Puutarhan aakkoset

Iris ret. 'Katharine Hodgkin' - Kevätkurjenmiekka 1.4.2024

 

Repolainen reissaa ja räpeltää -blogi julkaisi aakkosjutun seikkailuteemalla.  Harva meistä valloittaa vuoria ja afrikkalaisia kyliä fillaroimalla. Repolainen helpotti tilannetta esittämällä kysymyksen, mistä aiheesta me muut saamme aakkoset kokoon? Tämä kirvoitti bloggarit kirjoittamaan kasveistaan ja kirjoistaan. Liitynpä mukaan minäkin.

Sain tuhraantumaan ylettömästi aikaa etsimällä kuvia arkistostani. Kaikki on kyllä aika hyvin arkistoitu, mutta kuvia selatessa niihin uppoaa tehokkaasti. Aina ei mieleistä kuvaa löydy helposti. Varsinkin, kun tarkoitukseni on julkaista mahdollisimman tuore kuva.

A
Anemone hupehensis - Syysvuokko
Puutarhassani kasvaa erilaisia vuokkoja, mutta syysvuokko kiehtoo minua eniten. Yksi syy on varmasti se, että taistelin pitkään yrittäessäni saada syysvuokon viihtymään. Kun se sitten v. 2015 onnistui, olen täysin myyty. Kiemurapenkin syysvuokko teki pari vuotta sitten pari siementainta, joista toisen siirsin Päivänliljapenkkiin ja toisen etupihan Bermudaan. 

Kaupasta keväällä 2022 ostettu syysvuokko asustaa etupihan Muuripenkissä. Syysvuokko on minusta kuvauksellinen kukka. Loppukesästä sen ympärillä tuleekin tanssahdeltua kameran kanssa lukuisia kertoja. Ihana kasvi, joka kukkii aivan pakkasiin saakka.

 
B
Berberis thunbergii 'Atropurpurea' - Purppurahappomarja
Happomarjat ohitin vuosia niihin vilkaisemattakaan. En tiedä, mistä moinen välinpitämättömyys kumpusi. Sitten näin kuvan tummalehtisestä purppurahappomarjasta, jollaisen menin ostamaan istutettavaksi v. 2020. Eipä ollut mikään hutiostos, sillä vuosi vuodelta kiinnyn yhä enemmän tähän pieneen pensaaseen. Sen kasvukorkeus on noin metri. 

Parasta tässä kasvissa on sen kauniin muotoiset ja -väriset lehdet. Omani kasvaa Kurgaanissa, joka on kuiva ja aurinkoinen paikka. Oivallinen paikka happomarjalle. Olen alkanut katsella muitakin happomarjoja niiden hienojen värien vuoksi.

C
Crataegus 'Paul's Secret' - Ruusuorapihlaja
Puutarha rakentuu erilaisista kasveista. On oltava puita, pensaita, perennoja ja kesäkukillekin löytyy yleensä paikkansa. Pienelle tontille ei isoja puita kannata istuttaa. Etenkin, jos niitä on jo ennestään. Koristepuut eivät vaadi tilaa samalla tavoin, kuin vaikkapa vaahtera. Kukkivat koristepuut ovat vastustamattoman kauniita. 

 
2015 istutin ruusuorapihlajan nähtyäni sellaisen espoolaisen rautakaupan läheisyydessä. Sen kasvukorkeudeksi sanotaan 3-4 m. Kukkiessaan kesäkuussa se on täynnä pikkuisia vaaleanpunaisia ruusuja. Nimensä mukaisesti. Syksyllä siinä oli runsaasti punaisia marjoja, jotka katosivat lintujen suihin. 

Ruusuorapihlajan kasvuvyöhykkeet ovat I-II eli sen talvenkestävyys ei suosi pohjoisempia istutuspaikkoja. Puu kestää hyvin kuivuutta ja paahdetta. 

 
D
Dianthus plumarius - Sulkaneilikka
Tämän neilikan nimestä en mene takuuseen. Etsiessäni sille nimeä päädyin sulkaneilikkaan, joka näytti osuvan lähimmäksi. Sain tämän kasvin vuosia sitten vanhempieni lohjalaiselta pihalta. Isä oli saanut kasvin joltain tuttavaltaan. Hän kutsui sitä kartanoruohoksi. 

Harmaanvihreät lehdet kasvavat tiiviinä mättäänä leviten, kuten sammalleimu. Sopii hyvin kuiviin rinteisiin ja kivikoihin.

Echinacea 'Marmalade' - Punahattu

E
Echinacea purpurea - Punahattu
Punahattu on melkeinpä "täytyy olla minunkin pihassani"-kasvi. Alkuvuosina ajattelin, etten saa sitä ikinä viihtymään puutarhassani. Lopulta ostin kasvia sekä taimena että kasvatin siemenistä. Ja niin se sitten päätti jäädä vakituiseksi asukkaaksi. Eniten on punaista punahattua. Ilmeisesti Magnus nimeltään. Pari valkoista White Swaniakin kasvaa. Tosin kukkivat punaista vaisummin.

Kuvan oranssin Marmaladen ostin 2020 Honkkarista (nyk. Rusta). Se kukkii vaihtelevasti. Edellisvuonna ei ollenkaan. Viime kesänä taasen parilla kukalla, jotka kestivät ryhdikkäinä tosi pitkään.  

Punahatuissa varmasti kiehtoo niiden maine perhosmagneetteina. Kotipihassa oli viime kesänä tavallista vähemmän perhosia. Sen sijaan viettäessäni pari päivää Tampereella, näimme ystävän kanssa kierrellessämme lukuisia erilaisia perhosia nimenomaan punahatuilla levähtämässä.

F
Fritillaria meleagris - Kirjopikarililja
Kirjopikarililja on sipulikasvi, joka kukkii touko-kesäkuussa. Minusta sen shakkiruutuinen kuviointi on yksi näyte luontoäidin uskomattoman upeista kädentaidoista. Olen joskus istuttanut myös mix-pussukoita, joissa osa kirjopikarililjoista on valkoisia. Kauniita nekin ovat, mutta niissä kuviointi on huomattavasti himmeämpi. Jos näkyy ollenkaan.

Kirjopikarililjan purppuraiset, nuokkuvat kukat ovat joka kevät yhtä odotettuja. 

F
Fritillaria imp. 'Lutea' - Keisarinpikarililja
Kaikkea pitää aina kokeilla. Niin myös keisarinpikarililjoja  Nämä keltaiset Luteat ovat kasvaneet puutarhassani iäisyyden. Aina niiden nousemisen huomaa viimeistään lähellä kulkiessa voimakkaasta hajusta. Sen sanotaan karkoittavan myyriä, mutta taitaa olla kaupunkilegenda. 

Keltaiset eivät kukkineet vuosikausiin. Ajattelin, että olkoot. En ala sipuleita ylöskään kaivamaan. Istutin muihin paikkoihin oranssipunaisia Rubra-keisarinpikarililjoja. Ihmeekseni ja ilokseni ne ovat kukkineet kiitettävästi. Paitsi viime vuonna kukinta oli melko vaimeaa. Saaripalstan Saila sanoi, että keisarinpikarililja kaipaa lannoitusta. Taisi toissa syksynä unohtua.

Keltainen Lutea on taasen vuosia torkkuneena ryhtynyt  kukkimaan. Viime kesänäkin se näytti parastaan. Ehkä niillä on Rubrien kanssa kanssa joku vuorottelusopimus. 

Viime kesänä kävi mielessä, pitäisikö keltaiset keisarinpikarililjat kaivaa ylös ja siirtää parempaan paikkaan. Omasta mielestään ne varmaan kasvavat ihan hyvässä paikassa. Minun näkökulmastani taasen jäävät muiden kasvien taakse. Sipulien kaivamisessa on omat vaaransa. Kerran jos toisenkin olen onnistunut halkaisemaan sipulin. Olisiko tulevana kesänä parempi onni? Tai sitten antaa vanhojen kasvaa entisellä paikallaan ja istuttaa toisaalle uusia?

G
Geranium hybrid 'Rozanne' - Jalokurjenpolvi
Kurjenpolvet ovat käteviä ja kauniita moneen paikkaan. Niissä löytyy valikoimaa likimain jokaiseen makuun. Viime kesän uusin kurjenpolveni on jalokurjenpolvi 'Rozanne', johon ihastuin heti. Isot siniset kukat kestävät hyvin. Kukinta ylipäätään jatkui pitkälle syksyyn. Monille kurjenpolville tyypillinen rentoileva kasvutapa tekee näistä myös hyviä maanpeitekasveja.

H
Hydrangea paniculata 'Vanilla Fraise' - Syyshortensia
Syyshortensioista tuli oitis lempipensaitani, katseenvangitsijoita aina pakkasiin saakka ja vielä sen jälkeenkin. Hortensiankukan terälehdet ovat kuivuneinakin kauniita ja kuvauksellisia.

Pihassamme on kaksi vanhaa Hydrangea paniculataa. 2013 löysin Vanille Fraisen ja seuraavana keväänä Vim's Redin. Sittemmin syyshortensioita on ilmaantunut muitakin. 

Syyshortensia on minusta helppohoitoinen ja kaunis pensas. Keväällä leikkaan kuivuneet kukinnot pois. Samalla myös joitakin ohuimpia oksia. Tätä ei ole pakko tehdä, mutta kukintoja leikkaamalla sanotaan syyshortensian kasvattavan suuremmat kukat. 

Iris ret. 'Katherine's Gold' - Kevätkurjenmiekka 10.4.2024

I
Iris reticulata - Kevätkurjenmiekka
Keväiset sipulikukat pidentävät puutarhurin kasvukaudesta nauttimista sen alkupäästä. Ensimmäiset sipulikukat aloittavat heräämisen jo maaliskuussa. 

Vuosi vuodelta ihastun yhä enemmän kevätkurjenmiekkoihin. Nykyisin niitä löytyy jo aika hyvin kotimaisista kaupoista. Erikoisemmat on syytä edelleen tilata ulkomailta.

K
Knautia macedonica - Etelänruusuruoho
Etelänruusuruoho(kin) kuuluu kasveihin, joihin olen törmännyt puutarhablogeissa. Mikä ihana tiedon ja inspiraatioiden lähde toisten puutarhablogit ovatkaan. Etelänruusuruohoa olen onnistunut kasvattamaan myös siemenestä. Se voisi kyllä seisoa paremmin omilla jaloillaan ilman tukea. Jatkossa ajattelin istuttaa sitä muiden korkeiden perennojen joukkoon, jolloin se saisi paremmin tukea kavereistaan. Viininpunaisena hehkuva kukka näyttäysi hyvältä muiden keskellä keikkuessaan.

Lilium martagon 'Russian Morning'

L
Lilium martagon - Marhanliljat
Kasvimaailma on loputtomien löytöjen aarreaitta. Yksittäinen kasvi on vasta alku matkalle, joka johtaa aina vain uusiin tuttavuuksiin. Liljat eli isoliljat (Lilium) on liljakasvien (Liliaceae) heimoon kuuluva, noin 100 lajia käsittävä kasvisuku.

Tiikerililjan monet varmasti tunnistavat vaikkapa mummolan kukkapenkistä. Sellaisia minullakin on. Värililjoja tuli jossain vaiheessa istutettua useampia. Kun punatakkiset liljakukot alkoivat vaivaamaan, vähensin värililjojen istuttamista.

Vaaleanpunaisia varjoliljoja on pihassa ollut jo pitkään. Valkoinenkin löytyy, mutta sitä en ole saanut runsastumaan. Varjoliljojen myötä tutustuin marhanliljoihin. Se on johtanut jonkintasoiseen hamstraamiseen, joka ei ole saanut tilaisuutta mennä överiksi. Marhanliljojen sipuleita kun ei ole pilvin pimein saatavilla. Keräilyhimoa tyydyttäkseen on paras kääntyä ulkomaisten puutarhamyymälöiden puoleen. 

Malus purpurea 'Aamurusko'

M
Malus 'Musta Rudolf' - Koristeomena
Puutarhan rakennusohjeissa sanotaan, että ensimmäisenä tulisi istuttaa puut ja pensaat, koska etenkin puiden kasvaminen kestää kauan. Tätä ohjetta koitin aikanaan noudattaa. Istutimme alapihalle omenapuita ja yläpihalle koristepuista syreenejä. 

Sitten kuluikin pitkä tovi, kunnes löysin muut kukkivat koristepuut. Jälleen kerran kävi niin, että innostuin löytämästäni perusteellisesti. Kuin sairastuisi johonkin tarttuvaan tautiin, joka nostattaa ympärivuorokautisen kuumeen. Sen saa taltutetuksi ainoastaan tutkimalla ahkerasti erilaisia vaihtoehtoja ja kiertämällä puutarhamyymälöitä, joista etsimänsä löytää. 

Nyt meillä kasvaa kuusi koristeomenapuuta (kaksi Aamuruskoa, kaksi Royaltya, yksi Makamik ja yksi Musta Rudolf). Muita koristepuita on kirsikka Prunus 'Accolade' eli Kevätsuudelma ja ruusuorapihlaja Crataegus 'Paul's Secret'. Lukisin koristepuiksi myös kaksi tuurenpihlajaani Sorbus ulleungensis 'Dodong' sekä kaksi siperianhernepensasta Caragana arborescens, jotka ovat käytännössä puita. Kurgaanissa kasvaa myös riippahernepuu Caragana arborescens 'Pendula'.

Olen siis noudattanut kiinalaista sananlaskua "Paras aika istuttaa puu oli kaksikymmentä vuotta sitten. Toiseksi paras aika on nyt." Koristepuiden määrää ei ole edelleenkään lukkoon lyöty...

"Puut ovat runoja joita maa kirjoittaa taivaalle." - Kahlil Gibran

 
N
Narcissus poeticus 'Actaea'

Tällä kirjaimella alkavia kasveja ei sitten ollutkaan puutarhastani helppo löytää. Narsisseista pidän kovasti, mutta jostain syystä en ole niiden kanssa kunnolla onnistunut. Olopihan Vatukkalaatikossa nousee kevät toisensa jälkeen muutama tavallinen keltatorvinen narsissi. Paikka ei ole paras mahdollinen, mutta niin vain näyttävät viihtyvän.

Yksi kauneimmista narsisseista on minusta Actaea. Se onkin ainut narsissi, jota vuosi sitten istutin. Keväisin katselen muiden kuvia lukuisista upeista narsisseista. Silloin päätän, että syksyn tullen korjaan puutteen omassa pihassani. Sitten syksy saapuu. Ja saapuu myös puutarhaväsymys, jolle on myrkkyä syyssipuleiden kaivaminen maahan. Pikkuisena moottorina sipulihommiiin ryhtymiselle auttaa ajatella keväisen kukinnan tuottamaa iloa. Onneksi syksytkin ovat erilaisia. Niin myös syksyinen puutarhaväsymys. Mistä sen tietää, vaikka seuraava syksy olisi täynnä tarpeellista aktiivisuutta. Ei siis kannata heittää toiveita oman narsissimeren syntymisestä.

O
Omphalodes verna - Kevätkaihonkukka
Kevätkaihonkukka on minusta kaunis ja hyödyllinen kasvi puutarhassa. Se ei ole erityisen vaativa, vaan leviää sekä autettuna että omatoimisesti peittämään maata ja kukkimaan alkukesästä sinisenä. Toimii siis hyvin maanpeitekasvina. Kukka muistuttaa lemmikkiä.

Sain kevätkaihonkukkaa pois muuttaneelta naapurilta. Hän toi minulle kottikärryllisen perennoja. Aluksi jaoin kevätkaihonkukkaa täyttääkseni aukkopaikkoja. Myöhemmin olenkin sitten kaivanut sitä joiltakin alueilta kokonaan pois. Kasvia voi lisätä irrottamalla sen kasvattamia rönsyjä. Ne juurtuvat helposti.

Runsain kukinta on touko-kesäkuussa. Loppukesästä, syksyllä kevätkaihonkukka kukkii toistamiseen, mutta vaisummin.

P
Phlox paniculata 'Creme de Menthe' - Syysleimu, kirjavalehtinen
Tommolan tilan syysleimu 'Creme de Menthen' ostin Mustilan taimipäiviltä 2020. Ensimmäisen talven jälkeen pelkäsin jo menettäneeni sen, vaan ei. Sieltä se nousi ja ryhtyi kasvamaan. Tämä perenna on vankistunut ja saavuttanut suosioni. Se on parhaimmillaan elo-syyskuussa. Latvusten hennon vaaleanpunaisia kukkia on runsaasti. Hienointa on kuitenkin valko-vihreä lehdistö, joka tuo melkeinpä valoa istutuspaikkaaansa.

Tätä kasvia voisin istuttaa lisääkin, jos vain siihen jossain puutarhamyymälässä törmään.

R
Rosa Austin 'Lady of Shalott' - Austinruusu
Vakavan ruusukuumeenkin olen sairastanut. Olen jo aika hyvin toipunut, sillä pahin kuume oli vuosina 2013-2015. Taudin seurauksena meille muutti monta pensasruusua. Erityisen lujasti ihastuin Pirkko Kahilan, Peter Joyn ja Matti Kangaspuntan kehittämiin kotimaisiin pensasruusuihin (mm. Ilo, Sävel, Sointu). 

Ruusukuumeeseen ei synny immuniteettia. En siis yllättynyt, kun kaksi vuotta sitten kannoin kaupasta Austin-ruusu 'Lady of Shalott'in. Ja kohta perään 'Carolyn Knight'in. Harvoin kaksi ilman kolmatta, mikä lausahdus toteutui viime kesänä ostamani Austin-ruusu 'Emily Bronte'n muodossa.  

Ruusuista tykkäävän on melkeinpä mahdoton vastustaa Austin-ruusujen ihanaista terälehtipalluraa. Jo nuputkin ovat herkullisen näköisiä värin hiljakseen kurkistaessa verholehtien lomasta. Austin-ruusut tarvitsevat suojaisan ja aurinkoisen istutuspaikan (kasvuvyöhyke I-(II). Lady of Shalott ja Carolyn Knight selvisivät ensimmäisestä talvesta. Nyt sitten jännitetään, miten kävi kolmannen talven. Ja miten selvisi viime kesänä hankittu Emily Bronte. Joskus on uskallettava ottaa riskejä. Ainakin mieleen jää hieno kokemus ja upeiden kukkien lumo, jos Austin-ruusuni menetän.

Tuurenpihlaja 8.10.2024

S
Sorbus ulleungensis 'Dodong' - Tuurenpihlaja
Koristepuista olikin jo juttua. Toiset laittavat puutarhansa valmiiksi ennätysajassa. Jos se nyt on edes mahdollista. Toisilla taas puutarhan rakentaminen kestää vuosia, eikä se sittenkään tule valmiiksi. Kuulun jälkimmäisiin. Kaiken kantapään kautta opetteleminen on hidasta. Olen harrastanut paljon kierrätystä eli kasvin hankkiessani en välttämättä tiedä sille hyvää istutuspaikkaa. Niin sitten kasvi asuu yhden vuoden yhdessä paikassa, seuraavan taas toisessa. Tällä tavoin tulee menetyksiä, mutta moni on osunut oitis itselleen sopivaan koloon.

Blogimaailmaan 2011 liittyessäni pääsin kokemustiedon lähteille. Muiden blogeja lukemalla tutustuin uusiin kasveihin, puutarhoihin ja kaikkeen mahdolliseen kasvattamiseen liittyvään. Tämän myötä innostuin myös lehtimuodoista ja -väreistä. Kasvien syysruska nousi tärkeäksi valintaperusteeksi uusia hankkiessani.

Eräällä syyssunnuntain kyläkävelyllä näin omakotitalon pihassa palavan punaisena loistavan tuurenpihlajan. Olin myyty siltä seisomalta. Kotiin päästyäni selvitin kasvin nimen ja päätin, että sellaisen on meidän puutarhaan muutettava. Syksy oli jo pitkällä ja puutarhamyymälät kiinni. Jouduin kärvistelemään innostukseni kanssa läpi talven. Koittihan se kevät vihdoin ja tuurenkaipuuni sai täyttymyksen. Puutarhamyymälästä löytyi ikioma tuure, jonka istutin alapihan Syyspenkkiin. Vuonna 2019 istutettu tuure punastelee nyt upeasti niin meille kuin puistoalueella käveleville ihmisille. 

Joskus, tai itse asiassa aika useinkin, johonkin kasviin kohdistuva intohimoni kasvaa vaikeammin hillittäväksi. Näin kävi tuurenpihlajankin kanssa. Oli pakko hankkia vielä toinenkin tuure, jonka istutin talon toiseen päähän, ns. Huoltopihapenkkiin. Näin voin nauttia syysruskasta vaikka pesuhuoneen ikkunasta kurkkien. Vielä helpommin se onnistuu huoltopihalla jotain hommatessani, mikä ei ole millään tavoin harvinaista.

11.6.2024

T
Thalictrum delavayi 'Hewitt's Double' - Jaloängelmä
Olette jo useampaan kertaan kuulleet intohimoisesta innostuksestani, joka syntyy milloin mihinkin kasviryhmään. Näin kävi myös jaloängelmän kanssa. Aluksi etsin nimenomaan 'Hewitt's Doublea', jota ei tietenkään juuri silloin löytynyt mistään. Hankin sitten muita ängelmiä lieventääkseni pahinta tuskaa. Usein jotain tiettyä etsiessä kannattaa luottaa siihen, että ennemmin tai myöhemmin etsitty löytyy. Niin kävi 'Hewitt's Doublen'kin kanssa.

Ängelmät ovat siroja, aika korkeaksi venyviä perennoja. Niissä on keijukaismaista suloa ja herkkyyttä. Lapsena keräsimme vuohenputken kukintoja ja sanoimme niitä pitsikukiksi. Ängelmät tuovat myös mieleen pitsin, vaikka ne eivät vuohenputken kukkaa muistutakaan.

Tykkään myös monien kasvien nupuista. Jaloängelmässä ja syysvuokossa on kumpaisessakin pyöreitä palluraisia nuppuja. Aivan ihania. 

U
Urtica - Nokkonen
Nokkosia en kukkapenkkiin istuttaisi. Silloin tällöin niitä jollekin istutusalueelle ilmestyy. Silloin pyrin ne poistamaan. Joka on nokkosta joskus kitkenyt, tietää sen juuren ulottuvan kauas. Ei se silti mitenkään mahdoton kitkettävä ole.

 

Tonttimme ja puiston rajalla kasvaa nokkospöheikkö. Käytännössä tämä pöheikkö on minun hoitopiirissäni, koska kunnan miehet eivät tule leikkaamaan tai trimmaamaan nurmikkoa rajallemme. Annan nokkosten nousta ja kasvaa. Ne toimivat vaikkapa nokkosperhosen ravintona ja leppäkerttujen talvikotina. 

Joskus olen kerännyt nokkosta lettuja varten. Yleensä kuitenkin teen näistä nokkoskäytettä, joka laimennettuna on hyvää lannoitetta ja vahvempana (laimennussuhde 1:1) käytteenä se toimii tuholaisten torjunnassa.

 

Joka kesä kasvatan krasseja kesäkukiksi. Yhtä usein eli joka kesä krasseihin ilmestyy kaaliperhosen toukkia. Pudottelen niitä purkkiin ja vien jatkamaan elämää nokkosilla. Monena kesänä olen hävinnyt taistelun eli toukat ovat napostelleet krassit lehdettömiksi.

V
Vitis 'Zilga' - Viiniköynnös
Viiniköynnös on yksi kivoimpia hankintoja. Ensimmäisen Zilgan ostin Ukkokullalle muistaakseni 2012. Kasvihuoneen pystytyksen yhteydessä 2013 suunnittelin laittavani viiniköynnöksen sinne. En sitten laittanut, mikä osoittautui viisaaksi tempuksi. Zilga pärjää hyvin avomaalla. Lämmittämätön kennokasvari olisi olllut kohta täynnä pelkkää viiniköynnöstä. Eipä olisi ollut tilaa tomaateille. En keksinyt parempaakaan paikkaa, joten tyrkkäsin Zilgan Päivänliljapenkin päätyyn. Siellä se on kärvistellyt kaikki nämä vuodet.

Hölmöistä teoista viisastuneena ostin toisen Zilgan 2016. Istutin sen vastavalmistuneen pergolan puiston puoleiseen päätyyn. Lähti hyvin kasvamaan, eikä ole ollut moksiskaan talvista. Ensimmäisiä rypäleitä alkoi tulla muutaman vuoden päästä. Viime syksy oli kolmas kunnon satovuosi. Keräsimme rypäleitä 2,5 ämpärillistä. Zilgan rypäleet ovat hyvänmakuisia, joskaan eivät kovin suuria. Lisäksi jokaisen rypäleen sisällä on kivi. Siksi niitä ei kovin paljon tule syötyä. Pitäisi istua ämpärin vieressä, jotta voisi sylkeä kivet sinne.

Yleensä keitän rypäleet mehuksi, josta teen hyytelöä. Se on herkkua vaikkapa juustojen tai jonkun liharuoan kanssa. Maistuu myös puolukoiden sijaan maksa- ja kaalilaatikon kumppanina. 

Aito harrastaja hoitaisi viiniköynnöstä mm. leikkaamalla. En ole erityisemmin leikannut köynnöstä. Talvella jokunen oksankärki kuivuu. Niitä leikkaan pois. Zilgan istuttamisen pääajatus ei ollut sato, vaan välimerellisen tunnelman luominen pergolaan. Se tavoite on saavutettu täysin.

Ensimmäinen Zilga on ilmeisesti käyttänyt nämä vuodet voiman keräämiseen. Parina edellisenä kesänä se on vahvistunut ja kasvanut reippaasti. Pohdin kaivavani köynnöksen ylös ja siirtäväni toiseen paikkaan. En halua sen kiipeävän lumikärhön kanssa samassa tuessa. Viiniköynnöksen juuret ovat todennäköisesti niin syvällä ja laajalla, että kaivaminen ei taida onnistua. Suunnitelmissa on laittaa keväällä alapihan Zilgalle oma tuki. Aika näyttää, miten homma etenee.

W
Waldsteinia ternata - Rönsyansikka
Luin joskus, että rönsyansikka olisi erinomainen maanpeitekasvi. Sen sanotaan viihtyvän missä vain, kunhan kasvualusta on paksu. Istutin rönsyansikkaa ns. Metsäpuutarhaan, jossa se alkuun pärjäsikin hyvin. Kun kunta muutti huonokuntoisen metsikön avoimeksi puistoksi, muuttui Metsäpuutarhani olosuhteet merkittävästi. Moni kasvi alkoi siellä rehottaa ja rönsyansikka jäi niiden jalkoihin. En ole löytänyt uutta hyvää paikkaa rönsyansikalle. Muutamia alkuja siirsin syysomenan alle viherryttämään multaa. Sinne rönsyansikka näyttää asettuneen. Tulevana kesänä jatkan pelastusoperaatiota.

Metsäpuutarhamme ei enää ole metsäpuutarha eli varjoisempien kasvien sijoituspaikka. Mitäpä sitä hyväksi havaittua nimeä muuttaisi, joten paikkaa kutsutaan edelleen Metsäpuutarhaksi.

Z
Zinnia
Kesäkukissa olen tainnut jämähtää vanhoihin ja hyväksi koettuihin lajeihin. Kosmoskukkaa, tuoksuhernettä, krasseja, kehäkukkaa, samettikukkaa jne. Viime kesänä irrottauduin vanhoista luutumista kokeilemalla tsinniaa. Sepäs osoittautuikin innostavaksi tuttavuudeksi.

Zinniassa löytyy useita värejä. Se on tanakkavartinen ja pysyy siten tukematta pystyssä. Kukkiikin runsaana ja pitkään. Nyt on hankittu muutama tsinniapussillinen tulevaa kesää varten. Ongelmaksi taitaa muodostua, jätänkö jonkun muun lajin pois ja minkä? Kaikkia kun ei mahdu kasvattamaan. Vai luovunko jostain hyötykasvista, jolloin lavakauluksista vapautuu tilaa kukille? 

Syyspenkki 19.6.2024

 
J, Q, X, Y, Å, Ä ja Ö
Näille kirjaimille ei puutarhastani löytynyt sopivia kasveja. Olisin tietenkin voinut keksiä kullekin kirjaimelle jonkin muun puutarhaan liittyvän aiheen. Postauksesta tuli pitkä jo muutenkin, joten en lähde mittaamaan lukijoiden sietokykyä. Meni tässä tietokoneen ääressä naputellessa pitkä aikakin. Pidin taukoja käymällä syömässä, kahvitauolla, ripustamassa pyykkiä ja hätistämässä naakkoja lintulaudalta. Tarkoitus oli tehdä Ukkokullan kanssa sunnuntailenkki, mutta ei sitä nyt kaikkea ehdi yhtenä päivänä tehdä.

Toivottavasti jaksat lukea ja katsella kuvat. Aina voi harpata jorinoiden yli tai jättää kokonaan lukematta.