Paljon on lehtiä vielä puissa. Osa vaahteroista on jo ihan tyhjiä, osassa oransseja lehtiä on vielä runsaasti. Yhdessä tonttimme vieressä, puiston puolella kasvavassa vaahterassa, on lehdet vielä vihreinä.
Paljon lehtiä on tullut alas. Haravoin tontin puistopäädystä yhdeksän säkillistä vaahteranlehtiä. ja lisää on vielä tiedossa. Muiden puiden ja pensaiden lehdet haravoin puutarhassa sopiviin paikkoihin maatumaan tai jätän sijoilleen. Tai silppuan ne nurmikolle. Mikäli nurmikolle kertyy paksuja silppukertymiä, haravoin osan pensaiden tyvelle.
Vaahteranlehdet maatuvat tosi hitaasti. Niitä ei voi jättää istutusalueille, vielä vähemmän kulkuväylille. Paksu lehtikerros jäätyy talvella ja sulaa hitaasti keväällä. Se on kuin peltinen laatta kaiken päällä. En myöskään halua katsoa kuukausitolkulla maatumista odottavia vaahteralehtisäkkejä jossain tontin nurkassa. Siksi kuskaamme syksyisin vaahteranlehdet kaatopaikalle, jossa niistä valmistetaan multaa.
Ruskaväriset lehdet ovat kauniita maassakin. Aroniat hehkuivat punaisina. Pakkasyön jälkeen aronioiden sulka- eikun lehtisato sai vauhtia. Kohta aroniat ovat aivan paljaita.
Hedelmäpuut pudottavat lehtensä eri tahtiin. Punakaneli ja valkeakuulas tyhjensivät oksansa vauhdilla. Huvitus ja syysomena vielä miettivät, liittyisivätkö riisuutujien seuraan.
Syyshortensioillakin näyttää olevan erilaisia tapoja syysasujensa kanssa. Bermudan Grandiflora on enemmän ruskea kuin oranssinkeltainen. Hortensiapenkin Vanille Fraise ja Vim's Red ovat olleet viime viikot kullankeltaisia - tai kullanpunaisia. Kuinka vaan. Ihania pensaita.
Tuurenpihlaja ei sitten pettänyt tänäkään syksynä. Tykkään tästä pohjolan palmusta erityisen paljon. Koristeomena Musta Rudolf sen oikealla puolella ei kalpene syysruskassaan lainkaan. Kaikki ratkaisut puutarhassani eivät ole niitä fiksuimpia. Tuurenpihlajan ja Musta Rudolfin kaltaiset ilon aiheet saavat hölmöydet unohtumaan.
Syysvuokot ovat olleet tämän kesän primadonnia. Niiden kukinta on kestänyt hyvin pitkään. Kiemurapenkin suureksi kasvanut puska aloitti kukinnan heinä-elokuun vaihteessa. Yhä siinä on muutama kukka. Pikkupuutarhan Muuripenkkiin, Bermudaan ja alapihan Päivänliljapenkkiin istutetut siementaimet ovat kukkineet upeasti nekin.
Berliinin Kärten der Welt'issä elokuussa 2016 syntynyt unelmani syysvuokkojen runsausta puutarhassani on toteutunut. Siellä näin upean syysvuokkokeskittymän. Näkymä jäi pysyvästi mieleeni. Tänä kesänä olen saanut ihailla sellaista omassa pihassa.
Sunnuntaina 12.10. blogissaan Ylistyksen kehäkukalle. Anun ylistykseen on helppo yhtyä. Omassakin pihassa suorakylvetyt kehäkukat kukkivat edelleen Majalispenkissä. Tänäänkin, vaikka aamukahdeksalta pakkasta oli yhä -3℃. Kehäkukka 'Bronzed Beauty' on yksi lempikesäkukistani. Etenkin avautumaisillaan olevana sen terälehdet ovat niin hienoja.
Syysmyrkkyliljat olivat tänään perjantaina pitkin pituuttaan. Ehkä ne halusivat kaivautua muiden kasvien lehtien suojaan lämmittelemään yöpakkasen kylmyydeltä. Auringon voima on ihmeellinen. Niin vain nämä alastomat immet nousivat auringon paisteessa suoriksi.
Osa syysasteri 'Patricia Ballard'eista ei ehdi avaamaan nuppujaan. Ilahduttavasti osa niin kuitenkin teki. Poimin viluisia nuppuisia syysastereita sisälle maljakkoon. Sepä olikin hyvä toimenpide. Nuput avautuvat vikkelästi huoneenlämmössä.
Tänä syksynä ei ole kovin montaa pelaguuta pelastettavaksi sisälle talvehtimaan. Yksi muutama vuosi sitten Plantagenin pistokkeesta kasvatettu pelaguu kukkii nyt takkahuoneen ikkunalla. Kolme halpakaupan pihamyymälästä alkukesällä ostettua pelaguuta koittaa selviytyä työhuoneen ikkunalla.
Television meteorologi lupaa parhaillaan lauantaiaamuksi pakkasta. Ja liukkautta. Päivällä sentään aurinko paistaa ja lämpöäkin ennustetaan +8℃. Ja pohjoiseen lunta, hui.
Nautitaan viikonlopusta!
