torstai 26. huhtikuuta 2018

Jos jonkinlaista ja lisää on tulossa

Idänsinililja - Scilla siberica

Maasta putkahtelee kaikenlaista katsottavaa siihen tahtiin, ettei taas perässä pysy. Monet tämän hetken kukkijoista ovat pieniä ja niitä kuvatakseen pitäisi raahata jumppamattoa mukanaan. Tai sitten tyynen rauhallisesti mätkähtää mahalleen kosteaan maahan.

Kimalainen jouluruusussa

Auringon paistaessa pikkuiset sipulikukat ovat täynnä pörriäisiä. Yksi kun lähtee, on toinen jo jonossa odottamassa vuoroaan. Välillä yhdessä kukassa on suorastaan ruuhkaa. Rinteen sinisenä kukkivat kevätkirjotähdet ovat suosittuja laskeutumiskohteita, mutta näkyipä avautumassa ollut jouluruusukin hyvin kelpaavan.

Nokkosperhonen
  
Kevään ensimmäiset perhoset näin jo pari-kolme viikkoa sitten. Keltaiset perhoset lentelivät pälvipaikoissa jo silloin, kun lunta oli runsaasti maassa. Lauantaina rinteessä oli useita nokkosperhosia ja yksi neitoperhokin liittyi heidän joukkoonsa.

Kevätvuohenjuuri - Doronicum orientale
  
Nostan hattua puutarhaihmisille, jotka muistavat tarkkaan istuttamiensa kasvien nimet ja sijainnit. Enpä muista antaneeni itselleni ohjetta nollata puutarhamuisti joulun alla, mutta niin vain tuntuu vuosi toisensa jälkeen käyvän. Kevään korvalla joudun opettelemaan vähintäänkin latinankieliset nimet uudelleen. Blogi on siinä oiva opettaja, sillä mullasta tunkijoiden kuvia blogiin laittaessani pyrin etsimään kasveille myös oikeat nimet. Latinankielisten nimien perusteella on helpompi etsiä ja löytää tietoja kasveista. Monilla tavallisilla puutarhakasveilla on myös puhekielessä useampia nimiä, joten latinalla löytyy etsitty kasvi kaupoistakin.

Norjanangervo - Spriaea

Kasveilla tuntuu olevan yhtä kiire kevääseen ja kesään, kuin meillä ihmisilläkin. Muutama aurinkoisen lämmin päivä ja niin vain pensaat ja puut pukkaavat hiirenkorviaan esille. Marjapensaiden isot silmut vihertävät jo selvästi. Perjantaina huomasin saman ilmiön talon seinustan norjanangervoissa ja puistopäädyn tuomessa.
 
Tuomi

Tuomi ei yleensä pitkään silmujaan paisuttele, vaan viherryttyään ne useimmiten paukahtavat hiirenkoviksi ja lähes samantien lähtevät kasvattamaan lehtiään normikokoon. Pian talon päädystä ei enää näe tielle. Edessä on tuomen heleän vihreä seinämä.
 
Ruusuorapihlaja - Crataegus 'Paul's Secret'

Syreenien silmut ovat pullottaneet jo jonkin aikaa, mutta viikonvaihteessa huomasin myös ruusuorapihlajan olevan valmiina kevääseen. Marraskuussa satanut märkä ja raskas lumi mursi pienestä ruusuorapihlajastani ison oksan repäisten samalla viiltävän haavan runkoon. Laitoin haavaan hoitoainetta ja toivon puun selviävän. Haluaisin nähdä ruusuorapihlajani täynnä kukkia. Tämä on puun kolmas kevät meidän pihassamme, joten älkäämme asettako hänelle liian suuria paineita.

Terttuselja - Sambucus racemosa

Tontin rajalla, kunnan puolella kasvaa terttuselja. Linnut ovat ilmeisesti sen siemenen jossain vaiheessa paikalle tuoneet ja siinä se on alkanut kasvaa. Terttuselja tuntuu olevan kovin haukuttu ja inhottu puu. Yksittäisenä puuna siitä ei ole liiemmin haittaa, mutta metsänhakkuualueilla se saattaa kasvattaa runsaan pensaston ja näin haitata metsän uudistumista.

Vuorikaunokki - Centaurea m. 'Grandiflora'

Vuorikaunokki näyttää olevan varsinainen spurttikasvi. Se osoitti elonmerkkejä heti, kun lumi vähänkin sen tieltä väistyi. Vuorikaunokin sanotaan leviävän helposti, mutta toistaiseksi siitä ei meillä ole ollut riesaa. Kukkavanojen kehitystä pitää seurata, jotta saan ne ajoissa tuettua. Muuten kukat rötköttävät pitkin pituuttaan ja haittaavan mm. nurmikonleikkuuta.

Vuorenkilpi - Bergenia

Vuorenkilpi kuuluu myös aikaisiin herääjiin. Vaikka sen lehdet ovat talven melskeissä rikkoontuneet ja ruttaantuneet, kukkavana ilmestyy kuin taiottuna ruskean ja kuivuneen lehtisotkun keskelle. 

Miten te hoidatte vuorenkilpikasvustojanne? Toiset siivoavat kuolleita lehtiä pois ja toiset taas väittävät, ettei mihinkään saa koskea, vaan kaiken pitää antaa rapistua niille sijoilleen.

Töyhtöangervo - Aruncus dioicus

Töyhtöangervon täytyy varmaan siksi aloittaa kasvunsa niin aikaisin keväällä, jotta se ehtii täyteen mittaansa kesän aikana. Siellä hän kurkkii niin touhukkaana, ettei vain jäisi muiden jalkoihin.

Unikko - Papaver orientale

Unikoiden karvaiset lehdet ovat joka kevät tervetullut näky. Nekin kuuluvat niihin aikaisiin. Niihin, joiden lehdet tunkevat esiin kohmeisesta maasta. Joskus jopa lumen ja jään vielä piirittäessä esiin työntyvien lehtien kärkiä.

Minulla unikot kasvavat vähän kummallisissa paikoissa. Olen yrittänyt siirtää niitä yhteen tiettyyn penkkiin, johon ne kyllä ovat asettuneetkin. Vaan eivät siihen penkin keskelle, johon ne istutin, vaan ihan taakse, aroniapensaiden kupeeseen. Taitavat olla sen verran ujoja, etteivät tykkää kuvaamisesta. Puutarhurin on välillä vaikea päästä lähelle unikkojaan, kun matkalla pitää varoa pioneja ja kaivaa kuvattavat unikot pensaiden lomasta. Ei oikein tahdo onnistua. Siis kasvakoon, missä tykkäävät.

Särkynytsydän - Dicentra spectabilis
  
Pikkusydänten punaiset piipot ovat jo alkaneet vihertyä ja muodostua saniaismaisiksi lehdiksi. Hyvin kehittyy perässä myös särkynytsydän. Sieltä se kurkkii mullasta, eikä aikaakaan, kun senkin punaiset lehtivanat vihertyvät.

Maanpeiteruusu Rosa Sommerwind

Maanpeiteruusu Sommerwind on varsinainen sissi. Joka kevät ihmettelen sen sitkeyttä ja voimaa selvitä uuteen kasvuun massiivisen lumikuorman alta. Toki lumi on hyvä suoja, mutta nämä Sommerwindit saavat talven aikana niskaansa kolallisen toisensa jälkeen tiiviiksi pakkautunutta lunta olopihan käytäviltä. Ei siis mitään kevyesti taivaalta hipsuneita hiutaleita. Siitä huolimatta kaikki kolme yksilöä nostaa päänsä ja kehittää silmunsa kevät toisensa jälkeen. Voisin tietenkin siirtää ruusut jonnekin parempaan paikkaan, vaan enpä ole saanut niin tehtyä. Ehkä ei ole tarviskaan, kun kuitenkin tuossa elävät ja kukkivat.

Ruohosipuli - Allium schoenoprasum

Ihmeitä on puutarha pullollaan. Ruohosipulikin pukkaa jo nuppua, vaikka tuoreilla versoilla ei vielä kovin paljon mittaa ole niilläkään. Pian tästä voi jo silpaista makua leivän päälle. Mukavaa!
 

37 kommenttia:

  1. Niin ne vaan sieltä putkahtaa esiin toinen toisensa jälkeen..!
    Ihanat kuvat<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kevät on aikamoista ihmeiden aikaa. Joka päivä täytyy näkymiä ahmia. Onneksi eivät lopu, vaan päivä päivältä lisääntyvät.

      Poista
  2. Aivan ihania pikkuisia, elämää täynnä olevia silmuja ja alkuja! Niitä on hauska seurata, että kuka herää milloinkin kasvamaan ja kuka ottaa kunnon spurtteja. Meillä ei ole vuorenkilpiä, mutta edellisessä pihassa kyllä siivosin niitä ruskeita lehtiä pois. Tuntuu, että se on niin voimakaskasvuinen, ettei sellaisesta hätkähdä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kasvun seuraamisesta ei meinaa saada kyllikseen. Nyt tapahtuu yhden päivänkin aikana valtavan paljon.
      Välillä siivoan vuorenkilpiä, välillä annan niiden olla itsekseen. Riippuu vähän paikasta ja ajasta. Ajattelin kuitenkin kysyä, josko löytyisi hyviä ohjeita.

      Poista
  3. Olen kanssasi samaa mieltä noista nimistä, latinankielisillä pärjää paremmin ilman muuta ja joskus tuntuu että suomenkielinen käännös on niin outo, (väkisintehty, kuten esim. sinisarja! tai jouluruusu), ettei sitä viitsi edes käyttää - kuka niitä nimiä oikein keksii?

    Kovasti piipottaa ja kaikenlaista pientä herkkää päänstä mullasta nostaa. Jopas on reipas ruohosipuli sinulla tosiaankin.

    Vuorenkilvistä en kaikkia mustia lehtiä poista, osan kuitenkin, vähän tilanteen mukaan siis.

    Ihanaa aikaa tämä alkanut kevät!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Latinankielisten nimien opetteleminen on avannut paljon uutta tietoa kasveista. Itsekin ihmettelen, millainen raati istuu keksimässä uusia suomenkielisiä nimiä. Jotkut on kyllä aika hauskoja, kuten helminukkajäkkärä.
      Eikös sinullakin ruohosipuli jo ole hyvässä kasvussa?
      Sama juttu noiden vuorenkilpien kanssa. Tilanteesta ja paikasta riippuen niitä siivoan. Aina pitää kuitekin kysyä, josko jollain olisi jokin oikein pätevä vinkki.

      Poista
  4. 40 vuotta sitten tätini, Puutarhavelho, opasti piilottamaan vuorenkilpien "roskat" juurien päälle. Se tapa on minulla vieläkin. Nyt on oikeat "konttaajien" päivät kun löytää eläviä tupsukoita syksyn jäljiltä. (Olen jo päästänyt unohduksiin osan latinakielisistä.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Talven jälkeen kuivuneet vuorenkilven lehdet onkin helppo rapistaa tuoreiden lehtien alle, juurien päälle. Sen sijaan välillä on isoja ja limaisia lehtiä, joiden piilottaminen ei niin vain onnistu. Ehkä niitä voisi ahkerammin pilkkoa.
      Puutarhahörhöt palaavat maan pinnalle, oikein kirjaimellisesti, konttaamalla.

      Poista
  5. Paljon tapahtuu nyt puutarhassa, vaikka lämpö ei nyt kovin korkea olekaan. Eilen ilahduin krookuksista, joiden kukat viime vuonna pupu söi perusteellisesti. Taisi jättää lehtiä sen verran, että peruuttamatonta vahinkoa ei tapahtunut. Silmujen ja lehtien muodostuminen on mukavaa seurattavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, etteivät puput ole käyneet nyt napsimassa krookuksiasi. Kyllähän se harmittaa, kun tekee töitä luodakseen kauneutta ympärilleen ja sitten yksi ristihuuli syö kaikki.

      Poista
  6. Aivan ihana tuo kuva jossa kimalainen hypähtää pois jouluruususta <3. Meillä ei vielä ole perhosia näkynyt, mutta mehiläisiä näkyy kyllä. Tosi hyvän näköinen tuo sinun unikkopehkosi, minulla taisi sama lajike lerpahtaa talven aikana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oliko se niin, että unikko on toisaalta helppo ja toisaalta valikoiva. Kun sen saa kotiutumaan, se helppous nousee esiin. Ehkä sinunkin unikkosi sieltä vielä nousee. Ainakin minun alapihan unikkoni ovat vielä maan povessa.

      Poista
  7. Kaikenlaista ihanaa näkyy jo puutarhassasi. Minä perkkaan enimmät ruskeat lehdet vuorenkilvestä pois, toki alimpia jää aina parempien lehtien alle. Se on uskomatonta, miten salaa ne kukkavanat ilmestyvät!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi kiva videoida jonkun kevätkasvin kasvu nähdäkseen sen todellisen vauhdin. Välillä tuntuu, että ne kasvavat mittaa ihan sillä välin, kun meikäläinen kiertää talon. No, vaahteravauvat ainakin sen tekevät. Varmaan sata olen tänään nyppinyt kukkapenkeistä.

      Poista
  8. Upeat kuvat♥ Siellä näkyy jo vaikka mitä:) Nokkosperhonenkin jo herännyt talviunilta..meidän pihalla näkyi viime kesänä tosi vähän perhosia ja sitä kovasti ihmeteltiin. Toivottavasti tänä kesänä olisi enemmän, ovat niin kauniita! Leppoisaa loppuviikkoa♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viime kesänä ei meilläkään paljon perhosia ollut ja nekin harvat tulivat varsin myöhään. Toivotaan tästä kesästä antoisampaa perhosvuotta.
      Mukavaa loppuviikkoa sinulle!

      Poista
    2. Ensimmäisten perhosten ja mehiläisten näkeminen tuo aina niin keväisen ja riemullisen tunnelman samoin, kuin maasta toinen toisensa jälkeen esiin työntyvät kasvitkin.
      Mukavaa loppuviikkoa ja mukavia hetkiä puutarhassasi.

      Poista
    3. Totta Kruunu Vuokko! Tänään ei ole ollut kovin lämmntä, mutta silti pörriäiset jo surisivat varsin kesäisesti. Tuntui mukavalta.
      Mukavia puutarhahetkiä sinullekin!

      Poista
  9. Ihania keväisiä kuvia <3 Mukavaa loppuviikkoa Sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt tätä ihanuutta riittää ihan jokaisessa puutarhassa.
      Mukavaa viikonloppua sinulle!

      Poista
  10. Tosi paljon kaikkea ihanaa siellä jo on noussut maasta! Mukavaa loppuviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja parasta, että kaiken aikaa tulee lisää. Hienot ajat käsillä.
      Samoin sinulle mukavaa viikonloppua!

      Poista
  11. Minä en siivoa vuorenkilpiä muuten kuin vanhat kukinnot pois. Lehdet nousevat kuihtuneiden lehtien päälle ja peittävät ne alleen. Ajan mittaan alle tulee muhkea multakerros. Monissa puissa ja pensaissa on jo pulleat silmut, kun saataisin pikkasen lämpöä niin hiirenkorvat avautuisivat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vuorenkilpien kasvatuksessakin turha siisteys ei ole tarpeen. Taidan seurata esimerkkiäsi.
      Silmut ovat kyllä viittä vaille pollahtamassa täyteen lehteen. Jospa sitä lämpöä vapun jälkeen tulisi.

      Poista
  12. Tänään on tainnut olla monella polvet märkinä, kun on kuvauskierroksia tehty ihanan runsaasti. Paljon on jo näkyvissä, nyt niitä ei pysäytä mikään (jos ei sitten halla hiivi...). Ihana kimalaiskuva! Minullakin pääsi kimalainen kuvaan, mutta uusi kamera ei vielä ole hallussa, joten siitä tuli kovin epätarkka:(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvaa vain, kuinka monta epätarkkaa kuvaa oli ennen ja jälkeen tuon yhden kimalaiskuvan.
      Yöt ovat edelleen aika koleita, mutta jospa ne vapun jälkeen lämpenisivät.
      Mukavaa viikonloppua sinulle!

      Poista
  13. Oi, tämä oli niin kaunista. Vihdoin on kevät, kaikki niin ihanan alussa. Sieltä ne aina tulevat maan uumenista, uudet alut ja tuovat uskomatonta iloa niin monelle meistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on kenties vuoden hienointa aikaa. Kaikkea uutta ilmestyy päivittäin. Ulos mennessä täytyy pitää kaikki aistit valmiina, sillä niin paljon tapahtuu ympärillä.
      Mukavaa viikonloppua sinulle!

      Poista
  14. Vihdoinkin eksyin blogiisi! Kiva seurata kevään merkkejä ja kysymykseesi vuorikilistä; mnä siivoan ne penkit aina, jopa useamman kerran kesässä. Meillä on kotilo-ongelma ja vuorikilvet tuntuu olevan niiden herkkua, pakko pitää siistinä :/ Minulla tuo kevätvuohenjuuri on kadonnut kokonaan..oisko myyrä syönyt juuret?
    Kivaa keväistä viikonloppua sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahaa, sinullakin on kotiloita. Sama täällä ja huomaan niiden viihtyvän hyvin vuorenkilpien isojen lehtien varjoissa. Tänään jo piti levittää ensimmäiset ferramol-rakeet, kun mönkiviä kotiloita on jo tullut jokunen kerättyä.
      Siirsin kevätvuohenjuuren viime kesänä, enkä huomannut kirjata sen uutta sijoituspaikkaa. Onneksi on elossa ja löytyi.
      Mukavaa viikonloppua sinullekin!

      Poista
  15. Mikä ihme siinä on, kun aukeavat silmut ja maasta esiin työntyvät mitättömän pienet vihreät alut ovat vaan niin suloisia? Väkeä vajoaa polvilleen ja ryömii nenä maassa vähän siellä sun täällä :D Myönnän itsekin kuuluvani tähän porukkaan. Tajusin vasta äsken, että onhan meilläkin vuorenkilpeä; aidan takana ja näkyy naapurin pihalle, mutta on kuitenkin meidän tontin rajojen sisällä. Mitään sille ei ole tehty, mutta siellä se vain kasvaa. Pitääpäs käydä katsomassa, onko siellä jotain muutakin :D Iloista perjantaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vuorenkilpi on kestävä ja vaivaton kasvi. Monen inhokki, mutta oikeassa paikassa suositeltava.
      Nyt eletään aikoja, jolloin lyhyeksi tarkoitettu puutarhakierros venyy helposti pitkääkin pidemmäksi, kun kaikki paikat pitää silmäillä kerran jos toisenkin.
      Mukavaa viikonloppua sinulle!

      Poista
  16. Oi, kyllä kevät on niin ihanaa aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielestäni ehdottomasti paras aika vuodesta.
      Mukavaa viikonloppua sinulle!

      Poista
  17. Selvästi on kevät. Sulla on putkahtanut vaikka mitä sieltä maan alta.

    VastaaPoista
  18. Olen pikkuhiljaa kasvattanut vuorenkilpipenkkejäni. Se on niin kiitollinen kasvi tällä leveysasteella ja näillä lumimäärillä: kasvaa varjossa, auringossa, kuivassa, märässä. Poistan kuivat ja rumat lehdet etupihalla, mutta takapihan ison kuusen juurella kilvet ovat oman onnensa nojassa.

    VastaaPoista
  19. Tämä on ihanaa aikaa, kun koko ajan löytää uusia alkuja puutarhasta.

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!