Joululoma Krakovassa, osa 2

4. päivä 24.12.2018 Verkahalli ja joulutori

Aamupäivän Wawelin linnan ja Veikselin ranta-alueen kiertelyn jälkeen palasimme katuja ja kujia kierrellen kohti kaupungin keskustaa ja vanhaa kaupunkia. Matkalla tarkastimme, että varmasti osaamme reitin seuraavan ennakkoon varatun retken kohtaamispaikalle Straszewskiego-kadulla.

Vieraissa kaupungeissa on mukava tutustua kauppahalleihin ja toreihin. Ajattelin vanhan kaupungin keskellä sijaitsevan Verkahallin (Sukiennice) olevan sellainen, mutta kaikkea muuta. Rakennuksen kaarikäytävät ovat 1300-luvulta, mutta yläosa on jälleenrakennettu renesanssityylisenä vuonna 1555 tapahtuneen tulipalon jälkeen.

Aikanaan Verkahalli on toiminut kaupan keskuksena ja silloin sinne tuotiin silkkiä, mausteita nahkaa ja vietiin kankaita ja Wieliczkan suolaa. Nyt kaupan oli lähinnä turisteille suunnattuja meripihkakoruja, posliinia ja kaikenlaista turistirihkamaa. Yläkerrassa toimii puolalaista 1800-luvun taidetta esittelevä galleria.

Verkahalli on rakennuksena kaunis ja ihan siitäkin syystä se kannattaa käydä katsomassa. Ison aukion keskellä Verkahalliin on vaikea olla törmäämättä. Rakennuksen pitkillä sivustoilla on kahvila-ravintoloita ja matkamuistomyymälöitä.

Krakovan joulutori on melkoinen nähtävyys. Iltaisin se on täynnä ihmisiä ja tungoksen vuoksi aina ei jokaisen kojun lähelle edes pääse. Myynnissä on paikallisia käsitöitä, herkkuja, joulukoristeita ja matkamuistojakin. Lasiset, käsinmaalatut joulupallot ovat huikean kauniita, mutta varsin herkkiä kuljetettavaksi lentokoneella kotiin.

Myyntikojujen lomassa on myös ruokakojuja, joista voi ostaa keittoja, leivonnaisia, kuumia juomia, grillattuja makkaroita ja jos jonkinlaista syötävää. Osa syödään seisten, joidenkin kojujen yhteydessä on pieniä pöytäryhmiä.

Aika monessa kojussa oli kuvaamisen kieltävä kyltti ja yhtä monessa myyjä tuli huitomaan kieltävästi kädellä kameran kojua kohti suunnatessani. Puolalaiset itse näyttivät ostavan paljon mm. syötävää torikojuista. Ruoka ei kallista ollutkaan. Posliini, lasi ja muut käsityötuotteet luonnollisesti olivat hintavampia.

Näin paljon kauniita esineitä ja joitakin hiplasin ajatuksella, kenelle mitäkin antaisin. Sitten totesin, että valtaosa liittyi jotenkin jouluun ja sellaista tavaraa taitaa yhdellä jos toisella olla muutenkin riittävästi. Ylipäätään yritin toteuttaa kotimaassa tavaksi tullutta menetelmää eli tavaraa katsellessani esitin itselleni kysymyksen "tarvitsenko tätä todella?" Useimmiten en tarvitse. Kaikenlainen aistiminen riittää. Ei tarvitse omistaa.

5. päivä 25.12.2018 Nowa Huta

Joulupäivänä oli aste pari pakkasta ja kaikken talvisimman tuntuinen lomapäivämme Krakovassa. Suuntasimme kohti Nowa Hutaa, jonka rakentaminen aloitettiin 1949 ja josta piti tulla itsenäinen kaupunki ja vastakohta "taantumukselliselle" ja "pikkuporvarilliselle" Krakovalle. 1951 Nowa Huta yhdistettiin Krakovaan ja seuraavana vuonna sinne liikennöi raitiovaunut.

Plac Centralny

Nowa Hutassa oli valtava terästehdas, joka oli pitkään Puolan suurin tehdas. Samoihin aikoihin sinne rakennettiin paljon mahtipontista stalinistista monumentaalista arkkitehtuuria edustavia rakennuksia.Vuoden 1956 jälkeen puolalaiset arkkitehdit vieraili Tukholmassa opiskelemassa uusia yhdyskuntasuunnittelun virtauksia ja alueelle rakennettiin ns. ruotsalaistaloja. Vaikutteita otettiin myös Le Corbusierilta. 1980-luvulla rakennettiin postmodernistisella tyylillä.

Nykyään Nowa Huta on Krakovan yksi kaupunginosa muiden joukossa. Nowa Hutan stalinistista arkkitehtuuria pidetään Puolassa arvokkaana kansallisena muistomerkkinä. Leninin patsas keskusaukiolta on poistettu ja aukio on nimetty Ronald Reaganin mukaan. Vallankumouksellisille nimetyt kadut kantavat nykyään toisinajattelijoiden nimiä.

Nowa Hutaan pääsee helposti mm. Lubiczin pysäkiltä (lähellä rautatieasemaa) ratikoilla 10 ja 73.

6. päivä 26.12.2018 Auschwitz - Birkenau

Niin kammottava ja koskettava paikka kuin Auschwitz onkin, se oli minusta nähtävä. Keskitysleirien historiaan olen tutustunut ja Dachaussa käynytkin. Auschwitz ja vielä enemmän Birkenau tuovat asian käsinkosketeltavasti pintaan. Toivottavasti kokemus käy jokaisen tunteisiin niin voimakkaasti, ettei samanlaisia julmuuksia enää koskaan tehtäisi.

Auschwitziin on mahdollista käydä tutustumassa omatoimisesti. Siellä käy niin paljon vierailijoita, että liput suositellaan varattavan ennakkoon. Varasin ja maksoin liput ja kuljetuksen Krakovasta Auschwitziin netin kautta jo kotona. Seitsemän tunnin retki kahdelta hengeltä matkoineen ja enganninkielisine opastuksineen maksoi runsaan 80 euroa. 

Bussilastillinen retkeilijöitä kokoontui Straszewskiego-kadulla, hotelli Maltanskin edustalla aamukymmeneltä. Matkaa Oswiecimiin (puolaksi) eli Auschwitziin on noin 60 km Krakovasta länteen. Ajomatka kesti puolitoista tuntia ja samalla oli mahdollisuus nähdä bussin ikkunasta kyliä ja maaseutua.

Perillä oli lyhyt tauko, jolloin oli tilaisuus käydä vessassa, ostaa purtavaa ja juotavaa. Museoalueelle ei saanut viedä käsilaukkua suurempia kantamuksia ja portilla oli samantyyppinen valaisulaite, kuin lentokentillä. Auschwitziin on kohdistunut ilkivaltaa, joten on ymmärrettävää, että niin ihmisten kuin muistomerkkien turvallisuus halutaan taata.

Zyklon-B -syaanivetypurkkeja, joiden sisällöllä vankeja kaasutettiin.

Kaikenlaiset apuvälineet otettiin vangeilta pois.

Murhatuilta ihmisiltä kerättiin pois kaikki omaisuus, vähäinenkin. Vaatteet, silmälasit, proteesit ja hiukset. Kultahampaat sulatettiin ja niistä valettiin kultaharkkoja valtion tarpeisiin. Hiuksista tehtiin lankaa ja kangasta sotateollisuuden tarpeisiin. Poltettujen ihmisten tuhka hyödynnettiin lannoitteena, täytemateriaalina kadun- ja tienrakennuksessa sekä erityismateriaalina leirien rakennustöissä. 

Vankien matkalaukkuja

Vankien kenkiä

Kiersimme oppaan kanssa ensin Auschwitzin, joka on alunperin 1917 valmistunut puolalaisen armeijan varuskunta-alue. Himmler löysi 1940 rapistuneen Auschwitzin varuskunta-alueen etsiessään sopivia paikkoja poliittisten vankien keskitysleiriksi. Paikka sijaitsi rautatien solmukohdassa ja kuitenkin ulkomaailmalta syrjässä.

Auschwitzin jälkeen siirryimme bussilla vajaan kolmen kilometrin päässä sijaitsevaan Birkenaun leiriin, jonka rakentaminen aloitettiin 1941. Leiri toimi aluksi neuvostoliittolaisten sotavankien työleirinä, mutta kun heidät oli näännytetty nälkään, Birkenausta tehtiin tuhoamisleiri. Varsinainen kuolemanleiri siitä tuli keväällä 1942, kun suuremmat kaasukammiot oli rakennettu.

Saksalaiset räjäyttivät rakennuksia ja polttivat todisteita neuvostoliittolaisten lähestyessä aluetta.

Nykykäsityksen mukaan Auschwitzissa surmattiin vähintään 1,1 miljoonaa ihmistä, mahdollisesti jopa 1,5 miljoonaa. Auschwitzissa murhattiin noin 960 000 juutalaista, mikä on noin 90 prosenttia kaikista murhatuista. Heistä Unkarista tuli 438 000, Puolasta 300 000, Ranskasta 69 000, Alankomaista 60 000, Kreikasta 55 000, Böömistä ja Määristä 46 000, Slovakiasta 27 000, Belgiasta 25 000, Saksasta 23 000, Kroatiasta 10 000, Italiasta 6 000, Valko-Venäjältä 6 000, Itävallasta 1 600 ja Norjasta 700. Juutalaisten lisäksi Auschwitzissa tapettiin 70 000 – 75 000 ei-juutalaista puolalaista, 21 000 mustalaista, 15 000 neuvostoliittolaista sotavankia ja 10 000 – 15 000 muiden kansojen edustajia. Noin 200 000 muuta vankia kuoli nälkään, sairauksiin ja epäinhimillisiin työoloihin.

Birkenaun jättimäinen laajuus ja ankeus on pysäyttävää. Tuhottujen parakkien silmänkantamattomiin näkyviä savupiippuja tihkusateessa katsellessa en mitenkään voinut ymmärtää, miten kukaan ihminen voi toiselle jotain niin hirvittävää tehdä.

Oppaamme, nuorehko kaveri Konrad oli erittäin hyvä. Hänestä näki, kuinka paikka ja siitä kertominen koskettaa edelleen voimakkaasti. Niin pitääkin koskettaa. Jos unohdamme tällaiset kauhut, ne voivat toistua.

Paluumatka Krakovaan tapahtui illan pimeydessä. Bussissa oli myös hiljaisempaa, kuin aamulla. Näin monen ryhmästämme itkevän kierroksella. Kyyneleet olivat herkässä niin itsellä kuin muollakin. Käynnin muisto jättää varmasti jälkensä.

7. päivä 27.12.2018 Ostoksia ja herkuttelua

Viimeisen kokonaisen Krakova-päivämme päätimme käyttää muutamiin tuliaisostoksiin ja herkutteluun. Suuntasimme ensin rautatieaseman vieressä olevaan jättimäiseen kauppakeskus Galleria Krakowskaan. Kauppoja, ravintoloita ja ties mitä pitkääkin pidemmässä rakennuksessa kolmessa kerroksessa. Alennusmyynnitkin meneillään.

Galleria Krakowska - rautatieaseman puoleinen pääty ja sisäänkäynti

Ukkokulta jäi suosiolla istumaan taukopaikalle ja minä lähdin kiertämään ensimmäistä ja toista kierrosta. Samat merkkiliikkeet kauppakeskuksessa on, mitä ympäri maailmaa. Myös muutamia sellaisia, joiden nimet eivät sanoneet minulle mitään. Kauppakeskuksessa olisi ollut narikka ulkovaatteita varten, mutta urhoollisesti koitin sietää päästä pukkaavaa hikeä. Enemmän ahdisti ajatus, millaisia tuliaisia kullekin keksisin. Yhtään ei tehnyt mieli shoppailla vaatteita tai mitään muutakaan. Olin lomalla, en ostosmatkalla.

 
Kierrettyäni kerrokset pikanopeudella palasin Ukkokullan luo ja tuskailin tuliaisongelmaani. Ukkokullan mielestä ei mitään tarvitsisi kenellekään lentokoneella raahata, kun kaikkea samaa saa kotimaastakin ja suurin osa lähipiiristäni matkailee itsekin.

Lopulta sain älynväläyksen eli jotain pientä Krakovalle ominaista syötävää. Niinpä marssimme isoon markettiin, josta ostimme muutaman paketin krakovanmakkaraa ja paikallista suklaata.

Tuliaisongelman ratkettua kävelimme jälleen vanhaan kaupunkiin. Joulutorin sanottiin olevan auki 7.1. saakka, mutta kojujen välissä kierrellessämme moni niistä oli jo suljettu ja useita oltiin parhaillaan purkamassa. Ostimme kotiin pari paikallista juustoa ja pienen lasisen Smok Wawelskin eli Wawelin linnan lohikäärmeen veljenvaimon keräämiä lasilintuja paimentamaan. Itselleni ostin huivin, sillä niillä on aina käyttöä.

Kohteen ruokakulttuuriin tutustuminen on yksi jännittävä ja olennainen elementti matkailussa. Puolalainen ruoka on aika rasvaista ja perustuu pitkälti sianlihaan, juureksiin, keittoihin ja juhlapäivinä erityisesti kalaan. Ehkä meillä kävi huono tuuri, sillä kulinaariset huippuhetket jäivät täyttymättä. Kenties joulullakin oli vaikutuksensa, sillä ravintoloiden aukioloajat olivat tavallista suppeammat ja lyhyemmät. Maukkain ruoka saatiin Wieliczkassa, jossa söimme herkulliset keitot pienessä ravintolassa. Eikä maksanut paljon.

Krakova on täynnä ravintoloita ja kaikkien maiden keittiöt näyttävät olevan siellä edustettuina. Myös tunnetut hampurilaisketjut löytyivät Krakovasta. Monet vanhan kaupungin ravintolat ovat miljööltään ihastuttavia; kaariholvillisia ja tiiliseinäisiä, vanhoin kalustein ja tekstiilein sisustettuja, tunnelmallisia paikkoja. Paljon siis myös silmin ahmittavaa.

Puolalaista keittiötä metsästäessämme törmäsimme meksikolaisiin, thaimaalaisiin, intialaisiin, kreikkalaisiin ja lukuisiin italialaisiin ravintoloihin. Kerran menimme italialaiseen ravintolaan, koska ovensuussa olevassa listassa oli tarjolla myös puolalaisia ruokia. Käytännössä ei sitten ollutkaan ja nälkäisinä sorruimme pizzaan, joka oli virhevalinta. Sain palaneen ja mauttoman pizzan kalliiseen hintaan. Elämäni surkein pizza, mutta oma vika. Kuka käskee syödä puolalaisen kaupungin keskeisimmällä paikalla italialaista perinneruokaa.

Restaurant Noworolski, Rynek Glowny 1

Yhtenä päivänä kävimme tutustumassa paljon kehuttuun Noworolskin kahvila-ravintolaan. Todella kaunis paikkahan se onkin holvikaarineen ja lasiovineen. Tilasimme kakkukahvit ja ne saimmekin. Tosin kakut oli melkein syöty kahvia vielä odotellessamme. Kakut olivat kuivia ja kahvi kylmää. Hinta oli toki yläkanttiin, mutta se oli ymmärrettävää ravintolan sijainnin ja maineen vuoksi. Ja suomalaisittain silti edullista.

Viihtyisimmiksi koimme monien ravintoloiden ja kahviloiden ulkosalle pystyttämät terassikojut, joissa kaasulämmittimet hönkivät sen verran tehokkaasti, että takin saattoi ottaa pois. Lounasaikaan ja iltaisin tällaiset paikat olivat niin suosittuja, että vapaata paikkaa joutui vähän etsimään. Kojuissa oli mukava istua, kun syödessä ja juodessa saattoi seurata torin ja kadun elämää ja nauttia samalla hienoista jouluvaloista. Pöytiintarjoilu toimi kaikkialla. Itsepalveluun emme törmänneet missään. Tosin hampurilaispaikkoja emme kokeilleetkaan.

Hotellissa oli monipuolinen ja runsas aamiainen. Ihastuimme paikalliseen leipään, joka oli aina tuoretta ja kuori mukavan rapsakkaa. Hetken jo suunnittelimme hakevamme kotiin hotellin vastapäisestä leipomosta leipää, mutta se jäi.

Hiukan ihmetytti, että astiat napattiin pöydästä kiireen vilkkaa ja välillä oli sellainen olo, että ehtiikö tässä lautasensa tyhjentää vai kannattaako pitää reunasta kiinni, ettei se katoa ennen tyhjenemistä. Luulimme alkuun, että näin menetellään vain hotellimme aamiaisella, mutta sama ilmiö toistui joka paikassa. Ajoittain tuli tunne, ettei syömiselle ole kunnon rauhaa ja että asiakkaiden syömistä valvottiin nurkan takana ja rynnättiin heti poimimaan kupit ja kipot pois. Vaikka moiseen kiireeseen emme löytäneet mitään konkreettista syytä.

Torstaisen kaupunkikierroksen päätteeksi palasimme kohti hotellia. Kertaakaan emme olleet käyneet hotellin jokirannassa, joten täytyihin sekin paikka käydä katsomassa. Hotellista olisi voinut vuokrata polkupyöriä ja kesällä myös kajakkeja. Ilmeisesti hotellin lähellä olevasta laiturista voi kesäaikaan hypätä jokiristeilyllekin.

Krakovassa ja muualla liikkuessamme huomasin nurmikoiden olevan täynnä multakumpuja (niitä oli tuossa hotellin lähelläkin, mutta eipä tullut näihin kuviin). Ehkä tsekkiläinen myyrä eli kontiainen Krtek on mieltynyt myös puolalaiseen maaperään.

Tšekkiläisen Zdeněk Milerin luoma Myyrä (Krtek) on tunnettu lastenkirjojen ja piirroselokuvien sankari (Kun Myyrä sai housut, Myyrä eväsretkellä). Myös Kaislikossa suhisee -kirjan myyrä on itse asiassa kontiainen. 

Hotellin piha-alueen muurissa oli melkoiset viinikasvustot. Tämä ei liene tavallista villiviiniä vai tekeekö se lämpimämmissä olosuhteissa noin paljon pientä marjaa? Viisaammat valistakoon minua.

Myös joutsenia oli ilmestynyt hotellin rantaan. Tämä kaveri näyttää rengastetulta yksilöltä. Ilmeisesti hänkin on tottunut saamaan ihmisiltä ruokaa ja ahkerasti lintu jaksoi perässämme taapertaa ennen kuin huomasi sen olevan vatsansa täyttymisen kannalta turhaa.

Viimeisenä iltana ajoimme hissillä hotellin yläkerran ravintolaan, joka mainosti käyttävänsä luomu- ja lähituotteita. Ruoka olikin todella hyvää ja kauniisti lautaselle asetettu.

Pääruuat söimme niitä kuvaamatta, mutta kummankin jälkiruoat oli ikuistettava niiden näyttävän ulkoasun vuoksi. Yläkuvassa minun viinissä kypsennetyt päärynäni, kanelipähkinäjäätelön ja minttumussen kanssa. Herkullista, nam-nam.

Ukkokulta söi suklaamussea ja maustettua jäätelöä, mutta älkää kysykö, millä jäde oli maustettu. Ruokabloggailu ei kuulu vahvuuksiini ja keskityimme enemmän syömiseen, kuin tietojen kirjaamiseen. Herkullista tämäkin.


8. päivä 28.12.2018 Krakovasta kotiin
 

Auringonlasku pilvien päällä

Perjantaiaamun valjetessa kävimme syömässä reissun viimeisen hotelliaamiaisen. Pakkasimme tavaramme ja poimimme tallelokerosta lentolippumme ja ylimääräiset rahamme. Kyllä, rahaakin jäi eli ei ollut mitenkään kallis reissu. Respan tyttö tilasi meille taksin, jolla huristimme Krakova-Balicen lentokentälle.

Saavuimme lentokentälle vähän turhankin etuajassa, mutta se osoittautui tarpeelliseksi ratkaisuksi. Kentällä oli turvatarkastuksessa aikamoinen ruuhka ja monet lennot myöhässä. Lontoon jälkeen en yhtä tiukassa turvatarkastuksessa ole ollutkaan, kuin mitä Krakovan kentällä tehtiin. Kengät pois, rannekorut ja -kello pois. Kännykät, kamerat, akut, laturit ja muu elektroniikka esiin. Homma sujui ihan näppärästi, mutta koska porukkaa oli pilvin pimein, jonoja tietenkin syntyi. 

Hotellin vessan seinässä oli kissansilmät.

Lopulta pääsimme odottamaan oman lentomme boardingia, joka sekin oli myöhässä. Helsingissä oli sankka sumu, jonka vuoksi sieltä lähtevät ja sinne saapuvat koneet joutuivat odottelemaan. Niinpä meitä hakemaan tullut kone oli jo Krakovaan saapuessa myöhässä ja myöhässä se lähtikin. Helsinki-Vantaalla kaikki oli myöhässä ja laukkujakin saimme odotella melkoisen pitkän aikaa. Vaan lomallahan me olimme ja hyvin päästiin kotiin.

Joulumme oli siis vähän erilainen, mutta oikein mainio kaikkinensa. Jouluruokia ehdimme syödä ihan riittävästi ennen matkaa. Joululaulujakin tuli joulunalusviikolla kuunneltua ja jouluvaloista nautittua. Ollenkaan ei ole sellainen olo, että olisin jäänyt joulusta paitsi. Itse asiassa kerrankin joululoma on ollut oikeaa lomaa ja näitä kokemuksia muistellaan lämmöllä varmasti pitkälle eteenpäin. Tällaisesta joulunviettotavasta voisi hyvinkin tulla tapa.

Hyvää Uutta Vuotta 2019 kaikille!

Joululoma Krakovassa, osa 1

1. päivä 21.12.2018 Saapuminen Krakovaan

Olen viettänyt joulun paria varhaislapsuuden joulua lukuunottamatta aina kotona. En koskaan ulkomailla. Kulunut vuosi on ollut monin tavoin erikoinen ja raskaskin, joten näimme tarpeelliseksi tehdä vihdoin jotain toisin. Päätimme viettää joulun loman merkeissä ja perusteellisen pohdinnan tuloksena paikaksi valikoitui Krakova Puolassa. Lähtö- ja paluuajankohdiksi määrittyivät perjantait, koska suoria lentoja Helsingistä Krakovaan ei muina päivinä ole. 

Wieza Ratuszova - Raatihuoneen torni

 

Lähdimme joulua edeltävänä perjantaiaamuna lumisesta ja pikkupakkasen kuuraamasta Helsingistä. Saavuimme kostean harmaaseen, plusasteiseen Krakovaan iltapäivällä. Balicen lentokentältä otimme taksin hotellille. Kirjauduimme sisään, purimme tavarat ja vaihdoimme vaatteet. Sitten tutustumaan kummallekin vieraaseen kaupunkiin.

Hotellin vastaanotosta saimme englanninkielisen City Guiden täynnä hyvää tietoa kaupungista ja sen lähialueista sekä tietenkin kartan. Olin kerännyt tietoa Krakovasta jo ennen matkaa, mutta kaikki lisätieto on aina tervetullutta.

Sukiennice - Verkahalli

Hotellilta oli helppo ja suora reitti vanhaan kaupunkiin eli Stare Miastoon. Ihmisiä oli kadut täynnä ja sen vuoksi kuvaaminen välillä hankalaa. Joulu näkyi kaikkialla runsaina koristeina. Etenkin pimeään aikaan näyttäviä ja kauniita jouluvaloja oli huomattavan paljon. Isoja joulukuusia, enkeleitä, lahjapaketteja, joulupalloja, eläinhahmoja ja vaikka minkälaisia upeita valoasetelmia oli ympäri kaupunkia.

Puolalaisista yli 80 % on katolilaisia. Väestö arvostaa kristillisiä perinteitä ja seremonioita. Kirkkoja Puolassa on paljon. Niin myös Krakovassa. Monet Krakovan kirkoista ovat historiallisesti merkittäviä ja arkkitehtuuriltaan kauniita nähtävyyksiä. Joulu on huono aika tutustua kirkkoihin, sillä ne olivat jatkuvasti täynnä rukoilijoita, joiden rauhaa ei sallittu häirittävän.

2. päivä 22.12.2018 Katselemista ja liikkumisen opettelemista

Vaikka olen opiskellut venäjää, ei puolan kieli tahtonut avautua minulle laisinkaan. Sanoissa on monta konsonanttia peräkkäin ja eri tavoin ääntyviä ässiä lukuisia. Krakovassa pärjää kuitenkin hyvin niin englannilla kuin saksallakin. Kun yhteinen kieli loppui, otettiin kädet avuksi ja hyvin selvittiin.

Krakovan tärkeimmät nähtävyydet sijaitsevat kohtalaisen suppealla alueella. Käveleminen osoittautui näppäräksi keinoksi nähdä ja kokea monenlaista. Krakovassa on hyvin toimiva raitiotieliikenne, johon päätimme tutustua heti toisena päivänä. 

Lähes joka pysäkillä on automaatti, josta voi ostaa seteleillä, kolikoilla tai pankkikortilla kaikenlaisia lippuja. Automaateissa on mahdollisuus valita kieli, joka helpotti ja ohjasi ostamista melkoisesti. Luultavasti olisi tullut edullisemmaksi hankkia yhden tai useamman päivän Krakova Card, joka olisi kattanut julkisilla liikkumisen ja monien museoiden sisäänpääsymaksut. 

Myös ratikoissa oli sisällä lippuautomaatteja. Busseja emme kokeilleet, ehkä niissäkin. Samoin lippuja myydään kioskeissa ja monissa muissa myyntipisteissä. Lippu tulee leimata heti liikennevälineeseen noustua.
 

Päädyimme ostamaan tarpeen mukaan yksittäisiä lippuja, joita oli kahden hintaisia: 20 minuutin lippu maksoi 2,80 zlotya ja 40 minuutin lippu 3,80 zlotya. Lyhyillä matkoilla halvempi lippu riitti mainiosti, mutta pidemmille reiteille oli syytä hankkia kalliimpi lippu. Lippuja tarkastetaan aktiivisesti, sen koimme itsekin. Zlotyn arvo selviää jakamalla zloty neljällä. Ratikalla liikkuminen on varsin edullista.

Saimme turisti-infosta ratikoiden linjakartan, joka helpotti suunnistamista ja oikean ratikan valitsemista. Useimmissa ratikoissa on sisällä pysäkkikartta ja/tai kuulutukset. Opimme systeemin nopeasti ja käytimme aktiivisesti ratikoita liikkumiseen.

Lähes kaikilla pysäkeillä on taulu, josta näkee seuraavien ratikoiden saapumisajan. Keskeisillä reiteillä ratikoita kulki tiheästi, hiljaisempaan aikaan reuna-alueilla kaksi tai kolme vuoroa tunnissa.

Luultavasti penkeissä kuvattu ratsastava ritari on joko kaupungin tai liikennelaitoksen tunnus. Sama ritarihahmo oli myös useissa jouluvalosommitelmissa. En vain löydä mitään konkreettista tietoa asiasta, enkä harmikseni tullut kysyneeksi sitä paikan päällä. 

Vanhan kaupungin valtavalla torilla on mahdollisuus astua koristellun hevosvaljakon kyytiin. Puolen tunnin kyydillä ehtii käydä Wawelin linnalla ja hinnaksi tulee 200 zlotya ja vähän kauempana sijaitsevaan Kazimierziin pääsee 500 zlotylla. Vaunuun mahtuu 4-5 henkilöä, joten useammalla jaettuna hinta muuttuu kohtuullisemmaksi. Kuski ei kerro matkan varren nähtävyyksistä. Lisähinnasta kuski suostuu ottamaan kuvan kärryjensä matkalaisista.

Meiltä jäi valjakkokierros tekemättä. Kiva oli katsella jouluisesti koristeltuja hevosia ja hienosti kiillotettuja vaunuja.

Euroopan vanhoissa kaupungeissa kulkiessa kannattaa kohottaa katseensa ylemmäs ja ihailla talojen yksityiskohtia. Joulu oli huomioitu hienosti kauppojen, kahviloiden ja ravintoloiden sisäänkäynneissä erilaisilla havu- ja muilla koristeluilla.

Cmentarz Podgorski

Saadaksemme yleiskäsityksen kaupungin koosta, näkymistä ja kiinnostavien kohteiden sijainnista, ajoimme muutamia ratikkalinjoja päästä päähän. 3:lla matkatessamme näimme rinteessä olevan ison hautausmaan, johon halusimme käydä tutustumassa lähemmin. Hautoja oli vieri vieressä ja niiden välissä oli vain muutamia kulkuväyliä. Hautapaadet ja kivet oli täynnä kukkia ja kynttilöitä.

Lähemmin katsottuna huomasimme, että valtaosa kukista oli tekokukkia. Havut sentään olivat useimmiten aitoja, mutta niitä somistavat joulutähdet, krysanteemit, liljat, ruusut, neilikat ja kaikki muut muovia tai muita materiaaleja. Paljon uusia asetelmia oli tuotu ilmeisesti joulun kunniaksi ja paljon oli sellaisia, jotka olivat olleet paikallaan pitkiä aikoja.

Kukkien lisäksi haudoilla oli myös massoittain kynttilöitä. Kukka-asetelmia ja kynttilöitä myytiin useissa kojuissa hautausmaan sisäänkäynnin edustalla. Ensin ajattelin, että omaiset vaihtavat aina uuden kynttilän tuollaiseen lasiastiaan, vaan ei suinkaan. Koko lasi- ja muovihärpäke vaihdettiin uuteen ja vanha vietiin alueen laidoilla oleviin roskasäiliöihin. Roskalaatikot olivat aivan liian pieniä ja ne pursuivat jätettä yli reunojensa. Mustavarikset, naakat ja pulut kiikuttivat roskia ympäriinsä.

Seuraavina päivinä näin, että sama ilmiö on muillakin hautausmailla. Jäi aika hämmentynyt olo.

3. päivä 23.12.2018 Retki Wieliczkan suolakaivokseen

Sunnuntaina suuntasimme aamupäivällä kohti Krakovan rautatieasemaa. Olimme varanneet netin kautta jo ennakkoon liput Wieliczkan suolakaivokseen, joka sijaitsee noin 10 kilometrin päässä Krakovasta kaakkoon. Edellisenä päivänä kävimme selvittämässä, miten pääsemme Wieliczkaan. Se kannatti, sillä olimme saaneet tiedon, että sinne voi mennä sekä bussilla että junalla. Krakovan rautatie- ja bussiasema on jättimäinen kompleksi, jossa puolaa osaamattomalla voi helposti mennä sormi suuhun. Totesimme junan olevan helpoin kulkuneuvo.

Liput saattoi ostaa joko lippuhallista tai junassa konduktööriltä. Ostimme ne lippuhallista ja homma sujui hetken pähkäilyn jälkeen hyvin. Yhdensuuntainen matka kahdelta maksoi 7 zlotya eli ei paljon. Löysimme oikean laiturin ja ryhdyimme odottamaan junaa, joita kyseisenä päivänä Wieliczkaan meni kerran tunnissa. Ihan sattumalta Ukkokulta katsoi vähän ennen junan lähtöä opastauluun ja huomasi lähtölaiturin vaihtuneen. Kipinkapin kiireessä alas yksiä rappusia ja hallin kautta toisia rappusia ylös oikealle laiturille.

Kopalnia Soli Wieliczka - Suolakaivoksen pääsisäänkäynti

Matka Wieliczkan pieneen kaupunkiin kesti puolisen tuntia. Juna oli uudehko ja kulki tasaiseen tahtiin. Poistuminen junasta tapahtui pääteasemalla, joten eksymisen riski on aika pieni.

Opastetun retken tapaamispaikka oli aivan juna-aseman kupeessa. Olimme reilusti etuajassa ja saatuamme takkiin kiinnitettävät tarrat lähdimme ajankuluksemme kiertelemään pientä kaivoskaupunkia.

Rynek Gorny - kaupungin tori

Kaupungin torilla oli meneillään joulunäytelmiä ja juhlallisuuksia. Torin ympärillä oli kojuja, joissa katettiin tarjolle syötävää ja juotavaa. Katselemaan ja juhlimaan oli tullut runsaasti ihmisiä lapsineen ja isovanhempineen. Iloa ja hyväntuulisuutta raikui kävellessämme torin halki.

Torin reunalla oli monta riviä pieniä kuusia. Jokaisessa oli lappu, jonka tulkitsin kunkin kuusen koristelleen ryhmän nimilapuksi. Useimmissa oli jonkun koululuokan nimi, mutta ymmärtääkseni myös monia muita tahoja. Koristeet oli itse askarreltu ja moni idea sopisi omaankin käyttöön.

Kaupunkikierroksen ohessa kävimme hiljaisessa ravintolassa syömässä lämpimät keitot. Sää oli muutamasta lämpöasteesta huolimatta purevan kylmä ja välillä ripotteli vähän vettäkin. Kaivosalueen ympärillä on kaunis ja hyvinhoidettu puisto. Vaikka talvi ei olekaan paras mahdollinen puistokasvillisuuden katsastushetki, oli isojen puiden alla kiemurtelevilla käytävillä mukava kävellä.

Krakovassa ihastelin istutuksissa runsaasti käytettyjä havuja. Niitä oli erilaisia ja eri muotoisia. Paljon myös muotoon leikattuina. Isoissa liikenneympyröissäkin istutukset olivat usein havupainotteisia. Niiden kuvaaminen bussin ikkunasta ei oikein onnistunut.

Wieliczkan suolakaivos on yksi maailman vanhimmista kaivoksista. Se tuotti suolaa yhtäjaksoisesti 1300-luvulta aina vuoteen 2007 saakka. Kaupallinen toiminta päättyi kaivoksessa 1996 tulvaongelmien ja suolan alhaisen hinnan vuoksi. Matkamuistoksi suolaa on louhittu viime aikoihin saakka.

Unescon maailmanperintökohteeksi Wieliczkan suolakaivos nimettiin 1978. Kaivoksessa käy vuosittain 1,2 miljoonaa vierailijaa.

Olimme varanneet englannin kielellä opastetun retken. Lopulta tuli meidän aikamme laskeutua suolakaivoksen syvyyksiin. Sisäänkäynnissä saimme korvanapit, joiden avulla kuuli oppaan selostuksen. Kahden ja puolen kilometrin turistikierros kattaa vain noin prosentin koko luolastosta. Muille käytäville eksyminen voisi olla kohtalokasta. Siten on ymmärrettävää, että oppaat ovat tarkkoina ryhmänsä liikkumisesta ja osanottajat lasketaan useampaan kertaan.

Laskeuduimme puisia portaita alas loputtomalta tuntuvan matkan. Kohteeseen ei siis kannata mennä, jos kärsii polvivaivoista ja liikkumisongelmista. Käytävillä kulkeminen oli melko vaivavonta. Kierroksella vieraillaan yhdeksällä eri tasolla, joista alin on 327 metrissä maanpinnan alla. Kaikki kaivoksessa on rakennettu suolasta puisia tukirakenteita lukuunottamatta. Pysähdyimme useissa kaivostyöläisten rakentamissa onkaloissa, saleissa ja kappeleissa. 

Suolasta on tehty veistoksia Kopernikuksesta, pyhimyksistä, paaveista ja kääpiöistä. Jopa salien marmorilta näyttävä lattia on suolasta. Nimiä ja tarinoita tulee kierroksella niin runsaasti, että muistin tueksi kannattaa ostaa kaivoksesta kertova kuvallinen historiikki. Niitä on myynnissä eri kokoisina ja hintaisina eri kielillä. Itse ostin englanninkielisen kirjan hintaan 24 zlotya.

Kuvaamisesta olisi pitänyt maksaa 10 zlotyn maksu. Useimmat jättivät maksamatta. Minä myös, sillä huomasin pokkarilla kuvaamisen hämärissä käytävissä ja saleissa haasteelliseksi.

Myös kynttiläkruunut on tehty suolasta.

Kierroksen varrella pysähdeltiin paljon katsomaan ja kuuntelemaan oppaan kertomuksia. Parissa isommassa salissa oli pidempi tauko, jolloin oli mahdollisuus käydä vessassa, ostaa jotain pientä purtavaa tai matkamuistoja.

Maan päälle nousimme ahtaalla kaivoshissillä, johon mahtui kerrallaan kahdeksan ihmistä. Yksi näistä oli aina paikallinen työntekijä. Hissi nousee neljä metriä sekunnissa, joten kovin kauan "sillit suolassa" -tunnelmaa ei tarvitse kestää.

Vilkkaan turistisesongin aikaan lippujen ennakkovaraaminen on viisasta. Muuten voi joutua pitkäänkin odottamaan itselleen sopivaan kieliryhmään mahtumista. Kaikkinensa Wieliczkan suolakaivos on ehdottomasti näkemisen ja kokemisen arvoinen kohde.
 

Pimeällä kuvan kaltaiset jouluvalot olivat todella kauniita.

4. päivä 24.12.2018 Wawelin linna ja jouluaatto

Jouluaattona lähdimme aamiaisen jälkeen ratikalla kohti Wawelin linnaa. Hotellilta ei sinne olisi ollut pitkä kävelymatka, mutta joen varressa tuuli kylmästi. Ajattelimme säästää pohjelihakset linna-alueella kiertämiseen.

Wawelin linna on kuninkaanlinna Krakovassa. Se on rakennettu Kasimir III Suuren aikana 1300-luvulla paikalle, jossa oli jo aiemmin ollut linna. Se on ollut Puolan kuninkaiden tärkein residenssi ja on yhä yksi puolalaisten tärkeimmistä ylpeydenaiheista. Krakovan vanha kaupunki kuuluu myös Unescon maailmanperintöluetteloon ja osana vanhaa kaupunkia Wawelin linna on siis mukana luettelossa.

Joulun vuoksi museot ja sisätilat linna-alueella olivat kiinni. Olisi ollut mielenkiintoista nähdä niitäkin, mutta katsottavaa ja pureskeltavaa riitti yllin kyllin ihan alueella kiertämälläkin.

Wawelin linna koostuu useista eri rakennuksista ja keskelle jäävästä piha-alueesta, jossa on muutamia vanhojen rakennusten kivijalkoja.

Linnan alueella oli pieni viinitarhakin. Sitä ympäröi matalien ruusupensaiden rivistö.

Yksi näyttävimpiä rakennuksia alueella on 1300-luvulla rakennettu Krakovan tuomiokirkko, jossa 400 vuoden ajan kruunattiin ja haudattiin Puolan kaikki kuninkaalliset. Muiden kirkkojen tapaan jouluaattona sisään päästettiin vain rukoilemaan tulevat henkilöt.

Monin paikoin istutusalueilla näkyi valmiiksi vedetyt kastelulaitteet. Myös Wawelin linnan piha-alueella. Talvisuojausten sisällä oli rhodoja ja yksi pensas, joka saattoi olla magnolia.

Wawelin linna-alueen ikkunoita.

Wawelin linna-alueen ovia ja portteja.

Wawelin linna on korkealla paikalla ja sieltä on hienot näkymät eri suuntiin. Veiksel-joki virtaa linnan kupeessa. Näimme rannassa uivan lukuisia joutsenia, joita suunnistimme katsomaan. Mutta ensin piti käydä tsekkaamassa muurin kupeessa seisova Bronislaw Chromyn pronssinen lohikäärmeveistos Smok Wawelski, joka syöksee oikeaa tulta. Saamiemme tietojen mukaan lohikäärme ei syökse tulta talvella, mutta meidän ohikulkiessamme näin tapahtui. Enpä vain ehtinyt kuvaamaan.

Smok Wawelski - tulta syöksevä lohikäärme

 
Tarinan mukaan Wawelin kukkulan luolassa asui lohikäärme Smok Wawelski, joka pyydysti lampaita ja hätyytteli kaupungin neitoja. Komea ja viisas sankari Krak houkutteli lohikäärmeen syömään tervalla täyetyn lampaan ja lohikäärme räjähti taivaan tuuliin. Lohikäärmeestä on tullut kaupungin symboli ja siihen törmää monenlaisina tuotteina turistikaupoissa.

Veiksel-joen ja Wawelin linnan välisellä rantabulevardilla, Smok Wawelski-lohikäärmeen vieressä on Polnischer Walk of Fame. Monta tuttua elokuvamaailman julkkista oli saanut nimensä katuun.

Joutsenet tulivat porukalla meitä katsomaan ja luultavasti ne odottivat saavansa jotain syötävää. Turhautuneina leivättömään antiimme linnut uivat kauemmaksi odottelemaan suosiollisempia turisteja. Tämä yksi jaksoi meihin uskoa ja loi kaipaavia katseitaan lähtiessämme jatkamaan matkaa.

Aivan huomaamatta Krakovassa tuli tallusteltua kilometri poikineen. Lämpötila vaihteli aamun nollasta jopa +8 lämpöasteeseen. Monena päivänä satoi joko vettä tai räntääkin, mutta kertaakaan emme kastuneet kunnolla. Usein kovimmat sadekuurot osuivat myöhäiseen iltaan, jolloin olimme jo palanneet hotellille.
 

Ahkeran kulkemisen ja kolean sään vuoksi oli mukava välillä istahtaa ravintoloiden lämmitettyihin ulkokojuihin. Glögiä ei puolassa tunnettu, mutta kuuma mulled wine neilikoineen ja muine mausteineen korvasi glögin ja lämmitti mukavasti.

Toivottavasti jaksoit kahlata tämän postauksen loppuun. Jatkoa seuraa lähiaikoina...