Ilolan arboretum sijaitsee Salon Kiikalassa, osoitteessa Kalkkilantie 1325. Laitoin osoitteen auton navigaattoriin ja suunnistin nokan 110-tietä kohti Turkua. Suomusjärvellä poikettiin navigaattorin ohjaamana valtatieltä oikealle. Kiemurainen tie kulki läpi maalaismaisemien, peltojen ja metsien. Matka tuntui todella pitkältä, kuten usein ennen ajamaton reitti tuntuu. Hyvin pääsimme perille.
Vastaisuudessa ajaisin joko moottoritietä tai 110-tietä suoraan Muurlan lasitehtaan risteykseen ja siitä kääntyisin oikealle tie 2402:ta pitkin, kunnes kääntyisin oikealle 2403:lle. Silloin olisin jo lähellä Ilolan arboretumia. Näin siis Helsingin suunnasta ajaessa.
Ilolaan tullessa saa vaikutelman saapuneensa jonkun omakotitalon pihaan. Siitä vain pihan läpi sen takana sijaitsevalle pysäköintialueelle. Siellä on opastaulut ja postilaatikko, johon pudotetaan pääsymaksu 2 euroa/hlö. Mielellään tasaraha. Ilmoitustaululla on karttoja, joita voi halutessaan lainata kierrokselle mukaan. Kartasta voi ottaa myös kuvan kännykällä. Alueelle ei kyllä helposti eksy, joten siinä mielessä karttaa ei tarvita. Kasveissa ei ole nimilappuja, minkä koin puutteena. Aina voi tuntemattomista kasveista ottaa kuvia ja pähkäillä niiden nimiä kotona. Se ei siis ole suuren suuri ongelma.
Alueella on helppo kulkea. Kulkuväylät ovat tasaisia ja paikoin leveitäkin. Kalliopuutarhassa on pari jyrkkää mäkeä, mikä voi olla huonojalkaiselle tai pyörätuolille este. Siellä täällä on penkkejä, joissa voi levähtää. Ehdottomasti välillä kannattaakin istahtaa sulattelemaan näkemäänsä kauneutta. Ja aistimaan havupuiden huminaa ja hiljaisuutta.
Siellä täällä on muutamia patsaita ja muuta taidetta. Taiteilijaseuroilla on Ilolassa kesänäyttelyitä, jotka näin syyskuussa ovat ilmeisesti jo ohi.
Ilolan arboretum on puutarhuri Ari Laakson yli 30 vuotta sitten omalle maalleen perustama paikka, johon hän sai innostuksen käydessään puutarhuriopiskelijana Mustilan arboretumissa.
Kokonaisuudessaan 20 hehtaarin alueesta noin 15 hehtaaria on hoidettuna. Polkureitistön pituus on noin kolme kilometriä eli ei lainkaan mahdoton kulkea vaikka kokonaan läpi.
Ilolassa on paljon erilaisia havuja, tuttuja ja harvinaisuuksia. Siellä on myös isoja rhodoja, mikä sai minut heti suunnittelemaan alkukesän vierailua Ilolassa.
Kesäaikaan myynnissä on myös taimia.
Lampien läheisyydessä ilmassa surrasi lukuisia sudenkorentoja. Kuin pikkuruisia helikoptereita olisi etsinyt sopivaa laskeutumispaikkaa veden yllä.
Lammen lähellä kasvoi isohko määrä purppurapunalatvoja. Ne olivat täynnä amiraaliperhosia nauttimassa mettä auringon lämmössä.
Kuvassa ei erotu kovin hyvin edessä olevan kalliopuutarhan korkeuserot. Laella kannattaa huomata kalliolohkareiden lomaan taitavasti istutettuja kasveja, jotka näyttävät olleen siellä koko ikänsä.
Osa alueista on selvästi jo vanhempia. Kasvit suuria ja paikkaansa kotiutuneita. Sitten on alueita, jotka ovat osittain vasta rakentumassa. On nautinnollista ihailla havukasvien muotoja ja niiden yksityiskohtia neulasineen.
Nämä kuuset ovat jotenkin hyvin inhimmillisen oloisia. Kuin metsänväkeä tarkkailemassa ohi kulkevia vierailijoita.
Monessa paikassa istutusalueilla on nurmialueita, jotka kehystävät istutuksia ja rakennelmia sekä mahdollistavat lähemmän tarkastelun.
Olimme torstaina ainoat kiertäjät, mutta kesällä kävijöitä voi olla runsaastikin. Monet yhdistykset järjestävät bussiretkiä Ilolaan. Rhodojen kukkimisaika on hyvin suosittu ajankohta.
Nämä kuvat eivät kerro puoliakaan siitä lumosta, jota paikka kävijälle tarjoaa. Kaikkialla on hyvin hoidettua ja siistiä. Kaikesta aistii, kuinka aluetta on rakennettu suurella sydämellä ja rakkaudella kasveihin.
Komeat surukuuset tekivät minuun vaikutuksen. Niitä näkee heti pysäköintialueelle saapuessa. Ovat siellä vastaanottamassa kulkijaa ja toivottamassa lähtijän tervetulleeksi uudelleen. Vaikka pyrin ahmimaan näkymiä, jäi varmasti paljon kokematta. Siinä syy tehdä Ilolaan uusi reissu. Suosittelen lämpimästi muillekin!
