Tämän vuoden siemenshow pyörähti käyntiin paprikoilla. Kylvin viikonloppuna keltaista suippopaprika Zazua ja keltaista sekä punaista California Wonderia. Nämä ovat tuttuja ja turvallisia paprikoita. Jospa saisin sen verran satoa, että voisin tehdä entisten vuosien tapaan paprikasalaattia.
Zazu jää varmaan jatkossa pois. Sen siemeniä joutuu välillä metsästämään. Pussissa on kokonaista neljä siementä. Kun pussin hinta liikkuu viiden euron molemmin puolin, tulee siemenille hintaa. Etenkin, jollei kaikki edes idä.
Tällä kertaa maltoin kylvää vain yhden siemenen per lokero. Helpottaa huomattavasti koulimista, kun voi varovasti siirtää taimen isompaan purkkiin vahingoittamatta taimikaverin hauraita juuria.
Vaalea rouhe mullan pinnalla on vermikulaattia.
Kylvin myös keijunmekkoa ja kelloköynnöstä. Jälkimmäisestä sain syksyllä paljon omia siemeniä. Osa siemenistä jäi vaaleiksi. En arvannut niitä kylvää, jos ovat vaikka liian raakoja. Varmuuden vuoksi kylvin sekä tummiksi muuttuneita omia siemeniä että viime vuonna ostetun pussukan siemeniä.
Jos kaikki siemenet itävät, hyvä niin. Ylimääräisiä taimia voi aina jakaa muille. Voihan sitä myös avartaa omia tottumuksia ja istuttaa kelloköynnöksiä kesäkukiksi muuallekin kuin niihin totuttuihin pergolan sisäänkäynnin ruukkuihin.
Viikonloppuna harrastin myös talvikylvöä. Liisan kasvit -blogista löysin hyviä vinkkejä avukseni. Olen aiemminkin tehnyt talvikylvöjä, mutta siitä on jo niin paljon aikaa, että koin uudet opit hyväksi.
Kylvin jaloängelmää, isotähtiputkea, akileijoja, jaloritarinkannusta ja kaukasiantörmäkukkaa.
Laatikko on toistaiseksi pergolan varjoisassa nurkassa. Pihalla on lunta niin vähän ja pinnastaan kovaa, ettei sitä viitsi lapiolla kaapia pois istutusten päältä. Ei siis ole sopivaa paikkaa, jossa upottaisi laatikon lumeen. Kuluvalle viikolle on luvattu lumisateita. Heitän toiveeni niiden varaan. Aion myös tutkia, olisiko kasvihuoneen sivulla sopivasti kasvarin päältä pudottamaani lunta.
Viikonloppuna tyhjensin biokompostorin alaluukusta muutaman lapiollisen valmista ja puolivalmista tavaraa viereiseen kompostoriin. Useimpina talvina alaluukku on tähän aikaan vuodesta tiukasti jäässä, eikä sitä saa auki. Nyt avaamisessa ei ollut mitään ongelmaa.
Vihreän biokompostorin saimme edesmenneeltä anopilta hänen muuttaessa tamperelaisesta rivitalosta espoolaiseen kerrostaloon kymmenkunta vuotta sitten. Silloin olin kahden vaiheilla, onko meillä käyttöä kahdelle kompostorille. Kyllä on. Kovilla pakkasilla Biolanin kompostori jäätyy. Silloin voi kipata biojätteet varakompostoriin. Käytän vihreää kompostoria myös odotusasemana silloin, kun valmista massaa ei syystä tai toisesta voi heti kipata suunnitelluille sijoituspaikoille.
Biokompostoriin pyrin lisäämään kuiviketta aina kipatessani sinne biojätettä. Pyrkimys ei ihan joka kerran toteudu, useimmiten kyllä. Ostin muutama vuosi sitten kuivikkeelle peltisen säiliön, johon mahtuu sopivasti säkillinen kerrallaan. Kuivikesäiliö on talviaikaan lämpimän varaston hyllyssä, josta on lyhyt ja kätevä matka biokompostorille. Kesällä kuivikesäiliö on ulkona, talon seinustalla. Minusta lämmin kuivike estää omalta osaltaan biojätteen jäätymistä talvella.
Kuivikkeena käytämme Biolanin komposti ja huussikuiviketta. Tarkoitukseni ei ole olla kenenkään tuotemannekiini. Muitakin kuivikkeita käyttäneenä olen todennut Biolanin kuivikkeen parhaaksi. Talvella vaihdan komposti- ja huussikuivikkeen Tehokuivikkeeksi.
Lauantaina kävelin asioille kylän keskustaan ja kirjastoon. Paluumatkalla kävin katsomassa, josko näkisin purossa koskikaran. En nähnyt.
Sen sijaan taivaalla liiteli kotka. Arvelen sen olleen maakotka, mutta saattaa se olla merikotkakin. Älysin nostaa kameran kohti taivasta vähän jälkijunassa ja niin sitten tuloksena on tuo täplä sinivalkoisella taivaalla. Olkoon kumpi tahansa kotka, tuntuu aina yhtä juhlavalta kohdata vähän erikoisempia luontokappaleita.
Tässä yhteydessä on hyvä muistuttaa, että tulevana viikonloppuna on jälleen BirdLifen pihabongauksen aika. Aion osallistua, jos vain muistan ja ehdin.
Muutamana iltana auringonlasku on ollut värikästä katseltavaa. Punaiseksi värjäytyneet pilvet houkuttelevat kerta toisensa jälkeen niitä ihmettelemään. Ja kuvaamaan. Maanantain auringonlasku sai minut menemään ulos kameran kanssa. Välillä laiskottaa ja silloin saatan napata kuvan ikkunan läpi.
Zoomattuna pilvet ovat aika herkullisen näköisiä. Mansikkahattaraa vai Nigellan vadelmapavlovaa?
Päivällä on muuten täällä etelässä pituutta jo hiukan yli 7 tuntia. Lisääntyneen valon määrän huomaa selvästi. Varsinkin aurinkoisten päivien iltoina.
