Tämän haasteen on laittanut alulle Kristiina K. Kiitos hänelle. Jutun lopussa lisää haasteesta.
Meidän kodissa ei kovin montaa vanhaa esinettä ole. Niin minun kuin Ukkokullankin vanhemmat ovat ponnistaneet vaatimattomista maaseudun oloista työn perässä pääkaupunkiseudulle muuttaen. He ovat rakentaneet perheensä elämää alkaen 40-50 -luvun taitteesta. Huonekalut, astiat, lähes kaikki tavarat he ovat hankkineet arjen tarpeisiin. Käytössä ne ovat kuluneet ja rikkoutuneetkin. Jaettavaa on ollut vähän ja jakajia useita. Emme myöskään ole harrastaneet systemaattisesti vanhojen tavaroiden keräilyä.
Valtaosa kotini vanhimmista esineistä sijoittuu iältään 40-luvun loppuun, 50-luvun alkuun. Mietin, minkä niistä valitsen. Kiinnostavin ei ole oikeastaan esine, vaan leikekirja. Sen on koonnut Ukkokullan isä. Myöhemmin myös anoppi on osallistunut leikekirjan kokoamiseen. Leikekirjassa on apen omia runoja, kirja-arvosteluja sekä hänen muita artikkeleitaan, joita on julkaistu kahdessa eri maakuntalehdessä.
Appiukko (1926-2006) oli ammatiltaan toimittaja. Nuorena hän kirjoitti runoja ja kirja-arvosteluja parillakin eri nimimerkilllä. Paikallinen maakuntalehti julkaisi parikymppisen appiukon tekstejä. Myöhemmin lehti palkkasi hänet uutiskirjenvaihtajaksi. Kirja-arvosteluja hän jatkoi tämän jälkeenkin. Lehdet toivoivat näitä tekstejä, mutta palkkioksi arvosteluista riitti arvosteltava kirja.
Pääkaupunkiseudulle muutettuaan appi työskenteli toimittajana parissa eri lehdessä, kunnes hän siirtyi Helsingin Sanomiin. Sieltä appi jäi eläkkeelle.
Appiukon kuoltua kannoimme hänen kellaristaan laatikkotolkulla vanhoja arvostelukappaleita. Useimmat niistä olivat aikakaudelleen tyypillisesti pehmeäkantisia. Myyntiin teokset painettiin kovakantisina, paitsi monet runokirjat. Vuosikausia kellarissa lojuessaan moni niistä oli rispaantunut ja kellastunut. Kirjat olivat vuosia meidän hyllyssä, kunnes kannoin ne kellarin varastohyllyyn. Kolme vuotta sitten teimme suursiivouksen kellarissa. Poika otti muutamia mieluisia kirjoja, minä enimmäkseen tuttuja runoilijoita. Muut lähtivät kierrätykseen.
Suurin osa kirjoista oli sekä ulkomaista että kotimaista proosaa. Ernest Hemingway, Hermann Hesse, Graham Greene, William Faulkner, Oiva Paloheimo, Veikko Huovinen, Väinö Linna jne. Yllättävän paljon myös runokirjoja, kuten Einari Vuorela, Aale Tynni, Aaro Hellaakoski, Helvi Juvonen.
Leikekirjan välissä on nippu appiukon todistuksia, mm. työtodistuksia. Liikuttavin niistä on kuitenkin kotipaikan kaupan 17-vuotiaalle varastomiehelle kirjoittama työtodistus. Irtisanoutumisen syynä on sotapalvelukseen astuminen. Appiukko ehti olla koulutettavana, mutta juuri ennen rintamalle siirtymistä syntyi rauha. Ehkä minäkään en tätä kirjoittaisi, jos rauhaa ei olisi solmittu ja apen tie olisi vienyt rintamalle.
Haastan seuraavat blogit:
