Dominoa pelaamassa

Hemerocallis 'Agnes Elpers' - Päivänlilja

 

Tänä kesänä en ole kovin montaa kasvia puutarhaan kaupasta ostanut. Sitäkin enemmän olen siirtänyt ja monta kasvia on vielä suunnitelmissa siirtää. Muistan oikein hyvin puutarhani alkuvuodet, jolloin oli liiankin tyhjää ja avaraa. Ostamani ja saamani kasvit jaoin kerran jos toisenkin. Toivoisin voivani palata takaisin niihin aikoihin hyödyntääkseni opit, joita vuosien aikana on kertynyt. Jokaista kasvia ei ole tarvis monistaa useisiin paikkoihin. Myöhemmin olen manannut, että olisinpa tuonkin jättänyt tähän paikkaan istuttamatta.

Kuvan päivänlilja 'Agnes Elpers' on kotoisin Päivölän ruusutilaretkeltä. Viime kesänä siirsin sen Päivänliljapenkistä Vasenrinteeseen, jossa sillä on mielestäni parempi paikka. Ainakin se kukkii nyt kauniisti.

Hemerocallis 'Stella d'Oro' - Päivänlilja 

Sain monille tutulta Lappalainen etelässä -blogin Nilalta autoni takaluukullisen erilaisten kasvien jakotaimia. Osa tuttuja, osa puolituttuja ja muutama tutustumisen arvoinen kasvi. Päässä on hatara aavistus, mihin kunkin kasvin sijoitan. Mitään neitseellistä istutusaluetta uusille kasveille ei ole tarjota. Ensin on raivattava tilaa, mikä merkitsee jonkun kasvin joutumista kompostiin, jakoon tai siirtoa toisaalle. Dominopeli on jo lähtenyt käyntiin.

Kuvan keltainen "banaaniksi" kutsumani päivänlilja 'Stella d'Oro' on kasvanut Päivänliljapenkissä jo vuosia. Se on helppo ja takuuvarma kukkija. Tämä on sananmukaisesti päivän lilja, sillä kukka avautuu ja nuukahtaa yhden päivän aikana. Tertussa on nuppuja lukuisia ja terttuja niin ikään monta, joten kukintaa riittää pitkäksi aikaa. 

Hemerocallis 'Pink Damask' - Päivänlilja

Tein Nilalta saamistani kasveista luettelon. Kunkin kasvin nimen kohdalle laitoin tiedot istutuspaikkavaatimuksista. Seuraavaksi kiersin puutarhan kuvaten paikat, joissa muutos on tarpeen ja joihin voisin ajatella istuttavani uusia kasveja. Pari iltaa olen istunut kasvilistan kanssa pohtien, mikä niistä mihinkin mahdolliseen paikkaan sopisi.

Kuvan päivänliljan nimestä en ole aivan varma. Vuosia sitten kyselin sille nimeä täällä blogistaniassa, jolloin sain ehdotuksen 'Pink Damask'. Sillä nimellä olen tuota päivänliljaa kutsunut, eikä se ole siitä harmistunut. Päinvastoin, kukkii taas mukavan runsaana. 

Hemerocallis Fulva - Rusopäivänlilja

Lauantai-iltana sain alustavan istutussuunnitelman valmiiksi. Sunnuntaina otin lapion ja muita tarpeita mukaani ryhtyäkseni istutushommiin. Ensin vain pitää tehdä tilaa uudelle kasville. Aloitin tehtävän kaivamalla Olopihan Allaspenkin tuijan edestä pois suurimman osan verikurjenpolvesta. Sitä nimittäin kasvaa siellä sun täällä, joten osasta voi luopua. 

Verikurjenpolvi rehottaa valtoimenaan ja vie paljon tilaa ympäriltä siihen nähden, miten pieneen tilaan se on aikoinaan istutettu. Pitkään samalla paikalla kasvaneena verikurjenpolvella on tiheä paksuista juurista koostuva juurakko. Kun lapion ensimmäisen kerran iskee verikurjenpolven juurakkoon, se pysähtyy kuin kiveen. Jonkin aikaa jouduin urakoimaan ankarasti, jotta sain verikurjenpolven juurakon ylös. Seuraavaksi kuopan kunnostaminen ja istutettavan nouto.

Nilalta saadut kasvit varjossa odottamassa

Olopihan Allaspenkkiin istutin sinililakukkaisen ritarinkannuksen ja kirjavalehtisen lehtosinilatvan. Jälkimmäisen lähemmäksi alueen hoitamista helpottavaa kapeaa kivipolkua. 

Samaisen Allaspenkin terassin puoleisesta reunasta poistin niinikään verikurjenpolven. Olin sen joskus laittanut väliaikaiseksi täytteeksi ja siihenhän se oli jäänyt. Kasvusto näytti päältä päin katsoen huomattavasti suuremmalta, mitä se sitten olikaan. Muutama päivä sitten laitoin verikurjenpolvelle matalat tuet, koska se kaatui käytävälle. Tilalle istutin matalakastuista kurjenmiekkaa. Poistettu verikurjenpolvi on tallessa muualle annettavaksi.

 +24 asteessa kaivaminen tuotti hikeä sekin, mutta nyt sentään voi puutarhassa työskennellä. Kolmen viikon helleputken aikana puutarha sai olla pitkälti omillaan. Mitä nyt nurmikon leikkasin kerran viikossa ja tietenkin kiikutin kastelukannua ruukkukukille ja vesiletkua kasvimaalla.

Seuraava kaivupaikaksi suunnittelemani kohde sijaitsee taustalla näkyvän Vasenrinteen toisessa päässä. Sinne putsasin kesäkuussa vuorenkilvistä alueen tarhakylmänkukille. Niitä sain Nilalta ison pehkon lisää. Kerrankin minulla on mahdollisuus istuttaa samaa kasvia isompi ryhmä. Harvoin sitä raaskii kaupasta ostaa yhtä tai kahta enempää samaa tainta. Vaikka ostotaimen jakaisikin, joutuu näyttävää näkymää odottamaan useamman vuoden. 

Vasenrinteeseen olen istuttanut ensimmäiset tarhakylmänkukkani. Ne ovat viihtyneet hyvin. Uskon siis, että paikka sopii kylmänkukille. Koko rinnealue kaipaa kitkemistä ja huoltamista. Kaikki kasvaa tavallista korkeampana ja leveämpänä. Myös puna-apila koittaa vallata tilaa. Niin nätti kuin se kukkana onkin, en halua sitä istutusalueelle. Todennäköisesti olen jo hävinnyt taistelun, mutta ainahan sitä voi yrittää vallata puna-apilalta tilaa takaisin. 

Sama uudistustehtävä koskee myös Oikearinnettä. Tarkoitus on nostaa ainakin sulkaneilikat ylös, jotta saan sen uumeniin pesiytyneen heinän pois. Se homma odottakoon hetkisen. Ensin on vuorimäntyjen vasemmalta puolelta poistettava vuorenkilpiä, pikkutalviota ja puna-apilaa. Edellisen kerran putsasin koko Oikearinteen 2020. Siinä olikin kova urakka. Nyt en aio kaikkia alueen kasveja kaivaa ylös. Saan kyllä putsattua niiden välejä. Lamohietakirsikka on kasvanut sen verran tiiviiksi, että se plokkaa melko hyvin ei-toivottuja tulokkaita. 

Aion siis Oikearinteeseenkin yhden tai kaksi Nilan antamaa kasvia istuttaa. Vielä en ole asiaa täysin päättänyt. 

Hedelmätarha

Takana keskellä on Ovaalipenkki. Se on melko kuiva paikka. Sieltä on tarkoitus nostaa siperiankurjenmiekka ylös, koska sen keskellä on suuri tyhjä aukko. Ei kylläkään mikään musta aukko, sillä kevätkaihonkukka on luikertanut sinnekin. Siperiankurjenmiekkaa kasvaa sitäkin useammassa paikassa. Voin siis harkita Ovaalipenkistä nousevista luopumista. Näin saisin lisää tilaa muutamille uusille tulokkaille. Tosin naapurin puoleisessa päässä on myös tilaa.

Viiniportti ja Päivänliljapenkki

Helteiden vuoksi vapaata elämää viettäneet istutusalueet näyttävät vähän resuisilta. Rikkaruohoja ei ylen määrin ole. Ilmeisesti kuivuuden vuoksi eivät ole nekään viitsineet kasvaa. Kanttausurat kaipaavat huoltoa ja kuihtuneita kukkia voisi penkeistä leikata. Lauantaina sain sidottua lumikärhön sinne tänne roikkuvia oksia siten, että kärhön läheisyydessä on nyt helpompi kulkea. Kitkin myös kuvasta vasemmalla olevan marjapensaiden alueen ja siistin sen kanttausuran.

Oikopolku kakkonen

Oikopolku kakkosen oikealla puolella Suviruusu kaipaa leikkaamista. Joitakin vanhoja oksia ajattelin siitä leikata. Muutaman oksan siitä jo poistin, jotta eivät tarttuisi kulkijan hiuksiin kiinni. Parempi leikkausaika olisi keväällä, mutta uskaltaudun hoitamaan sen tehtävän jo syksyllä. Keväällä tuppaa moni asia unohtumaan.

Kasvimaalla on kaikki hyvin. Herneenpalot keräsin jo kaikki. Ne syötiin. Poistin herneenvarret. Ajattelin käyttää tyhjentynyttä laatikkoa väliaikaisena taimivauvalana, kunnes saan kaikki saadut kasvit istutettua. Myös sipulit nostin jo. Ne ovat puuvajassa kuivumassa, kunnes ehdin siistiä ne kellariin vietäväksi. Kovin suuri sato ei ole, kun tilakin on rajallinen. Olen käyttänyt omia sipuleita ruoanlaitossa. Haen sitten kaupasta, kun omat on käytetty. 

Ukkokulta nosti yhden valkosipulin nähdäkseen sen tilanteen. Puutarharyhmissä moni kertoo omien valkosipuliensa kynsien alkaneen irrota toisistaan. Vaikka kynnet ovat käyttökelpoisia irrottuaankin, kertoo irtoaminen noston viivästymisestä. Meidän valkkareissa ei vielä irtoamista näy.

Kaivoruusupenkki

Kuvan keskellä oleva Kaivoruusupenkki on myös uudistustarpeessa. Tästä näkövinkkelistä alue näyttää rehevältä, mutta takapuolella on tyhjempää. Juhannusruusu on hissukseen siirtynyt tänne kuvaajan puolelle, vaikka sen versoja nousee myös toisella puolella. Ruusujen keskelle on eksynyt tarha-alpi, jonka aion kitkeä pois. Tarkkaa suunnitelmaa en ole vielä tehnyt. Sen tiedän, että kaivamista on taas edessä. Sillä ei ole kiire - kunhan tänä syksynä tapahtuu. Pikkupuutarhassa olisi kasveja, jotka haluaisin sieltä pois. Jotta saan sinne toisia tilalle. Tämä on nimenomaan sitä puutarhan dominon pelaamista. Joskus siirtoketjusta voi tulla pitkäkin.

Vaesmmalla Kriikunapolku ja Hortensiapenkki, oikealla Oikearinne.

Dominoa pääsee pelaamaan näköjään yhä useammin. Johtunee siitä, että kaikki paikat on jo ahdettu täyteen kasveja. Jotkut ovat levinneet ympäriinsä, toiset eivät selvästikään viihdy ja jotkut ovat kokonaan ottaneet hatkat. Puutarha kaipaa ajoittain huoltoa ja uudistamista. Mielikin muuttuu vuosien myötä. Mikä miellytti ennen, ei enää sitä tee. Kaikkea ei tarvitse säännöllisin välein myllätä ja muuttaa. Pientä piristystä uudet tuulet saavat puutarhaankin tuoda. 

Gladiolus 'Jessica'

Onko puutarhadomino sinulle tuttu peli?