Haaste: Kuvaa kimalainen

Kimalainen ja Iris ret. 'Katharines Gold'

 

Hiidenkiven puutarhassa -blogin Minna haastoi kuvaamaan kimalaisia. Jonkun verran olen niitä kuvaillutkin. En vaan ole saanut aikaiseksi niistä omaa juttua. Minnan haaste laittoi vipinää kinttuihin. Tarkoitus on, ettei tämä postsaus jäisi viimeiseksi kimalaisjutukseni.

Pörriäisten kuvaaminen ei ole helppo tehtävä, koska eivät ne pysähdy poseeraamaan niin pitkäksi aikaa, että ehtisin saada kameran asetukset sopiviksi. Tässäkin tehtävässä avuksi olisi räpsiä lukuisia kuvia ja valita niistä sitten parhaimmat. Vielä kun muistaisi kuvia nimetessä miettiä myöhempää hakua helpottavia kriteereitä. Jotkut pörriäiskuvat olen tallettanut esimerkiksi kuvassa olevan kasvin nimellä. Kätevintä olisi käyttää vaikkapa sanaa kimalainen tai muuta vastaavaa.

Kimalainen ja crocus Fuscotinctus

Kimalaisten tunnistaminen ei minulta ilman kuvia ja selityksiä onnistu. Kimalaisen erotan, mutta onko kyseessä tarhakimalainen, kartanokimalainen, mantu- vai kontukimalainen? Siinä on vielä opiskeltavaa. 

Ötökkätieto.fi on aika hyvä paikka etsiä nimiä erilaisille ötököille. 

Kimalainen mahoniassa

Tunnistamistakin tärkeämpää on hyväksyä kimalaiset ja monet muut pikkuötökät osaksi luontoa ja puutarhaa. Ilman niitä emme pääse nauttimaan kukista, marjoista ja hedelmistä. 

Alkukesä on ollut sateinen ja viileä. Sää näyttää suosivan kaikenlaisia mönkijöitä. Netin puutarharyhmät ovat parhaillaan täynnä kysymyksiä "mikä tämä ötökkä on, miten siitä pääsee eroon"? Kysytään ja käytetään aineita, joista monet luokitellaan myrkyiksi. Ei ajatella, että myrkyttämällä pahikset, tuhotaan samalla hyvikset. Onko ylipäätään omasta mielestä pahikseksi luokittelema ötökkä kovin vaarallinen edes sen yksittäisen kasvin kannalta? Kannattaa miettiä. 

Aloittaessani puutarhani rakentamisen, en miettinyt erityisiä pörriäiskasveja. Nykyisin se on yksi valintakriteeri. Keväästä syksyyn joku kasvi vuorollaan tai yhdessä muiden kanssa kukkii ja houkuttelee pörriäisiä. 

Kriikuna- ja omenapuiden kukat houkuttelevat pölyttäjiä, mikä onkin erityisen tärkeää tällaiselle omenoita rakastavalle ihmiselle. Kukkiessaan köynnöshortensia on yksi suuri pörisevä massa. Samoin töyhtöangervojen ohi ei voi kävellä ihmettelemättä tasaista surinaa. Alppipiikkiputken katseleminen naurattaa joka vuosi. Se on kuin kimalaisten lentokenttä, johon niitä laskeutuu lepäämään joukoittain. 

Kimalainen ja siperiankurjenmiekka

Tässä Minnan lähtösanat haasteelle: 

"Nyt otetaan taas kimalaiset tähtäimeen ja laitetaan virallisesti tämä hyvin epävirallinen haaste liikkeelle. Epävirallisesti se on ollut liikkeellä jo keväästä lähtien. Haastehan on muutaman vuoden vanha mutta mitäpä siitä. Kimalaisia kuitenkin häärii puutarhassa toivottavasti joka vuosi ja ainakin itse huomasin tänä keväänä tunnistavani jo muutaman kimalaisen ilman netin apuja. Tarpeeksi monta kertaa kun kertailee, niin näemmä pörriäistenkin nimet jäävät päähän. Tiukkapipoisia tunnistamisen kanssa ei olla tänäkään vuonna, vaan pääasia on etsiskellä kimalaisia (ja vaikka muitakin pölyttäjäpörrejä) puutarhasta." 

Kultakuoriainen pionissa

Kimalaisten lisäksi on kiva kuvata ja tunnistaa muitakin puutarhassa mönkiviä ja lentäviä ötököitä. Leppäkerttuja meillä oli touko-kesäkuussa paljon. Nyt en ole niitä nähnyt. Toivottavasti odottavat kirvojen lihoavan sopivan pulskiksi ja tulevat sitten niitä ahmimaan.

Kultakuoriainen on myös odotettu hyönteinen. Sen metallinvihreä väri on kaunis kiiltäessään hienosti auringossa. Ehdin jo ihmetellä, missä tämän kesän kultakuoriaiset oikein ovat. Eivät pettäneet minua. Ensimmäisen löysin mönkimässä Festiva Maxima -pionissa ja toinen keinui korkean lehtoängelmän kukkavarressa.

Kultakuoriainen ja lehtoängelmä

Haasteeseen voi osallistua kuka tahansa. Eikä vain kerran vaan juttuja voi tehdä vaikka pitkin kesää. Kuvaa siis kimalaisia omassa puutarhassasi.

Lämmin kiitos Minnalle haasteesta!