Hautausmaan hiljaisuudessa

Oranssina hehkuvat pensaat ovat jonkin sortin heisiangervoja.

 

Monen monta kertaa on ollut tarkoitus tehdä Honkanummen hautausmaalla isompi katselukierros. Yleensä siellä käydessä askel johtaa suoraan veljen haudalle ja samantien suorinta reittiä pois. Tällä kertaa laitoimme veljenvaimon kanssa haudan talvikuntoon ja sovitusti sen jälkeen lähdimme kierrokselle.

Honkanummen hautausmaa sijaitsee Vantaan Hakkilassa, noin 18 km Helsingistä pohjoiseen. Hautausmaan pinta-ala on 76 ha ja Vanha Porvoontie jakaa sen kahteen osaan. Hautausmaa on vihitty käyttöön 1956. 

Hautausmaan ovat suunnitelleet arkkitehdit Aili ja Niilo Pulkka.  Kappelirakennus valmistui vuonna 1955 ja sen suunnitteli arkkitehti Erik Bryggman. Julkisivua koristaa Johan Vikaisen veistämä reliefi.

Yleensäkin hautausmaat ovat kauniita ja rauhallisia paikkoja kävellä ja katsella. Honkanummella minua viehättää upea kasvillisuus ja varsinkin mäntyjen lomaan perustettu uudempi metsähautakortteli valtavine kivilohkareineen.

Honkanummella on ehdottomasti tehtävä kierros eri vuodenaikoina. Keväällä valtavat rhodokasvustot ja lukuisat atsaleat keräävät katseita. Myös syyshortensioita ja ruusuja on käytetty paljon istutuksissa sekä tietenkin erilaisia havuja.

Olisi mielenkiintoista tietää, missä vaiheessa mitäkin kasveja on alueelle istutettu ja kuka on tehnyt  istutussuunnitelmat. Tänä päivänä hautausmaatkin muuttuvat, kun vanhoja alueita otetaan uuteen käyttöön. Honkanummellakin on näkyvissä lohkoja, joista vanhat hautakivet on poistettu ja alueet valmistellaan uusia hautoja varten. Varmasti siinä yhteydessä myös kasvillisuus mietitään uudelleen.

Yleensä Honkanummella käydessä huomioni on kiinnittynyt lähinnä erilaisiin havuihin ja metsähautakorttelin suoraryhtisiin mäntyihin. Nyt monien puiden ja pensaiden loistelias syysasu viehätti kovasti.

Kattavaksi kierrokseksi tarkoitettu retkemme alkoi uhkaavasti kutistua yhä kiivaammaksi käyneen sateen vuoksi. Rakennukset jäivät kokonaan kuvaamatta, kuten myös melkoinen osa mielenkiintoisista alueista. Meikäläinen ei kastumisesta mene pilalle, mutta kameran kohtalo huolestutti. Sateenvarjon kanssa kuvaaminen ei taas onnistunut ollenkaan.

Metsähautakortteli on minusta todella onnistunut kokonaisuus. Valtavat kivilohkareet on iltaisin valaistu, joten seuraavan retken voisi tehdä hämärään aikaan. Metsähautakorttelia ei ole kovin paljon muokattu ja hyvin luonnontilaiselta kaikki myös näyttää. Puiden katveessa kiemurtelevat käytävät on rajattu kuntasta metallisella reunanauhalla.

Siirtolohkareet toimivat kaikkien muistomerkkinä. Isompien kivien luona oli muutamia lyhtyjä ja koloissa yksittäisiä pikkuruisia kukkakimppuja.

Jättimäisiä kiviä alueella on useita ja niiden lomassa lukuisia pienempiä. Kivien väliin on rakennettu puutasanteita, joissa on ruosteisesta teräksestä valmistettuja istuimia.

Metsähautakorttelissa on kaksi isoa, kaarevaa terässeinää, joista toisessa oli jo muutama muistolaatta.

Metsähauta-alueen on suunnitellut Maisema-arkkitehdit Byman & Ruokonen Oy. Sen rakentamisesta ovat suurelta osin vastanneet hautausmaan omat työntekijät. Alue otettiin käyttöön loppuvuodesta 2019.

Uudella alueella on suku-uurnahautoja, sirottelualue ja muistolehto. Muutama neliömäinen kivipaasi oli jo mäntyjen lomassa kiemurtelevan kävelypolun reunalla. Alueelle ei tehdä hautauksia talviaikaan, koska haudan kaivaminen vaatisi metsäpohjan sulattamista, joka taasen vaurioittaisi maata.

Rauhalliset hetket ovat viime aikoina olleet elämässäni kortilla. Siinä mielessä kiertely kauniilla hautausmaalla oli sateestakin huolimatta miellyttävä katko muuten niin hektisiin päiviin. Äitini on taas sairaalassa. Hänellä on sydämen vajaatoiminnan aiheuttamia komplikaatioita, jonka lisäksi epäillään sydänläpän tulehdusta.

92-vuotias muistisairas ja glaukooman sokeuttama isäni ei selviä yksin kotona. Vietin vuorokauden hänen kanssaan, koska iltapäivällä neljän jälkeen ei mistään tahdo saada minkäänlaista apua. Seuraavana päivänä sain isälle alustavasti viikon akuuttipaikan hoivakotiin. Nyt sitten jännätään, kauanko äiti on sairaalassa ja tuleeko hän ylipäätään kotikuntoon. Samoin isän tilanne jatkossa on täysin auki. Olen jo pitkään asennoitunut niin, että iäkkäiden ja huonokuntoisten vanhempien kohdalla voi minä päivänä tahansa sattua jotain. Silti kriisi onnistuu aina yllättämään.

Huh, millaista taistelua vanhusten hoitaminen tänä päivänä on. Taidan hommata valmiiksi syanidikapselin omaa vanhuutta varten.

Pitäkää huolta itsestänne ja toisistanne!

 

Retkipäivä Fazerista Forsmaniin

Olemme käyneet veljenvaimon kanssa RSO:n konserteissa, mutta koronan vuoksi se harrastus meni keväällä tauolle ja tauko tulee jatkumaan myös syyskauden. Jotain kivaa piti mielen virkistämiseksi järjestää ja niinpä lähdimme herkut mielessä retkelle Vantaan suuntaan.

Ensin porhalsimme Vaaralaan, Fazerin vierailukeskukseen. Koska kumpikin olemme kiertäneet lähimenneisyydessä näyttelytilan ja osallistuneet Fazerin historia- ja yritysesittelyyn (lähde: Wikipedia), päädyimme ensin lounastamaan kahvilassa ja sen jälkeen tekemään hieman ostoksia.

Luonnollisesti opastetulle kierrokselle osallistuminen tuo meistä monelle muistoja lapsuudesta saakka. Melkeinpä kielen päälle nousevia muistoja löytyi myös vierailukeskuksen ohessa olleesta myymälästä, jossa on kattava valikoima Fazerin tuotteita myynnissä. Etupäässä tietenkin makeisia ja lisäksi mm. makeisista ja muista tuotteista koottuja lahjapaketteja. Edullisimpa ostoksia on mahdollista tehdä niistä pöydistä, joihin on koottu pussitettuja karkkeja, joiden valikoima vaihtelee.

Enemmänkin Fazu-retkeltä olisi voinut kuvia ottaa, mutta niin vain kamera viihtyi paremmin laukussa. Aloituskollaasiin kokosin naistenvessan ovista otetut kuvat. Vastapäisen seinän valaisimet heijastuivat kuvien pintaan sen verran kirkkaasti, että kuvat piti ottaa viistosti. 

Herkullisen keittolounaan ja bébé-kahvien lisäksi ostimme tietenkin vähän makeisiakin. Kahvilasta oli mahdollisuus ostaa myös leivonnaisia ja tuoretta leipää.

Niin kahvila, myymälä kuin muutkin tilat olivat siistit, väljät ja asiakaspalvelu ystävällistä. Käsidesiä oli hyvin tarjolla.

Toinen retkipäivän kohde oli niinikään Vantaalla eli Forsman Tea, Suokalliontiellä, joka sijaitsee lähellä Helsinki-Vantaa -lentokenttää.

Forsman Tea eli Aaro Forsman Oy on 1979 perustettu suomalainen teetalo. Yritys on  keskittynyt irtoteen maahantuontiin, valmistukseen ja tukkukauppaan. Samassa rakennuksessa on sekä tehdas, toimitila että teehuone, jossa asiakkaat saavat maistella teelaatuja ja jossa järjestetään teenmaisteluja myös suuremmille ryhmille.

Myymälässä on esillä yrityksen kaikki, yli 500 teelaatua. On mustaa, vihreää, valkoista, keltaista, maustamatonta ja maustettua, rooibosta, matea, yrttiteetä, luomua. Varmasti jokaisen makuun.

Hyllyistä löytyy lukuisia irtoteevaihtoehtoja valmiiksi pakattuina pusseihin. Oman sekoituksen voi tehdä valitsemalla isoista purkeista mieltymyksen mukaan itselleen sopivan määrän. Teetä on myytävänä myös 100 %:sti hajoavissa pyrammidipusseissa, mikäli ei halua irtoteetä.

Teen lisäksi myymälästä löytyy monenlaista oheistarviketta, mitä teen valmistamisessa ja nauttimisessa tarvitaan. On mukeja, teepannuja, teesiivilöitä. Löytyy myös erilaisia purkkeja ja pakkauksia, mikäli asiakas haluaa antaa teen esimerkiksi lahjaksi.

Myymälässä on myös valmiina monenlaisia pakkauksia ostettavaksi itselle tai annettavaksi lahjaksi.

Teepannuja löytyy myymälästä moneen makuun. Usein samaa pannua eri väreissä. Joihinkin pannuihin on tyyliin ja väriin sopivat mukit.

Myymälässä saa rauhassa katsella, kuvaaminenkin on sallittua. Veljenvaimo on käynyt myymälässä aikaisemminkin, minulle tämä oli ensimmäinen kerta. Myyjä kertoi yrityksen historiasta ja toiminnasta selkeästi ja vastasi kysymyksiini. Myyjältä saa tarvittaessa hyvinkin yksityiskohtaista lisätietoa ja apua teen valintaan. Tunnelma myymälässä on kiireetön ja ystävällinen.

 

Itse olen enemmän kahvi-ihminen, mutta toki juon myös teetä tilanteesta riippuen. Lähipiirissäni on useita pelkästään teetä juovia, joten kotona on hyvä olla sitäkin tarjolla. Veljenvaimo on intohimoinen teen ystävä. Hänen kassiinsa sujahti kattava valikoima erilaisia teelaatuja. Tyhjin käsin en minäkään lähtenyt. Ostin muutaman tutun maun ja lisäksi veljenvaimon suosittelemia teemakuja kokeiltavaksi. 

Rakennuksen edessä on hyvin pysäköintitilaa. Sisäänkäynnissä oli käsidesiä ja myyjä oli heti sisälle astuessamme meitä tervehtimässä ja tarjoamassa maistiaisteetä.

Kun nyt Kehä III:n nurkilla koko päivä liikuttiin, kävimme myös Honkanummen hautausmaalla viemässä kukkia haudalle. Siellä lepäävät veljenvaimon vanhempien lisäksi hänen miehensä eli minun kolme vuotta sitten yllättäen kuollut isoveljeni. Honkanummen hautausmaa on jo sinänsä kaunis paikka katsella. Valtavat havupuut ja hienot istutukset ansaitsisivat ihan oman kuvauskierroksen. Ehkä sitten seuraavalla kerralla.

Halusin kertoa teille Fazerista ja Forsmanista vinkiksi, mikäli niillä nurkilla ajelette. Tämä ei siis ole yhteistyöpostaus.

Nyt on taas lämmintä, muistakaa olla välillä varjossa.
Mukavaa sunnuntaipäivää!