Kristiina K:n kesäkuun haastekuvan aihe on minä jonkun toisen tai itseni piirtämänä.
Muiden lasten tapaan minäkin olen lapsena piirtänyt paljon. Niitä ei vain ole tullut talletettua mihinkään. Samoin omat lapset ovat olleet ahkeria kynänkäyttäjiä. Poika piirsi jo pienenä karttoja. Tytär taasen heppahulluna hevosia. Kumpikin on ollut enemmän tekstintuottajia. Kirjoitelmia on yhä tallessa, muotokuvia sen sijaan en löytänyt.
Oheinen kehystetty taulu on minun piirtämäni tai itse asiassa vesiväreillä maalaamani. Ainoa tallessa oleva piirustukseni. Tehty 3. luokalla.
Olen yksi noista hiihtäjistä. 9-10 -vuotiaana tykkäsin kovasti hiihtämisestä. Sellaisesta vapaamuotoisesta sauvomisesta, välillä ihan umpimetsässä. Ystävän kanssa laitoimme reppuun pari voileipää ja mehua. Sitten hiihdimme pitkän matkan peltojen yli ja metsien halki espoolaisen hyppyrimäen viereen. Siellä istahdimme rinteessä kasvavan kuusen juurelle, josta kevätauringon lämpö oli sulattanut lumet juuri sopivasti. Että maistuivatkin voileivät hyvälle kimaltavan hangen ympäröimänä.
Muistan elävästi ylläni olleen kirjoneulepuseron, minkä kummitätini oli minulle kutonut. Sinisen villapaidan kaarrokkeessa oli sateenkaaren värein kirjotut kuviot. Kun eväät oli syöty, oli retken tärkein tehtävä hoidettu. Kotimatka sujui tuttuja latuja latuja pitkin.
Kiitos Kristiinalle kivasta haasteesta!
