Ruusupensaat - tämän kesän ötökkämagneetit

Rosa rugosa 'Sointu'

 

Tänä kesänä ei ainakaan ruusunkukista ole puutetta. Pensasruusut ovat täynnä nuppuja ja avautuneita kukkia. Osa on tietenkin jo lopettanut. Osa vasta päässyt vauhtiin.

Rosa rugosa 'Sointu'

Ruusupenkin kolmesta pensaasta Sointu on reunimmaisena. Se on saavuttanut komeasti sille mainitut kasvutavoitteet eli 1,2 m. Kukkii myös hyvin anteliaasti. 

Rosa rugosa 'Sävel'

Tarkoitus oli leikata alapihan Ruusupenkin kolme pensasta alas, kuten tein edellisenä keväänä. Se osoittautui fiksuksi toimenpiteeksi. Näin pensaat kasvoista tyvestä saakka lehteviksi ja kukkivat kaikki kolme runsaina. Tänä keväänä leikkaaminen hyvistä aikeista huolimatta jäi, mikä nyt kyllä kaduttaa.

Rivin ensimmäisenä kukkii tarhakurtturuusu Sävel. Sen kasvukorkeudeksi mainitaan niinikään 1,2 m, mikä toteutuukin. Leveyttä sillä on varmasti saman verran. Pitkät oksat notkuvat kohti maata pisimpien jo tavoittaessa multapinnan. Tämä pensasruusu jos mikä, olisi ansainnut reilun kevätleikkauksen.

Rosa rugosa 'Sävel'

 

Sävelessä on valtavasti kukkia. Nyt niissä on myös paljon värivaihtelua lähes valkoisesta selvästi vaaleanpunaiseen. Kukintaa riittää pitkälle. Jossain vaiheessa käyn leikkaamassa ohikukkineita pois, jolloin pensas näyttää siistimmältä ja uusia nuppuja kehittyy.

Sävel on hurjan piikkinen. Maahan ulottuvia oksia on hankala tukea, mikä sekin puoltaa kevätleikkausta. 

Rosa 'F.J. Grootendorst' - Neilikkaruusu

Neilikkaruusu jää Soinnun ja Sävelen ahdistelemaksi niiden väliin. Jos olisin leikannut pensaat keväällä, ei tätä ongelmaa ainakaan tässä mittakaavassa olisi. Hyvinpä nuo mahtuvat kukkimaan toinen toisiinsa tukeutuen.

Rosa 'F.J. Grootendorst' - Neilikkaruusu

Punainen neilikkaruusu on nätti. Silti ihmettelen, miksi en istuttanut vaaleanpunaista neilikkaruusua. Se olisi ollut enemmän mieleeni. Uusia pensasruusuja en aio enää istuttaa. Suurempi mahdollisuus on, että jonkun olemassa olevista vielä jossain vaiheessa kaivan ylös. Tai kaivatutan, kuten kävi metsäruusulle.

Rosa rugosa 'Ritausma'

Ritausman leikkasin keväällä matalaksi. Siltä ei kauaa runko tuhissut, kun se oli jo kasvattanut useamman piikkisen verson. Nuppujakin on odottamassa avautumista. Kirjoitan tätä lauantai-iltapäivän +28 asteen helteessä, joten viimeisin tsekkauskierros puutarhassa on tekemättä. Tuskin noin tiukat nuput ovat yhden päivänä aikana avautuneet, mutta on se silti mahdollista. 

Rosa 'Tornedal'

Tornionlaaksonruusu on jo tämän kesän kukkimisensa kukkinut. Kaverinsa Suviruusun kanssa aloittivat kukinnan kesäkuussa. Kukkia olikin jälleen paljon.
 

Rosa pimpinellifolia 'Suviruusu'

Kuten Tornionlaaksonruusu aiemmassa kuvassa, Suviruusu kukki sen kanssa yhtäaikaa. Suviruusu pysyi pitkään melko kompaktina puskana, mutta nyt se on rehevöitynyt vähän joka suuntaan. Ja leviää näköjään innokkaasti myös maata pitkin. En pääse sen ympäri ajamaan ruohonleikkurilla, joten katkon kovakätisesti lapiolla liian pitkälle pyrkiviä juurivesoja. Täytyykin keväällä leikata muutama vanhempi oksa kokonaan pois. Tai voi sen leikkauksen tehdä syksylläkin.

Rosa rubiginosa 'Magnifica' - Omenaruusu

Omenaruusun istutin Kaivoruusupenkkiin 2015 punalehtiruusun, juhannusruusun ja Hansaruusun kumppaniksi. Se on kukkinut aiempina vuosina aika vaisusti, mutta nyt kukkia on paljon. Lehdet ovat kärsineen näköisiä, kuten useimmilla muillakin pihani pensasruusuilla.

Tämän ruusun sanotaan tuoksuvan omenalle sadesäällä tai hierottaessa lehtiä. En ole älynnyt aiempina vuosina tätä ruusua tuoksutella. Nyt se ei enää onnistu, kun menetin hajuaistini 2018.

Omenaruusua voi kasvattaa myös köynnösruusun tapaan. Sen kaartuvat oksat kasvavat korkeiksi. 

Rosa Glauca - Punalehtiruusu

Punalehtiruusu on vieraslaji, mutta ainakaan toistaiseksi se ei kuulu kansalliseen eikä EU:n haitallisten vieraslajien luetteloon. Sitä on kuitenkin syytä seurata, koska linnut levittävät punalehtiruusun siemeniä kiulukoita syömällä. 

Poistan kiulukat estääkseni ruusun leviämisen niin puutarhani ulkopuolelle kuin omassa puutarhassa. Siementaimia löytyy lähinnä pensaan tyveltä. Pieninä ne on helppo nypätä pois.  

Punalehtiruusu oikealla yläpihalta kuvattuna 10.7.25

Ajattelin madaltaa loppusyksystä punalehtiruusun kiulukoiden poistamisen helpottamiseksi. Myös lumi painaa pensaan oksat pitkin pituuttaan, jolloin se on pitkälle kevääseen lumen ja jään peittämä. Siltäkin kannalta pensaan madaltaminen on hyvä.

Rosa centifolia muscosa - Sammalruusu

Sammalruusun istutin 2012. Neljä vuotta sitten siirsin sen Kaivoruusupenkin kärkeen, missä se matalakasvuisempana saa paremmin tilaa ja valoa, eikä jää isompiensa jalkoihin. Olen ostanut tämän nimilaputtomana. Epäilen sen olevan 'Vaarala'. 

Rosa rugosa 'Hansa' - Tarhakurtturuusu

Hansa-ruusun istutusaikaa en löydä mistään. Kauan se on minulla ollut. Nätti ruusu, mutta olisi saanut jäädä istuttamatta. Tekee kuulemma juurivesoja jonkin verran. Niistä jokainen on minulle liikaa. Tämä ruusu on terve, runsaspiikkinen ja kukkii pitkään.

Tarhakurtturuusu Hansaa ei luokitella haitallisiin vieraslajeihin. Sitä siis saa kasvattaa omassa pihassa.

Rosa 'Hurdal' - Norjanruusu

Rosa Hurdalin eli Norjanruusun (Rosa Alba-ryhmä eli neidonruusut) istutin 2014 Pikkupuutarhan Muuripenkkiin. Tämä ruusu on voimakaskasvuinen. Sitä voi kasvattaa myös köynnösruusuna, sillä oksat venyvät jopa neljään metriin. Edellistalvena muutama korkein oksa paleltui, jonka vuoksi ruusu on nyt matalampi. Parina viime vuotena Rosa Hurdal on kukkinut runsaana. 

Rosa 'Hurdal' - Norjanruusu

Olen laittanut varaparkkipaikan Pikkupuutarhan puoleiseen reunaan verkkoaidan estääkseni peuroja kulkemasta sitä kautta pihallemme. Rosa Hurdal kaartuu rennosti verkkoaidan päälle. Näin sen kukkia pääsevät ihailemaan ohikulkijat ja puistossa kävelevät. Varaparkkipaikan puolelta minun on myös helppo ottaa kuvia kukkivasta ruususta.

Rosa 'Ilo' - Puistoruusu

Olin lukenut Helsingin yliopistossa v. 1990 alkaneesta projektista, jonka tavoitteena oli löytää Suomen ilmastossa kestäviä ruusuja. Projektissa olivat mukana Peter Joy, Pirkko Kahila ja Matti Kangaspunta. Projektin seurauksena syntyi mm. puistoruusu 'Ilo', jonka istutin kesällä 2014 sairastaessani ruusukuumetta.

Samanaikaisesti istutin myös Rosa 'Sävelen', Rosa 'Soinnun' ja Rosa 'Lumon'. Hölmöyksissäni istutin ne liian lähekkäin toisiaan, josta taasen seurasi ankaraa lapiointia. Antaakseni lisää kasvutilaa 'Sävelelle' ja 'Soinnulle' kaivoin kesällä 2020 'Lumon' ja 'Ilon' pois. Ne siirtyivät yläpihan Pikkupuutarhaan. Oli riski menettää ruusupensaat, mikä ei onneksi toteutunut. Ottivat ne sen verran nokkiinsa, etteivät kukkineet kunnolla pitkiin aikoihin. 

Rosa 'Ilo'

'Ilo' on pystykasvuinen, lähes kaksimetrinen pensas. Ei kovin leveä, mikä johtunee sitä ahdistelevista norjanangervoista. Nyt olen rajoittanut angervojen kasvua saksilla siten, että 'Ilolla' olisi avarampaa. Ehkä se juuri siksi kiittää tänä kesänä runsaammalla kukinnalla.

Kuten kuvasta näkyy, ruusujani vaivaava vitsaus ei ole jättänyt 'Iloakaan' rauhaan.

Rosa 'Duchesse de Montebello' - Ranskanruusu

Pitäähän puutarhassa yksi tai kaksi ranskanruusuakin olla. V. 2015 istutettu 'Duchesse de Montebello' ei ole kukkinut kovin runsaana. Tai oikeastaan se avaa useimmat nuppunsa peräjälkeen sellaisella vauhdilla, että missaan kukkien kuvaamisen. Nytkin ehdin saada kuvan kukasta, joka on jo sateesta kärsinyt. Päätin vahtia paremmin seuraavia avautuvia kukkia, mutta eipä onnistunut. Kaipa kuvittelin sulavani vesisateessa.

Rosa gallica 'Rosa Mundi' - Kirjoapteekkarinruusu

En enää muista, missä näin ensimmäisen kerran kirjoapteekkariruusun. Joka tapauksessa olin siltä näkemältä täysin myyty. Niin sitten istutin oman kirjoapteekkariruusuni v. 2013, enkä ole katunut. Sen polkagrisarmainen väritys kukassa ihmetyttää ja ihastuttaa vuosi toisensa jälkeen. 

Rosa gallica 'Rosa Mundi' - Kirjoapteekkarinruusu

'Rosa Mundi' ei ole kovin korkea ruusu. Leveyttä sillä on yhtä paljon kuin korkeuttakin. Tänä kesänä se kukkii runsaana. 

Pikkupuutarhassa asuu myös v. 2013 istutettu Rosa alba 'Lumo'. Siinä oli vain muutama nuppu, joista yhtäkään en ehtinyt kuvata avonaisena. Toivottavasti sitten ensi kesänä.

Rosa pimpinellifolia 'Tove Jansson' 

'Tove Jansson' on myös Peter Joyn, Pirkko Kahilan ja Matti Kangaspunnan ruusukehitysprojektin tuloksia. Tove Janssonin punainen kukka on kuin samettia. Yksittäinen kukka kuihtuu nopeasti. Yleensä kukkia on niin paljon, että yhden kuihtuessa toinen on jo avautumassa.

Erään puutarhaliikkeen kotisivuilla mainitaan Tove Janssonin tekevän juurivesoja vain vähän. Minulla on kyllä aivan toinen kokemus. Kyllä niitä juurivesoja tunkee ilmoille aika raivokkaasti. Se kannattaa huomioida Tove Janssonia istuttaessa.

Rosa rugosa 'Therese Bugnet' 

Teresanruusu kuuluu mieliruusuihini. Se aloittaa kukintansa ensimmäisten joukossa. Olen istuttanut sen yläpihalle siten, että näen sen työhuoneen ikkunasta. Töitä tehdessäni huomaankin välillä tuijottavani tietokoneen sijaan ikkunasta Teresanruusua.

Teresanruusu kasvaa melko korkeaksi (1,5 - 2 m) ja yhtä leveäksi. Sen kasvutapa on maljamainen, mistä syystä olen tukenut pensaan. Näin se ei kallistu liikaa kulkuväylälle. Leikkaan Teresanruusua joka toinen vuosi voimakkaammin. Tarhakurtturuusujen tapaan se kasvaa nopeasti ja kukkii runsaana kesäkuusta syyskuuhun. Leikkaan kuihtuneita kukkia pois säännöllisesti. Minusta tämä toimenpide parantaa uusien nuppujen syntymistä. 

Rosa spinosissima 'Plena' - Juhannusruusu

Tänä kesänä ruusupensaissa on ollut runsaasti kirvoja ja muita ötököitä. Kirvoista en ole huolissani. Niitä tulee ja menee. Harvoin niistä on mitään merkittävää haittaa. Sen sijaan tämän kesän vitsaus on ilmeisesti ruusuetanainen, jonka vaikutus näkyy hyvin tässä juhannusruusun kuvassa. Juhannusruusut ovat pahiten kärsineitä, mutta sama ilmiö on jonkinasteisena lähes kaikissa muissakin ruusuissa.

Ruusuetanaista pitäisi torjua heti ensimmäisten oireiden ilmestyessä. Hyväksytyillä torjunta-aineilla ruiskutus pitäisi tehdä myöhään illalla, kun pölyttäjät eivät ole enää liikkeelle. En ole innostunut ruiskutuksista vesisuihkua lukuunottamatta. Se taas ei paljon tässä ongelmassa auta. Ajattelin katsoa, toistuuko ongelma ensi tai tulevina kesinä. Mietin sitten tilanteen uudelleen. Aina on joku riesa käsillä. Monet niistä poistuvat ilman sen kummempia toimenpiteitä.  

Rosa 'Hurdal' - Norjanruusu

Miten tuo aika hurahtaakin hurjalla vauhdilla? Tuntuu, ettei mitään ehdi tehdä. Taaksensa katsoessa huomaa, että tulihan sitä yhtä sun toista touhuttua. Lauantaipäivä meni osittain ukkosmyräkkää odotellessa. Ei tullut, ainakaan iltakuuteen mennessä. Ulkona on mittarin mukaan +28℃, joten ei siellä mitään olisi jaksanut tehdäkään.

Mukavaa viikonloppua kaikille! 

Hujopeiksi venyneet pionit poksahtelevat

Paeonia lact. 'Sarah Bernhardt'

Netin mukaan pioni symboloi kauneutta, kunniaa ja rakkautta. Tuon symboliikan paikkansa pitävyydestä en sano mitään. Istutin meille ensimmäiset pionit koska ne nyt vain ovat niin kauniita ja ikäänkuin kuuluvat puutarhaan. Suomeen pionit ovat tulleet 1600-luvulla, joten aika pitkä historia niilläkin jo maassamme on. 

Ensimmäiset istuttamani pionit ovat 'Karl Rosenfield', 'Sarah Bernhardt' ja 'Festiva Maxima'.

Paeonia lact. 'Coral Charm'

 
Olen kovasti altis kaikenlaisille "kasvitartunnoille". Olen potenut vaihtelevalla menestyksellä ruusukuumeen, koristeomenapuuinnostuksen, marhanliljarakkauden ja mitä noita nyt onkaan vuosien mittaan ollut. Ilman muuta pionihuumakin tarttui minuun. Sen vakavin seuraus lienee 'Coral Charm' vuosilta 2016 ja 2017. Olen yhä tämän korallin charmista lumoutunut. Joka vuosi yhtä vankasti. 

Paeonia lact. 'Coral Charm'

 'Coral Charmin' yksi viehättävimpiä ominaisuuksia on sen tapa muuntaa väriä kukan ikääntymisen myötä. Tämä pioni järjestää minulle kesäteatterin, joka houkuttelee seuraamaan esitystä päivittäin. Nuppuvaiheessa se on selvästi tummempi värin vaalentuessa nupun avautumisen myötä. Kuvassa taaimmainen avautui pari päivää muita aiemmin. Moneen muuhunkin kukkaan liittyvä nuppuvaiheen innostukseni koskee myös pioneja. Että voivatkin olla ihania terälehdet vielä tiukasti supussa. 

Paeonia lact. 'Bartzella'

Yllätyin kasvitietojani selatessani, että olen hankkinut keltaisen 'Bartzellankin' jo 2016. Istutin sen Pikkupuutarhan Kivipenkkiin, johon paikkaan en sitten ollutkaan tyytyväinen. Seuraavana syksynä siirsin 'Bartzellan' olopihan puolelle. Siitä pioni suuttui ja pihtasi kukkimistaan pidemmän aikaa. Nyt se on jo minulle leppynyt. 

Paeonia lact. 'Bartzella'

Muitakin keltaisia pioneja voisin hankkia. Etenkin katsellessani Kivipellon Sailan toinen toistaan kauniimpia pioneja. Juuri nyt vain tuntuu, että joka nurkka on täyteen ahdettu. Varsinkin tietyille kasveille sopivat paikat, kuten pionit tässä tapauksessa. Jospa keskityn hoitamaan ja ihastelemaan jo olemassa olevia pioneja. 

'Nilan' pioni'

Monet tietävät Lappalainen etelässä -blogin Nilan puutarhan kasvirunsauden. Minäkin olen päässyt sitä ihastelemaan kuin myös osalliseksi Nilan anteliaisuudesta. Kesällä 2022 sain häneltä kuvan vaaleanpunaisen pionin. Tai saadessani en sen väriä tiennyt, enkä edelleen nimeäkään. Ensisilmäyksellä voisi ajatella tämän olevan 'Sarah Bendhardt', mutta minusta se ei ole Sarah. Joku asiantuntija saattaa tietää tälle nimen, mistä jo etukäteen kiitän. 

'Nilan' pioni

Toinen Nilan antama pioni on hyvävointinen, joskaan ei ole vielä tehnyt  nuppuja. Ehkä sitten ensi kesänä. Jospa tämä vaaleanpunainen hörselö houkuttelee toisenkin kukkimaan. 

Paeonia lact. 'Festiva Maxima'

Paeonia lact. 'Festiva Maxima'

Valkoinen Festiva Maxima on oikea primadonna, jonka terälehtiä kirjoo hennot viininpunaiset läiskät ja viirut. 

Paeonia lact. 'Shirley Temple'

Tämän pionin olen ostanut Tokmannilta Shirley Templenä, mikä se ei minusta ole. Enemmän ehkä 'Immaculee', joita minulla kasvaa toisessa paikassa. Tosin eivät nyt kuki, mikä johtunee toissakesän siirrosta.

Paeonia lact. 'Jan van Leeuwen'

'Jan van Leeuwenin' olen ostanut Pionien kodista kesällä 2007. Äkkipäissäni istutin sen kotiin palattuani sisäänkäynnin Bermudaan, josta se muutti Kurgaaniin 2012.

Paeonia lact. 'Jan van Leeuwen'

 

'Jan van Leeuwen' on varmasti monille tuttu pioni. Yhtä monille sitä katsellessa syntyy ajatus paistetusta kanamunasta.  

Paeonia lact. 'Karl Rosenfield'

 Karlin nuppu on kuin nyrkkiin puristettu käsi. Tai hymy, jota kaveri koittaa kädellään peitellä.

Paeonia lact. 'Karl Rosenfield'. 

'Karl Rosenfieldin väri on todellisuudessa kirkkaamman punainen, mitä tässä kuvassa. 

'Karl Rosenfield' ei välttämättä herätä minussa suuria mielenliikkeitä. Se on varma jokavuotinen kukkija, joka kuuluu pihamme ensimmäisiin perennoihin. Ei tulisi mieleenkään kaivaa sitä pois. Sillä on paikkansa muiden pionien joukossa. 

Paeonia lact. 'Mme Emile Debatene'

 'Mme Emile Debatene' tämä ei taida olla.

  
Saksalaisesta liiteristä Madame Emile Debatenena ostettu pioni ei taida kyseinen rouva olla. Selasin netissä pionien kuvia löytääkseni oikean nimen, mutta lopulta päätin antaa olla. Kevätmessuilla pääsee tahtoessaan pelaamaan liljabingoa. Sama pätee näköjään näissä markettien juurakko-ostoksissa.

Paeonia lact. 'Red Charm'

Tämän kirkkaanpunaisen pionin taasen olen ostanut 2017 Lahden kevätmessuilta 'Dr. Alexander Flemminginä'. Eipä tullut pionibingossa voittoa, sillä Alexanteri tämä ei ole. Kuvia blogissa julkaistessani ystävälliset lukijat ehdottivat hänelle uudeksi nimeksi 'Red Charm'. Se osuu sen verran lähelle, että sillä nimellä tätä olen siitä lähtien kutsunut. 

Paeonia lact. 'Louis van Houtte'

'Louis van Houtten' olen saanut puutarhaystävältä. Luulin, ettei se tänä vuonna kuki ollenkaan, mutta niin vain yhdestä nupusta kuoriutui tämä kukka. 

'Louis van Houtten' naapurina ovat kirkkaanpunainen 'Red Charm', keltainen 'Bartzella' ja korallin värinen 'Coral Charm'. Joku saattaisi saada moisesta yhdistelmästä väripäänsäryn. Minulle sattuu vastaavia ajattelemattomuuksia useinkin. Puutarhassa ei nykyään ole neitseellisiä alueita uusien kokonaisuuksien luomiseksi. Ostetulle tai saadulle kasville on löydettävä sopiva istutuspaikka ja niin sen sitten tyrkkään mielestäni sopivimpaan. 

Paeonia lact. 'Sarah Bernhardt'

'Sarah Bernhardt' on varmaankin yksi tunnetuimmista pioneista. Ehkä myös rakastetuimmista, josta en lähde kenenkään kanssa väittelemään. Toiset tykkää hörselöistä, toiset ei. Minä kyllä pidän Sarahista kovasti. Siinä on kaikki, mitä moni pioneilta odottaa. Runsautta, hempeyttä ja kokoakin löytyy.

Paeonia lact. 'Sarah Bernhardt'

Tänä kesänä pioneille on kertynyt mittaa niin paljon, että niiden tukemisessa on riittänyt tekemistä. Korkeimmat tuet ovat jääneet liian mataliksi nekin. Jatkuvat, välillä rankatkin sateet ja tuulet ovat saaneet pionit kasaantumaan kalteviksi ryppäiksi. Nyt toivoisin vähän enemmän lämpöä ja erityisesti aurinkoa kuivattamaan märkyydestä painavia pionien kukintoja.

Paeonia lact. 'Bowl of Beauty'

 
Alapihan Ruusupenkin 'Bowl of Beautyt' ovat yhdessä kasassa. Ei niib kaunista katseltavaa, mutta pysyvätpä edes pystyssä. Kunhan niiden oikealla puolella kasvava perhoangervo vankistuu, se antaa ehkä myös näille pioneille enemmän tukea ja turvaa. 

Paeonia veitchii - Ruusupioni 9.6.2025

Kuolanpionit kukkivat niin nopeasti, etten niistä hyviä kuvia ehtinyt edes saada. Tämä 'ruusupioni on kesäkuun alkupuolelta. Se ei montaa päivää terälehtiään näyttänyt. 

Pioni 'Nila'

 
Sadetta on riittänyt maanantai-illasta tiistai-iltapäivään. Vettä on tullut rankastikin, mihin nähden pionit seisovat edelleen yllättävän pystypäisinä. Nuppuja on vielä avautumatta. Toivon seuraaviksi päiviksi luvattujen poutasäiden toteutuvan. Puutarhatyöt ovat jääneet vähille jatkuvien sateiden vuoksi. Nyt jo sormia syyhyttää päästä toimeen.

Haaste: Kuvaa kimalainen

Kimalainen ja Iris ret. 'Katharines Gold'

 

Hiidenkiven puutarhassa -blogin Minna haastoi kuvaamaan kimalaisia. Jonkun verran olen niitä kuvaillutkin. En vaan ole saanut aikaiseksi niistä omaa juttua. Minnan haaste laittoi vipinää kinttuihin. Tarkoitus on, ettei tämä postsaus jäisi viimeiseksi kimalaisjutukseni.

Pörriäisten kuvaaminen ei ole helppo tehtävä, koska eivät ne pysähdy poseeraamaan niin pitkäksi aikaa, että ehtisin saada kameran asetukset sopiviksi. Tässäkin tehtävässä avuksi olisi räpsiä lukuisia kuvia ja valita niistä sitten parhaimmat. Vielä kun muistaisi kuvia nimetessä miettiä myöhempää hakua helpottavia kriteereitä. Jotkut pörriäiskuvat olen tallettanut esimerkiksi kuvassa olevan kasvin nimellä. Kätevintä olisi käyttää vaikkapa sanaa kimalainen tai muuta vastaavaa.

Kimalainen ja crocus Fuscotinctus

Kimalaisten tunnistaminen ei minulta ilman kuvia ja selityksiä onnistu. Kimalaisen erotan, mutta onko kyseessä tarhakimalainen, kartanokimalainen, mantu- vai kontukimalainen? Siinä on vielä opiskeltavaa. 

Ötökkätieto.fi on aika hyvä paikka etsiä nimiä erilaisille ötököille. 

Kimalainen mahoniassa

Tunnistamistakin tärkeämpää on hyväksyä kimalaiset ja monet muut pikkuötökät osaksi luontoa ja puutarhaa. Ilman niitä emme pääse nauttimaan kukista, marjoista ja hedelmistä. 

Alkukesä on ollut sateinen ja viileä. Sää näyttää suosivan kaikenlaisia mönkijöitä. Netin puutarharyhmät ovat parhaillaan täynnä kysymyksiä "mikä tämä ötökkä on, miten siitä pääsee eroon"? Kysytään ja käytetään aineita, joista monet luokitellaan myrkyiksi. Ei ajatella, että myrkyttämällä pahikset, tuhotaan samalla hyvikset. Onko ylipäätään omasta mielestä pahikseksi luokittelema ötökkä kovin vaarallinen edes sen yksittäisen kasvin kannalta? Kannattaa miettiä. 

Aloittaessani puutarhani rakentamisen, en miettinyt erityisiä pörriäiskasveja. Nykyisin se on yksi valintakriteeri. Keväästä syksyyn joku kasvi vuorollaan tai yhdessä muiden kanssa kukkii ja houkuttelee pörriäisiä. 

Kriikuna- ja omenapuiden kukat houkuttelevat pölyttäjiä, mikä onkin erityisen tärkeää tällaiselle omenoita rakastavalle ihmiselle. Kukkiessaan köynnöshortensia on yksi suuri pörisevä massa. Samoin töyhtöangervojen ohi ei voi kävellä ihmettelemättä tasaista surinaa. Alppipiikkiputken katseleminen naurattaa joka vuosi. Se on kuin kimalaisten lentokenttä, johon niitä laskeutuu lepäämään joukoittain. 

Kimalainen ja siperiankurjenmiekka

Tässä Minnan lähtösanat haasteelle: 

"Nyt otetaan taas kimalaiset tähtäimeen ja laitetaan virallisesti tämä hyvin epävirallinen haaste liikkeelle. Epävirallisesti se on ollut liikkeellä jo keväästä lähtien. Haastehan on muutaman vuoden vanha mutta mitäpä siitä. Kimalaisia kuitenkin häärii puutarhassa toivottavasti joka vuosi ja ainakin itse huomasin tänä keväänä tunnistavani jo muutaman kimalaisen ilman netin apuja. Tarpeeksi monta kertaa kun kertailee, niin näemmä pörriäistenkin nimet jäävät päähän. Tiukkapipoisia tunnistamisen kanssa ei olla tänäkään vuonna, vaan pääasia on etsiskellä kimalaisia (ja vaikka muitakin pölyttäjäpörrejä) puutarhasta." 

Kultakuoriainen pionissa

Kimalaisten lisäksi on kiva kuvata ja tunnistaa muitakin puutarhassa mönkiviä ja lentäviä ötököitä. Leppäkerttuja meillä oli touko-kesäkuussa paljon. Nyt en ole niitä nähnyt. Toivottavasti odottavat kirvojen lihoavan sopivan pulskiksi ja tulevat sitten niitä ahmimaan.

Kultakuoriainen on myös odotettu hyönteinen. Sen metallinvihreä väri on kaunis kiiltäessään hienosti auringossa. Ehdin jo ihmetellä, missä tämän kesän kultakuoriaiset oikein ovat. Eivät pettäneet minua. Ensimmäisen löysin mönkimässä Festiva Maxima -pionissa ja toinen keinui korkean lehtoängelmän kukkavarressa.

Kultakuoriainen ja lehtoängelmä

Haasteeseen voi osallistua kuka tahansa. Eikä vain kerran vaan juttuja voi tehdä vaikka pitkin kesää. Kuvaa siis kimalaisia omassa puutarhassasi.

Lämmin kiitos Minnalle haasteesta!