Joulu ja uusivuosi on juhlittu. Vuoden viimeisenä päivänä tulikin juhlittua tavallista enemmän, koska ystäväni täytti pyöreitä vuosia. Perhe oli järjestänyt hänelle yllätysjuhlat välipäivänä Helsingissä, Majakkalaiva Relandersgrundissa. Koolla oli ystävän perhe, sukulaisia, ystäviä ja tuttuja vuosien varrelta. Tarjolla oli hyvää ruokaa ja juomaa, puheita, muistelua ja juttelua.
Uudenvuodenaattona kokoonnuimme synttäreitä viettävän ystävän kotiin pienemmällä porukalla. Ystävä oli loihtunut herkullisen aterian, jota nautimme pitkän kaavan mukaan. Uusi vuosi otettiin vastaan pihalla raketteja katsellen ja pauketta kuunnellen. Vanha vuosi päättyi komeasti, joten pikkutunneilla oli kiva ajella omaan kotiin rauhoittumaan ja nukkumaan.
Uusi vuosi toikin jälleen valkoisen maiseman. Jonkin verran on jouduttu kolaamaan. Pakkaslumi on kuitenkin kevyttä työnnellä sivuun. Olen lapioinut käytäviltä lunta suojaaviksi kasoiksi arempien kasvien päälle, koska mittari on vajonnut parin päivän aikana -10 asteeseen.
Oma siemenvarasto on inventoitu. Impectalla oli vuoden vaihteessa tarjous, jossa tilauksesta ei veloiteta toimituskuluja. Joka tapauksessa löysin sieltä muutamia vihanneksia, joita minulta puuttuu. Tilasin mm:
- kasvihuonekurkku F1 'Cordoba'
- kasvihuonekurkku F1 'Sherpa'
- paprika 'Yellow California Wonder'
- kirsikkatomaatti F1 'Sungold'
- kirsikkatomaatti F1 'Vilma'
Vilmasta muuten käytetään useita eri nimiä: kirsikkatomaatti, pensastomaatti, runkotomaatti. Onko Vilmaa erilaisena? Vai onko rakkaalla lapsella useita nimiä? Nimihaulla saa kuitenkin tismalleen samanlaisen siemenpussin kuvan.
Eihän ne ostokset pelkkiin vihanneksiin jääneet. Viime kesänä kasvatin ensimmäisen kerran tsinnioita. Tykästyin niihin kovasti. Erityisesti siksi, että pysyivät hyvin pystyssä ja kukkivat kauan, sateesta välittämättä. En ole ehtinyt kerätä itselleni mitään tiettyä lempitsinniaa, joten summanmutikassa napsautin ostoskoriin tsinniaa (vasen kuva) ja isotsinnia 'Purple Princeä' (oikea ylälaita).
Ooppiumunikko 'Crimson Feathers' osui myös silmään, joten pussi sitäkin (oikea alakulma).
Tuoksuherneitäkin pitää olla. Niitä löytyy varmaan kauppojen siementelineistäkin, mutta kuka nyt jaksaa niiden saapumista odottaa? Vaihtoehtoja Impectalla oli lukuisia. Seuraavat kollaasin hajuherneet napsautin ostoskoriin:
- 'Spencer Beaujolais' (ylävasen)
- 'Franciscus Cupani' (yläoikea)
- 'Cupid Pink' (alavasen)
- 'Royal Maroon' (alaoikea)
Omista tuoksuherneistä otin viime kesänä siemeniä, vaan en hölmöyksissäni lajitellut niitä nimen mukaan. Ovat siis iloisesti sekaisin. Ei ole kovin suuri haitta, kunhan itävät ja kukkivat.
Omassa varastossa on mukavasti niin vihannesten- kuin kukkienkin siemeniä. Todennäköisesti jotain on hankittava ja vielä todennäköisemmin hankin, vaikka ei suurta tarvetta olisikaan.
 |
| Kompostori 1.1.2025 |
Kompostori on käyttäytynyt esimerkillisesti. Tavallisesti mittari painuu lähelle nollaa tässä vaiheessa talvea. Etenkin, jos ulkona paukkuu pakkanen. Nyt sen mittari kutittelee +40 ja avatessa massa hönkii mukavasti lämpöä. Olen kyllä syöttänyt kompostoria viime aikoina ahkerasti mm. juuresten kuorilla. Uunijuurekset maistuvat meille usein. Helppoa ja hyvää. Seuraksi tuoreita vihanneksia, niin muuta ei tarvita.
Kompostorin kansi jäätyi toistuvasti kiinni jokin aika sitten. Syynä oli varmasti vaihtelevat säät eli välillä silkkaa vesisadetta, välillä yöpakkasia. En hennonnut kiskoa kantta väkisin auki, ettei kumitiiviste rikkoontuisi. Niin sitten laitoin biojätteet viereiseen, vanhaan lämpökompostoriin. Onneksi se säilytettiin. Löysin netin syövereistä vinkin, jossa kehotettiin voitelemaan kompostorin kannen kumitiiviste ruokaöljyllä. Näin tehtiin ja nyt kansi aukeaa pakkasellakin vaivatta. Eikä tarvinnut käyttää edes kalleinta Extra Virgin -oliiviöljyä. Ihan tavallinen rypsiöljy käy hyvin.
Ulkoilu on jäänyt tavallista vähemmälle, kun lumitöitäkään ei ole riittänyt useiksi päiviksi. Jouluvalmistelut vaativat osansa hellan äärellä, eikä jäätiköille tai vesisateeseen ole tehnyt mieli mennä luita särkemään tai itseään kastelemaan. Uuden vuoden luminen maisema ja -10 asteen pakkanen houkutteli kävelemään. Ei tuntunut ollenkaan kylmältä. Oli kiva katsella ympärilleen samalla kun laitoin töppöstä toisen eteen.
Tykkään kyllä kävellä yksinkin, mutta seurassa pidempikin matka taittuu huomaamatta. Nyt kohteena oli kirjasto, joten oma seura sai kelvata. Lainasin ennen joulua Heikki Silvennoisen elämänkerran. Sain luettua yli 600-sivuisen järkäleen, joten päätin palauttaa sen ajoissa. Tiesin kirjalla olevan useita varauksia, miksi pitäisin sitä hyllyssä turhan panttina. Olen monta kertaa itsekin odottanut ilmoitusta varaamani kirjan saapumisesta. Nyt joku samassa tilanteessa oleva pääsee aloittamaan oman lukumatkansa odottamansa kirjan parissa.
Kotona on edelliseltä kirjastoreissulta vielä kolme lukematonta kirjaa. Ei siis pitänyt mitään uutta lainata. Kävi kuten tavallista. Kirjastotätien esille laittamien uutuuksien edessä houkutus oli liian suuri. Kolme kirjaa hyppäsi taas reppuun.
Paluumatkan kävelin toista reittiä. En ole aikoihin käynyt tarkastamassa kylän järvien jäätilannetta. Nyt sekin asia on lähimmän järven osalta hoidettu. Jäässä on, mutta minä en ihan vielä tuonne menisi tallustelemaan.
Matkalla kotipihaan, mutta ei vielä aivan lähellä, näin naakkojen torkkuvan erään pihan puussa. Jaha, vai siellä ne keräävät voimia tullakseen meidän pihalle riitelemään siemenistä ja hyppimään maasta kohti talipötkylää. Välillä naakkoja on iso parvi ja niistä lähtee hurja meteli. Talipötkylä on pian kaluttu ohuen ohueksi rimpulaksi, eikä pikkulinnuille jää mitään.
 |
| Punatulkut 31.12.2024 ikkunasta kuvattuina |
Olen monen monta kertaa valittanut, kun meillä ei näy punatulkkuja. Valitukseni ovat kaikuneet kuuleville korville. Viime viikkoina punatulkkuja on ollut lukuisia. Niin ukkoja kuin akkojakin. Ne näyttävät viihtyvän syreeneissä ja popsivan ilmeisesti kuivuneisiin kukintoihin jääneitä siemeniä. Luulisin. Siemenautomaatilla ne eivät jostain syystä syö. Ehkä eivät halua tunkea itseään tiaisten, viherpeippojen ja pikkuvarpusten väliin. Maasta ne syövät muiden lintujen pudottamia siemeniä. On ne söpöjä palleroisia.
Kevään kylvösuunnitelma ei ole vielä aivan valmis. Siemeninventaariota tehdessäni löysin omia jättiverbenan siemeniä. Olen kahdesti saanut jättiverbenan siemenet itämään. Tuplasti useamman kerran olen epäonnistunut. Taidanpa haastaa itseni ja koittaa vaihteeksi saada jättiverbenan itämään ja kukkimaan.
Joulunpyhät ovat laittaneet päiväjärjestykseni totaalisesti sekaisin. Aamulla herätessä pitää oikein miettimällä miettiä, onko kyseessä arki vaiko pyhä? Jos arki, niin mikä ihmeen viikonpäivä?
Oli päivä mikä tahansa, taas mennään, kohti kevättä. Tulkaa mukaan!
Hyvää viikonloppua kaikille!
