aivan varmasti olisin valinnut kohteeksi lemmikin, jos se olisi ollut mahdollista. Meidän ihanan kissamme Juuson pilvelle muutosta on jo 7 vuotta, joten piti sitten kehittää jotain muuta tilalle.

Puutarhaihmisen jalat joutuvat kesän aikana koetukselle. Multaa on myllättävä ja nurmikkoa leikattava. Niin kivaa kuin paljasjaloin onkin kävellä, puutarhatöitä tehdessäni laitan sukat ja puutarhajalkineet jalkaan. Jalat pysyvät puhtaampina ja terveempinä. 

 
Töiden päätteeksi pesen jalat huolella ja rasvaan ne.  Virossa käydessäni tapaan ostaa hyväksi havaitsemaani jalkavoidetta, jossa on kamomillaa, kamferia ja mehiläisvahaa. Voiteen tuoksukin on hyvä, vaikka en sitä nykyisin voikaan haistaa.

 
Rasvaamisen jälkeen puen kevyet puuvillasukat. Näin voide saa rauhassa tehdä tehtävänsä jalkojeni hyväksi. Eikä minun tarvitse istua paikallani odottamassa voiteen imeytymistä.

Kylmillä säillä ja talvella puen puuvillasukkien päälle vielä kutomani villasukat. Ne otan tietenkin pois nukkumaan mennessäni. Kun varpaat ovat lämpimässä, voi pääkin hyvin.

Säännöllisellä rasvaamisella olen saanut jalkojeni ihon pysymään hyvässä kunnossa. Kantapäihinkään ei nykyisin enää tule kivuliaasti halkeilevia kovettumia.  

Ylimääräisenä plussana jalkojen hoitamisessa saa myös pehmeät kädet. Milläpä muulla sitä rasvaa jalkoihin levittäisi ellei käsillä. 

Kiitos Kristiina näistä kivoista kuukausihaasteista! 

Tammikuun neuleet

 

Tammikuun käsityöt ovat olleet etupäässä villasukkia. Niitä on helppo tikuttaa, vaikka katse ja ajatus olisi ihan jossain muualla. Kuten usein onkin. Sukille on käyttäjiä eli eivät jää turhanpantiksi laatikon pohjalle. Villatakkeja ja -puseroita olisi mukava kutoa, mutta käytän tosi vähän paksumpia neulevaatteita. 

Joulukuussa kudoin kuvan kaltaiset sukat valepalmikkomallilla vaaleansinisestä 7veikasta. Veljentyttö tykästyi niihin. Valepalmikkoa olen käyttänyt aiemminkin, mutta tällaisia pelkästään valepalmikkokoristeisia sukkia näin Susannan kutomina Luonnon luomaa -blogissa. Hyvä idea tehdä samanlaisia sukkia putkeen. Eipä ainakaan mallineule unohdu. Kiitos siis Susannalle oivallisesta vinkistä!

Punaisten valepalmikkosukkien jälkeen syntyi samanlaiset beigestä (691) 7veikasta.

Ja seuraavat ketunruskeasta (273) 7veikasta. Usein tulen kutoneeksi sukkia oman jalan koon mukaan. Se lienee yleisin jalkakoko Suomessa, mutta tarvetta on myös pienemmille ja isommille sukille. Niinpä tämän hetken projektina on kutoa numeron pari suurempia sukkia. (myös miesten jalkaan sopivia sukkia). Valepalmikko-mallineule on siihen erinomainen, koska kerroksia syntyy helposti jo sillä, että kärkeen lisää mallikertoja.

Toinen painotus alkaneelle vuodelle on jämälankojen käyttö. 100 gramman kerästä ei tule sukkaparia, jos vartta ja jalkaosaa venyttää enemmän. Pikkuisten nöttösten käyttäminen varressa mahdollistaa yhden lankakerän riittävyyden sukkapariin. On myös muutenkin taloudellista käyttää jämälangat uusiin sukkiin tai tumppuihin. Tai mitä nyt kukin keksii. 

Vuosi pari sitten monet kutoivat pyllyttimiä. Nyt käsityöryhmissä kudotaan jämälangoista mm. viimapötköjä. Ei siis viinapötkylöitä, vaan pötköjä, joilla torjutaan oven alta tulevaa viimaa/puhallusta. Esimerkiksi kesämökillä.

Somen käsityöryhmissä on kudottu viime aikoina myös "päättymättömiä huiveja". Niihin jämälangat sopivat oikein hyvin. Pitihän sitä itsekin kokeilla. Laitoin pyörylään 120 silmukkaa ja tein niitä kolmessa värissä. Onneksi kokeilin tekelettä kaulaani ennen kuin jatkoin työtä. Mielestäni silmukoita olisi saanut olla enemmän, koska minusta lenkit tulivat liian lähelle kaulaa. Tämä on tietenkin makuasia. 

Näitä "huiveja" voisi kutoa useamman siten, että valitsisi värit johonkin mieluisaan asuun sopiviksi. Silmukoita sen verran enemmän, että lenkit laskeutuisivat alemmaksi. Näin tämä huivi toimisi eräänlaisena asustekoruna.

Näissä polvisukissa varret kudoin pinkkivalkoisesta Polkka-langasta, jota ei enää valmisteta. Jalkaosan viininpunainen (596) 7veikka oli vajaa kerä, eikä sitä ole enää saatavissa. Siksi kudoin molempia sukkia samanaikaisesti nähdäkseni, että lanka riittää kumpaankin jalkaterään.

Mustasta ja värikkäästä Raitalangasta (980) syntyi ihan hauskat nilkkasukat. Musta rauhoittaa iloisenkirjavia värejä. 

Lintu on tepastellut lumessa, silloin kun lunta vielä oli. 16.1.2025

Uutiset kertoivat viime kuun lopulla, että Novita aikoo siirtää lankojen tuotantoa Kouvolasta Englantiin. Muutosneuvottelujen piirissä on 44 henkilöä 63:sta. Loput jäisivät Korialle ja Helsinkiin. 

Itselleni yksi Novitan lankojen valintaan vaikuttanut asia on ollut kotimaisten työntekijöiden työllistävyys.Toki lankojen hyvä saatavuus ja hintojen kohtuullisuuskin on ollut tärkeää. Suomessa on muitakin lankavalmistajia, joiden löytämiseen on panostettava enemmän. Ulkomailta tulee lukuisia lankamerkkejä, joita on melko hyvin saatavilla.

Somen käsityöryhmissä Novitan ratkaisu herätti vilkasta keskustelua ja arvostelua. Moni ilmoitti, että nyt loppui Novitan lankojen ostaminen. Ilmoittivat siirtyvänsä MyHomen (K-ryhmä), Housen (S-ryhmä), Kaupunkilankojen (K-ryhmä) tai Lankavan sukkalankojen käyttäjiksi. Tokmannin Kotikulta-langan valmistusmaasta en löytänyt merkintää. Aiemmin se on ollut Novitan valmistamaa).

Kauppaketjujen omiin tuotemerkkeihin siirtyminen on sinänsä aika outo argumentti, koska kaikki mainitsemani langat valmistetaan Turkissa. Tuskin Turkissa valmistetun langan ostaminen työllistää suomalaista yhtään sen enempää kuin Novitan Englannissa valmistamat langat.

Viime päivinä kaupoissa käydessäni olen pannut merkille, että Novitan lankojen osuus hyllytilasta on supistunut huomattavasti. Citymarketissa valtaosa on MyHome-lankoja. Prismassa House-lankojen määrä on lisääntynyt. Myös Tokmannilla yhä suurempi osuus on Kotikulta-lankoja.

Yritän ottaa ostopäätöksissäni huomioon tuotteen eettiset ja ekologiset näkökulmat. Aina se ei ole mahdollista. Pakkaustietojen lukemiseen pitäisi olla suurennuslasi ja sittenkin ne ovat usein aika epämääräisiä. Kaikille tuotteille ei ole järjellisiä vaihtoehtoja. Hinnallakin on ymmärrettävästi suuri vaikutus. Vaikea olla eettinen ja ekologinen, jos kukkaro huutaa samanlaista tyhjyyttä kuin vatsakin. 

Alapiha 31.1.2025

Lunta ei paljoa ole. Ehkä sitä vielä sataa, saa nähdä. Ollaan kuitenkin jo helmikuussa ja päivän pituus muutama minuutti vaille 8 tuntia. Seuraava kuukausi onkin sitten jo ensimmäinen kevätkuukausi. Sitä odotellessa, mukavaa viikonloppua ja alkanutta helmikuuta!

Puikot suihkii, kerä kierii...

Lähestyvä joulu vai mikä lie, kun innostuin kutomaan punaisia sukkia. Muilla näyttää olevan samat aikeet, sillä punaiset langat on nyt kaikista kaupoista loppu. Omasta varastosta löytyi kaksi kokonaista kerää ja joitakin jämiä.

Näihin sukkiin tein kahdella päällimmäisellä puikolla 10 silmukasta koostuvan pitsikuvion, joka siis toistui kaksi kertaa. Parilla rivillä langankierto tuli kaksi kertaa peräkkäin. Seuraavalla kerroksella ensimmäinen langankierto kudottiin normaalisti oikein ja jälkimmäinen takareunastaan. Näin reiästä ei tullut jättikokoista. Asian huomioiminen vaati aluksi tarkkaavaisuutta. Yhden kerroksen purkamisen jälkeen tämän muistin.

Raitasukkia on mukava kutoa. Tuntuu kuin ne valmistuisivat muita malleja nopeammin, kun koko ajan on tavoite selvillä. Kumpaakin väriä tuli viisi kerrosta vuorotellen. Ensin tein raitasukat pienemmässä koossa.

Toisista raitasukista tuli pari kokoa suuremmat. Jälleen kerran sain todeta, miten pitkän pätkän kutoo pienestäkin lankakerästä. Valkoista lankaa oli enää nöttönen jäljellä, mutta hyvin se riitti peräti kolmeen viiden kerroksen raitaan.

Langan vähetessä vaarallisen nopeasti, kutomisen vauhti kiihtyy. Ikäänkuin nopeammin kutomalla lanka riittäisi pidemmälle. Samoin olen huomannut esimerkiksi palmikkokuvioita tehdessäni väänteleväni puikkojen kera jalkoja sohvalla. Kenties ne apupuikolle siirretyt silmukat palautuvat jalkateriä kiertämällä sujuvammin.

Kivan neulepannan ohjeen olen löytänyt Satun Tuulia -blogista. Olen tehnyt tällä ohjeella useita pantoja. Tällä kertaa tein vähän kapeamman pannan eli laitoin 26 silmukkaa. Kapeampana panta toimii sopivasti korvien lämmittäjänä. Varsinkin pitkien hiusten kanssa tällainen panta on mukava asuste. Leveämmällä pannalla korvaa melkeinpä piponkin.

Jules-mallineuleella (ohje löytyy mm. täältä) saa sukkiin kivan pinnan yksivärisiin sukkiin. Samainen mallineule toimii hyvin myös pipoissa ja kaulahuiveissa. Ruskeasta (064) 7veikasta kudotuissa sukissa on 14 s/puikko, jotta mahtuvat miehenkin jalkaan.

Puutarhan Lumo -blogin Kruunuvuokko oli kutonut Aapeli-sukat, joista minäkin innostuin. Ilmainen ohje löytyy Verkkolehti Ullasta. Malli on hieno, eikä ollenkaan vaikea. Ohjeessa 42-kenkäkoon sukka tehdään 7veikasta 48 silmukalla. 

Sukkaa kutoessani huomasin aika pian, että siitä tulee melko tiukka. Palmikkokin kiristää suoraa neuletta enemmän. Jatkoin 48 silmukalla, mutta jätin sukan lyhyemmäksi. Valmis sukka sujahti omaan jalkaan, joka on hoikka tai ainakin normikokoinen. Neljäkakkosen jalkaan Aapeli-sukka olisi pysähtynyt jo nilkan kohdalla.

Miesten sukkaan suositellaan 13 tai 14 silmukkaa puikolle langasta ja käsialasta riippuen. Aapeli on kiva ohje hoikalle jalalle. Tavallisen miehen jalkaan tätä sukkaa tehdessäni lisäisin kuitenkin silmukoita esimerkiksi nurjien kohdalle. Tai sitten tekisin kolmen silmukan palmikot.

Mustalla langalla on suorastaan pimeää kutoa. Tavallinen perussukka valmistuu ilman otsalamppuakin, mutta auta armias, jos on joku ongelmatilanne. Silloin lisävalo on tarpeen.

Näihin sukkiin käytin pienen kerän valkoista lankaa kutomalla siitä kolme kuvioriviä varteen. 

Oranssista 7veikasta ja oranssisävyisestä Paraati-langasta (kampanjalanka muistaakseni Cittarista) tein perussukat toukokuisella Tukholman-matkalla sairastuneelle ystävälle. Värejä rakastava, luova persoona ei todennäköisesti enää koskaan kävele, mutta iloista lämpöä hänen jalkansa edelleen tarvitsevat. 

Beigen väristen nilkkasukkien mallineule varressa ja jalan päällä on jyväjoustin. Helppo ja näyttävä malli. 

Näin talviaikaan kädet kuivuvat ahkerasta rasvaamisesta huolimatta. Etenkin nurjat silmukat hiertävät etusormen nahkaan kipeän kohdan. Laitoin sormeen laastarin, joka taasen hidasti kutomista puikon osuessa sopivasti laastarin reunaan. 

Tapaan myös käyttää resorissa ja kantalapussa pienempää puikkoa. Onkohan joku käynyt teroittamassa kolmosen puikkoni, kun se se kutoessani tökkäsi useasti suoraan oikean käden etusormen kynnen alle? Auts, että sattuikin kipeästi. Lopulta laastaroin tämänkin sormen, jotta kynnenalunen saa rauhassa tervehtyä. 

Lankainventaariota tehdessäni löysin jämälankakerien vierestä pari tekokarvatupsua. Pitihän niille kutoa pipo. Kuvan punainen tupsu ei ole noin räikeä, vaan etenkin tyvestä enemmän viininpunainen. Hämyisenä pilvipäivänä lisävalo oli valokuvauksessa tarpeen ja näin kattolamppu vääristi tupsun väriä.

Viininpunaisella 7veikalla kudotun pipon mallineule on resorin jälkeen vohvelineule. Kavennuksiin minulla ei ollut ohjetta, joten tein sen etupäässä mutu-tuntumalla. Päälaella kavensin ensin osan nurjista silmukoista ja sitten osan oikeista silmukoista.

Vohvelineule

1.-2. krs: kaikki silmukat oikein.
3.-4. krs: 2 oikein, 2 nurin
Toista näitä kerroksia.

Ennen joulua valmistuu ehkä vielä yhdet vähän pidempivartiset nilkkasukat. Sitten onkin neuleiden osalta tämän vuoden silmukat suihkittu.

Nyt on saatu vuoroin lunta, vuoroin pakkasta. Mieluummin näin, kuin harmautta ja loskaa.

Huhtikuun sukat uudemman kerran

Näyttää vahvasti siltä, että kevään käsityöinto on hiipumassa. Päivien valoisan ajan lisääntyminen houkuttelee pihalle piippoja vahtaamaan, rapsuttamaan ja milloin mitäkin kyhnyttämään. Jos illan suussa hetkeksi sohvalle istahtaa, ei siinä enää puikot käsiin hakeudu.

Olen tehnyt aiemminkin Niina Laitisen Levottomat -sukat. Tällä kertaa käytin 7veikan vaaleanpunaista (525 Geisha) ihan siitä syystä, että sitä sattui olemaan kaksi kerää. Pidempivartisiin sukkiin ei 100 gramman kerä riitä.

Tämä on kaunis malli, enkä koe sitä vaikeaksi. Tarkkaavaisuutta mallikaavion seuraaminen tietenkin vaatii, jotta kuvio toteutuu oikein.

Raitasukkia on hauska tehdä. Valmistuvat mukamas nopeammin, kun koko ajan on tavoitteena seuraava raita.

Lankana 7veikan "ketunruskea" (644) ja valkoinen. Yleensä kudon 7veikkaa 3.5 puikoilla. Nyt kokeilin kolmosia, jonka vuoksi laitoin 56 silmukkaa.

Yhdet banaanisukat jo tein, mutta mallin toteutus keltaisella langalla houkutteli. Sukan kärkeen laitoin tummanruskeaa (Lankavan Lysti nro 868). Puikkoina 3.5 ja silmukkamäärä 48.

Netissä on keskusteltu, pysyvätkö nämä banaanisukat hyvin jalassa, kun niissä ei ole perinteistä kantapäätä. Hyvin pysyvät ainakin itselläni.

Kesällä pipolla ei käyttöä ole, mutta tulipa nyt tehtyä kirkkaanpunaisesta (549) 7veikasta itselle uusi pipo. Työssä 60 cm:n pyöröpuikko nro 3. Silmukoita 120.

Mallineule

1-2 kerrokset: 1 o 1 n 2 o
3-4 kerrokset: 1 n 1 o 1 n 1 o
5-6 kerrokset: 3 o 1 n
7-8 kerrokset: 1 n 1 o 1 n 1 o

Punaista pipoa aloittaessani huomasin langan säikeiden olevan irrallaan. Alussa oli myös pari solmua. Solmuista varoitetaan vyötteessä. Moni niistä valittaa. Kohdalleni ei ole vuosien aikana montaakaan solmua sattunut. Sen sijaan tuo kuvassa näkyvä langan säikeiden "irrallisuus" haittasi sekä silmukoiden luomista että kutomista. Piti olla tarkkana, jotta puikolle sai koko silmukan, eikä vain osaa siitä. Niinpä luovuin jo alkusenteillä tämän langan käytöstä. Avasin kerää aika monen metrin verran, eikä tilanne paljon parantunut.

Koska kyseessä oli hiljattain ostettu kerä, sen vyötekin oli paikallaan. Siten myös langan eränumero. Laitoin Novitalle asiakaspalautetta, johon vastattiinkin nopeasti erilaisten selitysten kera. Liitin asiakaspalautteeseeni langasta ottamiani kuvia. Kuvat kertoivat heille ongelmasta, eikä minun tarvinnut viallista kerää lähettää heille. Sain muutaman päivän kuluttua uuden lankakerän. Tosin samaa sävyä se ei ole, mutta punaista kuitenkin.

Pipon jälkeen palasin takaisin raitasukkiin. Tässä 7veikan tummanlilasta (724) ja valkoisesta (011) normisukat 48 silmulla ja 3.5 puikoilla. Kunkin raidan korkeus 4 kerrosta.

Nämä raitasukat tein 7veikan vaaleasävyisestä Nummi-langasta (955) ja Lankavan beigestä Lysti-langasta (869). Kunkin raidan korkeus 4 kerrosta.

Luonnonvalkoisesta 7veikasta (010) tein pitsisukat. Malli muistuttaa kaaripitsiä, mutta ei ilmeisesti se ole. Helppo ja nopeatekoinen tämäkin malli.

Äitini oli aikoinaan ahkera kutoja. Hän piti muksunsa ja muut läheisensä villasukissa. Viimeisinä vuosinaan äiti ei kovin paljon enää kutonut. Muutama kerä lankaa häneltä jäi. Tämän punasävyisen Nalle Colorin (844) löysin äidin jäämistöstä sitä runsas kaksi vuotta sitten siivotessani.

Nalle Colorista tein nilkkasukat 3:n puikoilla käyttäen netistä löytämääni kuvaa, jossa mallineule menee seuraavasti:

1. krs: 5 o, 2 n
2. krs: 3 o, 2 oikein yhteen, lk, 2 n
3. krs: 5 o, 2 n
4. krs: 2 o, 2 oikein yhteen, lk, 1 o, 2 n
5: krs: 5 o, 2 n
6. krs: 1 o, 2 oikein yhteen, lk, 2 o, 2 n
7. krs: 5 o, 2 n
8. krs: 2 oikein yhteen, lk, 3 o, 2 n

Pihasta on viimeisetkin lumet häipyneet. Katuojassa on molemmin puolin sisäänkäyntiä pari isohkoa lumiklönttiä. Nekin varmasti sulavat pian. Harja-autot kiersivät viikolla siivoamassa katuja hiekoitushiekasta. Nyt pölyää vähemmän.

Talon etelänpuolen ikkunapellit on nyt uusittu. Työ oli sovittu tehtäväksi jo viime keväänä, mutta valittu yritys teki niinsanotusti oharit. Kävivät mittaamassa materiaalitarpeen ja sopimassa työn ajankohdasta. Eikä sitten kukaan tullutkaan. Soittoihin kyllä vastattiin ja luvattiin tulla, mutta eivät saapuneet eivätkä millään tavoin saapumattomuuttaan selittäneet. Jätettiin asia talveksi hautumaan. Käynnistettiin projekti nyt uudelleen ja löydettiin omalta kylältä toinen yritys, joka hoiti homman hienosti.

Pellityksen valmistuttua pääsenkin pesemään ja öljyämään pation ja pergolan laudoitusta. Sen jälkeen voi jo ryhtyä vähitellen asettelemaan isoja piharuukkuja paikoilleen. Kukkia ne saavat vielä odottaa.

Sukkapostauksen julkaisupäivämäärä lipsahti menneisyyteen eli viime viikolle, vaikka tarkoitus oli julkaista se huomenna, torstaina 27.4. Vahinko ei ole suuren suuri.

Maaliskuun sukkia + pohdintaa

Ihan vielä ei pääse pihahommiin, joten edelleen on hetki aikaa antaa puikkojen suihkia. Parhaillaan on tekeillä Niina Laitisen Levottomat. Sellaiset olen kutonut kerran aiemminkin. Tällä kertaa teen sukat vaaleanpunaisesta 7veikan langasta (525 Geisha). En yleensä esittele keskeneräisiä töitä, mutta nyt teen poikkeuksen. Olen lähestulkoon varma Levottomien valmistumisesta.

Novita x Fazer II -lehdestä poimin Domino VI -sukat. Tapani mukaan oikaisin ohjetta siten, että tein kuvion vain varteen ja lyhyen pätkän kärkeen. Lankojen värit ovat kerrankin ohjeen mukaiset eli 7veikan ruskea (turve 691), vaaleanpunainen (marjapuuro 053) ja valkoinen (010).

Marjapuuron sävyisestä Nummi-langasta (948) kudoin tällaiset sukat. Kuvan mallineuletta olen käyttänyt aiemminkin. Helppo ja kivan näköinen. Ensin 7 kerrosta 1 o 1 n ja sen jälkeen 7 kerrosta 1 n 1 o.  

Banaanisukka on näköjään netin käsityöryhmien tämän hetken hitti. Hauskimmat näistä olisi tullut keltaisesta langasta, vaan eipä ollut sitä väriä omassa varastossa. Niinpä kudoin resorin valkoisella ja muun sukan kirjavalla Paraati-langalla (950). 

Helppo ja nopea kutoa. Ainoa ongelma on näin talviaikaan usein esiintyvä etusormen ihon kuivuminen, jolloin etenkin nurjien silmukoiden kutominen on kivuliasta. Laastari sormessa kestää vain hetken ja hidastaa kutomista sekin. Tähän jokatalviseen riesaan en ole toistaiseksi keksinyt pätevää ratkaisua.

Banaanisukat istuvat yllättävän hyvin jalkaan, vaikka niissä ei perinteistä kantapäätä olekaan. Sukkien ohje on seuraava:

1. ja 4. puikoilla: 2 o, 2 n
2. ja 3. puikoilla: 3 kerrosta oikein, kolme kerrosta nurin

Resorin ja kärkikavennukset voi tehdä oman halunsa mukaan.

Satun Tuulia -blogissa on lukuisia kivoja neule- ja muita ohjeita. Olen löytänyt sieltä monta kivaa vinkkiä omaan käyttöön. Satulla on taito somistaa neuleensa kauniisti kuvauksia varten. On pelkästään jo ilo katsella hänen töitään, kiitos Satu!

Ohjeen tähän pipoon poimin SatunTuulialta. Mietin hetken, teenkö pipoon myös tupsun. Valmiita sellaisia ei varastossani nyt ole. Pipo taitaa jäädä omaan käyttöön, joten se ei kaipaa tupsua.

Kaktukseni aloitti tämän vuoden kolmannen kukinnan.

Lopuksi hiukan pohdintaa otsakkeella: Villasukat; miten kestää, miten pestä?

Netin käsityöryhmissä keskustellaan ja kiistellään jatkuvasti eri lankojen kestävyydestä. Myös siitä, kuka pesee, missä, milloin ja miten. On villasukan käyttäjiä, jotka eivät pese koskaan sukkiaan. Ja niitä, jotka pesevät hyvinkin usein sekä kaikkia variaatioita näiden väliltä.

Käytän kotona villasukkia syksystä kevääseen lähes päivittäin. Kesällä harvemmin, ellei ole erityisen koleaa. Useimmiten villasukan alla on tavallinen ohut sukka. Ulkojalkineissa villasukkia käytän lähinnä saappaissa. Meillä on saarniparketti ja pesutiloissa laattalattia. Kummankaan ei pitäisi kovin paljon sukkia kuluttaa. Olen kuullut väitteen, jonka mukaan laminaatti kuluttaisi villasukkia enemmän. Väitteen paikkansapitävyydestä en osaa sanoa.

Käytössäni on useita villasukkapareja, joita kierrätän. Laitan käytössä olevat villasukat pyykkiin viikon käytön jälkeen, elleivät ole jossain tilanteessa erityisesti likaantuneet. Pesen villasukat pesupussissa max. 40 asteessa hienopesussa. Meillä siivotaan säännöllisesti. Mielestäni meillä on siistiä. Siitä huolimatta koen sukkien likaantuvan ja kaipaavan säännöllistä pesua. 

Mikäli sama sukkapari olisi jatkuvasti käytössä, se ilman muuta kuluisi nopeammin. Kun on useampi sukkapari, joita vielä kierrättää, kuluminen on paljon hitaampaa. Myös sukissa käytetty käsiala vaikuttaa kulumiseen. Ohuemmilla puikoilla ja/tai tiukemmalla käsialalla tulee tiiviimpää ja kestävämpää. Käytetty lankakin on oleellinen tekijä. Sukkia varten kannattaa valita lanka, jossa villan vahvikkeena on muita materiaaleja. 

Nuoruuden ja pikkulapsivuosien jälkeen oli pitkä tauko kutomisessani. Innostuin uudelleen kutomisesta 2014, jonka jälkeen puikot ovatkin suihkineet ahkerasti. Äitini käsissä oli varsinkin talvisin aina kutimet.Hän huolehti siitä, että koko katras pysyi hyvin villasukissa. Vuosia minäkin tallustelin äidin sukissa. Oman tuotantolinjan käynnistyttyä olen ottanut valmiiden töiden laatikosta sukat myös itselleni. Usein tulee valittua sellaiset, joiden kuvittelen ilahduttavan vähemmän muita. Pari kertaa olen toki tehnyt varta vasten itselleni kauniit ja mieluisat sukat.

Kovin montaa sukkaparia en tuon vuoden 2014 jälkeen ole rikkinäisinä roskiin heittänyt. En ole niitä ihmisiä, jotka leikkaavat reikäisen kärkiosan pois ja kutovat vanhaan varteen uuden sukan. Tuhlausta tai ei, mutta pitkään samoissa sukissa kulkeneena koen reikäisten sukkien ansaitsevan pääsyn reikäsukkien taivaaseen, missä lieneekään. Roskien polttouunissa todennäköisesti. 

Muutama päivä sitten sohvalla köllöttäessäni, Ukkokulta huomautti villasukkieni uusista ilmastointiaukoista. Vilkaisin sukkien pohjia ja niinpä olivatkin hiutuneet liian ilmaviksi. Tsekkasin, että nuo sukat olen kutonut 2017. Olen siis tassutellut niissä ja pessyt niitä lähes kuusi vuotta. En tietenkään samoissa sukissa koko tuota aikaa, mutta lukuisia viikkoja kuitenkin. Aika hyvin ovat kestäneet käyttöä ja pesuja.

Auringonnousu 27.2.2023

 

Lämmikettä varpailla ja lukuravintoa sielulle

Iltojen pimentyessä ja säiden kylmetessä puikot ja lanka etsiytyvät sohvannurkassa istuvan naisen hyppysiin vääjäämättä. Olen jo pidempään suunnitellut jonkun kivan neulepuseron aloittamista, mutta mieluinen malli ei toistaiseksi ole tullut vastaan. Niinpä mennään edelleen näillä pienneuleilla, joita tehdessä ajatukset voivat harhailla vaikka seuraavassa kesässä.

Raitasukat ovat aina ajankohtaisia ja mukavia tehdä. Kuvan sukkiin valikoitui tummanharmaa, valkoinen ja viininpunainen. Triosta muodostui rauhallinen kokonaisuus. Kudoin varren hieman tavallista pidemmäksi, jotta nilkatkin pysyvät lämpiminä.

Matalavartiset pitsisukat kudoin vihreästä (väri 039 korsi) 7veikasta. Pitsimalli on FB:n Villasukat villitsee -ryhmästä.

Paljon käytetyt punasävyiset villasukkani hiutuivat pohjista hyvin ilmastoiduiksi "verkkosuksiksi". En alkanut varsiin uutta jalkaosaa tekemään, vaan kudoin kokonaan uudet sukat. Varsiin käytin vanhaa 7veikan Raita-lankaa. Raita-lankakerän koko määritteli varren pituuden. Punnitsin kerän ja jaoin sen kahdeksi pieneksi keräksi, jolloin molempiin sukkiin riitti saman verran lankaa.

Lupaan monen monta kertaa tehdä uusia sukkia myös itselleni. Jostain kumman syystä näin ei kuitenkaan tapahdu, vaan itselle tarkoitetut lähtevät jonkun toisen jalkoja lämmittämään. Nämä uudet punaiset vein heti kuvaamisen jälkeen vaatekaappiini, josta ne eivät kovin helposti vieraille kulkeudu. Varsinkin, kun aion laittaa ne illalla jalkaan.

Vaihteeksi pipoja. toinen ruskeasta (väri 691 turve) ja toinen luonnonvalkoisesta 7veikasta. 

Mallineuleena Suvikumpu -blogista löydetty kuvioneule, johon olen kovin mieltynyt. En ole vielä päättänyt, teenkö näihin tupsun. Moni tykkää tupsuttomasta mallista.

 

Edellisten pipojen tapaan kivalla mallilla mustasta 7veikasta tehty pipo. Laatikosta löytyi musta-harmaa tekokarvainen tupsukin, jonka kiinnitin pipoon napilla siten, että tupsun saa halutessaan pois.

Kaikissa kolmessa pipossa silmukkamäärä on 120. Resorissa oikeat silmut on kudottu takareunoistaan, jolloin tulee napakka ja kaunis resori. Puikkoina sukkapuikot 3,5 ja pyöröpuikot 60 cm.

Lukeminen ei suinkaan lopu  kesäkaudellakaan. Syksy ja talvi kyllä lisäävät lukemista merkittävästi. Harvoin olen niin väsynyt, että ryhtyisin illalla sänkyyn mennessäni heti nukkumaan. Ei, uni tulee paremmin, kun edes muutaman sivun ennen valojen sammuttamista lukee. 

Kuvan kirjoja en ole vielä ehtinyt edes aloittaa. Syksyn uutuuskirjojen anti on tänäkin syksynä runsasta. Mielenkiintoisia opuksia on tullut ostettua ja lainattua kirjastosta. Veljenvaimo muisti minua jälleen kerran mieluisalla kirjakaupan lahjakortilla. Siitä käytin jo osan tuoreen Nobelin kirjallisuuspalkinnon voittajan Annie Ernauxin kirjaan "Isästä ja äidistä". 

Sorbus ulleungensis Dodong - Tuurenpihlaja

Tänä vuonna syksyyn solahtaminen sujui kerrankin aika kivuttomasti. Osansa varmasti on mieltä kohottavalla reissulla ystävän kanssa Italiaan ja ilman muuta kerrassaan upealla ruskalla. Osallistun kevätkauden tapaan jälleen kerran viikossa mukavien rouvien kässäkerhoon, joka puikkojen suihkimisen ohella toimii myös sosiaalisena tapahtumana. Iso plussa on annettava lisäksi rouvien kokkaustaidoille. Johan tässä itselläkin on herännyt uudenlainen kiinnostus kokeilla mielenkiintoisia reseptejä.
 

Lämpimiä varpaita ja antoisia lukuhetkiä teillekin!