Liisan kukat mielessäin

 
Löydän ideoita neuleisiin lehdistä, netistä ja usein myös blogeista. Kun yhdet sukat saan valmiiksi, heti tekee mieli aloittaa seuraavat. Silloin värin ratkaisee pitkälti se, mitä lankoja omasta varastosta löytyy. 

 
Liisan kasvit blogissa en muista neuleita nähneeni. Sen sijaan kukkia Liisalla on sisällä ja ulkona toinen toistaan kauniimpia. Monille Liisan kasvit -blogin lukijoille on jo varmaan käynyt selväksi hänen voimavärinsä. Oranssia, keltaista, okraa. Ilman muuta kasvi-ihmisen kokoelmaan kuuluu myös vihreä väri. Keltainen ja oranssi väri kukissa eivät ole niitä suosituimpia. 

Olen tykästynyt Liisan vankkumattomaan rohkeuteen pysyä mieliväriensä kannalla. Jos jostain tykkää, miksi suotta tuuliviirin lailla vaihtaisi mielipiteitä sen mukaan, mitä muut sanovat tai tekevät. 

 
Liisan kasvit mielessäin lähdin lankakaupoille. Eipä ollut helppoa löytää keltaista tai oranssia lankaa. Vihdoin viimein eräässä lohjalaisessa kaupassa oli Kaupunkilangan Kivijalkaa sekä keltaisena, oranssina että myös tuollaisena ruosteen sävyyisenä. En ole aiemmin Kaupunkilankoja ostanut, koska ne valmistetaan Turkissa. Haluaisin euroistani edes osan jäävän kotimaahan. Se alkaa olla vaikeaa, oli kyse sitten mistä tahansa tuotteesta. 

Kaupunkilangan Kivijalka on yllättävän mukavaa kutoa.  Sen vahvuus vastaa Novitan 7veikkaa. Se on konepestävää. Koostumus 75 % villaa, 25 % polyamidia.  

Seuraavat sukat teinkin sitten jämälangoista. Tai varret, jalkaosuuteen ei pienet nöttöset riittäneet. Näin kuvan lailla toteutetut sukat netissä. Ohjetta ei ollut, mutta kuvasta oli helppo päätellä idea. Varren kudoin tasona ainaoikeaa siten, että jätin kunkin langan päättelemättä. Varteen tuli 40 s, korkeuden mittasin summanmutikassa omiin jalkoihin sovittamalla.

Jalkaosuutta varten poimin silmukat (13 s/puikko) varsiosuuden alareunasta. Päättelemättömien lankojen takapuolelta, koska tarkoitus on jättää langanpätkät koristeeksi. Kun jalkaosuuskin tuli valmiiksi, ompelin varren sauman kiinni. Solmin langanpätkät tiukasti ja leikkasin ne mieleisen pituisiksi. 

Helppo toteutus. En punninnut, paljonko lankanöttösiä kului. Ei paljoa, joten aika monta tällaista sukkaa saa kutoa jämälankoja vähentääkseen. 

Helmikuussa on monen miespuolisen tutun syntymäpäivä. Laatikossani oli jostain tarjouksesta ostettu 150 g kerä tummanharmaata 7veikkaa. 100 gramman kerä ei isokokoisiin sukkiin riitä. Kudoin langasta 43 kokoiset sukat käyttäen mallineuleena vohvelikuviota.
 

Katselin kässälikkojen tapaamisessa Ullan hyppysissä valmistumassa olevia Helmi Orvokeita. Teki mieli kutoa itsekin sellaiset, tällä kertaa tummansinisinä. Merja Ojanperän Helmi Orvokki on aina yhtä kiva kutoa. Aika monet näitä on jo tullut tehtyä.

Helmi Orvokit valmistuivat lauantaina eli tammikuun viimeisenä päivänä. Laskin kutoneeni tammikuun aikana kahdeksat aikuisten sukat ja yhdet pikkulapsen sukat. 

Viikko sitten siivosin ja inventoin sekä pakastimen että jääkaapin, mistä olen jo täällä blogistaniassa kertonutkin. Pakastimen inventoinnissa löytyi lukuisia pusseja omenalohkoja ja raparperipaloja. Tyhjensin osan pusseista isoon kattilaan ja lisäsin joukkoon pari rasiallista punaherukoita. Keitin niistä vähän sokeria ja vettä lisäämällä hilloketta, joka maistuu aamupuuron päällä. Vielä on matkaa seuraavaan satokauteen. Syömistä varten sitä satoa säilötään, joten paras tyhjentää pakastinta ahkerasti tilaa uudelle tehdäkseen. 

Haluaisitte todennäköisesti katsella hienoja tinttikuvia. Valitettavasti minun vempaimillani sellaisten ottaminen ei ole taattua. Olen harva se päivä kovin tohkeissani uusista lintuhavainnoista. Jaksan jatkuvasti ihmetellä pyrstötiaisten vierailuja pihallamme. Missä ne ovat kaikki aikaisemmat vuodet piileskelleet? Olivat sitten missä tahansa, iloitsen nähdessäni niitä nyt joka päivä.

 

Tammikuun lopussa sain kokea lisää lintuihmeitä. Työhuoneen ikkunasta näkyvässä syreenissä istui outo lintu, jollaista en ole livenä aiemmin nähnyt. Kamera käteen ja lintua tähtäämään, mutta se ei halunnutkaan tehdä yhteistyötä kanssani. Aikansa siemenpöntössä ruokailtuaan lintu lensi ensin syreenin oksalle ja sieltä pois.

 

Luontoportti tietokoneesta auki. Aika pian saatoin todeta nähneeni tiklin. Onpa hauskan värikäs lintu. Siemenpöntön oikealla puolella pilkistää tiklin punainen naama. Lisäsin kuvaan nuolen osoittamaan tiklin sijaintia. Ihan vain todisteeksi, että nähty ja kuvattu on. Mitäpä tällaisissa asioissa teitä huijaamaan.
 

Vaahterassa roikkuu jääpuikkoja.

Pieniä ovat nämä meikäläisen arjen ilot. Pieniä, mutta sitäkin suurempaa iloa tuottavia. 

Näin siis alkoi helmikuu. Kylmää on mittarin näyttäessä aamuisin -23. Onneksi päivällä pakkanen vähän lauhtuu auringon kimaltaessa hangella ja lämmittäessä sohvalla istujaa.

Kivaa helmikuuta teille kaikille! 

Puikot suihkii, kerä kierii...

Lähestyvä joulu vai mikä lie, kun innostuin kutomaan punaisia sukkia. Muilla näyttää olevan samat aikeet, sillä punaiset langat on nyt kaikista kaupoista loppu. Omasta varastosta löytyi kaksi kokonaista kerää ja joitakin jämiä.

Näihin sukkiin tein kahdella päällimmäisellä puikolla 10 silmukasta koostuvan pitsikuvion, joka siis toistui kaksi kertaa. Parilla rivillä langankierto tuli kaksi kertaa peräkkäin. Seuraavalla kerroksella ensimmäinen langankierto kudottiin normaalisti oikein ja jälkimmäinen takareunastaan. Näin reiästä ei tullut jättikokoista. Asian huomioiminen vaati aluksi tarkkaavaisuutta. Yhden kerroksen purkamisen jälkeen tämän muistin.

Raitasukkia on mukava kutoa. Tuntuu kuin ne valmistuisivat muita malleja nopeammin, kun koko ajan on tavoite selvillä. Kumpaakin väriä tuli viisi kerrosta vuorotellen. Ensin tein raitasukat pienemmässä koossa.

Toisista raitasukista tuli pari kokoa suuremmat. Jälleen kerran sain todeta, miten pitkän pätkän kutoo pienestäkin lankakerästä. Valkoista lankaa oli enää nöttönen jäljellä, mutta hyvin se riitti peräti kolmeen viiden kerroksen raitaan.

Langan vähetessä vaarallisen nopeasti, kutomisen vauhti kiihtyy. Ikäänkuin nopeammin kutomalla lanka riittäisi pidemmälle. Samoin olen huomannut esimerkiksi palmikkokuvioita tehdessäni väänteleväni puikkojen kera jalkoja sohvalla. Kenties ne apupuikolle siirretyt silmukat palautuvat jalkateriä kiertämällä sujuvammin.

Kivan neulepannan ohjeen olen löytänyt Satun Tuulia -blogista. Olen tehnyt tällä ohjeella useita pantoja. Tällä kertaa tein vähän kapeamman pannan eli laitoin 26 silmukkaa. Kapeampana panta toimii sopivasti korvien lämmittäjänä. Varsinkin pitkien hiusten kanssa tällainen panta on mukava asuste. Leveämmällä pannalla korvaa melkeinpä piponkin.

Jules-mallineuleella (ohje löytyy mm. täältä) saa sukkiin kivan pinnan yksivärisiin sukkiin. Samainen mallineule toimii hyvin myös pipoissa ja kaulahuiveissa. Ruskeasta (064) 7veikasta kudotuissa sukissa on 14 s/puikko, jotta mahtuvat miehenkin jalkaan.

Puutarhan Lumo -blogin Kruunuvuokko oli kutonut Aapeli-sukat, joista minäkin innostuin. Ilmainen ohje löytyy Verkkolehti Ullasta. Malli on hieno, eikä ollenkaan vaikea. Ohjeessa 42-kenkäkoon sukka tehdään 7veikasta 48 silmukalla. 

Sukkaa kutoessani huomasin aika pian, että siitä tulee melko tiukka. Palmikkokin kiristää suoraa neuletta enemmän. Jatkoin 48 silmukalla, mutta jätin sukan lyhyemmäksi. Valmis sukka sujahti omaan jalkaan, joka on hoikka tai ainakin normikokoinen. Neljäkakkosen jalkaan Aapeli-sukka olisi pysähtynyt jo nilkan kohdalla.

Miesten sukkaan suositellaan 13 tai 14 silmukkaa puikolle langasta ja käsialasta riippuen. Aapeli on kiva ohje hoikalle jalalle. Tavallisen miehen jalkaan tätä sukkaa tehdessäni lisäisin kuitenkin silmukoita esimerkiksi nurjien kohdalle. Tai sitten tekisin kolmen silmukan palmikot.

Mustalla langalla on suorastaan pimeää kutoa. Tavallinen perussukka valmistuu ilman otsalamppuakin, mutta auta armias, jos on joku ongelmatilanne. Silloin lisävalo on tarpeen.

Näihin sukkiin käytin pienen kerän valkoista lankaa kutomalla siitä kolme kuvioriviä varteen. 

Oranssista 7veikasta ja oranssisävyisestä Paraati-langasta (kampanjalanka muistaakseni Cittarista) tein perussukat toukokuisella Tukholman-matkalla sairastuneelle ystävälle. Värejä rakastava, luova persoona ei todennäköisesti enää koskaan kävele, mutta iloista lämpöä hänen jalkansa edelleen tarvitsevat. 

Beigen väristen nilkkasukkien mallineule varressa ja jalan päällä on jyväjoustin. Helppo ja näyttävä malli. 

Näin talviaikaan kädet kuivuvat ahkerasta rasvaamisesta huolimatta. Etenkin nurjat silmukat hiertävät etusormen nahkaan kipeän kohdan. Laitoin sormeen laastarin, joka taasen hidasti kutomista puikon osuessa sopivasti laastarin reunaan. 

Tapaan myös käyttää resorissa ja kantalapussa pienempää puikkoa. Onkohan joku käynyt teroittamassa kolmosen puikkoni, kun se se kutoessani tökkäsi useasti suoraan oikean käden etusormen kynnen alle? Auts, että sattuikin kipeästi. Lopulta laastaroin tämänkin sormen, jotta kynnenalunen saa rauhassa tervehtyä. 

Lankainventaariota tehdessäni löysin jämälankakerien vierestä pari tekokarvatupsua. Pitihän niille kutoa pipo. Kuvan punainen tupsu ei ole noin räikeä, vaan etenkin tyvestä enemmän viininpunainen. Hämyisenä pilvipäivänä lisävalo oli valokuvauksessa tarpeen ja näin kattolamppu vääristi tupsun väriä.

Viininpunaisella 7veikalla kudotun pipon mallineule on resorin jälkeen vohvelineule. Kavennuksiin minulla ei ollut ohjetta, joten tein sen etupäässä mutu-tuntumalla. Päälaella kavensin ensin osan nurjista silmukoista ja sitten osan oikeista silmukoista.

Vohvelineule

1.-2. krs: kaikki silmukat oikein.
3.-4. krs: 2 oikein, 2 nurin
Toista näitä kerroksia.

Ennen joulua valmistuu ehkä vielä yhdet vähän pidempivartiset nilkkasukat. Sitten onkin neuleiden osalta tämän vuoden silmukat suihkittu.

Nyt on saatu vuoroin lunta, vuoroin pakkasta. Mieluummin näin, kuin harmautta ja loskaa.