Olen aina puutarhanäkymissäni jäljessä kulloisestakin tilanteesta. Eipä kai se niin tarkkaa ole, miten ja milloin kasviensa elämästä raportoin. Sääennusteita katsoessani ajattelin laittaa kuvat viime aikojen harmaudesta. Ennen kuin maisema muuttuu jälleen valkoiseksi. Tai ehkä ensin loskaiseksi.
Marraskuun viimeinen viikko oli pimeä, kostea ja tuulinen. Torstaina 28.11. sumu ei hälvennyt koko päivänä. Teki hirveästi mieli mennä haravoimaan, mutta mitäpä sitä märkää nurmikkoa rapsuttamaan. Tai jatkamaan metsäruusun kaivamista (multainen alue oikealla). Eikä siihen olisi ollut aikaakaan.
 |
| Kärhöpolku 28.11.24 |
Edellisellä viikolla sataneesta lumesta on jäljellä vain pieniä kasoja paikoissa, joihin lunta on kolattu. Ja ojissa tiiviisti pakattuja möykkyjä auran jäljiltä.
Verkkoja kuvissani saattaa näkyä siellä täällä. Olen virittänyt niitä sekä jänisten että peurojen kiusaksi. Kaariportin molemmin puolin kasvaa alppikärhöjä, joiden tyveltä jänikset järsivät versot kokonaan poikki vuosi sitten. Nyt tyvet on suojattu verkoilla.
 |
| Puiston puoleisen päädyn käytävä 24.11.2024 |
Tässä kuvassa näkyy, kuinka olen laittanut verkkoa käytävän yli. Peurat kyllä pystyvät hyppäämään 150-senttisen verkon yli, mutta tällaisia esteitä laittamalla toivon niiden hiljaisina aikoina tyytyvän vaihtamaan suuntaa. Näin on toistaiseksi tapahtunutkin. Peurat kulkevat kuvan oikealta puolelta suoraan puistoalueelle. Naapuruston kissat livahtavat verkon ja seinän välistä käytävälle, kuten jäljistä näkyy.
Verkko ei ole seinässä kiinni, vaan nojaa seinään ja köynnöshortensiaan. Verkko on saatava helposti pois lumen kolaamista varten. Toisinaan meidän on tästä kuljettavakin, vaikka näin talviaikaan menemme kellariin enimmäkseen toista kautta.
Kukkia ei puutarhastani enää löydy. Paitsi joitakin jo aikoja sitten terälehtensä avanneita koristemansikoita, jotka ovat jo melko lätsähtäneitä.
Kirjavalehtinen pikkutalvio - Vinca minor 'Illumination' näkyy paljaassa maassa oikein hyvin. Se ei leviä lainkaan samalla tavoin kuin sinikukkainen pikkutalvio, jota minulla on riesaksi asti. Tätä Illuminationia olen saanut Auring*n ihanat -blogin Inkalta kesällä 2015. Silloin istutin sen Päivänliljapenkkiin, jossa se yhä asustaa. Pari kertaa olen siirtänyt emokasvista versoja, kuten kuvan Hortensiapenkin yksilö.
Tavallisen pikkutalvion kanssa on syytä olla huolellinen. Sen on jo huomattu levinneen luontoon pääasiassa pihoilta ja puutarhoista. Usein ihmisten viedessä puutarhajätettä yleisille alueille.
 |
| Asarum europaeum - Taponlehti |
Taponlehti on ikivihreä maanpeiteperenna. Se viihtyy paremmin varjossa. En ole saanut sitä missään viihtymään laajalla alueella. Pieniä lämpäreitä sen sijaan on siellä täällä. Jotkut suorastaan kummallisissa paikoissa. Turha menettää hermojaan yksittäisen kasvin vuoksi. Paras iloita pienistä esiintymistä. Kenties tasapaino puutarhassa säilyy näin, kun joku pyrkii valoittamaan tilaa muidenkin edestä ja joku toinen sinnittelee siinä sivussa vatsaa kohti selkärankaa vetäen.
Nämä lehdet kuuluvat malvakasville. Olen istuttanut sekä ruusu- että myskimalvaa. Harmaamalvikkia sen sijaan en, mutta kaivamieni tietojen perusteella (mm. Sarin puutarhat) nämä lehdet nimen omaan kuuluvat harmaamalvikille. Vaaleanpunaisena kukkiva, korkeahko kasvi tästä kesäisin nousee. Yleensä se myös kaatuu eli kaipaa joka kesä tukemista.
Etupihan Bermudassa vihertää - pikkutalvion lisäksi - koristeporkkanat ja malvat. Niiden seurassa harmaakäenkukat näyttävät, että tässä me asuttiin kesällä ja tässä me meinataan asua ensi kesänäkin. Toivottavasti pysyvät lupauksessaan.
Pikkuisen piti näyttää Bermudalle haravaa, kun viikon takaisen lumenkolaamisen yhteydessä istutusalueelle siirtyi myös kivituhkaa käytäviltä. En sitä suinkaan pois haravoinut. Levittelin vaan vähemmän näkyväksi.
Joka päivä ei satanut, mutta kosteus tiivistyi pisaroiksi kasvien lehdille ja oksille. Ohitin puiden oksia muutaman kerran liian läheltä sillä seurauksella, että sain pisarat niskaani. Hauskemman näköisiä ne ovat oksilla.
Harmaassa säässä sammaleen vihreys on todella kaunista. Luonnossa liikkuessa katse kiinnittyy sammaleen peittämiin kiviin ja maassa lahoaviin runkoihin. Omassa pihassa on kaksi suurta kiveä, jotka ovat peittyneet sammaleella. Puuvajan huopakatolle on myös muodostunut sammalta. Katsokaa! Kuin pienien tähtien torikokous tuo vihreä sammal.
 |
| Lonicera heckrottii - Koreaköynnöskuusama |
Köynnöskuusama pitää kiinni vihreydestä viimeiseen saakka. Vuosi sitten ajattelin, että varmaan se pukkaa keväällä uudet lehdet vanhojen kaveriksi. No, niin ei tapahtunut. Lumituiskut ja pakkaset laittoivat ruskeiksi muuttuneet lehdet leijailemaan maahan hyvissä ajoin ennen kevään hiirenkorva-aikaa.
Mehitähtikin yrittää näyttää keijunkukalle vihreyden voimaa. Ei auta Palace Purplen selitykset, että hänen värinsä on kesälläkin vihreän sijasta purppurainen.
Tiistaina mittari näytti aamukuudelta +5℃. Kahdeksalta lukema oli pudonnut jo +0.5℃ -asteeseen jatkaen reipasta vauhtia miinuksen puolelle. Aluksi taivaalta leijaili lumihiutaleita. Hetkeä myöhemmin tuli jo valkoisia jalkarättejä niin tiheästi, ettei naapurin taloa näkynyt. Maisema muuttui valkoiseksi ja valoisammaksi. Lumisadekin lakkasi iltapäivällä.
Postilaatikossa oli tiistaina kiva yllätys. Osallistuin Puikoillanikin -blogin pikkujoulukalenterin kirjankansien tunnistushaasteeseen. Haaste ei ollut ihan helppo, mutta sitäkin koukuttavampi. Jollei aamulla kyennyt löytämään oikeaa nimeä, oli koko päivän kiire päästä takaisin tietokoneen äärelle jatkamaan etsintöjä.
En voittanut, enkä tullut edes kakkoseksi. Puikoillanikin jakoi palkintoja parhaan tuloksen lisäksi myös ahkeruudesta. Fazerin suklaa maistuu aina. Enkä ole vielä tuota makuvaihtoehtoa edes maistanut. Heijastimet tulivat myös akuuttiin tarpeeseen. Mieluisin heijastin tarttui narustaan kaupan porraskaiteeseen ja se on nyt entinen heijastin. Kiitos Puikoillanikin kivasta haasteesta ja palkintoyllätyksestä!
Huomasitko, että edellisessä postauksessa on Pihakalenterin arvonta?
Arvonta päättyy su 8.12. klo 16.
Käy kokeilemassa onneasi. Vielä ehdit!
