Kesä jo toukokuussa

Sairaalassa maatessani harmittelin ulkona vallitsevaa kesäistä lämpöä. Kuvittelin jääväni ihan kaikesta paitsi. Käytännössä hyppäsin pari puutarhaviikkoa täysin yli ja toki menetin monien sipulikukkien parhaimman kukinnan. Vaan enpä jaksa menneitä asioita murehtia. Parempi suunnata katse eteenpäin ja nauttia ihan jokaisesta hetkestä, jonka aurinkoinen sää ja kaunis luonto meille nyt tarjoaa. 

Puutarhassa on äärimmäisen kuivaa. Maa on koppuraista ja paikoin jopa halkeilee. En ole koskaan harrastanut perennojen kastelua. Vain juuri istutetut ansaitsevat säännöllisen kastelun juurtumisen edistämiseksi. Samoin oikein pitkinä hellejaksoina olen laittanut iltaisin sadettimen päälle. Sellaisia jaksoja on kuitenkin ollut kovin harvoin. 

Päähäni on iskostunut vuosia sitten Arno Kasvin lausahdus jossain tv-ohjelmassa. Hän nimittäin totesi, että mikäli perennoja kastelee jatkuvasti, niiden juuret jäävät pintaan, jolloin ne kärsivät ja kuolevat pienemmästäkin kuivuudesta. Jos taasen jättää perennojen kastelun lähinnä istutuksen lähiaikaan, kasvit tunkevat juurensa syvälle ja selviävät vaikeammistakin kuivuusjakoista.

Tulipa Synaeda Amor

Kuivuudesta on myös se hyöty, etteivät rikkaruohot ole päässeet näyttämään voimiaan. Miljoona vaahteravauvaa yrittää ahkerasti vallata alueita mitä kummallisimmista paikoista. Ne pitääkin nyhtää mahdollisimman pieninä, sillä saatuaan vähän mittaa myös juuri kasvaa vahvaksi ja vaatii voimaa irrotakseen.

Hiukan näyttää siltä, että myös monet perennat kasvavat  hitaasti. Toisaalta elämme vasta toukokuun loppupuolta, joten monesti tähän aikaan vuodesta ei ole näinkään vehreää ja kukkaistaa, kuin nyt. Hyvin vielä ehtivät päästä vauhtiin.

Tulipa Esperento

Kun puutarhassa ei saa eikä jaksa pahemmin työskennellä, on ollut aikaa tehdä tarkistuskierroksia ja pysähtyä tarkkailemaan yksittäisiäkin kasveja. Yllättävän hyvin näyttävät kaikki selvinneen talvesta. Ruusupensaat tosin ovat kärsineet, sillä monista pensaista joutuu leikkaamaan runsaasti kuivuneita oksia pois. Onneksi kaikki kuitenkin näyttävät tekevän lehtiä oksien alaosiin. Jokusessa ruusussa on jo nuppujakin.

Toimeliaana ihmisenä olen joutunut jatkuvasti komentamaan itseäni pysymään paikallaan ja malttamaan mieleni. Välillä on tuskallista, kun Ukkokulta on niin perusteellisen hämäläinen ja saadakseni apua, pitää osata pyytää. Ihan mielellään hän auttaa, mutta miten se avun pyytäminen voikaan olla niin vaikeaa. Taidan kuvitella pääni olevan läpinäkyvä ja kaikkien ajatusten piirtyvän siellä selkeästi muiden luettavissa.

Vaikeaa on myös tottua siihen, että on merkitävissä määrin toisten avun varassa. Pääsenhän minä bussilla liikkumaan, mutta asioiden hoitaminen julkisilla liikennevälineillä täällä periferiassa ei ole ihan yksinkertaista. Ei siksikään, kun on koko elämänsä tottunut toimimaan itsenäisesti ja enemmänkin jeesaamaan muita, kuin olemaan itse autettavana. Olen siis jälleen kerran jonkinlaisessa elämänkoulussa.

Joka päivä olen tehnyt sentään joitakin pieniä ja kohtalaisen keveitä tehtäviä. Torstaina pesin terassin ja pergolan lattiat ja itse asiassa kaikki vaakapinnat. Tieremppa ja siitepöly tuottavat kaikille pinnoille keltaisen katteen. Pölisevää ainesta on turha harjata, sillä se vain pyörii ympärillä laskeutuakseen tismalleen samaan paikkaan takaisin. Parempi on letkuttaa vedellä pinnat puhtaaksi ja samalla voi täyttää kastelukannut ja kellarista terassinkulmalle sijoittamani vesisäiliön. Ikkunat pesin pääsiäisenä, enkä niihin aio nyt puuttua. Se on ihan turhaa. Odotan, kunnes työmiehet alkavat syksyllä asfaltoida teitä. Ehkä pöly silloin helpottaa. Siihen saakka voi laskea sälekaihtimet peittämään pahimmat samentumat.

Monet valittavat kuumuutta ja kuivuutta. Varmasti huonovointisille kuumuus tuottaa hankaluuksia. Kuivuuskin aiheuttaa monenlaista vaikeutta, mutta luontoa on mahdoton määräillä. On vain sopeuduttava ja koitettava iloita parhaista puolista.

Minä pidän lämmöstä ja valosta. Kevät ja kesä ovat minusta parhaimipia vuodenaikoja. Nautin siitä, että voin tepastella pihamaalla ilman paksuja vaatteita ja katsella ympärilläni kukkivia kasveja. Miten ihanaa onkaan aamuvarhaisella kuunnella avoimesta ikkunasta kuuluvaa lintujen konserttia. 

Aurinkoista ja kesäistä toukokuun viimeistä viikonloppua teille kaikille!