perjantai 18. lokakuuta 2019

Kehäkukat kompostin takana


Postausten aiheet kulkevat hiukan jälkijunassa. Kuvien siirtäminen kamerasta tietokoneelle on viivästynyt ja töitäkin on ollut sen verran runsaasti, etten ole ehtinyt postauksia kirjoittamaan. Olen ajatellut, ettei kuvien julkaiseminen ja aiempien aiheiden käsittely myöhemminkään haittaa. Syksyn edistyessä puutarhajutut väkisinkin vähenee.


Ennen tiistaista kuura-aamua sää oli aika lämmintä, joskin vettä on välillä tullut usein ja paljon. Monta päivää odotin sen verran aurinkoista, että nurmikko kuivuisi. Lopulta sunnuntaina päätin ryhtyä nurmikonleikkuuseen ja siellä olevien puunlehtien silppuamiseen, vaikka kuivumisesta ei ollut tietoakaan. Homma sujui hyvin ja vaahteranlehdistä tuli mukavasti pienen pientä silppua. Omenapuista vasta punakaneli on lähes kokonaan pudottanut lehtensä, muut sentään kellastuneet.


Leikkaan nurmikon muutaman metrin kaistaleelta myös aidan toiselta puolelta. Kunta on leikannut puiston nurmikon noin kerran kuussa. Meidän aitamme lähelle he eivät ole tulleet, joten olen ottanut raja-alueen huolekseni. Sieltähän ne rikkaruohot ja kotilot vyöryvät meidänkin puolelle. Eivät kysele, kenen tontilla kulloinkin asuvat. 

Sunnuntaina raja-aluetta leikatessani huomasin kompostien takana kasvavat kehäkukat. Kompostiin kannetuista kehäkukista ja kurkkuyrteistä itää joka vuosi muutamia kukkia. Tänä kesänä laitimmaisen lautakompostin väleistä kasvoi myös kaksi tomaattia. Eivät kukkineet, joten kompostitomaattien satoa ei tullut.

Tom Fox -kurpitsa

Kesäkurpitsan lisäksi lavakauluksessa kasvoi myös talvikurpitsaa. Kaksi kurpitsaa eteni isoksi molluskaksi. Kaikenlaista satoa on pakastin ja vähäiset kylmätilat niin täynnä, etten ryhtynyt näitä kurpitsoja säilömään. Saavat olla terassipöydillä syyskoristeina, ainakin toistaiseksi. Ehkä koverran toiseen naaman, vaikka halloweenia en ajatellut viettääkään.


Toinen kurpitsa on hauska, kieltämättä siitä tulee sulokas takamus mieleen.


Orvokit eivät ole lannistuneet sateissa ja yöpakkasissa. Tarkoituksella nakkaan kesäkukkaorvokkeja nyppiessäni niiden kukkia ja siemenkotia kukkapenkkeihin. Siellä muhivat ja itävät seuraavina kesinä. Valkeakuulaan alle on tänä kesänä ilmestynyt laaja pikkuisten orvokkien kasvusto. Vasemmanpuoleisen kuvan orvokki on juuri niitä.

Lonicera periclymenum - Ruotsinköynnöskuusama

Ruotsinköynnöskuusama on istuttamisestaan lähtien ollut hyvin aktiivinen ja innokas kukkija. Kukkii edelleen. Siinä on samanaikaisesti nuppuja, kukkia ja marjoja. Köynnös kasvaa mustilanhortensian lähellä aitaa vasten. Noin puolentoista metrin päässä aidasta kasvaa pajuangervoaidanne, joka luo tuulelta suojaisan paikan, mutta ei estä auringon lämmittävää vaikutusta. Ehkä se lisää ruotsinköynnöskuusaman viihtymistä.


Ruotsinköynnöskuusama on ihastuttava ja sen pitäisi menestyä IV-vyöhykkeelle saakka. Tämäkin kuusama tuoksuu, mutta minähän en edelleenkään sen tuoksusta pääse nauttimaan. Marjat ovat myrkyllisiä, mistä on muistettava lapsia varoittaa. Linnut eivät näköjään näitä marjoja napostele.


Haravoimista riittää yhä, vaikka lähitienoon puista enemmistö lehdistä on tullut jo alas. Olen leikannut korkeammat perennat ja silpunnut ne oksahakettimella. Koska komposti on kahden kesän aikana kypsynyt todella huonosti, tungin niin silputut perennat kuin haketetut tuoksuvatukatkin tyhjentyneisiin multapusseihin ja veimme ne kaatopaikalle. Vuokrasimme kuljetusta varten peräkärryn kaatopaikalta. Peräkärry maksoi viisi euroa kolmelta tunnilta. Puutarhajäte maksaa viisi euroa kuorman koosta riippumatta. Puutarhajätteestä tehdään kaatopaikalla multaa, joten hukkaan se ei mene. Jäte piti tietenkin kaatopaikalla tyhjentää muovisista multasäkeistä, joka oli hiukan sotkuista puuhaa. Ei haitannut, sillä emme suinkaan pyhävaatteissa kaatopaikkareissua lähteneet tekemään. 

Kasvituki saa kevättalvella varjostusverkon mahonian suojaksi.

Pihaa siivotessani olen laittanut metallisia kasvitukia ikivihreiden ympärille, jotta kevättalvesta on helpompi virittää varjostusverkkoja kasveja suojaamaan. Sulaan maahan kasvituet uppoavat näppärästi ja pyykkipoikien avulla varjostusverkot pysyvät niissä kiinni kevättalven puhureissakin.
Sorbus 'Dodong' - Tuurenpihlaja

Keväällä istuttamani kaksi hoikkaa tuurenpihlajaa ovat ilokseni punastuneet kauniisti. Kuvan tuurenpihlaja kasvaa alapihalla Syyspenkissä. Kun se aikanaan saa enemmän mittaa ja leveyttä, sen syysruskasta pääsevät nauttimaan myös puistoalueella liikkuvat. Toinen tuurenpihlaja kasvaa huoltopihalla eli talon rajanaapurin puoleisessa päädyssä. Siihenkin on tullut väriä, vaikka epäilin sen ehtivän pudottaa lehdet ennen ruskaa. Ai, että tykkään näistä pihlajapojistani.


Puistoalueella, aivan tonttimme kupeessa vaahteranlehtiä on nyt enemmän maassa kuin puussa. Ehkä käyn nuokin vielä ajamassa silpuksi ruohonleikkurilla, sillä tuuli pöllyttää ne kuitenkin meidän pihalle.


Lokakuun perinteeksi on jo muodostunut kerätä roosanauhatuotteilla varoja Syöpäsäätiölle suomalaisen syöpätutkimuksen ja neuvonnan hyväksi. Tämän vuotisen silkkinauhan on suunnitellut näyttelijä Seela Sella. Nauhan lisäksi ostin saman teeman mukaisesti vaaleanpunaisia ruusuja.

Leppoisaa viikonloppua teille kaikille!


25 kommenttia:

  1. Minua ei ainakaan haittaa "myöhässä" tulevat postaukset. Tuleehan sitä luettua pitkin talvea kesän kasvukauden asioita suunnittelun pohjaksi. En yhtään ihmettele, että olet kiintynyt Tuurenpihlajiin, minullakin on nyt onneksi valmiina paikat, jotta voin omat Tuuret istuttaa keväällä arboretumiin, harkinnassa on myös kolmas paikka, jos raaskin niin monta uutta taimea ostaa. Minäkin joudun jälkijunassa postailemaan vanhoja juttuja, että saan ne uusille sivuille yläpalkkiin. Jotain juttuja teen myös varmuudeksi osittain uudestaan, jos kävisikin niin, että vanhat sivut katoaisivat. Uskoakseni sain ne kyllä varmuuskopioitua, mutta sen tekstin lukeminen on tosi työlästä. Olet ollut ihailtavan ahkera syyspuuhien kanssa! On kiva lukea niistäkin, välillä saa lukemisesta itselle puhtia lähteä omiakin töitä hoitamaan pihalle. Oikein hyvää loppuviikkoa sinulle, rentouttavaa sellaista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On sinulla työtä kotisivujen muuttamisessa. Hyvältä kuitenkin näyttää, kun kävin katsomassa.
      En tiedä, kuinka kauan Tuurenpihlajan kasvamisessa menee. Ostamani taimet olivat aika korkeita, mutta kapeita. Hyvin näyttävät kotiutuneen ja toki toivon niiden selviävän talvestakin. Sinulla on niin iso piha, ettei kolme Tuurea kuulosta lainkaan liialta. Tuurenpihlajan hinta suhteessa esimerkiksi perennoihin ei ollut minusta kovin korkea. Ensimmäisen tuurenpihlajan sain äitienpäivälahjaksi ja pian sen jälkeen päätin hakea vielä toisen, enkä kadu.
      Minusta on mukava olla ulkona ja tehdä siellä jotain hyödyllistä puutarhan hyväksi. Syystyöt kuuluvat olennaisena osana puutarhaharrastukseen. Se on myös valmistautumista seuraavaan kevääseen.
      Niin totta, että toisten tekemisistä lukemalla saa itselleen puhtia ja usein kivoja ideoitakin.
      Samoin sinulle rentouttavaa viikonloppua!

      Poista
  2. Ihanat kukkayllätykset! Mahtavat ovat nuo tuuret jo nyt pieninä. Hyvä, erottuva väri.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kehäkukkani ovat ehkä ujoja, kun asustavat kompostin takana. Tai sitten uteliaita ja lähdössä maailmalle.

      Poista
  3. Olen samaa mieltä Päivin kanssa, jälkijunassa tulevat postaukset eivät haittaa yhtään. Tunnelmat ja ajatukset ovat tärkeitä, ei se, että ne julkaistaan maailmalle heti ja välittömästi. Päin vastoin, tässä nykypäivän hektisessä yhteiskunnassa, missä usein ajatellaan päivänkin takaisen uutisen olevan vanha, on ihan tervetullutta katsoa välillä taakse päin ja hidastaa menoa. Puutarhassa aika kulkee muutenkin eri tahtiin. Hyvä niin.
    Sinulla on syyspuuhat jo hyvällä mallilla. Meillä on vieläkin lehdet maassa. Toivon saavani asialle tehtyä jotain nyt tulevana viikonloppuna.
    Mukavaa viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ajatuksia herättävästä kommentista. Oikeastaan puutarhaharrastuksessa tulee jatkuvasti pysähdyttyä paikalleen ja katsottua taakse, jotta voi taas mennä eteenpäin. Kaikki nivoutuu toisiinsa ja se, mitä tekee tänä päivänä, vaikuttaa myös tulevaan. Vuodenkierto toistuu pienin vaihtuvin maustein. Minusta se on turvallista ja rauhoittavaa. Edes joku asia pysyy paikallaan.
      Voin vakuuttaa, että lehtiä meilläkin riittää. Syreenit ja kriikunat ovat vasta nyt alkaneet pudottaa lehtiään. Sunnuntaina ajoin nurmikon ja se näytti hetken siistiltä. Nyt se on taas täynnä lehtiä. Joka vuosi haravointia riittää monelle päivällä. Se ei haittaa, sillä onpa hyvä syy mennä ulkoilemaan.
      Mukavaa viikonloppua sinullekin. Toivottavasti saat syystöitä tehtyä eteenpäin.

      Poista
  4. Kivasti nua kehäkukat vastaa kompostien laurootuksehen, vaikkei näystä itte pääsekkää nauttimahan ku kiärtämällä. Mulla, jos kellä, postaukset o pääsääntöösesti jäläkijunas. Nykki o juttuaiheeta kesältä, orottamas vuaruansa vaikka kuinka monta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kesällä kehäkukkia ilmestyi myös kompostien etupuolelle. Annoin niiden kasvaa rauhassa. Sopivat hyvin harmaata laudoitusta piristämään.
      Eikö ole mukavaa, että aiheita on tallessa. Talvella on välillä pää ihan tyhjänä, eikä tikusta viitsi asiaa vääntää. Kun yksi keksii kirjoittaa jostain kivasta aiheesta, löytyy siitä ideaa toisillekin. Jatketaan siis jälkijunassa matkustamista.

      Poista
  5. Ihania ilonpisaroita nuo pikku orvokit, joita itsekseen pilkahtelee sieltä sun täältä.
    Hienoja syyspuuhia! Itellä ei ole mitään syyspuuhia, korkeintaan kannan pelakuut parvekkeelta sisälle, vielä kukkivat nätisti :)
    Olisi varmaan aika ostaa kukkivia kukkiakin sisälle, kun alkaa olla niin harmaanta ja synkkää. Paristovaloja olen viritellyt varastosta esille.
    Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Orvokit ovat tosiaan ilonpisaroita, kivasti sanottu, kiitos.
      Joskus olen väsähtänyt syyshommissa niin totaalisesti, että olen ollut valmis muuttamaan kerrostaloon. Onneksi moinen olotila on unohtunut pian ja taas on ollut kiva kulkea haravan kanssa.
      Leikkokukkakimppu on kiva piristys. Roosanauharuusuni ovat kestäneet jo viikon ja vasta pari oksaa olen joutunut heittämään pois. Paristovalot ovat kivaa piristystä. Viritin eilen kaksi sellaista, joissa on kuuden tunnin ajastus. Syttyvät ja sammuvat siis päivittäin itsestään.
      Hyvää viikonloppua sinulle Emilie!

      Poista
  6. Eipä haittaa minuakaan yhtään jälkijunassa tulevat postaukset, varsinkaan jos asiasta mainitsee. Silloin vähän kummeksun, jos postauksesta selvästi näkee, että se on kirjoitettu vähintään pari viikkoa aiemmin, mutta teksti antaa ymmärtää postauksen olevan suunnilleen nykyhetkessä. Onneksi sellaista näkee harvemmin.
    Näin loppusyksystä on enää tosiaan hankalampi repiä juttuaiheita puutarhasta mutta onneksi on niitä kesäkuvia, joita on ihana selailla ja muistella. Mukavan paikan ovat kehäkukat valinneet. Komeat kurpitsat! Onkohan jälkimmäinen ilmestys kasvin tapa haistatella kuluneen kesän säille? Tuurenpihlajassa on kaunis syysväri! Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajastetuissa teksteissä tulee välillä kömmähdyksiä aikakäsitteiden kanssa, mutta harvoin ajastukseni ovat paria päivää vanhempia. Välillä kuvia ladatessa ja selatessa pää täyttyy ideoista. Silloin ne on parempi porrastaa useaan eri postaukseen, kuin tunkea kaikkia samaan. Minulla on paha tapa jaaritella muutenkin ihan liikaa. Moni varmaan kyllästyy niitä lukemaan.
      Haa, miten hauska ajatus kurpitsan ulkomuodosta. Täytyykin käydä välillä kääntämässä takamusta toiseen suuntaan, ettei kaikki haistattelut kohdistu sisälle päin. Pilviä kohti on asiallisempaa kommentoida säätä.
      Siksipä nuo tuurenpihlajat halusin, kun vuosi sitten näin kylällä oranssinpunaisena loistavia tuurenpihlajoita. Kunhan omani saavat mittaa ja leveyttä, pääsen kotipihalla nauttimaan niiden upeasta ruskasta.
      Mukavaa viikonloppua sinulle! Muista levätä välillä, ettei flunssa palaa takaisin.

      Poista
  7. Kiitos Suvi! Mukavaa viikonloppua sinullekin!

    VastaaPoista
  8. Ihana syyspostaus! Leppoisaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  9. Ketään ei haittaa, vaikka postaukset eivät ole juuri nykyhetkestä. Tallaisina sateisina ja sumuisina syyspäivinä vähän kesäisemmät postaukset ovat oikein piristäviä! Itsellanikin on ainakin parin kuukauden ajalta aiheet ja kuvat jonossa odottamassa postaamista.
    Kehäkukat ovat tosi tehokkaita levittäytymään ympäristöönsä. Meilläkin kukkivat metsän reunassa kompostin vieressä, kukkapenkistä kaikki muutkin kesäkukat joutuivat sinne kompostiin viime viikolla.
    Tuurenpihlaja on niin hurmaava! Mielestäni se on melko nopeakasvuinenkin, muutamassa vuodessa se on meillä kasvanut yli 3 metriseksi. Sillä on melko pysytyt oksat, joten kovin leveäksi se kasva.
    Leppoisaa viikonloppua sinullekin, toivotaan, että aurinko edes vähän näyttäytyisi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että sinulla on varastossa kuvia. On siis hienoja postauksia odotettavissa.
      Mukavaa, ettei tuurenpihlajan kasvua tarvitse vuosikymmeniä odottaa. Vähän saa leveyttäkin tulla, mutta kapoisuus on kyllä tässä tapauksessa positiivinen puoli.
      Aurinko näyttäytyi hetki sitten ja sitten taivas menikin pilveen. Vaihtelevasti näköjään sataa ja paistaa. Saatiin sentään katto ja rännit putsattua.
      Mukavaa viikonloppua sinulle!

      Poista
  10. Leppoisaa viikonloppua sinnekin, toivottavasti säät suosivat puutarhatöitä. Kehäkukat ovat kivoja itäessään vähän siellä sun täällä, kuten unikotkin. Tänä vuonan keräsin siemeniä laiskanlaisesti, saavat siementää itse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tavallisesti kerään kehäkukista ja krasseista siemenet, mutta tänä vuonna jäi minultakin tekemättä. Krassikin on näköjään sellainen, että sitä nousee omituisista paikoista. Kompostimullan mukana siirtyvät myös kasvien siemenet.
      Katto ja rännit on putsattu. Mukavaa viikonloppua sinulle!

      Poista
  11. Ihania nuo tuurenpihlajat ja kiitti vinkistä, täytyypä itsekin viritellä noita vihreitä kasvitukia. Keväällä aina yritän kepeillä juuttisäkkejä saada pysymään koholla mutta viimeistään hangen huventuessa ne kaatua läpsöttävät ja painavat kasveja lyttyyn.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Metallisiin kasvitukiin on helppo kiinnittää pyykkipojilla varjostusverkkoja keväällä. Tärkeintä on muistaa laittaa tuet jo syksyllä sulan maan aikaan. Ei niitä jäiseen maahan tahdo saada millään. Eipä tarvitse kiikuttaa tukia kellariin tai muuhun varastoon, kun hoitavat talvisia tehtäviään puutarhassa.
      Mukavaa viikonloppua sinulle!

      Poista
  12. Onko jossain kenties määrätty, että postausten pitää liittyä juuri olemassa olevaan ajankohtaan. Ei suinkaan. Ihan piristävät kuvat tähän syksyn harmauteen.
    Mukavaa viikonloppua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä kai sellaisia määräyksiä ole laitettu. Joskus vain joku saattaa ihmetellä, jos kuvat ja ajankohta postauksessa eivät oikein täsmää. Nyt alkaakin olla käsillä ajat, jolloin aiheet käyvät vähiin. On siis ammennettava kesäisistä kuvista ja aiheista. Ei hullumpaa sekään.
      Mukavaa viikonloppua myös sinulle!

      Poista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!