Ensilumi tuli ja suli

Peltomaisema su 16.11.

 
Viime sunnuntaina aurinko paistoi komeasti, vaikka pilvet välillä yrittivätkin nujertaa valon voiman. Tein pitkän lenkin kylän teitä talsien. Kodin lähellä on vielä runsaasti rakentamatonta maata. Kuvassa näkyvää peltoa viljelläänkin. 

Kuvaajan kamera ei ollut lainkaan vinossa. Pelto polveilee tuossa kohdassa viettäen voimakkaasti vasemmalle. 

Kuvaajan selän taakse jää kunnan keväällä järven pohjukkaan tekemä kosteikkoalue. Nyt siellä ei tietenkään ollut linnun lintua, mutta keväällä varmaan taas kurjet palaavat. Niiden huuto kuuluu meille saakka. No, ilmateitse kosteikolta ei kotipihaan pitkää matkaa olekaan.

Kartiovalkokuuset to 20.11.

Torstaiaamuna 20.11. maa oli valkoinen. Kävin päivän valjettua pikakierroksella pihassa. Autoradiosta kuulin maan kaikilla mittausasemilla olevan ensilumi. Määritelmä edellyttää, että klo 8.00 on mittausasemalla oltava 1 cm lunta. Uutisia kuunnellessani piti laittaa tuulilasinpyyhkimet päälle, kun vettä tuli taivaalta aivan kunnolla. Jos lunta oli sentti aamukahdeksalta ollutkin, ei sitä enää parin tunnin kuluttua näkynyt juuri missään.

Helmililjojen lehdet nousevat sykyisin pieninä ryppäinä sinne tänne. Tavallisesti jänikset käyvät vihreitä lehtiä lyhentämässä reilusti. Se ei haittaa helmililjojen keväistä kukintaa, sillä nuput ovat turvassa syvällä mullan sisässä. 

Ensilumessa ei torstai-aamuna ollut lainkaan jänisten jälkiä. Pian niiden käpälien jäljiltä tulee taas moottoritie alapihan lumeen. Jos siis lunta tulee. Isokokoinen rusakko loikkii harva se päivä puistoalueella. Yhtenä aamuna se jäi pitkäksi aikaa jököttämään puiston toisella laidalla olevan talon tuija-aidan kupeeseen. Hain kiikarin nähdäkseni, onko kyseessä tosiaan rusakko. Hetken jo ajattelin pienikokoisen peuran siellä lymyilevän. Rusakkohan se siellä.

Alapiha su 16.11.

Sunnuntain kävelylenkin jälkeen otin muutamia kuvia pihasta. Näinä joulunalusaikoina kuvauskohteiden valinta ei ole kovin helppoa. Samat mullokset, kanttausurat ja kaljut näkymät on kuvattu moneen kertaan. Kyllä niitä pihanäkymäkuvia kannattaa ideoiden puutteesta huolimatta ikuistaa. Huomaan usein kaipaavani aiempia kuvia samoistakin paikoista. Filmikamera-aikaan paperikuvien teettäminen oli kallista. Silloin piti harkita toisenkin kerran, mistä kuvia ottaa ja mitä niistä teettää. Digiaikana tätä ongelmaa ei ole. Siitä vain painamaan laukaisinta. Huonot otokset voi aina poistaa.

Saxifraga umbrosa - Varjorikko 16.11.

Mitä vähemmän puutarhassa on katseltavaa, sitä suurempaan arvoon nousee muutamat harvat sinnittelijät. Varjorikkoa olen ihastellut kesästä tänne syksyyn. Sehän on kuin maahan pudonnut tähti, jonka sakarat ovat pyöristyneet hämmästyksestä. 

Tässä kuvassa ei ole suinkaan kenenkään perheenjäsenen reisiluu. Luen paljon dekkareita, mutta eivät ne ole herättäneet minussa perheenjäseniin kohdistuvaa murhanhimoa. Kyseessä on ikivanha kananluu, joka on epähuomiossa mennyt kompostoriin. Pyrin laittamaan ruoanvalmistuksessa tulevat luut sekajätteeseen, koska niiden maatuminen kestää ja kestää. Sama koskee avokadon suurehkoa siementä, joka ei pehmene sitten millään. Kuoretkin ovat kuin nahkaa vielä kahden vuoden kompostoinnin jälkeenkin.

Noukin kananluun kukkapenkistä sekajätteeseen. 

Vasemmalla Waldsteinia ternata - Rönsyansikka, oikealla Silene uniflora 'Weisskehlchen - Merikohokki

Siirsin pari vuotta sitten pienen tuppaan rönsyansikkaa yläpihalta alapihan syysomenan tyvelle. Siinä se on ihan huomaamatta levinnyt. Muutama lehtosinilatvan taimikin näyttää kurkkivan rönsyansikkapuskan lomasta. Oikealla on taasen mattomaisesti leviävää merikohokkia. Se kukkii kesällä valkoisin kukin.

Kurgaanin riippahernepuu torstai-aamuna 20.11.

Torstai-aamuna maa oli valkoinen. Päivällä lumi oli sulanut, kuten tuossa aiemmin kierroinkin. Perjantai-iltapäivällä alkoi lunta jälleen sataa. Lumihiutaleet olivat suuria ja niitä tuli melko tiheästi. Mittari näytti kuitenkin plussaa. Yöksi se painui jälleen miinukselle. Tällaista sahaamista näyttää olevan koko 10 vrk:n ennuste. Sunnuntaiksi luvataan jopa +6℃. Harmaiden päivien piristykseksi voi hyvillä mielen virittää kausivaloja. Tai vaikka jouluvaloja. Niitä näyttää jo olevan monissa pihoissa ja ikkunoilla.

Lehtikaktuksen ainoa kukka.

Olen ollut kovasti huolissani ikivanhasta lehtikaktuksestani. Se on koko syksyn pudottanut lehtiä. Googletin ja kysyin neuvoa kukkakaupastakin. Sanoivat, että lehtien putoamisen syynä on joko märkyys tai kuivuus. Pakkohan minun oli nostaa kaktus ruukusta nähdäkseni, kumpi sitä vaivaa. Kuivahan se oli. Nyt olen kastellut sitä tarkemmin ja tämä näyttää auttavan. Muutamia lehtiä löydän edelleen lattialta, mutta enää ei sentään joka aamu tarvitse lattiaa lakaista. Aiempien vuosien tapaan en pääse nauttiman kukkien tulvasta. Kaktus teki yhden ainokaisen kukan. Siitä iloitsen takuuvarmasti paljon.

Galium odoratum - Tuoksumatara

Olo on juuri nyt hiukan lannistunut tuoksumataran tapaan. Ukkokulta asentaa parhaillaan uuteen läppäriini WindowsII:ta. Vanhaan läppäriin uutta Windowsia ei enää saanut. Varauduin ahkeraan uuden opiskeluun, mutta pitääkö kaikki tehdä niin mahdottoman monimutkaiseksi? Miten ihmeessä vähemmän tietokoneiden kanssa puuhailleet ihmiset pärjäävät noiden härpäkkeiden kanssa, kun ammattilaisukollenikin tekee välillä tiukkaa. Pöytäkoneeseeni ei tule taatusti uutta Windowsia. Laitetaan siihen Linux, etten tyystin menetä hermojani.

Syksyinen vaahteranlehti ennen ensilunta.

Mukavaa viikonloppua kaikille!