Ateneum: Gallen-Kallela, Klimt & Wien

 

Gallen-Kallela, Klimt & Wien Ateneumissa 1.2.2026 saakka

Akseli Gallen-Kallela oli mukana Gustav Klimtin johdolla perustetussa, taidetta uudistaneessa sesessio-liikkeessä. Taiteilijoita yhdisti kiinnostus moderniin elämäntapaan. Kuvataiteen lisäksi näyttelyssä on esillä valokuvia, muotoilua arjen esineistä koruihin ja muotiin. Gustav Klimtin teoksia on ensimmäistä kertaa esillä Suomessa. Siinä riittävästi houkutusta käydä katsomassa näyttely.

Osa Klimtin Beethoven-friisistä, maalattu Beethovenin 75-vuotisjuhlanäyttelyyn.

Näyttelyn alussa olin hiukan pettynyt, kun esillä näyttää olevan enimmäkseen Gallen-Kallelan  teoksia. Niistä monet olen nähnyt aiemminkin. Olin valmistautunut katselemaan Gustaf Klimtin maalauksia. Niitäkin oli nähtävillä, kunhan jaksoin kiertää salit loppuun saakka.

Gustav Klimt: Suudelma/portfolion lehti

Klimtin (1862-1918) maalauksissa tunnusomaista on kullan väriset taustat ja mosaiikkimaisuus. Suudelma-maalaus lienee yksi hänen tunnetuimpia teoksiaan.

Akseli Gallen-Kallela: Taiteilijan äiti 

Aika pian vapauduin ennakko-odotuksistani. Kykenin syventymään näkemiini teoksiin. Väkeä oli paljon, minkä vuoksi välillä joutui odottamaan päästäkseen katsomaan haluamaansa teosta lähempää. Olihan siellä Gallen-Kallelaltakin teoksia, joita en ainakaan muista nähneeni aikaisemmin. Hän on toki maalannut paljon muutakin kuin kansallisromanttisia maisemia ja Kalevala-aiheita.

Taiteilijan äitiä kuvaava maalaus on minusta kuin aikansa valokuva. 

Secession-talo, Wien

Sesession-liikkeellä on Wienissä oma art nouveau-tyylinen näyttelypaviljonki, joka valmistui 1897-1898. Rakennus vaurioitui pahasti 1945. Täydellinen remontti tehtiin rakennukselle 1985.

Art nouveau- tai jugend -liikettä kutsuttiin Itävallassa sesessionismiksi. Sesessionistien päätavoite oli kaikkien taiteenlajien tasa-arvo.

Kukkaruukku

Sesession-liikkeen taide ulottui maalauksien lisäksi lähes kaikkeen, mitä ihminen arjessaan tarvitsee. 

Kokolman Moser: Syklaamiasetelma 

Maalauksessa on saman tapainen ruukku, jonka näin viereisessä lasivitriinissä. Mielihyvin ottaisin tuollaisen ruukun omalle ikkunalaudalle tai puutarhapöydälle.

Koloman Muser: Tapetti

Näyttelyssä on esillä myös tapetteja. Tässä Koloman Muserin suunnittelema tapetti kauempaa kuvattuna...

Edellisen kuvan Kolomanin tapetti lähempää kuvattuna.

...ja lähikuva samaisesta tapetista. Aika jännä, eikö vain?

Maalausten, tapettien, astioiden, huonekalujen ja monien muiden tarpeiden lisäksi taidesuunta ulottui myös vaatteisiin. Suuntaus näkyy hyvin mm. kuvioinnissa.

Vasemmalla sininen vaate on samanlainen, jollaiseen Gustav Klimt pukeutui mielellään taidetta tehdessään ja muulloinkin. Valkoinen puku on taasen ns. reformipuku. Reformipuvun uuden muodon oli tarkoitus vapauttaa nainen ampiaisvyötärön ihanteesta ja korsetin puristuksesta.

Näyttelyssä on esillä itävaltalaisen muotisuunnittelija Emilia Flögen reformipukuja. Flöge oli liikenainen ja pitkäaikaisin Gustav Klimtin kumppani.  

Näyttelyssä on paljon katsottavaa ja niin myös omaksuttavaa. Alussa jaksan katsoa maalauksia tarkasti ja lukea kaikki tekstit. Sali toisensa jälkeen johtaa väistämättä väsähtämiseen. Se ei välttämättä ole pahaksi. Siitä todistuksena on kuva ateneumin ilmastointikanavien luukusta. Sopii hyvin historialliseen rakennukseen ja edesmenneiden taiteilijoiden töiden lomaan.

Ateneumin lattiaakin kannattaa ihailla. En huomannut kysyä, onko tämä kenties alkuperäinen laatta. Jäi jotain selville otettavaa seuraavaa kertaa varten.

Ateneum on kaunis rakennus ulkoa ja sisältä. Kuvaaminen tuottaa hankaluuksia, jos ei halua ikuistaa muita vierailijoita. Portaikossa ihmisiä tuli ja meni runsaasti. Katossa heitä ei sentään kiipeile.

Museokortti on minusta oivallinen keksintö. Se madaltaa kynnystä mennä katsomaan kaikenlaisia näyttelyitä. Ei harmita, jos nähty ei tunnu kovin kiinnostavalta. Toisaalta museokorttia vilauttamalla löytää helposti uusia kiinnostuksen kohteita ja miellyttäviä elämyksiä. Pääkaupunkiseudulla ja suurten kaupunkien läheisyydessä museokortin hyödyt tulevat tietenkin paremmin esiin.

Gustav Klimt: Amelie Zuckerkandl