Kristiina K:n maaliskuun haasteena on erikoinen rakennus. Muutaman kummallisen pytingin olen ulkomaan reissuilla nähnyt. Eipä vaan äkkipäätä noussut mikään niistä mieleen. Toinen ongelma on löytää sopivia kuvia arkistojen syvyydestä.
On sitä tullut kotimaassakin joitain rakennuksia ihmeteltyä. Joskus nousee mieleen, kuinka itse kukin haluaa lyödä henkilökohtaisen leimansa kotiensa ulkonäköön hyvän maun unohtaen.
Mielelläni katselen erikoisiakin rakennuksia. Ei kaiken tarvitse olla tontin viimeistä senttiä myöten tehokkaasti rakennettuja neliöitä tai kuutioita. Kekseliäisyys on sallittua, eikä kauneuttakaan sovi unohtaa.
Kun en sopivaa kuvaa erikoisesta rakennuksesta itseltäni löytänyt, päätin osallistua haasteeseen vähemmän erikoisella rakennuksella eli oman kylän latokuvilla. En tarkkaan tiedä kyseisen ladon historiaa. Kylällä on ollut maalaistaloja. Helsingin läheisyydestä johtuen kylän järvien rannoilla sijaitsi runsaasti kesäasutusta. Nyt suurin osa noista mökeistä ja huviloista on purettu. Maatilatkin ovat loitonneet yhä etäämmälle. Tehokkaan kaavoituksen johdosta tilalle on rakennettu vieri viereen pientaloja.
Tämän ladon läheisyydessä sijaitsee navetan kivijalka lehmiparsineen. Tontit, joilla navetta ja lato seisovat, ovat myynnissä.
Ennen koronaa oli melkoinen rakennusbuumi, jolloin pienillekin tonteille nousi nopeasti pakettitaloja. Tämän hetkinen lama on saanut rakentamisen hiipumaan. Ladon vasemmalle puolelle on rakennettu neljä "linnunpönttöä", joista kahden hinta hipoi miljoonaa euroa. Hivenen pienempi irtoaa 800.000 eurolla. Ainakin yksi on edelleen myymättä.
Latoressukka on vuosi vuodelta tehokkaammin ilmastoitu. Tällaisia unohdettuja rakennuksia näkee teiden varsilla. Luonto ottaa ne vihdoin omakseen. Meidän kylän ladolla on mahdollisuus tulla puretuksi. Vahva arvaukseni on, että rakennus romahtaa ja lepikko ottaa sen omakseen.
