Tulppu jatkaa elämää jäätaiteena |
Oma aika on koko alkaneen vuoden ollut kirjaimellisesti kortilla. Elämä on muuttunut alituiseksi säntäilyksi ja tarkkaan kellotetuksi putkeksi. Kaikki se, mistä yleensä tulee ammennettua voimaa ja tarmoa, on jäänyt jonnekin taka-alalle. On vain mentävä eteenpäin pysähtymättä miettimään, jaksaako vaiko ei.
Rosetta pukkasi vielä yhden kukan. |
Isän muistisairaus etenee pikajunan vauhdilla ja siinä ohessa on jatkuvasti kaikenlaista muuta kremppaa. Äidin kunto on romahtanut sydänflimmerin vuoksi. Ikää alkaa kummallakin olla ihan kunnioitettavasti, sillä isä täyttää kuukauden päästä 90 ja äiti alkukesästä 85.
Kahden euron aleamaryllis aikoo vielä kukkia. |
Fyysisesti ei ole raskasta viedä kahta vanhusta vuoron perään lääkäriin, labraan, monenmoisiin tutkimuksiin. Jaksan ihan hyvin uusia reseptejä, täyttää dosetteja, käydä kaupassa, imuroida ja vaihtaa lakanoita. Jaksan istua puhelimessa kuuntelemassa nauhoitettuja ohjeita ja painelemassa valintanumeroita päivä toisensa jälkeen yrittäessäni varata aikaa vanhemmille milloin mihinkin lääkäriin tai tutkimuksiin. Jaksan täyttää hakemuksia ja lomakkeita, etsiä apua ja tukea, vaikka nämä toimenpiteet useimmiten osoittautuvat vanhempieni kannalta turhiksi eivätkä johda mihinkään.
Esikko |
Sen sijaan en millään tahdo jaksaa jatkuvaa taistelua vanhuksille kuuluvista palveluista ja oikeuksista, puolustaa heitä idioottimaisten ja täysin järjenvastaisten normien viidakossa. Olen murtumaisillani huomatessani kerta toisensa jälkeen, miten arvottomaksi ihminen yhteiskunnalle muuttuu vanhetessaan. Raskasta on myös törmätä viranomaisten kauniisiin korulauseisiin, joilla ei ole minkäänlaista katetta suomalaisessa vanhustenhoidossa.
Fyysisesti ihminen jaksaa yllättävän paljon. Mutta jatkuvan huolen kanssa on pitkän päälle äärimmäisen raskasta elää. En ole saanut työstettyä heinäkuussa kuolleen veljeni aiheuttamaa surua. Vanhempien vaikea tilanne lisää entisestään herkkää mielialaa. En halua, että aika kuluu ja toisaalta haluan, että tämä tilanne muuttuisi pian helpommaksi.
Inkalilja |
Vammautumisesta ja kuolemasta on äärimmäisen vaikea puhua. Varsinkin silloin, kun itse on terve ja voimissaan. Meistä jokainen vanhenee ja kuolee joskus. Kuka tahansa voi joutua yllättäen onnettomuuteen ja sen myötä toisten avun varaan.
Vaikeisiin asioihin on hyvä valmistautua. Siten auttaa niin itseään kuin läheisiään toimimaan tilanteessa, jossa hädän ja surun keskellä on tehtävä monia talouteen ja päivittäiseen selviytymiseen liittyviä valintoja ja päätöksiä. Kannattaa tehdä vähintäänkin edunvalvontavaltuutus ja hoitotahto. Näin voit vaikuttaa, miten talouttasi ja sinua hoidetaan silloin, kun et itse pysty toiveitasi esittämään. Samalla helpotat niiden ihmisten toimintaa, jotka asioitasi hoitavat, kun et itse syystä tai toisesta pysty. Ja muista, edellä mainitut paperit on tehtävä silloin, kun olet hyvässä kunnossa niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Koskaan ei tiedä, mitä huominen tuo tullessaan.
Elämästä ei selviä hengissä. Se on selvä. Eläkäämme siis täysillä joka ikinen päivä.
Hyvää viikonloppua kaikille!
Voimnia Sinulle. Ymmärrän väsymyksesi tuohon rumbaan todella hyvin *halaa*. Toivottavasti löydät aikaa tehdä niitä asioita, joista saat voimaa. Koska niitä tarvitset varmasti <3
VastaaPoistaKiitos Maatiaiskanasen Elämää! Sinulle nuo toisen ihmisen puolesta taistelut ovat tuttuja. Välillä tulee näitä totaalisen uupumisen hetkiä, mutta onneksi niistä on toistaiseksi aina noustu. Tämänpäiväinen aurinko antaa voimaa.
PoistaVoimia sinulle. Aurinkoista viikonloppua:)
VastaaPoistaKiitos Ritva! Juuri nyt aurinko paistaakin kauniisti ja se ilahduttaa ja antaa voimaa.
PoistaAivan varmasti tuo henkinen taakka ja epätietoisuus on kaikkein raskainta. Tuntuu tosi pahalta, että vanhuksista on tullut taakka tässä yhteiskunnassa. Miten lie tilanne pahenee vuosien saatossa. Entä sitten, kun on itse vanhus?
VastaaPoistaToivon Sinulle paljon voimia vanhemmistasi huolehtimiseen ja toivon myös asioiden järjestyvän parhain päin!
Kiitos Piipe! En edes uskalla ajatella, millainen tilanne on oman vanhuuden ollessa ajankohtaista. Meillä nuoremmilla on sentään tietotekniikka hallussa ja se helpottaa asiointia. Monet nykyvanhukset ovat täysin toisten ihmisten avun varassa. Asiat järjestyvät viimeistään sitten, kun vanhukset saadaan haudan lepoon. Olisin kuitenkin toivonut kummallekin vähän helpompaa elämää viime vuosiksi.
PoistaTuo on niin totta, kuollaan me kuitenkin, jossain välissä pitäisi nauttiakin jos vain osaa. Toivottavasti saisit hengähdystauon, olet niin sen ansainnut ♡ Itse olen kuolemanväsynyt vain työstä ja perheestä, mutta ymmärrän, että monella voi olla vielä raskaampaa. Töissä välillä itketään kun työkaverini pyörittää vanhempiensa elämää ja on välillä ihan lopussa. Juuri viime viikolla katselin kuin eliniänodote nousee aika reippaastikin eli yhä useampi vanhus elää aiempaa pidempään. Olen joskus miettinyt pitäisikö kuitenkin kotona asumisen ihanteesta hiljalleen luopua. Hyviäkin laitoksia on. Vaikea näistä on tietää. Voimia sinulle kovasti surutyöhön ja raskaaseen elämänvaiheeseesi ♡♡♡
VastaaPoistaKiitos Sametti Hortensia! Tätä menoa taitaa olla parempi hankkia syanidikapseli oman vanhuuden varalle.
PoistaMinä en kyllä usko, että entisaikojen vanhainkodit olisivat liian kallis vaihtoehto. Maksaa sekin, kun kotihoitajat suhaavat autollaan pitkin päivää paikasta toiseen ja uupuvat siinä ohessa raskaan työtaakan alla. Jos vanhus pärjää ja haluaa asua kotona, niin mikäs siinä. Kaikki eivät kuitenkaan pärjää, eivätkä halua. Epäinhimmillistä jättää vanhat ja huonokuntoiset ihmiset selviytymään itsekseen.
Sinulla, minulla ja monella muulla on samanlaiset läheisten asiat päivittäistä puuhaa. Joskus ne loppuvat. Eilen tuli puoliso (72 v) sanomaan, että oikealla puolella päätä oli kova kipu ja silmästä hävisi näkö hetkellisesti. Sanoi, että käy välillä katsomassa jos on liian kauan hiljaista. Eli yllätyksiin on varauduttava tänään eikä liian myöhään. Jaksetaan nyt kuitenkin huolehtia lähipiiriläisistämme byrokratiasta huolimatta, hyvää viikonloppua!
VastaaPoistaHuh, toivottavasti puolisosi on kunnossa, eikä mitään vakavaa ole ilmaantunut.
PoistaPakko on jaksaa, kun vaihtoehtoja ei ole. Ja normaalisti jaksankin, mutta välillä epätoivo valtaa mielen.
Hyvää viikonloppua sinullekin!
Voimia ja haleja Sinulle sekä oikein hyvää viikonloppua !
VastaaPoistaKiitos Ronja! Otan halit ilolla vastaan. Ne ovat nyt tarpeen.
PoistaElät nyt vaativaa ja raskasta elämänvaihetta, joka vaatii voimia ja jaksamista. Kaikesta huolimatta muista huolehtia myös omasta jaksamisestasi, sillä se on tosi tärkeää niin itseäsi, kuin myös vanhempiasi ajatellen jatkossa.
VastaaPoistaTulevaan kannattaa tosiaan varautua ajoissa ja täysissä ruumiillisissa ja henkisessä voimissa. Mekin mieheni kanssa olemme tehneet edunvalvontavaltuutukset, testamentin ja hoitotahdot omalta osaltamme jo hyvissä ajoissa valmiiksi.
Voimia ja jaksamista sinulle.
Kiitos Kruunu Vuokko! Kaikki voimat ovat nyt tarpeen, enkä edes tiedä, mitä huominen tuo tullessaan.
PoistaMyös me teimme miehen kanssa edunvalvontavaltuutukset loppuvuodesta. Heräsimme asian tärkeyteen kuullessamme naapurin kertomuksen, kuinka hän maksoi 10 vuoden ajan ajoneuvoveroa pienistä tuloistaan sen vuoksi, ettei hänellä ollut oikeutta tehdä muutoksia miehensä menetettäessä kyvyn hoitaa asioitaan. Ihmiset kuvittelevat, että ko. papereiden tekeminen saattaisi heidät ja heidän omaisuutensa jotenkin vaaraan, vaan päinvastoin, näin he turvaavat ja helpottavat asioiden sujumista sairauden ja kuoleman kohdatessa.
iso voimahalaus! Tiedän minkälaista se on. Oman äitini muistisairaus etenee koko ajan.
VastaaPoistaKiitos Sussi!
PoistaEspoolaisena tiedät myös, millaiseen pyöritykseen niin vanhukset kuin omaisetkin byrokratiassa joutuvat. Jos opintojesi päätteeksi perustat lakitoimiston, löytyisi varmaan työsarkaa näissä vanhusasioissa. Toisaalta, niillä ei mahdollisesti pääse rikastumaan.
Paljon voimia! Toivottavasti löydät aikaa tehdä omia, mieluisia asioita, jotka antavat voimaa arkeen. Ystäväni työskentelee hoitajana vanhusten parissa ja kyllä kauhulla kuuntelen hänen kertomaansa. Joten tuntuu siltä, että suuntaus on se, että vanhukset todella jätetään enemmän ja enemmän oman onnensa nojaan ja apua saa lähinnä rahalla. Julmaa. Tämä lienee yksi ilmentymä arvojen koventumisesta.
VastaaPoistaKiitos Nan!
PoistaArvot ovat todellakin koventuneet. Joka muuta väittää, ei tiedä todellisuudesta yhtään mitään. Kaikki mitataan rahassa ja kellä rahaa ei riittävästi ole, pärjätköön omillaan. Empatia ei todellakaan kuulu tämän päivän sanastoon.
Todella hyvä kirjoitus. Itsekin sosiaalialalla työskentelevänä, olen usein törmännyt järjettömiin ohjeisiin siitä, kelle mikäkin palvelu kuuluu ja mitä se saa maksaa. Vanhusten kohdalla ei mielestäni ole mitään järkeä pihistää, he ovat tämän maan meille rakentaneet ja maksunsa maksaneet.
VastaaPoistaTässä eräänä päivänä myönsin 83 vuotiaalle taksikortin ja voi sitä riemua. Hän oli niin iloinen, että voi nyt päästä joogaan! Mitään muuta hän ei toivonutkaan. Matkaa kun lähimmälle bussipysäkillekin oli monta kilometriä. Hänen ilonsa laittoi taas ajattelemaan ja totesin taasen, että minä autan, jos kerran voin.
Teet tärkeää työtä vanhempiesi eteen. On tärkeää, että on omaisia, jotka vaativat palveluita, ei niitä oikein muuten tahdo kukaan saada.
Toivon sinulle jaksamista tässä byrogratian viidakossa.
Kiitos Mustakissa! En ymmärrä näitä säästöpuheita, enkä vanhusten elämän mitätöimistä. Vanhukset myös maksavat edelleen veroja, mikä tuntuu unohtuvan. Ja monet ovat maksaneet veroja pidempään, kuin yksikään heidän verojensa käytöstä päättävistä ihmisistä.
PoistaOlen iloinen, että voin auttaa omia vanhempiani. Kauhulla ajattelen niitä vanhuksia, joilla ei ole ketään puhumassa puolestaan ja huolehtimassa asioistaan. Surullista ja täysin epäinhimmillstä.
Valtavasti voimia sinne! Omaisen edunvalvojana toimiminen vaatii valtavasti voimia ja aikaa. On se vaan niin väärin, että vanhukset ja heidän omaisensa joutuvat taistelemaan saadakseen hoitoa. Minunkin ystäväni työskentelee vanhainkodissa, ja aika pysäyttäviä juttuja häneltä aina saa kuulla. Ihailen valtavasti niitä, jotka ovat omaishoitajia, (ja hoitajia ylipäänsä.)
VastaaPoistaKiitos Elmeri!
PoistaKunpa omaishoitajat saisivat yleisestikin kaiken sen arvostuksen ja tuen, jonka he ansaitsevat. Minä en edes ole virallinen omaishoitaja ja yritän saada sen statuksen äidille, jotta vanhempani pääsisivät paremmin heille kuuluvien palvelujen piiriin.
Vanhusten parissa työskenteleville ihmisille pitäisi maksaa tuplapalkkaa. Niin raskasta ja arvokasta työtä se on.
Samassa veneessä ollaan, vaikka meillä avuntarve ei ole kuin viikottaista, plus nuo viranomaisasioiden hoito. Ne pykäläviidakot onkin tuskaisaa kahlattavaa. Ilmassa on kuitenkin kysymys, että kuinka kauan pärjää kotona.
VastaaPoistaMinäkin korostan kovasti, että edunvalvontavaltuutus ja hoitotahto pitää olla tehtynä. Eikä koskaan ole liian aikaista hoitaa asia pois päiväjärjestyksestä nuoremmillakaan.
Sse avuntarpeen lisääntyminen tuli ikäänkuin varkain ja hetkessä, vaikka kuvittelin siihen hyvin varautuneeni. On uuvuttavaa huomata, ettei mitään turvaverkkoja ole olemassakaan ja kuinka valtavasti aikaa menee juuri sen byrokratian kiemuroiden selvittämiseen.
PoistaTsemppiä sinulle!
VastaaPoistaElämässä asiat tuppaavat välillä kasaantumaan ikävästi. Yritähän jaksella <3
Kiitos Susanna! Täytyy vain kahlata tämä elämänjakso kunnialla läpi. Ei tässä muutakaan voi.
PoistaKyllä pistit miettimään. Kiitos siitä.
VastaaPoistaHyvä, jos jotain ajatuksia heräsi ja vielä parempi, jos ne johtavat johonkin hyvään.
PoistaVarmasti rankkaa, voimia sinulle. <3
VastaaPoistaKiitos Hanna! Välillä toivottomuus iskee ja lamaannuttaa, mutta onneksi aina on sieltä alhosta noustu.
PoistaVoimia ja jaksamista! Toivottavasti löydät aikaa rentouttaville hetkille tasapainottamaan arkeasi.
VastaaPoistaKiitos Piparminttu! Lisääntyvä valo ja toive puutarhaan pääsystä auttavat jaksamaan.
PoistaToivottavasti lisääntyvä valo auttaa eres pikkuusen jaksamista :)
VastaaPoistaKiitos Navettapiika! Juuri tuo lisääntyvä valo onkin nyt helpottava ja jaksamista lisäävä asia. Helpompi lähteä aamulla liikenteeseen, kun ei koko päivää tarvitse pimeydessä ahertaa.
PoistaVoimia Sinulle! Raskasta on huolehtia asioista, kun mikään taho ei hoida kaikkea vaan joudut soittelemaan moneen paikkaan. Jatkuva huoli vanhempien pärjäämisestä kuluttaa henkisesti ja häiritsee unta. Toivottavasti aikaa riittää ulkoilulle ja levolle.
VastaaPoistaKiitos Mimon Mami! Jatkuvat vastoinkäymiset vievät voimia. Eiköhän tässä taas pärjätä, kun ei muutakaan voi.
PoistaMiten tuttua tekstiä! Eräs lääkäri sanoi minulle, kun itkin stressaantuneena, että tätä tilannetta kesätää aikansa. Oma elämä on tavallaan tauolla, mutta eletään sitten joskus.
VastaaPoistaKiitos Anne! Oma elämä on tosiaankin tauolla. Tiedän, ettei tällaista menoa kovin pitkään jatku. Olisin vain niin toivonut vanhemmilleni vähän helpompaa loppuelämää.
PoistaVoimia ja jaksamista byrokratian kanssa. Joskus mietin onko kaikki tehty tahalleen liian hankalaksi jotta edes osa ihmisistä jättäisi hakematta heille kuuluvat tuet. Teet todella arvokasta työtä vanhempiesi kanssa ja sen soisi näkyvän yhteiskunnankin puolelta.
VastaaPoistaKiitos Katja! Byrokratian rattaat ovat sinullekin varmaan tuttuja. Esimerkiksi Kelan etuuksia jää vuosittain hakematta huomattavasti enemmän, kuin mitä niitä yritetään väärin perustein saada. Se kertoo lomakkeiden ja hakuprosessien hankaluudesta mielestäni jotain. Aika usein tulee miettineeksi, onko sääntöjä tehty ihmisiä ajatellen ollenkaan.
PoistaVoimia jaksamiseen. Tuttua miullekkin tuo byroktian rattaisiin joutuminen ja järjettömien piätösten setviminen. Molemmat vanhemmat ja vammanen sisar on ollu siinä pyörityksessä. Tärkiitä työtä on lähheisiin auttaminen!
VastaaPoistaKiitos Ulla! Lähimmäisten auttaminen ja tukeminen on jo sinällään riittävän raskasta, ettei siihen soppaan enää byrokratian ongelmia kaipaisi.
PoistaVoimia sinulle, teet arvokasta työtä. Vaikkei sitä viranomaiset arvostakkaan!
VastaaPoistaKyllä vanhenemisesta tullut hirveä rasite. Vanha ihminen on vain hyödytön kulu yhteiskunnalle ja sen kyllä hoidossa huomaa!
Minua ärsyttää suunnattomasti nämä kaikenmaailman keräykset, missä kerätään rahaa ulkomaille syydettäväksi. Voitaisiin järjestää jokin hyväntekeväisyyskonsertti tai -tapahtuma kotimaan vanhusten auttamiseksi. Muidenkin kuin sotaveteraanien ja heidän omaisten!
Kiitos Marketta!
PoistaKerta toisensa jälkeen hämmästyttää ja järkyttää, miten epäinhimmillistä kohtelua vanhukset joutuvat kokemaan. Rikkaassa Espoossakin rahaa riittää mitä omituisimpiin kohteisiin, mutta ei ihan yksinkertaisesti ratkaistavissa olevien asioiden hoitamiseen.
Voimia sinulle. On rankkaa nähdä läheltä, miten rakkaan ihmisen tila heikkenee. Vanhustenhoito on surkealla tolalla tässä hyvinvointivaltiossa.
VastaaPoistaKiitos Satu! Kieltämättä tässä tuntee itsensä todella voimattomaksi ja turhautuneeksi.
PoistaVoimia sinulle ja jaksamista. Tunnen tuskasi, koska oman äitini muisti heikkenee ja masennus voimistuu. Miten tässä vielä käy, nyt ainainen huoli.
VastaaPoistaKiitos Ansu! Tuo huoli on varmaankin kaikkein raskainta kantaa. Kun ei yhtään tiedä, mitä huominen tuo tullessaan. Ja vaikka tietäisikin, ei paljon mitään voi tehdä.
PoistaToivon sinulle kovasti voimia. Voi, kun saisit jostain viranomaisesta tukea näissä tilanteissa. Eikä vain niin, että joutuu itse kantamaan kaiken vastuun ja vaatimisen.
VastaaPoistaKiitos Vaalean vihreää!
PoistaAvun saaminen näyttää ylivoimaisen vaikealta. Joka puolella levitellään käsiä ja vedotaan resurssien puutteeseen ja ihan kummallisiin sääntöihin. Pakko jaksaa päivä kerrallaan.
Varmasti raskasta aikaa! Tuo byrokratiaviidakko tuntuu loputtomalta. Toivottavasti löydät aikaa myös iloa ja voimia antavalle tekemiselle. Tsemppiä arvokkaaseen työhön ja hyvää alkavaa viikkoa!<3
VastaaPoistaKiitos Tiiu!
PoistaVälillä tuntuu tosi epätoivoiselta, mutta onneksi sentään kevään saapuminen ja lisääntyvä valo helpottavat. Yritän tehdä parhaani, muuta en voi.
Voimia ja jaksamista. Ihminen kestää yllättävän paljon. Huoli ja vastuu kulkevat käsi kädessä. Toivottavasti kevät tuo lisää piristävää voimaansa sinulle.
VastaaPoistaKiitos Titta!
PoistaTämä lisääntyvä valo ja kevään odotus helpottavat huolen kantamista ja auttavat selviytymään.
Voimia ja jaksamista rakkaittesi hoitamisessa ja asioiden eteenpäinviemisissä. Edunvalvonta-asiat meilläkin ovat keskusteluissa jatkuvasti, omat vanhempani jaksavat toistaiseksi asustella ja hoidella omaa kotiaan. Meillä vaan on pitkä välimatkakin, jos avuntarpeet lisääntyvät, enpä tiedä, miten käy. vaikeita asioita ja byrokratia on niin vaikeaselkoista, ettei ihme, että ihmiset uupuvat. Toivottavasti lähenevä kevät antaa sinulle voimia ja vanhempasi saavat elää ansaittua, hyvää vanhuutta!
VastaaPoistaKiitos Sirkku!
PoistaSiitä olen iloinen, että asun lähellä vanhempiani ja pääsen helposti heitä auttamaan. Mikä huoli olisikaan, jos välimatka olisi pitkä.
<3
VastaaPoistaKiitos Maarit!
PoistaMinulla olisi tosiaan muutama painokelvoton sananen sanottavana siitä mihin vanhustenhoitoa viedään....
VastaaPoistaKorulauseita: "Saa asua kotona". Todellisuudessa väki on jo niin huonossa kunnossa että se kotona asuminen on pikemminkin heitteellejättöä. Kotihoito on ahdingossa. Taloissa ehditään tehdä se välttämättömin, joskus jotain mukavaa, kuten meillä töissä. Ei aina.
Kyllä "laitospaikkoja" siis palveluasumista pitäisi lisätä, eikä henkilökunnan lisäyskään olisi paha, jos elettäisiin kuten normaali-ihminen.
Sen verran kerron, että yksityisellä puolella on paljon hoitajia tunnin työsopimuksilla....siis siihen kiireiseen aikaan tulevat kuulemma töihin. Meillä kaupungilla ei tälläistä ole onneksi, sillä voin vain kuvitella miten motivoituneita työntekijät ovat, jos ei tiedä onko huomenna töitä vai ei ja onko koko päivää tai pari tuntia....KOhta tule sote, ja sitten raha ratkaisee....
Puutarhurina olin tekemässä erästä yksityisen hoivakodin pihaa, puutarhapainotteisina sitä mainostettiin. Kun piha oli jo aikaa sitten valmis, kävimme sinne viemässä korvaustaimia kuolleiden tilalle. Tällöin siellä joku mummukka tuli ulos aidatulle pihalle, niin eikö heti ollut joku hoitaja sen hakemassa sisään:ei saa mennä nyt. En tajunnut sitä taas ollenkaan...Niin, voi kaatua...minun mielestä kun sitä voi kaatua siellä sisällä ihan yhtälailla!
Minusta jos palvelutaloon tehdään kunnon aidattu piha, olisi ihan suotavaa jos ne mummot ja papat saisivat siellä kulkea. Turha mainostaa hienona, jos todellisuus on muuta.
Ai niin ja hurjasti voimia sinulle!
PoistaKiitos Pirjo! Kiitos myös facessa jakamistasi linkeistä. Vanhustenhoito näyttää olevan kurjassa jamassa läpi Suomen maan, eikä helpotusta ole näköpiirissä. Lähes päivittäin törmää asioihin, joiden kuntoon laittamiseen ei aina tarvita edes rahaa. Joku insinööri-ekonomi-työryhmä on vain työpöytänsä äärellä tehnyt päätöksiä, joiden ei kai ole tarkoituskaan helpottaa kenenkään elämää. Ja kyllä, myös rahasta tässä vanhussopassa on kyse. Ei vain haluta investoida ihmisiin.
PoistaEn usko hetkeäkään, että Sote jotenkin parantaisi tilannetta. Päinvastoin, kaamea sotku on edessä.
Hyvinvointivaltiossa ei ihmisiä kohdellaan siten, kuin nyt Suomessa tehdään. Olen järkyttynyt ja vihainen. Nykyisin ihan joka päivä.
Lämmin halaus ❤
VastaaPoistaEi tässä voi mitään sanoa.
Sanoit jo kaiken.
Sen verran kuitenkin että toivon todella että jaksat.
Ja aina ei tarvii jaksaa 😓
Otan osaa veljesi menetyksestä 💔
Kiitos leenajaipanat!
PoistaVanhustenhoidon tilanne tänä päivänä ei liene kenellekään yllätys. Sääli, ettei sille haluta myöskään tehdä mitään. Kerrassaan surullista.
Enköhän minä jaksa, kun välillä päästän höyryjä ulos.