Saarelman puutarhassa

Viikko sitten olin vierailulla Saukkolassa. Ystäväni otti puheeksi vähän matkan päässä sijaitsevan puutarhamyymälän, Saarelman puutarhan. Minulta meni hetki tajuta, että kyseessä on samainen Saarelman puutarha, jonka pelargoninäyttelystä mm. Oravankesäpesän Kati vasta hiljan postasi. 

Olen tästä puutarhasta kuullut aiemminkin, mutta mielessäni sijoittanut sen jonnekin Lahden suunnalle ottamatta asiasta sen enempää selvää. Ystäväni kysyi, kiinnostaisiko meitä lähteä katsomaan ja kiinnostihan meitä. Sulkemisaikaan ei enää ollut pitkää aikaa, mutta niin vain surautimme kolmen naisen voimalla autolla lyhyen matkan päässä sijaitsevalle puutarhalle.

Saarelman puutarha on perustettu 1953 eli tänä vuonna se viettää 70-vuotisjuhliaan. Perheyrityksen vetovastuu on siirtynyt kolmannen polven sisaruksille Tommi ja Pia Långströmille. Puutarhassa on viljelty alkuvuosista lähtien pelargoneja. Heillä onkin esillä yli 400 emokasvipelargonin kokoelma.

Meillä oli vajaa tunti aikaa katsella mittavan pelargoninäyttelyn lisäksi muut hallit, joissa oli esillä ja myytävänä runsaan kesäkukkavalikoiman lisäksi myös huonekasveja ja hyötykasvin taimia. Myös Bergs Potterin kauniita ruukkuja myymälässä on tarjolla sekä jonkin verran lahjatavaraa.

Pelargoniharrastajalle Saarelman puutarha on hieno tutustumis- ja hankintakohde. Värejä ja muotoja löytyy jokaiseen makuun.

Pel. 'Bird Dancer'

Pelargoneissa on nimet hyvin esillä. Monen montaa on myynnissä, osa vain esiteltävänä.

Kuvasin pelaguiden nimilaputkin, mutta kuvia koneelle siirtäessä ne menivät hiukan sekaisin. Siksi en ole kaikkien kuvien alle merkinnyt yksilön nimeä.

Pelargonium x ardens

Oravankesäpesän Katin postauksessa ihastelin kuvan pelargonium x ardensia. Enkä syyttä, sillä luonnossa se oli tismalleen niin hieno, kuin kuvassakin.

Niin pelargoniat kuin kesäkukatkin ovat hyvinvoivia ja hinnatkin aivan kilpailukykyiset. Tällaisen laadukkaan kukkapuutarhan tuotteita ei edes kannata verrata markettipihan paahteessa kärsiviin taimiin.

Palvelu Saarelman puutarhassa on todella ystävällistä. Palveluvalikoimaan kuuluu myös kukkien sidonta niin iloon kuin suruunkin.

Myymälän seinillä oli muutamia isokokoisia kukkatauluja. Hetken tutkimisten jälkeen totesin ne kootuiksi palapeleiksi. Myymälässä onkin myynnissä Kreeta Järvenpään 500 ja 1000 palan palapelejä, joista tuli oitis mieleen vanhat kukkamaalaukset Sinebrychoffin museon Linne-näyttelyssä keväällä 2022.

Pidempäänkin olisi ollut kiva puutarhamyymälää tutkia ja ostoksia tehdä. Ensikäynnillä mukaan tarttui tummalehtinen oxalis ja lilasävyinen huonekasvi juoru. Kesäkukkaostosten suhteen en ole vielä tehnyt kunnon suunnitelmia, joten oli parempikin jättää isommat ostokset tekemättä.

Olen kuitenkin iloinen, että paikka tuli minulle tutuksi ja osaan sinne mennä jatkossa yksinkin. Saarelman puutarha löytyy aika helposti Lohjaan kuuluvasta Nummen kirkonkylästä (osoite: Urheilukuja 4, 09810 Nummi). Helsingistä päin ajetaan 110-tietä, kunnes Saukkolan jälkeen käännytään Lahjahovin kohdalla oikealle ja pian kasvihuoneet näkyvätkin vasemmalla.

Iloa linnuista, kukista ja kevään valosta

Leikkasin pari viikkoa sitten kriikunapuista muutamia oksia maljakkoon. Lämpimässä sisäilmassa niihin tuli nopeasti valkoisia kukkia. Tulisipa yhtä paljon kukkia myös ulkona kasvaviin puihin sitten aikanaan. Joka vuosi kriikunat ovat kukkineet, mutta eivät koskaan näin tulvillaan, kuin sisälle tuodut oksat.

Maaliskuun lopulla huomasin sohvalla istuessani vaahterassa kaksi sepelkyyhkyä. Olenkin odottanut niiden huhuilua. Kaksi vuotta sitten tonttimme viereinen metsikkö kaadettiin juuri kyyhkyjen pesimäaikaan. Kyyhkypariskunta lenteli pihallamme eksyneen ja hädissään olevan näköisenä. Ihan suretti katsella niiden kodittomuutta. Löysivät kuitenkin jostain lähistöltä uuden pesäpaikan, joten pääsen edelleen iloitsemaan niiden läsnäolosta.

Tiistaiaamuna kyyhkypariskunta saapui etupihan marjakuusen alle nokkimaan siemenautomaatista pudonnutta evästä. Ehkä kolea ilma ja räntäsade oli niiden elämää häirinnyt. 

Wikipediasta luin, että sepelkyyhkyä on kutsuttu toukomettiseksi, koska se huhuilee metsissä toukokuussa. Aikanaan kyyhkyn huhuilua kuullessani kuvittelin pöllön olevan jossain lähistöllä. Wikipedian mukaan moni muukin on kokemattomuuttaan samaan harhaluuloon törmännyt. 

Tiistaiaamuna näin myös kevään ensimmäiset punarinnat. Tämä yksilö oli vähän ujo, sillä se ei millään halunnut nokkaansa näyttää. Punarinta on minusta seurallinen "juttukaveri". Monta kertaa puutarhassa touhutessani punarinta on napottanut aivan lähellä ja vaihtanut kuulumisia kanssani.  

Mustarastas maaliskuisessa räntäsateessa

Lukuisten piippojen ohella kevään aisti-iloihin kuuluvat myös lukuisat äänet. Useana päivänä tikka on koputellut lähistöllä. Alueelta poistettiin vanhat sähkötolpat, joiden hattuja tikat tapasivat kopistella. Jonkun muun kohteen ne ovat tolppahattujen tilalle näemmä keksineet. Yhtenä päivänä tikka hakkasi innokkasti vaahterassa olevaa linnunpönttöä. Toivottavasti siellä ei vielä ollut vuokralaisia sisällä. 

Mustarastaan laulua olen monen monta kertaa ihastellut ja täällä blogissakin kiitellyt. Juuri nyt huilumainen luritus kuuluu aamuvarhaisesta iltamyöhään. Epäilen, että jälleen kerran talon päädyn köynnöshortensiaan on rakenteilla mustarastaan pesä.

Viikonloppuna siivosin patiota ja pergolaa. Terassilaudat kaipaavat kipeästi öljyämistä, joka jäi viime kesänä ympärillä pölyävän tierempan vuoksi tekemättä. Isot ruukut ovat viettäneet talven kumollaan talon seinustalla. Niiden alla oleva korotus sai vihdoin arvoisensa tuunauksen, kun Ukkokulta rakensi lankuista tukevan tason tekemälle niille kunnon jalat. Voin siis kantaa jalkoina toimineet tiilet takaisin kellariin.

Kevät on täynnä monenlaisia tehtäviä. Uusia ja edellisiltä vuosilta perittyjä. Osa on pakko hoitaa nopealla aikataululla. Osa taasen saattaa olla vasta idean asteella ja kypsyäkseen muhii niin päässä kuin paperillakin joskus kesän parin ylikin. 

Jotkut ihmiset ahdistuvat tehtävälistoista. Minulle taasen listat ovat kirjanpitoa tulevasta ja menneestä. Asioiden ylös kirjaaminen helpottaa niiden hallintaa. Koen, että moni asia on jo ikäänkuin puoliksi tehty, kun se on löytänyt paikkansa listalta. Tehtävälistojen ei pidä olla pakkopullaa, vaan rivejä voi huoletta pyyhkiä pois.

Lehtikaktukset ovat käynnistäneet kolmannen kukinnan. Tosin vain muutaman nupun voimin jokainen. Soilikki virkistyi valoisista päivistä ja sekin kukkii parhaillaan. Pari orkideaakin näyttää kasvattavan vanhaan vanaan uusia nuppuja. Kliivia aloitti runsas kuukausi sitten kukinnan väsäämällä varrettoman kukan kahden lehden tiukkaan väliin. Nyt kliivia on saanut aikaan perinteisen varren ja sen päähän monta aukeavaa kukkaa. Kaukaa kliivian kukka näyttää hennon keltaiselta, mutta läheltä katsoen siinä on enemmän valkoista. Aika kaunis.

Kevään valo saa paljon hyvää aikaan. Kukat heräävät ja niin taitaa herätä ihminenkin. Ainakin tämä ihminen.

Hyvää viikonloppua kaikille!
 
 

Huonekasvien vuoro ilahduttaa

Puutarhan kasvit ovat jo valtaosin vaipuneet mullan uumeniin kehittelemään ensi kevään ja kesän kasvua ja kukintaa. Varmaan kasvit ovat keskenään sopien jakaneet kukintavuorot siten, että jokainen saa riittävästi huomiota vuorollaan. Kasvukauden aikana löytyy aina jotain ihasteltavaa ja kun on aika puutarhakasvien levolle, huonekasvit astuvat esiin.

Minulla on viisi lehtikaktusta, joista en tiedä, ovatko marras-, joulu- vaiko kenties pääsiäiskaktuksia. Isoin ja vanhin on vaaleanpunainen ja se on juuri nyt täynnä nuppuja. Sen kahdesta lapsukaisesta yhdessä on pari nuppua. Kolmas pieni kaktus on tummemman punainen ja se kukki viime vuonna vasta joulun jälkeen.

Viime joulun alla ostin marketista valkoisen kaktuksen, jollainen minulla on joskus aiemminkin ollut, mutta olen onnistunut saamaan sen hengiltä. Nyt tuo kohta yksivuotissynttäreitään viettävä valkoinen kaunotar on täynnä nuppuja, joista osa on jo avautunutkin. Aika ihana, sanoisin.

Huonekuusi oli viime keväänä vähän huonokuntoinen. Se pudotti useita oksia ja neulassatokin näytti huolestuttavalta. Ehkä se kuului kasvin tapoihin. Näinhän tekevät havut luonnossakin. Nyt huonekuusi näyttää taas terhakkaalta ja pirteältä. Kuuden euron markettiostos on tanakoitunut ja kasvanut mittaakin mukavasti. 

Soihtuköynnös - Aeschynanthus

Anopilta vuosia sitten saatu soihtuköynnös on myös yksi lempikasveistani. Itse asiassa emokasvi kuoli, mutta onneksi olin ottanut siitä muutaman pistokkaan. Yksi pistokas on viihtynyt ja kukkinutkin viime keväästä saakka taukoamatta. Luin netistä, että soihtuköynnökset tykkäävät lämpimästä. Ehkä siinä syy, miksi tämä on  niitä harvoja huonekasveja, jotka viihtyvät alta hohkaavan sähköpatterin läheisyydessä. Talvella sille tosin pitäisi tarjota viileämpi lepokausipaikka. Valoisaa ja viileää paikkaa en voi soihtuköynnökselle järjestää, mutta kastelua vähennän.

Soilikki - Streptocarpus

Myös runsas vuosi sitten ostamani soilikki jaksaa kukkia. Valosta sekin tykkää, mutta mieluummin hajavalosta, kuin suorasta paisteesta. Soilikkini onkin vähän kauempana ikkunasta. 

Soihtuköynnöksen vauvanuput

Useimmat huonekasvini viettivät kesän terassilla tai pergolassa. Syyskuussa putsasin niiden lehdet ja mullan pinnan vaahterannenistä ja koivunsiemenistä, pesin ruukkujen pinnat ja kannoin kasvit sisälle. Kesällä ne saivat ulkona samaa kesäkukkalannoitetta, jota annoin muillekin ruukuissa ja purkeissa asuneille. Sisällä olen lannoittanut huonekasveja merileväuutteella, jota voi antaa myös marras-tammikuun lepokauden aikana. Merileväuutteen sanotaan parantavan kasvien stressinsietokykyä, jonka pimeys ja kuivuus niille aiheuttaa.

Aloe

Tykkään kovasti viherkasveista. Kuten niin moni muukin on todennut, ne tuovat kotiin viihtyisyyttä. Huonekasvin kasvun ja menestymisen seuraaminen tuottaa samanlaista mielihyvää, kuin puutarhasvienkin kanssa tapahtuu. 

Huonekasveissa on omat trendinsä ja helposti niihin tulee hurahdettua. Yritän kuitenkin olla maltillinen huonekasvien hankinnassa, sillä kotimme valoisimmat sijoituspaikat ovat lähinnä ikkunalaudoilla. Niiden alla taasen hohkaa sähköpatterit, joiden kuivasta kuumuudesta harva kasvi tykkää. Keväällä sähköpatterit voi sammuttaa, mutta silloin taasen kaikki liikenevä tila tarvitaan taimikasvatukseen. 

Jokunen huonekasvi on ikkunoiden läheisyyteen, kattoon kiinnitetyissä amppeleissa. Amppelit ovatkin erinomainen tilansäästöratkaisu. Kaunis amppelikasvi voi jopa korvata verhot. Toisaalta taas en halua muurata ikkunanäkymää ja sieltä huoneisiin tulvivaa valoa kokonaan kasveilla. Siksi amppeleitakin on maltillinen määrä. 

Tänä talvena kokeilen pelaguiden talvettamista kellarin sijaan sisätiloissa. Pelaguita on nyt tavallista vähemmän, sillä pääasiassa pyrin pitämään hengissä ne, jotka olen itse siemenestä kasvattanut. Sen verran lipsuin päätöksestäni, että pari kaupasta toissa keväänä ostettua kannoin kuitenkin kellariin. Työhuoneen ikkunalauta on nyt sitten laidasta laitaan valloitettu pelaguuruukuilla. Sain ohjeen karsia pelaguista nuput pois sisälle tuotaessa. Kummasti nuo ovat kehittäneet tilalle uusia nuppuja. Kukkikoot minun puolestani.

 Mukavaa marraskuun ensimmäistä viikonloppua kaikille!

Huonekasvihaaste

Aliina Haapalehto -blogista haastoi ajat sitten kertomaan sisäkukista ja varsinkin, jos johonkin niistä liittyy jokin tarina. Haaste meinasi unohtua, mutta onneksi Cheri oli siihen tarttunut ja sai minunkin harmaat aivosoluni liikkeelle.

Minulla on varsin vähän viherkasveja. Suurin syy siihen lienee se, että kaikkien ikkunoiden alla on sähköpatterit hohkaamassa talvikauden kuumia henkäyksiään. Kukkaruukkujen pohjat ovat pakkaspäivinä kuin kekäleitä, eikä oikein mikään viherkasvi sellaisesta tykkää. Sähköpattereita ei ole hyvä peittää raskailla rakenteilla eikä verhoilla, joten mitään erityisiä kukkapöytiä tai -hyllyjä en ole lähtenyt virittelemään.

Takkahuoneen ikkunalla roikkuu amppelissaan meidän huushollin vanhin kasvi. Lehtikaktus, josta en osaa sanoa, onko se joulu-, pääsiäis- vaiko joku muu kaktus. Yleensä se kukkii marras-joulukuussa ja usein toistamiseen keväämmällä. Alkuperäinen kaktus tuli jo edellisestä kodista. Muutama vuosi sitten Juuso onnistui pudottamaan kesää terassilla viettäneen muhkean kaktuksen pusikkoon sillä seurauksella, että kaikki oksat katkesivat. Emokasvi heitti henkensä onnettomuudessa ja nykyinen on siis turmasta säilynyt jälkeläinen.

Pari vuotta sitten kaktusta kastellessani onnistuin katkaisemaan siitä pari oksaa, jotka elävät vaatimatonta eloaan omissa purkeissaan. Toinen on vasta nyt innostunut kasvattamaan kokoaan, toinen tuntuu edelleen jurovan.

Eräältä tuttavaltani sain muutama vuosi sitten "terveyskasvin" alkuja, jotka tunnistin aloeksi. Runsas vuosi sitten jaoin muhkeaksi kasvaneen kasvin kolmeen eri ruukkuun, joista yhden annoin hiljan viherkasveista innostuneelle pojalleni. 

   
Toinen amppelikasvi on posliinikukka. Myös sen olen saanut ystävältäni pienenä alkuna. Posliinikukka on ollut tavattoman hidaskasvuinen, enkä ole toistaiseksi saanut sitä kukkimaan. Ehkä minun pitää uhkailla sitä kompostiin joutumisella. Moisella keinolla oli aikanaan kukittava vaikutus edesmenneeseen kiinanruusuun.

Soihtuköynnös lienee poikasenpoikasenpoikanen anopilta saadusta kasvista. Pari vuotta sitten minulla oli isokokoinen ja ahkerasti kukkiva soihtuköynnös, mutta onnistuin saamaan sen henkiltä. Siinä olen erityisen taitava.

   
Altakasteluruukussa lattialla pönöttää suurikokoinen traakkipuu. Ystäväni luopui kaikista viherkasveistaan ja tarjosi jo silloin isokokoista traakkipuutaan minulle. Kasvi on ollut meillä viitisen vuotta ja kokoa sille on tullut melkeinpä toinen mokoma. Se ei välttämättä ole kasveista kauneimpia, mutta pidän sen helppoudesta ja sinnikkyydestä. Leveisiin lehtiin tuppaa kertymään pölyä ja lehtien kärjet ruskistuvat helposti. Altakasteluruukussa se näyttää viihtyvän erinomaisesti. Ostin pyörillä varustetun alustan ruukulle, jolloin painavan kasvin siirtäminen esimerkiksi siivotessa on helppoa.

Joulun alla ostin halpiskaupasta hiukan kurjanoloisen huonekuusen. Kun halvalla sain. Se onkin alkanut pörhistymään kuin kiittääkseen minua pelastuksestaan. Sen sijoituspaikka on kukkapylvään päällä hiukan sisemmällä huoneessa, jossa se saa kuitenkin osakseen suoraa luonnonvaloa. 

   
Edellisessä kodissa minulla oli runsaasti monenlaisia viherkasveja, isoja ja pieniä. Kodin olosuhteet olivat otollisemmat läpi vuoden ja ehkä minulla oli silloin enemmän innostusta touhuta huonekasvien kanssa. Nykyisin tarmo suuntautuu enemmän pihan kasvillisuuteen ja etenkin kevättalvella kaikki valoisat paikat on varattu taimikasvatukselle. En erityisemmin pidä väliaikaisratkaisuista, joten siksikin on hyvä, ettei ole kovin paljon viherkasveja vaatimassa omia osuuksiaan vähäisistä valopaikoista. 

Oikeille kukille ei ole korvaajaa, mutta hiukan olen antanut myöden tekokukille sopivassa paikassa. Ovathan nämä nykyiset tekokukat ihan jotain muuta, kuin 70-80-lukujen kovamuovihärpäkkeet. Makuuhuoneen lipaston päälle ostin pari vuotta sitten silkkipioneja antamaan väriä ja piristämään sisustusta. Näistä on helppo putsata pölyt suihkulla ja taas ne kukkivat kauniisti.

Samoin olohuoneen nurkkaan sijoitetun vanhan Singerin päällä on muutama silkkinen lilja maljakossaan. Paikka ei sovellu oikein leikkokukillekaan, viherkasveista puhumattakaan.

  
Pentikin ystävämyynnissä oli vihreitä tekopioneja edullisesti. Alkuun pidin niitä keittiön ikkunalla, mutta pari päivää sitten kiikutin nämä pionit pikkuvessaan. Siellä ne piristävät mukavasti keväänvihreiden pyyhkeiden ja samansävyisen maton seurana. Meidän vessan hämäryydessä mikään oikea kasvi ei pitkään eläisi.  

Haaste on kiertänyt blogeissa jonkun verran, mutta kevään edistymistä odotellessa saattaisi vielä olla aikaa paneutua kodin huonekasveihin. Niinpä heitän haasteen eteenpäin Kivipellon Sailalle ja Kaupunkilaistytölle.