Sateisen sunnuntain suunnitelmia

Perjantai-iltapäivällä 27.12. oli sumuista

 

Viime päivinä on saanut laittaa kaiken mielikuvituksensa liikkeelle ymmärtääkseen, että meneillään on joulukuun viimeiset päivät. Lumi tuli, lumi meni. Siellä täällä näkyy enää joitakin lumen kolauksessa tai aurauksessa syntyneitä likaisia kasoja. Aurinkoa ei ole pahemmin näkynyt. Sen sijaan taivaalta sataa joko silkkaa vettä tai sumu toimii kasvojen kosteusvoiteena. Lämmintäkin on. Muutamaa satunnaista miinusaamua lukuunottamatta olemme keikkuneet kaiken aikaa plussalla. Eilen Helsingissä käydessäni mittari näytti +5℃. Kotikylällä sentään vaivaiset +4℃.

Koristeomena Musta Rudolf

Tekemisestä ei ole ollut puutetta. Suurin ongelma lienee, miten aikansa jakaa välttämättömille ja vähemmän välttämättömille hommille. Varsinkin, kun ne vähemmän välttämättömät ovat yleensä kaikkein mieluisimpia.

Lauantai-iltana juhlittiin ystävän synttäreitä isommalla porukalla. Bussit kulkevat meidän kylälle niin harvoin ja epäluotettavasti, että oli lähdettävä juhlista ajoissa varmistaakseen kotiinpääsyn. Tällä kertaa liikenne Mannerheimintien remontissa sujui yllättävän hyvin ja bussi oli jotakuinkin aikataulussa.

Crocus species Fuscotinctus 27.12.2024

Kierrän puutarhan lähes joka päivä - jos vain valoisaan aikaan ehdin. Perjantaina oli koko päivän hyvin pimeää. Aurinko oli jo laskemassa päästyäni alapihalle. Kaikkialla on pääasiassa harmaata ja ruskeaa. Myös märkää. Kriikunapuun viereen päästyäni huomasin keltaisten krookusten nousseen. Lumettomassa maassa jänisten jäljet eivät näy, mutta tiedän niiden loikkivan ahkerasti syötävää etsimässä meidänkin puutarhassa. Niinpä kipaisin hakemaan kellarista verkot kummankin krookusesiintymän suojaksi.

Crocus species Fuscotinctus 27.12.2024

Nämä krookukset löydettyäni ja suojattuani kiersin muut alueet entistä tarkemmin syynäten, löytyykö suojattavia piippoja. Ei löytynyt. Verkko suojaa jäniksiltä ja peuroilta. Ei pakkaselta, jota on ensi viikoksi luvassa. Onpa ennustekartassa myös lumihiutaleita, joten ehkä luontoäiti hoitaa myös krookusten talvipeitteen.

Crocus species Fuscotinctus 9.4.2024

Tässä toinen kriikunapuun alustan krookuskeskittymistä viime huhtikuussa. Niin kivaa kuin iloisenpirteitä väripilkkuja olisikin omassa puutarhassa jo nyt katsella, on niiden parempi pysytellä mullan suojassa jaksaakseen nousta lämpimämpään aikaan.

Harjaneilikka 27.12.2024

Pikkupuutarhan Kivipenkin harjaneilikatkin luulevat olevan kevätherätyksen aika. Tosin nuo vihreät versot ne kasvattivat jo loppukesästä. Kurkistelkoot rauhassa lumen keskellä. Itse asiassa tuokin lumi on jo mennyttä. Puput eivät näytä harjaneilikoiden versoja syövän. Ainakaan nyt.

Harjaneilikka 17.6.2024

Tässä kuva samasta paikasta kesäkuussa. Olen ripotellut eri värisiä harjaneilikan siemeniä muutamiin paikkoihin. Ovat alkaneet viihtyä oikein hyvin. Laitanpa sitten minkä värisiä siemeniä tahansa, päättävät kuitenkin värin ihan itse.

Idänunikko 27.12.2024

Idänunikon vihreitä ruusukkeita on yläpihan Syreenipenkissä lukuisia. Eniten pieniä, mutta muutama kuvan kaltainen jättikin joukkoon  mahtuu. Unikoista en ole huolissani. Sen sijaan täytyy tarkkailla mahdollisia sipulipiippoja. Jos ne ilmestyvät pintaan kesken talven ja ennen lunta, on kaivettava lisää verkkoa esiin.

Idänunikko 7.6.2024

Tykkään unikoista todella paljon. Rypistyneen silkkipaperin näköinen nuppu on kuin pieni ihme sulloutuessaan karvaisten suojuslehtien sisälle. Kunnes sen on aika vapauttaa itsensä meidän ihmisten näkösälle.

Helleborus 25.5.2024

Sateinen ja tuulinen sunnuntaipäivä ei houkutellut ulkoilemaan. Oli siis sopiva ajankohta ryhtyä valmistelemaan tulevaa kevättä. Inventoin siemenvarastoni ja tein pohjan kevätsuunnitelmille eli mitä hyötykasveja aion esikasvattaa, mitä kylvän kuhunkin lavakaulukseen ja hiukan jo osviittaa siitä, millaisia kesäkukkia voisin laittaa laatikoihin ja ruukkuihin. Seuraavaksi vuorossa on siemenluetteloiden tutkiminen. Jotkut firmat ovat jo luettelonsa julkaisseet. Voisin myös tutkia vinkkivihkoani sillä ajatuksella, tuleeko pihaani uusia monivuotisia kasveja.

Lintulaudoilla käy vipinä. Käpytikka on jokapäiväinen vieras. Harmaapäätikka vierailee silloin tällöin. Vihdoin myös punatulkut ovat löytäneet buffettini. Mustarastaita meillä on aiempina vuosina ollut lukuisia talvellakin. Nyt vain satunnainen mustis näkyy silloin tällöin.

Golf 8.12.2024 meidän lumisella patiolla

 
 
Onkohan naapurin Golf-kissalla siihen osuutensa. Kissa nimittäin viettää kaiken aikansa meidän pihalla. Muutaman kerran olen ajanut sen pois keittiön puolen tuijasta ja marjakuusesta, jonne se syöksyy tinttien perässä. Yhtenä päivänä huomasin pikaisesti vilkaisten marjakuusessa kaksi isohkoa valkomahaista tinttiä. Mitä ihmeen tinttejä ne oikein ovat? Vilkaisin uudelleen ja Golfin valkoiset tassuthan ne olivat kietoutuneet marjakuusen rungon ympärille.

Naakat 19.11.2024 valmiina syöksymään ruokintapisteelle

Myös suuri joukko naakkoja seurassaan jokunen varis ja harakka vaakkuvat nokka avoinna olopihan molempien ruokailupaikkojen alla. Naakka ei pysy kunnolla kiinni talipötkötelineessä ehtiäkseen syödä. Vuorotellen ne kuitenkin lennähtävät yrittämään aiheuttaen melkoisen metakan. Pikkulinnut kaikkoavat oitis kauemmaksi odottamaan vuoroaan. Ymmärränhän minä, että isommatkin linnut tarvitsevat ruokaa. Mieluummin syöttäisin pikkulintuja, sillä naakkojen parvi putsaa äkkiä buffetin tarjonnan mahaansa. Linnunruoka on muutenkin kallista. En haluaisi sitä jatkuvasti kaupasta säkkitolkulla kantaa.

Tässä tämän pyhäpäivän jorinoita. Seuraavaksi aion mennä vähäksi aikaa sohvalla lukemaan pari viikkoa sitten menehtyneen Heikki Silvennoisen elämänkertaa. Lainatessani kirjaa kuulin sillä olevan useita varauksia, jonka vuoksi en halutessani voi uusia kirjaa netissä. Se on siis luettava nyt ja palautettava sitten toisten lainattavaksi.