Nyt ottaa pattiin oikein kunnolla. Selkeästi sanottuna harmittaa. Naama on harmituksesta rutulla kuin kevääseen heräävällä raparperilla.
Keskiviikkoaamuna pukiessani satuin vilkaisemaan makkarin ikkunasta. Alapihalla näkyi jotain sinne kuulumatonta. Taisi olla metsäkauris, eikä tällä kertaa valkohäntäpeura (jota valkohäntäkauriiksi virallisesti kutsutaan). Onneksi oli jo mekko päällä, ettei tarvinnut yöpaidassa tai alusvaatteissa pihalle rynnätä. Sen nimittäin tein ja vikkelästi liikuinkin. Terassin ovesta käsiä läpsyttäen alapihalle. Sorkkajalka vain seisoi minua tuijottaen, kunnes tajusi minun lähestyvän vähemmän ystävällisellä mielellä. Se otti jalat alleen loikkien alapihan perimmäiseen kulmaan. Ei kuitenkaan edes yrittänyt hypätä aidan yli, vaan vaihtoi suuntaa kohti yläpihaa. Minä perässä edelleen käsiä yhteen paukuttaen ja kiljuen otusta poistumaan vauhdilla pihastamme.
Yläpihalla se hidasti vauhtia. Taisi tuumata, ettei tuo eukko varmaan ihan tosissaan ole. Olin enemmän kuin tosissani ja jatkoin jahtia. Autotallinurkan verkkoviritelmä on ollut pari päivää auki. Tyhmästi kuvittelin, etteivät sorkkajalat varmaan sieltä kulkisi. Talon toisen päädyn verkon olemme toistaiseksi aina kulkiessamme laittaneet takaisin, jotta se olisi edes jonkinlainen este peurojen vierailuille.
 |
| Jouluruususta lähti kukat. |
Hätistettyäni elukan pois pihaltamme, suljin verkon. Palasin alapihalle katsomaan, löytyykö vaurioita. Ei löytynyt. Enpä tajunnut siinä aamukiireessä sen tarkemmin paikkoja tutkia. Kunnes torstaiaamuna jälleen pukiessani vilkaisin ikkunasta. Mihin ovat kadonneet Syreenipenkin ihanat jouluruusut? Tiistaina niitä vielä kuvasin ja ilahduin löytäessäni lisää avautuneita kukkia.
 |
| Syreenipenkin jouluruusu ti 1.4.25 |
Tässä Syreenipenkin jouluruusut tiistaina. Meidän pihalta eivät peurat ole aiemmin syöneet jouluruusuja. Nyt on sitten sekin harmi koettu.
Eläin on tullut pihallemme samaa reittiä, mitä se poistuikin. Jälkiä tutkiessani se on viettänyt tovin aikaa yläpihan Syreeni- ja Allaspenkeissä. Tulppaaneja on lyhennetty ansiokkaasti laajalti.
 |
| Fritillaria imp. Rubra - Keisarinpikarililja |
Allaspenkin tulppaanien viereen otus jätti keisarinpikarilijat. Eivät varmaan tuoksuneet kovin hyvältä.
 |
| Corydalis solida 'Beth Evans' - Pystykiurunkannus |
Tuho ei jäänyt pelkästään jouluruusuun ja tulppaaneihin. Myös pystykiurunkannus Beth Evansia oli maistettu useista paikoista. Valitsin juuri nämä Allaspenkin Bethit "Koska kukkii haasteeseen". Toivottavasti kukkii peuran mahassa sillä tavoin, että sorkkajalka saa kunnon vatsanväänteet.
 |
| Corydalis solida 'Beth Evans' - Pystykiurunkannus |
Tässä yksi corydalis-mättääni tiistaina ennen peuran vierailua.
 |
| Metsäkauris. Kuva netistä. |
Yleensä pihallemme tulevat sorkkajalat ovat valkohäntäpeuroja. Niitä täällä on pilvin pimein. Keskiviikkoaamun vieraillija oli kuitenkin selvästi metsäkauris. Sillä oli karvaiset sarvet päässä ja pois loikkiessaan peräpäässä selkeästi valkoinen läiskä. Ei peuroilla näkemääni heiluvaa tai pystyssä sojottavaa häntää.
 |
| Valkohäntäpeura. Kuva netistä. |
Minun puutarhani kannalta on ihan sama, oliko kyseessä metsäkauris tai valkohäntäpeura. Suren rakkaudella vaalimieni kasvien menettämistä. Ehkä se on pieni murhe maailman murheiden mittakaavassa, mutta turha lisä joka tapauksessa. Kauniiden kukkien menettäminen pilasi päivän niin tehokkaasti, etten kyennyt tarttumaan mihinkään aikomaani tehtävään.
Verkkoviritelmät on palautettu talviasentoon. Eivät ne mittojensa puolesta sinnikkäitä sorkkajalkojen vierailuja kokonaan estä. Ovatpa kuitenkin kiusa niiden etenemiselle. Toivon, etteivät rauhallisesti kulkiessaan lähde verkkojen yli puutarhaamme loikkimaan, kun suuntaa vaihtamalla pääsevät vapaasti muualle luontoon matkaa jatkamaan.
 |
| Kimalainen ja Iris ret. Katherines Gold |
Nyt on TricoGardenia ruiskutettu ympäri puutarhaa. Myös tämän päivän paha mieli on purettu. Jatkakaamme kohti uusia ilonaiheita.
