Perfektionisti siedättää

Aronia

 
Moni lukija on jo tullut huomanneeksi minun perfektionistisuuteni. Kaikki ei ole suinkaan täydellistä ja viivasuoraa sen enempää elämässä kuin puutarhassakaan. Täydellisyyteen minulla ei ole edes tarkoituksellista pyrkimystä. Minkäs sille voi, jos omaa pilkun viilaamiseen pakottavan luonteenpiirteen? Osaksi myös isältä geeniperintönä ja käytösmallina saadun tavan oikoa mattoja ja sanoja joka kädenkäänteessä. 

Spiraea betulifolia - Koivuangervo

Voin vannoa, ettei elämä ole perfektionistille aina kovin helppoa. Eikä hänen kanssaan eläville ja toimiville. Onnekseni olen saanut syntymälahjaksi annoksen empatiakykyä ja kiltteyttä. Kumpaakin olen myös opetellut ja oppinut vuosien varrella. Eniten varmasti kiusaan itseäni liian korkeilla kriteereillä. Etenkin kiiretilanteissa ja väsyneenä.

Idänunikot Vasenrinteen yläosassa

Puutarha on osoittautunut mainioksi kouluttajaksi. Vaatimustasoa on ollut pakko laskea, sillä luontoa ja säätä vastaan taistellessa ei yleensä pääse palkintosijoille. Puutarha on muokannut kykyäni nähdä ja hyväksyä erilaista kauneutta. Sinne tänne huojuvat unikot viehättävät kovasti siitäkin huolimatta, etteivät ne suostu kasvamaan niille aikomassani kukkapenkissä. Mieluummin ne valuvat vuosi vuodelta Vasenrinnettä alaspäin. 

Tämä idänunikoiden oranssinpunainen kallistelu on ollut tänä vuonna mieltä lämmittävää katseltavaa. Portaita noustessa ja laskeutuessa silmät hakeutuvat näihin silkkipaperimaisiin kukkiin mennen tullen.  

Asarum europaeum - Taponlehti ja Heuchera - Keijunkukka

Voin laatia hienoja istutussuunnitelmia, jossa kasvit on sijoitettu esimerkiksi koon mukaan matalimmat etualalle. Sitten huomaankin taponlehden innostuneen kasvamaan keijunkukan yli ja ympäri. Enkä edes ole taponlehteä tuohon istuttanut. Pieni taimi on ehkä tullut jonkun muun kasvin istutuksen tai siirron yhteydessä. 

En ole ajatellut tätä ryhmää nostaa ylös heitä erottaakseni. Taponlehden pyöreä muoto ja vihreys sopii oikein hyvin taustaksi keijunkukan tummanpuhuville teräväreunaisille lehdille. 

Microbiota decussata - Tuivio ja Parthenocissus inserta - Säleikkövilliviini

Huoltopihan muurin päällä kasvaa tuivioita, jotka viihtyvät erinomaisen hyvin. Jopa niin hyvin, että todennäköisesti joudun niitä leikkaamaan. Muuten loppukesästä ei enää mahdu kulkemaan kottikärrysolassa, naapurin aidan ja meidän tukimuurin välisessä paikassa. Tuivio ei siitä pahastu, eikä lopeta kasvuaan. On se ihme havu, joka kestää talvisin hurjan kylmän taakan kolatessamme sen päälle käytäviltä lunta.

Talon terassikulmassa kasvaa säleikköviini, jota joudun kesäisin leikkaamaan, ettei se kasvaisi kattorakenteisiin. Tapaan laittaa leikattuja oksia maljakkoon, jossa niille kasvaa juuret. Näin olen saanut säleikkövilliviinin taimia istutettavaksi muualle pihaan. Joitakin vuosia sitten istutin tällaisen villiviinin taimen tuivioiden vasemmalle puolelle. Sinne se on kotiutunut ja luikertelee nyt jo pitkän matkaa kohti alapihaa. Villiviini ei myöskään ole tyytynyt vain yhteen suuntaan, vaan kurkistelee tuivion joukosta. Tämä ei näytä häiritsevän tuivioita, eikä kyllä minuakaan.

Oikealla tuiviot Naapurimuurilla

Tässä kuva Kottikärrysolasta, jossa villiviini kasvaa tuivioiden toisessa päässä. Tarkoitus on, että se vähitellen viherryttää päässä olevan rinnettä. Hyvällä alulla tehtävässään jo onkin.

Naapurin tontti on tällä kohti reilusti meidän tonttiamme ylempänä. Vasemmalla näkyy osa naapurin monitasoisesta tukirakenteesta, jotta maa ei liikkuisi alas. Tukirakenteen yläreunalla on autokatos ja sen toisessa päässä holvikellari (sijoittuu kuvassa vasempaan yläkulmaan, ei näy tässä). Aikanaan istutin meidän puolelle pensaita, joka ei ollut hyvä ratkaisu. Sitten Ukkokulta rakensi tukimuurin, jonka ansiosta Kottikärrysola pysyy avoimena ja sen oikealle puolelle syntyi tasanne. Tukimuuriin istutin tuivioita. Yläoikealla kasvaa syreenejä, joiden takana maa laskeutuu Oikearinteenä alapihalle. Kottikärrysola on tärkeä kulkureitti yläpihan tästä päästä alapihalle. Talvella niin tuiviot kuin Kottikärrysolakin täyttyvät kolauslumesta.

Kuvan vasemmalla puolella näkyy vihreitä pylväitä. Ne olivat edellisen naapurin lauta-aitaa varten maahan junttaamat metallipylväät. Ne on juntattu maahan jykevillä betonimöhkäleillä eli siellä pysyvät. Nykyinen naapuri purki lahoavan lauta-aidan. Nyt tilalla on verkkoaita. 

Akileija lehtikompostien kaverina

Akileija kuuluu puutarhan hippikasveihin sormustinkukan lailla. Akileijoja putkahtelee mitä omituisimmissa paikoissa. Tämä on leiriytynyt kahden puutarhakompostin väliin, meidän puolelle aitaa. Siellä saa olla. Marjapensaissa ja omenapuiden alla akileija tuppaa valtaamaan alaa pidäkkeettä. Marjapensaista kaivan innokkaimmat akileijat pois. Joka on akileijaa kaivanut, tietää sen kasvattavan tiukasti maahan jumittuneen juuren. Ihan pienenä akileijan saa nyhtäistyä kohtuullisen helposti. Vähänkin suurempi yksilö vaatii jo järeämpiä toimia.

Digitalis purpurea - sormustinkukka ja Myosotis - Lemmikki

Sormustinkukka on akileijan tavoin aikamoinen puutarhan hippi ja oman tiensä kulkija. Kuvittelin joskus saavani sen kasvamaan tietyssä paikassa. Jouduin luovuttamaan. Sormustinkukka haluaa itse valita asuinpaikkansa. Joinain vuosina sormustinkukkia on hyvin vähän. Sitten taas tulee vuosi, jolloin niiden lehtiruusukkeita on joka paikassa. Sormustinkukka on helppo nyhtäistä pois niin pienenä kuin isonakin. Pahoista paikoista sen kitkenkin, mutta kovin montaa niin pahaa paikkaa ei meiltä löydy.

Tämä sormustinkukka on päättänyt ryhtyä kukkimaan marjapensaissa. Jotain teerenpeliä sillä näyttää olevan nyt myös lemmikin kanssa. 

Myosotis - Lemmikki ja Bellis - Kaunokainen

Tämä kesä on selvästi lemmikkien kesä. Niitä on kukkinut yltäkylläisesti ihan joka nurkalla. Kukkivia lemmikkejä en kitke, vaikka saavatkin istutusalueet rönsyämään välillä liiankin hulvattomasti. Kaatuvat myös nurmikolle, jolloin osa lemmikeistä on vaarassa jäädä ruohonleikkurin uhreiksi. Ja jääkin niitä.

Nämä lemmikit ovat majoittuneet Ruusupenkkiin. Bellikset siellä yrittävät kurkistella hoikkavartisten lemmikkien tyvellä.

Nyt lemmikit alkavat jo vähitellen lakastua. Saavat olla, kunnes muuttuvat ruskeiksi. Siinä vaiheessa käyn kitkemässä niitä pois. Kitkeminen ei suinkaan vähennä tulevien vuosien lemmikkien kukintaa, kuten joskus luulin. Rapina vain käy, kun siemeniä putoaa takaisin kukkapenkkiin. 

Allium aflatunense 'Purple Sensation' 

Laukat eivät erityisemmin harrasta puutarhassa seikkailua. Paitsi kasvien siirtojen ja joskus myös lehtikompostimullan yhteydessä. Tiedän, etten ole aidan viereen tätäkään laukkaa istuttanut. Siinä se kuitenkin kasvaa ja könöttää. Kuten tekee toinen samanlainen lehtikompostin takana. En ole harkinnut kummankaan ylös kaivamista ja muualle siirtämistä. 

Pinus mugo - Vuorimänty

Käsillä on taas se aika kesästä, kun vuorimäntyjen vuosikasvut on typistettävä. Kuvan vuorimännyn ehdin jo typistää kuvauksen jälkeen. Oikeanrinteen kaverit yhä odottavat sateiden loppumista ja puutarhan kuivumista. 

Typistäminen on tylsää hommaa, jonka mielelläni ulkoistaisin jollekin toiselle. Tympimisestä huolimatta teen typistyksen joka vuosi, koska Oikearinteen vuorimännyt ovat erinomainen esimerkki, millaisia hirvityksiä näistä havuista tulee typistymättöminä. Pitkiä, sinne tänne sojottavia honteloita tupsupäitä. Osan rungoista poistimme vuosi sitten. Siedettävimmät saivat jäädä - toistaiseksi. Ainakin siihen saakka, kunnes keksin järkevämpää tilalle.

Papaver orientale 'Princess Victoria Louise' - Unikko raparperien vieressä

Kerään unikoiden siemenkodat vähän ennen kuin ne ennättävät lennättää siemenet pitkin penkkejä. Joku unikko ehtii senkin tehdä. Kerään kypsyneet siemenet rasiaan ja käyn niitä sitten kylvämässä haluamiini paikkoihin. 

Vaaleanpunaista 'Princess Victoria Louisea' en todellakaan ole kylvänyt raparperien viereen. Ihan itse se on sinne jollain keinolla kulkeutunut. Liian suuri mysteeri selvitettäväksi. Onneksi prinsessa kasvaa sopivasti kahden ison raparperipuskan välissä. Näin se ei haittaa rapskujen poimimista, eivätkä rapskut unikon ihailua. 

Magnolia stellata 'Susan'

Maanantaina huomasin magnoliassa uuden nupun. Ensimmäinen ainokainen ehti jo kuihtua. Kivoja tällaiset yllätykset.

Hyvää viikonloppua kaikille!