 |
| Auringonnousu ti 10.12.2024 |
Tulin tietokoneelle katsomaan, mitä muut ovat blogeihinsa kirjoittaneet. Se ei käynytkään ihan kädenkäänteessä, sillä lukulistalla oli monien blogien ikivanhoja postauksia. Neljästä vuodesta jopa seitsemän vuotta vanhoja juttuja. Jokunen näistä postauksista blogeilta, jotka ovat aikoja sitten hiljenneet.
Selasin lukulistaa eteenpäin ja löysin kuin löysinkin vanhojen postauksien seasta muutaman tuoreemman. Aina ensin kymmenen vanhaa ja välissä kaksi viime päivinä julkaistua. Aivan uudet postaukset puuttuivat, mutta niihin pääsin käsiksi klikkaamalla parin päivän takaista juttua ja siirtymällä sitten haluamassani blogissa uudempaan päivitykseen.
Blogger järjestää meille aina kaikenlaisia aivopähkinöitä ratkottavaksi. Kenties tämä vanhojen postausten nostaminen on joku sellainen. Toivottavasti siitä ei tule viikkojen riesaa, vaan se päättyy mitä pikimmin.
Tiistaina aurinko paistoi kerrassaan upeasti. Aamuisten komeiden pilvivärien jälkeen taivas selkeni ja mittarin elohopea lähti kipakkaa tahtia nousemaan. Etelän puolella päästiin +2.7℃ asteeseen, pohjoisen puolella pysyttiin hivenen miinuksella. Ei sentään tarvinnut etelän puolellakaan bikineitä kaivaa esille.
Kiirehdin ennen auringonlaskua kameran kanssa pihalle. Tarkoitus oli ikuistaa hienosti kimaltavat jäiset taideteokset pensaissa. Kuvat eivät valitettavasti kovin hyvin näytä, miten hienosti ne todellisuudessa kimalsivat. Käyttäkääpä mielikuvitusta täydentämään näkymää.
Meidän pihalla seikkailee uusi kissa. Valkoisin tassuin ja kauluksin varustettu musta Golf, joka asuu melko lähellä. Ilmeisesti naapuruston kissojen välillä on tapahtunut reviirien uusjako, koska tuttua viidakkotiikeri Mamista ei nykyisin meidän pihassa näy. Golf on nuoresta iästään huolimatta hyvin rohkea ja utelias. Mamis sen sijaan arka, joten se ei varmaan nyt Golfin vuoksi uskalla tulla pihaamme.
Pari iltaa sitten katsoimme olohuoneen ikkunasta, kuinka Golf oli saalistusretkellä meidän terassillamme. Seinustan rikkumaton valkea lumi oli hetkessä Golfin mylläämä, kun se väsytti nappaamaansa hiirtä. Hiiriä asusteli ennen talvisin leikkimökin alla. Nyt leikkimökkiä ei enää ole, joten hiirillä taitaa olla lepopaikka meidän terassin alla. On siellä asunut niin siilejä kuin ampiaisiakin. Miksei siis hiiriä? Toivon niiden muuttavan kevään tullen muualle. Siinä mielessä Golfin toistuvat vierailut ja iltaiset istuskelut terassilla sopivat meillekin.
Puistoreunan nuori vaahtera oksille kertyneine lumipalloineen herätti mielikuvan keväällä kukkivasta kirsikkapuusta. Voisi se olla myös sadonkorjuuta odottava puuvillapensaskin. Kokonsa puolesta mieluummin kukkiva kirsikkapuu.
Kuten huomaatte, sormeni suoltavat näppäimistöltä kevyenpuoleisia juttuja. Jospa menisin illalla aikaisemmin nukkumaan, että pää pysyisi selkeämpänä - sormet myös.
Kiireetöntä joulun odotusta kaikille!
