Tukholmassa

Tukholman vanhin konditoria/kahvila, Järntorget, Gamla Stan

 

Piipahdin veljenvaimon kanssa Tukholmassa. Edellisestä käynnistä ehtikin vierähtää jo kahdeksan vuotta. Olimme liikenteessä tavanomaisella laivaristeilyllä, jossa perillä vietetään yksi päivä. Tai ei edes kokonaista päivää, vaan kuutisen tuntia. Siinä ajassa ehtii kipaista katselemassa vanhan kaupungin ja muutaman kadun pätkän uudemmasta puolesta. Jos suunnittelee ohjelmansa tarkkaan, saattaa ehtiä istua kahvilassa ja kurkistaa pariin puotiinkin.

Kuninkaanlinna

Aluksi ajattelimme poikkeavamme jossain museossa. Lopulta totesimme, että kierrellään Gamla Stanissa eli vanhassa kaupungissa hiukan uusia reittejä. Tavallisesti tulee käveltyä Västerlånggatania Riksbron yli Drottninggatanille. Nyt suuntasimme Prästgatanille, joka kulkee Västerlånggatanin suuntaisesti. Tällä kadulla ei ole juuri lainkaan kauppoja ja kahviloita. Vanhoja, kauniita rakennuksia sitäkin enemmän.

Nationalmuseum

Prästgatanin "yläpuolella" on Stortorget, jossa sijaitsee yksi Tukholman suosituimmista joulutoreista. Torin vierestä löytyy Storkyrkan, jossa kuninkaallisia on vihitty. Myös kiinnostava Nobel-palkinnon historiasta ja sen perustaja Alfred Nobelista sekä Nobel-palkinnoista kertova museo sijaitsee suurkirkon takana. 

Grand Hotel, rakennettu 1872–1874

Kävellessä kuninkaanlinnalta Strömbronia pitkin näkee hyvin Ruotsin loisteliaimman hotellin, Grand Hotellin. Siellä yöpyvät mm. Tukholmassa järjestettävän Nobel-palkintogaalan kunniavieraat.

Vanhan oopperatalon (1777–1782) paikalle rakennettu (1898) Kungliga operan.

Tukholman oopperatalo, Kungliga operan sijaitsee käytännössä vastapäätä kuninkaanlinnaa. Siellä näytti olevan remontti meneillään. Ainakin julkisivu oli osittain rakennustelineiden peittämä.

Kungsträdgård

Kungsträdgård ei välttämättä tähän vuodenaikaan ole näyttävimmillään. Keväällä kukkivat kirsikkapuut tekevät puistosta vaaleanpunaisen unelman. Kuvassa näkyvän Kaarle XII:n patsaan edessä näkyy hienot muotoonleikatut puut. Lehdet näyttivät tammenlehdiltä, mutta voiko tammea leikata tuolla tavoin?

Puistossa istutusalueita on rajattu mm. puksipuulla. Havupeitteiden alla kasvaa ehkä ruusuja tai muita perennoja. Oikealla näkyy korkeita ruusuja, jotka ovat yhä kukassa. 

Stortorget, Gamla stan. Punainen rakennus on ns. Schantzin talo vuodelta 1650.

Vanhan kaupungin Stortorgetilla oli joulutorikojut jo pystyssä. Osassa myyntiäkin. Ymmärsin torin avautuneen 22.11. Kojuissa myydään neuleita ja muita käsitöitä, joulukoristeita, erilaisia jouluun liittyviä ruokia.

Mårten Trotzigs gränd

Tukholman kapein kuja sijaitsee Prästgatanin eteläpäässä. Kuja on saanut nimensä 1600-luvulla paikalla puotia pitäneeltä saksalaiselta kauppiaalta Mårten Trotzigsilta. Kujan kapein kohta on alle metrin.

Prästgatan

Tämän kadun läntistä laitaa on kulkenut Tukholman ensimmäinen kaupunginmuuri. Vanhin maininta kadun nimestä on vuodelta 1586. Nimi viittaa kadun varrella asuneisiin lukuisiin pappeihin. 

Muistolaatta Carl Larssonin synnyinkodin seinässä

Edellisen kerran Tukholmassa käydessäni Västerlånggatan oli hyvin hiljainen. Siihen vaikutti varmaan tammikuun hyytävä pakkassää. Nyt kadulla oli kulkijoita runsaasti. Ohikulkijoiden juttu luisti monilla eri kielillä. 

Katu kuten koko kaupunki on jo koristautunut joulua varten. Västerlånggatanin varrella on yleensä ollut useita mielenkiintoisia puoteja muotivaatteista designesineisiin ja taiteeseen. Pari paperi- ja lelukauppaakin sieltä on löytynyt. Nyt pisti silmään matkamuistomyymälöiden paljous. Niitä oli vieri vieressä. Jokaisessa likimain samoja esineitä. Tonttuja, poroja, joulukoristeita, monenlaisia tuikku- ja kynttiläkippoja, koneella kudottuja kirjoneuletumppuja ja -sukkia, kankaisia Peppi Pitkätossu-nukkeja monessa koossa. Ruotsinlipuilla ja Stockholm-teksteillä varustettuina. 

Taalainmaanhevosia Ruotsissa on aina nähnyt kaupoissa. Nyt niitä tuntui olevan erityisen paljon. Kaiken kokoisina ja värisinä. Pikkuisen puuhevosen saa vaikka korvakoruina tai avaimenperänä ellei halua kaapin päälle puolimetristä puuhevosta. Kauneimmat ja kookkaimmat ovat luonnollisesti varsin kalliita.

Nordiska Kompaniet eli NK, avattu 1915

Tällä Tukholman reissulla ei tullut shoppailtua juuri mitään. NK:lle menimme etsimään veljenpojanpojalle ruotsinkielisiä kirjoja. Runsaan vuoden ikäinen poika aloitti kesällä ruotsinkielisen päiväkodin. Veljeni poika puhuu lapselleen suomea, äiti ruotsia. Suomessa ruotsinkielisten lastenkirjojen tarjonta on aika suppeaa. NK:lta löytyi useita puhumaan opettelevalle lapselle sopivia kirjoja.

Tulkitsimme valopihan joulukoristeen olevan Peppi Pitkätossu.

NK muistuttaa minusta paljon Helsingin Stockmannia. Siellä olisi ollut kiva kierrellä ja ihan vaan katsella. Ajan puutteen vuoksi suuntasimme ostokset tehtyämme kirjaosastolta suoraan kadulle jatkamaan matkaa. Kauppoihin poikkeamattakin kaikenlaista nähtävää on välillä pysähdyttävä ihmettelemään. Kipaisimme kyllä yhdessä Drottninggatanin liikkeessä ihmettelemässä vinyylilevyjen paljoutta. Niitä oli selaamassa suuri joukko ihmisiä, etupäässä nuoria. Enpä tiennytkään, että älppärit ovat taas suosiossa. Ehkä minun on haettava omani kellarista.

Katarinahissen (lähde Wikipedia)

Södermalmissa sijaitseva Katarinahissen näkyy hyvin Slussenin tienoilla kulkeville. Hissi on ollut vuosia suljettuna. Nyt se on korjattu ja toiminnassa. Ympärillä ei tosin ole kovin viehättävää, sillä mittava 2016 aloitettu Slussenin remontti on yhä kesken. Tosin sen valmistuminen häämöttää jo lähitulevaisuudessa. 

Moni ehkä muistaa meidänkin uutisissa kerrotun uuden "kultasillan" saapumisesta meriteitse Kiinasta Slussenille (maaliskuu 2020). Siltaa ei ole tehty kullasta, vaan kultaan vivahtavasta teräksestä. 

 Päätimme Tukholman kävelyturneemme vanhan kaupungin Järntorgetilla sijaitsevaan Tukholman vanhimpaan kahvilakonditoriaan. Mikä ihana suolaisten ja makeiden leivonnaisten näkymä lasivitriinissä olikaan. Istahdimme pikkupurtavan ja lämpimän juoman kanssa pieneen pöytään kuningasparin muotokuvan alle. Tämän jälkeen lähdimme kävelemaan takaisin laivalle.

Tukholmassa sää oli samanlainen kuin meillä. Asteen verran plussalla, lumetonta ja kosteaa. Ei onneksi kuitenkaan satanut. Yhtä pimeää oli lahden toisella puolella, vaikka aurinko hetken iloksemme pilkahtikin. 

Jälleen kerran totesimme, että Tukholmassa riittäisi katsottavaa ja tutkittavaa useammaksi päiväksi. Milloinkahan sitä saisi aikaiseksi varata pari kolme hotelliyötä, jotta ehtisi kiertää kaupunkia rauhassa. 

Edessä siintää uusittu Slussen ja sen takana Södermalm.

Laivassa oli todella hiljaista. Suurin osa matkaajista koostui eläkeläisryhmistä. Varsin iäkkäistäkin. Moni kulki rollaattorin kanssa, mikä sinänsä on positiivista. Miksei voisi lähteä katsomaan naapurimaata, vaikka kulku olisi hitaampaa? Jalkavaivaisenkin mieli kaipaa virkistystä.

Laivassa oli mukavan rauhallista ja väljää. Missään ei tarvinnut jonottaa tai istuinpaikkaa etsiä. Hyttikäytävillä kukaan ei kiljunut, eikä porrastasanteilla nukkunut ihmisiä olutlaatikoihinsa nojaten. Viking Linen joulubuffet oli herkullinen. Paljon erilaisia pikkumaistiaisia. Joukosta löytyivät myös tavanomaiset perinneruoat niin suomalaisille kuin ruotsalaisillekin. 

Veljenvaimon kanssa tuli päivitettyä kuulumisia niin tarkkaan, ettemme muistaneet mennä seuraamaan karaokea. Ruotsinlaivojen karaokessa on usein loistavia laulajia (joihin minä en kuulu). 

Paluumatkalla nousi sakea sumu, jonka vuoksi laiva töräytteli säännöllisin välein äänimerkkiään. Harvoin meri on niin tyyni, kuin tällä kertaa. Tuskin tiesi merellä olevansa.

Vielä kaksi yötä, jolloin ollaankin jo joulukuussa.