Viime päivinä kameran kierrättäminen pihalla on jäänyt vähiin. Lumen vähenemistä ja jänisten kikkareiden lisääntymistä ei viitsi loputtomiin ikuistaa. Ulkoilu sen sijaan on taas mielekkäämpää, kun ei tarvitse kaiken aikaa pelätä kaatumista. Pienemmätkin tiet alkavat olla enimmäkseen sulia.
Kirjastoon kävellessäni tuijotin ahkerasti pientareita, kunnes tajusin, ettei vielä kannata odottaa sen enempää leskenlehtiä kuin sinivuokkojakaan. Ihmeitä toki tapahtuu, mutta eiköhän tässä vielä tiukasti talvea eletä.
Routatilanne 28.1.2025
Aurinko ei ole kovin usein ilmaantunut näkyviin. Silloin kun se paistaa, mieleen nousee ikivihreiden suojaus. Harvemmin sitä on tarvinnut tammikuussa miettiä, mutta tällaisena lumettomana talvena syytä saattaa olla.
Meillä ei routaa ole, eikä puiden ja pensaiden alustoilla luntakaan. Näin ollen tuijat ja alppiruusut eivät tarvitse suojausta. Kasvien juuret saavat kosteutta maasta. Tilanne voi toki vielä muuttua moneenkin kertaan. Helmikuun alkupäiville on luvassa muutama pakkasaste. Sen jälkeisestä ajasta ei ole toistaiseksi tietoa.
Jos siis maa on jäässä, vaikka lunta ei olisikaan, on varjostus tarpeen. Oman alueesi routatilanteen voit tarkastaa osoitteessa vesi.fi.
 |
| Iris ret. 'Katharine Hodgkin |
Parin päivän takaisella puutarhakierroksella löysin kevätkurjenmiekkojen piippoja Oikearinteestä. Jänikset ovat käyneet napsimassa kuvassa vasemmalla kasvavia maanpeiteruusu Fairyjä ja jättäneet kiitokseksi palluraisia kikkaroitaan.
Kuvaamisen jälkeen laitoin piippojen päälle verkon.
Kriikunan tyvellä kasvavat krookukset ovat olleet näkyvissä jo useamman viikon. Ne suojasin verkolla heti piipot nähtyäni. Välillä piipot verkkoineen ovat peittyneet lumeen. Nyt ne ovat taas näkyvissä.
Samaisen kriikunan toisellakin puolella heränneet krookukset ovat saaneet suojakseen vanhan lankakorin.
Huvitus-omenan alla kasvaa enimmäkseen scilloja, helmililjoja, kirjopikarililjoja ja lumikelloja. Viimeiset eivät ole vielä näkyvissä. Hyvä niin, sillä helmililjojen lehtiä on lyhennetty ahkerasti. Täytynee kaivaa kellarista pienetkin verkonjämät ja viedä ne jo ennakkoon ompun alle suojaamaan mahdollisesti herääviä lumikelloja.
 |
| Sammal kotikiven päällä |
Niin paljon kuin keväästä pidänkin, se ei näillä leveyksillä vielä tammikuussa eikä helmikuussakaan tule. Siksi toivon sipulikukkien jatkavan untaan mullan alla. Siellä ne ovat paremmassa turvassa kylmyydeltä ja nälkäisiltä talttahampailta. Ja peuroilta, jotka ovat nekin käyneet kakkaamassa alapihallemme.
