Sateisen harmaata tammikuista päivää valaisi vierailuni Suomalaisen Kirjallisuuden Seuraan. Järjestäjänä oli Helsingin kaupunginmuseon ystävät ry. Yhdistykseen liittyminen muutama vuosi sitten on ollut yksi antoisimpia tekoja aikoihin. Yhdistyksen retkillä olen päässyt tutustumaan opastetusti paikkoihin, joihin ei välttämättä yksityishenkilöllä ole pääsyä ollenkaan. Tai jos onkin, pienelle ryhmälle opastettu retki antaa paljon enemmän tietoa, kuin omatoimisesti tutustuminen.
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran (SKS) rakennus sijaitsee Kruunuhaassa, Hallituskatu 1:ssä. Yhdistyksellä on toimintoja myös ympäristön muissa rakennuksissa. Sebastian Gripenbergin suunnittelema talo valmistui 1890. Päärakennus uudistettiin perusteellisesti vuonna 1934. Uusin peruskorjaus tehtiin vuosina 2006–2009.
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran perustivat v. 1831 suomen kielestä kiinnostuneet Helsingin yliopiston piirissä toimineet miehet. He uskoivat suomen kielisen kirjallisuuden tulevaisuuteen. Tunnetuin seuran perustajajäsenistä lienee Elias Lönnrot.
Wikipediassa lisää Suomalaisen Kirjallisuuden Seurasta.
"Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran tehtävänä on harjoittaa ja edistää suomalaisen kulttuurin ja kulttuuriperinnön tutkimusta ja tunnetuksi tekemistä. Teemme työtä sivistyksen, kulttuurisen itseymmärryksen ja vuoropuhelun puolesta. Olemme sitoutuneet tieteelliseen tietoon perustuvan ymmärryksen lisäämiseen ja tiedon syventämiseen kulttuuristen ilmiöiden monimuotoisuudesta." Lähde: SKS
En edes yritä kertoa teille teille sitä kaikkea tietoa, jota innostuneena imin vierailun aikana. Saattaa olla, että olen tavallista altiimpi kaikelle kirjoja ja kirjallisuutta koskeville tiedoille. Lukeminen ja kirjoittaminen kun on aina ollut mieluisa harrastus.
Vierailun aikana vahvistui entisestään mielipiteeni oman kielen tärkeydestä tällaiselle pienelle kansalle. Hyvä kielitaito ja vieraiden kielten opiskelu on rahassa mittaamatonta pääomaa, joka rikastuttaa kenen tahansa elämää. Oman äidinkielen osaaminen on perusta kaiken muun oppimiselle.
Lyhyen esittelyn jälkeen ryhmämme ohjattiin toisen kerroksen saliin, jossa saimme lisää ja yksityiskohtaisempaa tietoa rakennuksesta, seuran historiasta ja toiminnasta aina tähän päivään saakka.
Luennon jälkeen meidät jaettiin kahteen ryhmään: toinen siirtyi 1. kerroksen arkistoon ja toinen kirjastoon. Vähän ajan päästä ryhmät vaihtoivat paikkaa. Tämä siksi, että ahtaisiin tiloihin mahtuisi paremmin kuulemaan oppaan kertomaa.
Arkistossa oli minusta kiva tunnelma. Puiset arkistolaatikostot on käsin tehty. Jokainen laatikko saattaa olla hieman eri kokoinen riippuen sen sijoituspaikasta. Ei siis pidä ottaa montaa laatikkoa kerralla esiin. Niiden palauttamisessa voi tulla ongelma, kun tietty laatikko menee vain omaan paikkaansa.
 |
| Kansanrunousarkiston kokoelmasali, ns. ”kaikkein pyhin”. Kuva: 1974, Ilkka Kolehmainen (SKS, kansanrunousarkisto). |
Arkiston takana on pieni, mutta sitäkin arvokkaampi ja tunnelmallisempi huone: kansanrunousarkisto. Kuvassa takaseinällä näkyvät kanteleet riippuvat käytännössä ovissa, jotka suojaavat kirjaharvinaisuuksia. Esimerkiksi Elias Lönnrotin ja Samuli Paulaharjun matkoillaan keräämää ja taltioimaa kansanperinnetietoa.
Lisää kuvia tästä kuvagalleriasta.
Arkistossa käy paljon mm. tutkijoita. He voivat viettää työpöydän ääressä pitkiäkin aikoja. Tutkijat ovat tuoneet villasukkia päivän aikana jalkoihinsa vedettäviksi. Mukavampi työskennellä kenkien sijasta pehmeissä ja lämpimissä sukissa.
Kirjastosta en ottanut yhtään kuvaa. Sen sijaan kirjastotilan alla sijaitseva kaunokirjallisuuden arkisto oli minusta kiehtova paikka. Se on remontoitu nykyiseen asuunsa muistaakseni 2000-luvun alkupuolella. Kaartuvat oviaukot ja punatiilinen holvikatto on kaunis. Aikojen alussa samassa tilassa on sijainnut jonkun tiedon mukaan jopa sikala.
Holvimainen kirja-arkisto ei suinkaan ole ainoa. Hallituskadun alla on uusin, pari vuotta sitten valmistunut n. 700 neliön kokoinen arkisto. Se ei ole auki yleisölle.
Ritarihuone, jonka takana SKS:n rakennus sijaitsee. Ritarihuoneella vierailin pari vuotta sitten.
Kuvia olisi voinut ottaa enemmänkin, mutta kameran käyttö unohtui kuunnellessani oppaiden kertomuksia ja ihaillessani vanhan rakennuksen upeita yksityiskohtia. Oli erityisen mukava kuunnella oppaita ja jutella heidän kanssaan. Heistä jokainen oli aidosti ylpeä seurasta, sen toiminnasta ja itse rakennuksesta. Innostus tarttui väistämättä meihin kuulijoihinkin.
Lisää tietoa Suomalaisen Kirjallisuuden Seurasta löydät heidän kotisivuiltaan.
 |
| Aleksanterinkadulla sijaitsevan rakennuksen linnuksi naamioitu kamera. |
Yhdistyksen seuraavista retkistä saan taas tietoa myöhemmin saapuvassa jäsenkirjeessä. En aina pysty jokaiseen retkeen osallistumaan. Toisinaan retkikohteet ovat niin suosittuja, etteivät kaikki edes mukaan mahdu. Useimpiin kyllä. Helsingissä on valtava määrä mielenkiintoisia kohteita, joista en kaikista en ole aiemmin kuulllutkaan. Tiedonjano vain yltyy, mitä useammassa paikassa käy.
