Pionit houkuttelivat sateita

Pioni 'Coral Charm'

 

Pioneilla on pettämätön taito kutsua sateet paikalle juuri silloin, kun kukinta näyttäisi olevan parhaimmillaan. Pihani kauneimmaksi pioniksi nimeämäni 'Coral Charm' ehti kukkia näyttävästi sopivasti ennen pahimpia sateita. 

Tosin sen kuvaaminen jäi vähäiseksi, kun en viitsinyt ulkoiluttaa kameraa sateen piestessä puutarhaa. 'Coral Charm'illa on ihastuttava tapa vaihtaa terälehtien väriä kukinnan edistyessä. Alun korallinpuna vaihtuu vaalean keltaisen kautta lähes valkoiseksi.

Pioni 'Sarah Bernhardt'

Vaaleanpunainen hörsylämekko 'Sarah Bernhardt' on pihani vanhimpia pioneja. Tänä vuonna kaikki pionit kasvattivat pitkääkin pidemmän varren, jonka tukemisessa jopa vuosi sitten Latviasta hankkimani tuet osoittautuivat liian mataliksi. Painavia kukkia on hankala tukea, enkä siihen hommaan sitten ehtinytkään.

Pioni 'Karl Rosenfeld', takana 'Sarah Bernhardt'

Sarahilla näytti olleen vispilänkauppaa Karlin kanssa. Kovasti nojailivat toinen toisiinsa. Halailusta oli pelkästään hyötyä, kun tällä tavoin pysyivät paremmin pystyssä aivan siihen saakka, kunnes sunnuntain toistuvat kaatosateet väsyttivät pariskunnan.

Pioni 'Festiva Maxima'

Valkoinen 'Festiva Maximakin' pärjäsi yllättävän hyvin sateiden keskellä. Se aloittikin kukintansa ensimmäisten joukossa, joten näyttävin kukinta oli jo ohi pahimpien sateiden yllättäessä.

'Nilan Pioni'

Samoin 'Nilan Pionit' luopuivat terälehdistään sovinnolla jo viikolla. Välttyivät siten sopivasti sunnuntain hakkaavilta sadekuuroilta.

Pioni 'Immaculee'

'Immaculeen' siirsin kesällä 2023 Kurgaanista Kiemurapenkkiin. Kurgaanissa se kasvoi niin korkeaksi, että kukat avautuivat riippahernepuun lehvistön sisälle. Riippahernepuuta tämä ei näyttänyt haittaavan, mutta minusta on mukavampi ihailla kauniita kukkiani tunkematta itsekin päätä pensaaseen. Siitä siis muutto muualle. 'Immaculeen' kotiutumiseen menikin sitten sen verran aikaa, että kukki uudessa paikassa vasta nyt. Kuvaaminen ei mennyt ihan toiveiden mukaan, sillä tämän kuvan jälkeen näinkin kyseisen pionin terälehdet pudottaneena.

Ostettu 'Elsa Sass'ina

Tämän nätin pionin ostin kuvan perusteella saksalaisesta Liiteristä. Lapussa väitetään pionin olevan 'Elsa Sass', mistä en ole ihan varma. Tykkään kyllä tämän pionin ulkomuodosta, joten olkoo Elsa tai joku muu.

Pioni 'Jan van Leeuwen'

'Jan van Leeuwenin' olen ostanut Pionien kodista kesällä 2007. Kotipihalle päästyään se seikkaili pari kesää, kunnes istutin sen Kurgaaniin. Siinä se on viihtynyt ja runsastunut mukavasti. Tämä pioni saa katsojan eli minut aina hyvälle mielelle. Paistettua kanamunaahan se muistuttaa. Elegantin ulkomuotonsa puolesta se ansaitsee paikkansa puutarhassani.

Ostettu 'Bowl of Beauty'na

Ruusupenkin pionit saavat minut tänä kesänä hämilleni. Tämän olen nimittäin ostanut ja istuttanut 'Bowl of Beautyna'. Siltä se on aiempina kesinä näyttänytkin, mutta nyt kaikkien kukkien keskustan tavallisesti vaalean kerman värinen hörsylä onkin aika lailla keltainen. Kukki kyllä runsaana - ja tavattoman korkeana. Pysyi kuitenkin erinomaisen hyvin pystyssä, vaikka tuki ei ollut paras mahdollinen.

Pioni 'Bartzella'

Keltainen 'Bartzella' tuli hankittua 2017, kun sellaisen kaupassa näin. Tuolloin olin pahasti "pitää-saada-uusia-pioneja" -tartunnan kourissa. Tämän kanssa taisi mennä pari kolme vuotta ennen sen ensimmäistä kukintaa. Vauhtiin päästyään se onkin kukkinut useamman nupun voimin. Tänä vuonna jäädään kahteen kukkaan.

Pioni 'Alexander Fleming' - epäilen tätäkin nimeä.

Tämä Aleksanteri ja seuraavan kuvan Emile kuuluvat jälleen saksalaisen Liiterin "arvaa-mitä-juurakosta-kasvaa" -ostoksiin. Ihan nättihän tuo on, vaikka ei korvaansa lotkauttaisi kasvilapun nimellä häntä puhutellessani. 

Pioni 'Mme Emile Debatene' - ei taida olla.

Emilen väristä en ole aivan varma, tykkäänkö vaiko en. Kuvassa se näytti selvästi vaaleammalta. Ilman muuta minulla on mielivärini ja värit, joita en varta vasten kaupasta kotiin kantaisi. Vaan kun jonkun kasvin olen puutarhaan istuttanut, se yleensä löytää paikkansa niin mullassa kuin mielessänikin. Saakoon mahdollisuutensa.

Ukkospilvet 3.7.

 
Sateita on totisesti riittänyt lähes joka päivälle. Tiettyyn rajaan saakka puutarhaihminen voi suunnitella tekemisensä sään mukaan. Vaan jos vettä tulee harva se päivä, alkaa pihatyöt kasaantua. Säiden parantumista odotellessa ei kotiakaan jaksa loputtomiin imuroida tai harjoittaa ylenpalttisesti pyykkihuoltoa. 

Aruncus dioicus - Töyhtöangervo

 
Lauantaina katsoin sääkarttaa. Lähestyviä pilviä uhmaten käynnistin ruohonleikkurin. Pilvet alkoivat pudottaa lastiaan, mutta juuri silloin olin ehtinyt hedelmätarhaan, jossa omenapuiden runsas lehvästö suojasi minua kastumiselta. Kun vettä ei satanut aivan hillittömästi, päätin jatkaa työtäni. Se kannatti, sillä sade loppui lyhyeen. Sain tehtyä runsaan tunnin leikkuu-urakan ja päälle vielä trimmasin kanttausurat. Kylläpä olin itseeni tyytyväinen katsellessani hoidettua pihaa.

3.7. pilvien määrä vaihteli tunnista toiseen

 

Kylän yli seilaavat pilvet ovat tuoneet mukanaan myös ukkosia. Ei mitään sensaatiomaisen suuria myräköitä, mutta sopivasti on paukutellut ja salamoita leiskunut. Ja sitä vettä on satanut; hissukseen, kovempaa ja sitäkin useammin kuin saavista kaatamalla. Eipä ole tarvinnut murehtia puutarhan kastelemisesta. Kerran näinkin. Johan tässä on ollut useampi kesä, jolloin kasvit ovat joutuneet kärvistelemään pitkiä kuivuusjaksoja. 

Seuraava heinäkuinen homma onkin jo alulla. Nimittäin omenapuiden vesiversojen leikkaaminen, joka on hyvä tehdä näin heinäkuussa. Kuiva sää olisi ollut parempi niin omenapuiden kuin leikkaajankin kannalta, mutta nyt on pakko huomioida oman ajankäytön suunnittelu ja sääennusteet.

Etualan Huvituksen ilme keveni, kun tihkusateesta huolimatta kiipeilin tikkailla oksasaksien kanssa. Siivosin leikkuujätteen pois ja jätin tikkaat odottamaan kolmen muun puun työstämistä. Valkeakuulaassa ei ole kovin paljon vesiversoja. Sen sijaan syysomenassa ja punakanelissa kylläkin. Huvitus on yleensä näistä työläin. Siitä oli hyvä aloittaa.

Kellonummen hautausmaa, Espoo

 
Isän uurna on laskettu hautaan. Perunkirjoitusprosessikin on edennyt hyvin. Sunnuntaina vietettiin sukulaistytön rippijuhlia. Tälle kesälle osuu tavallista enemmän merkkipäiviä. Muutenkin lähipiirissä on monia synttäreitään ja nimipäiviään kesäkuukaisina viettäviä. 

Niin mukava kuin läheisten kesken onkin kahvitella, tuntuu hyvältä palata oman kodin rauhaan, vaihtaa juhlatamineet arkisempiin vermeisiin ja mennä kiertämään ja nyppimään puutarhaan. Siellä ajatukset tasaantuvat ja mieli rauhoittuu.

Aurinkoa heinäkuuhunne! 

Nimestä viis...

'Coral Charm' - silmäteräni

 

Monille puutarhaihmisille on yksi ja sama, minkä nimisiä kasveja heidän puutarhoissaan kasvaa. Kunhan miellyttävät silmää ja mieltä. Yhtä monille nimet ovat taas hyvinkin tärkeitä. Kuulun jälkimmäiseen porukkaan. Haluan tietää, keitä puutarhassani asustaa. Jos minulla olisi vain yksi pioni tai vain yksi kärhö, voisin puhua pionista tai kärhöstä. Mutta kun vuosien myötä kuhunkin kasviryhmään tutustuessani on syntynyt tarve hankkia yhä uusia ja erilaisia, nimestä onkin muodostunut tärkeä asia. Täytyy tietää, mikä on kenenkin sukulainen.

'Alexander Fleming' - tai sitten ei.

Tieteellisten nimien takana on ruotsalainen Carl von Linné, joka kehitti 1700-luvulla kasveille ja eläimille luokitteluperusteet. Siinä kullakin lajilla on suku- ja lajinimi. Tämä helpottaa myös kasveista puhumista, sillä latinaan ja kreikkaan perustuvat nimet ovat kansainvälisiä. Näin eri maiden ihmiset voivat keskustella kasveista sujuvasti, vaikka heidän omassa kielessään kullekin kasville voi olla useita erilaisia nimiä.

'Mme Emile Debatine' - tämäkin saattaa olla jotain muuta.

Ulkomailla käydessäni vierailen mielelläni kasvitieteellisissä puutarhoissa ja muissakin puistoissa erilaisia kasveja katselemassa. Samoin kotimaisissa puutarhoissa ja myymälöissä kasvit on yleensä nimetty tieteellisillä nimillään. Näin minun on helpompi tunnistaa joku oudolta näyttävä kasvi, kun nimestä saatan päätellä sen suvun. Jos siis haluan hankkia esimerkiksi uusia kurjenpolvia, etsin Geranium-nimellä varustettuja kasveja. 

'Red Charm' - ihan varma ei ole tämäkään nimi.

Olen lähes puutarhani alusta alkaen kirjannut istuttamani kasvit omaan listaansa. Kasvit löytyvät istutusalueittan aakkosjärjestyksessä tieteellisen nimen mukaan. Talvella puutarha-asiat eivät ole päällimmäisenä, jolloin nimetkin painuvat taka-alalle. Kevään tullen joudun toisinaan käynnistämään päässäni hakuprosessin, kun jonkun kasvin nimi ei ihan heti tulekaan mieleen. Tämä ongelma poistuu nopeasti, kunhan pihahommat kevään etenemisen myötä lisääntyvät ja touhuan aktiivisesti puskieni parissa.

Ukkokulta nauraa, kun esittelen jotain kasvia sen oikealla nimellä. Hänestä tällainen kuulostaa varmaan turhalta fiilistelyltä. Hän kun on sitä mieltä, että meillä kasvaa joka nurkalla kirjovehkoja. Kyse ei kuitenkaan ole mistään fiilistelystä tai tarpeesta hienostella. Kasvien nimet ovat juurtuneet päähäni, jolloin minusta on luonnollista niitä käyttää kaikenlaisissa yhteyksissä.  

'Festiva Maxima'

Moni on ehkä kuullut puutarhamessujen sipulibingosta. Ei niillä messuilla mitään bingoja ole järjestetty. Kyse on suurten eurooppalaisten sipuli- ja juurakkokauppiaiden myymistä tuotteista, joiden väristä ja ulkomuodosta ei voi mennä takuuseen. Ostat viinipunaisena kukkivan juurakon ja sitten se nouseekin myöhemmin kotipihaan istutettuna kirkkaankeltaisena. 

Näitä bingotuotteita ei tarvitse käydä kevätmessuilta ostamassa. Niitä saattaa saada näistä omista myymälöistämme. Tämän postauksen kuvissa esiintyvät pionit 'Alexander Fleming' ja 'Mme Emile Debatene' ovat kumpikin kevätostoksia parin vuoden takaa saksalaisesta liiteristä. Olen selannut netissä eri tahojen pionikuvastoja, mutta varmuutta en kummastakaan pionista ole saanut.

'Sarah Bernhardt'

Myös kirkkaanpunainen 'Red Charm' saattaakin olla joku aivan muu. Sen olen ostanut 'Alexander Fleminginä'. Ensimmäisen kukinnan alkaessa näin jo kaukaa, ettei tuo mikään Alexander ole.

Harvoin mitään kasvia kaivan pois siksi, että se osoittautuu joksikin muuksi. Puutarhani on muutenkin varsinainen kasvien sillisalaatti, enkä saa väripäänsärkyä yhteensopimattomista lajeista. Vaikka koenkin olevani perfektionisti, kasviasioissa olen oppinut joustamaan vuosi vuodelta enemmän. Ihan kaikkien kukkien en anna kukkia, mutta suurin osa saa porskuttaa meillä varsin vapaasti. 

'Nilan Pioni'

Monien kasvien kohdalla nimi olisi toki toivottava, mutta ilman nimeäkin tulen kasvieni kanssa toimeen oikein hyvin. Joillekin kasveille olen saanut oikean nimen, mutta silti ne elävät puutarhassani antajansa nimellä. Kuvan Lappalainen etelässä -blogin Nilalta saatu pioni on vielä kokonaan nimeämättä. Viime kesänä pohdin, olisiko se Sarah Bernhardt, mutta en sitten tullut varmuutta asiaan hankkineeksi. Minusta tämä kaunis pioni saa elää meillä Nilan Pionina. Näin se tulee aina muistuttamaan minua antajastaan.

Saaripalstan Sailalla on mainio kirjoitus kurjenmiekoista. Saila jos kuka hallitsee kasvien nimet. Kutsunkin häntä nimellä Lady Attenborough juuri hänen ammattitaitonsa ja -tietonsa vuoksi. Hänen kykynsä tunnistaa kasveja jonkun pienen yksityiskohdan perusteella, on ihailtavaa. Olen mielessäni ajatellut, että jos olisi mahdollisuus aloittaa oma elämä uudelleen, opiskelisin jotakin kasveihin perehtymistä vaativaa alaa.

Minulla on muutamia iiriksiä, mutta ei ainuttakaan niin hienoa, kuin esimerkiksi Sailan jutussa kuvattu 'Louvois'. Vähänkin erikoisempia herkkuja täytyy metsästää tai tilata ulkomailta. Tuurilla jonkun hienon joskus löytää. Silloin ei parane kauaa pohtia, vaan tarttua tilaisuuteen heti. Muutamia iriksiä olen tilannut kotimaisesta puutarhamyymälästä. 

Sailan ja monen muun postauksia vuosien varrella seuranneena olen saanut vakaviakin tartuntoja, jotka ilmenevät tarpeena hommata toisten esittelemiä kasveja. Eikä vaan yhtä tai kahta, vaan aina vaan uusia. Vuosien varrella olen läpikäynyt ruusukuumeen, kokenut kärhövillityksen ja pionihorkkakin nosti joskus päätään. Puhumattakaan varjohiipoista, jaloängelmistä, marhanliljoista ja iiriksistä. Pienempiä tautijaksoja mainitakseni. 

Kuvan lilasävyinen iris on erään tautijakson tulos. Eikö olekin selvästi pinkki parrakas saksankurjenmiekka, jollaisena sen tilasin. 

Tämä vaaleansinivalkoinen on pussista, jossa luki sininen. Ostin kaksi muutakin pussia, joissa luki pink. Kumpikaan ei ole kukkinut vielä kertaakaan. Kolme vuotta olen nyt odottanut. Jospa ne jonain päivänä yllättävät minut kukkimalla ja vielä enemmän värillä, joka näin odotellessa on täysi mysteeri.

Lilium martagon 'Claude Shride'

Tämä alkukesä on ollut melkoista haipakkaa isän kuoleman vuoksi. Hautajaiset on ohi, mutta perunkirjoitus kaikkine paperisotineen on oma aikaa vaativa kuvionsa. Syvimmän surun päivinä ei oikein riittänyt energiaa pihapuuhille, vaikka niillä onkin tunnetusti terapeuttinen vaikutus. Isä on edelleen paljon mielessä, sillä on outoa tottua ajatukseen, että ovi lapsuudenaikaiseen elämään on kokonaan suljettu. Molempien vanhempien kuolema merkitsee sitä, ettei ole enää ketään jolta kysyä menneitä asioita. Nyt on muistettava kertoa omille lapsille asioita, joita he ehkä meidän jälkeemme haluavat tietää ja muistaa.

Rosa Hurdal

Tämän alkukesän aikana olen manannut kerran jos toisenkin pensasruusujen ärsyttävää tapaa tehdä juurivesoja. Ruusujen maailmassa on myös positiivisia yksilöitä, joista Norjanruusu loistaa juuri nyt parhaimmillaan. Tämä roteva ruusupuska kukkii kuin jossain kauniissa sadussa. Lukuisia vaaleanpunaisia hörsylöitä, joiden ohi ei voi hymyilemättä kulkea.

Kesäkuu vetelee viimeisiään. Vielä viikonloppu ja pari päivää päälle. Sitten onkin jo heinäkuu. Eipä menne asioiden edelle, vaan vietetään kiva kesäkuinen viikonloppu.  

Puutarhassa pöhisee

 
Pari akileijaa kurkkii minua tuijien välistä tehdessäni päivän pihakierrosta. Niiden kukat alkavat vaihtua siemenkodiksi. Jotta ne eivät aivan hillittömästi siementäisi pitkin puutarhaa, ryhdyn kohta ohi kulkiessani katkaisemaan siemenkodat pois.

Allium karataviense - Pallolaukka

Monta vuotta sitten aidan viereen istuttamani pallolaukat kukkivat kesä toisensa jälkeen. Niitä ei haittaa, vaikka aidalla kiemurteleva villiviini kasvattaa versoja siihen kumppaniksi. Aita rajaa puutarhani kunnan puistoalueesta ja pitää peurat ja rusakot kohtuullisen hyvin poissa tontiltamme. Sen sijaan kaikenlaiset ruohot ja rikkikset eivät aidoista piittaa. Siementävät ilmateitse, mutta luikertelevat taitavasti myös aidan ali. Kiva homma kitkeä villiviinin versojen välistä rikkaruohoja. 

Anemone hupehensis - Syysvuokko

Moni jo kukkinut perenna on keskittynyt kasvattamaan lehdistöään. Syysvuokko aloittaa kukintansa vasta heinäkuussa, mutta lehtimassaa sillä on jo melkoisesti. Kiemurapenkin syysvuokko on tehnyt useita siementaimia, joita olen siirtänyt onnistuneesti muualle puutarhaan. Nytkin on neljä tainta ruukuissa odottamassa uusia koteja.

Tämä kuvan puska on Saapaspolun vieressä, vasta parivuotias ja jo noin suuri. Viimeiset arovuokot siellä välissä yrittävät näyttää, että ollaan mekin täällä.

Glaucidium palmatum - Sinikämmen

Pikkupuutarhan sinikämmenen yksittäiset lehdet ovat ruokalautasen kokoisia. Porukalla tuosta astiastosta muodostuu kokonainen pyöreä pöydällinen lehtiä. Sinikämmenen takana päätään nostavat pallohortensiat. Loppukesästä ne jättävät sinikämmenet varjoonsa.

Sinikämmenen tyvellä, keskellä on etelänkevätesikon lehdet. Oikealla tarhavarjohiiippa ja vasemmalta pilkottaa jouluruusu. Mikään ei ole nyt pientä ja sievää vaan suurta ja näyttävää. 

Pikkpuutarhan Harkkopenkki

Harkkopenkin reunalla kasvaa kevätkaihonkukkaa, jonka suhteen olen täysin omavarainen. Sain niitä aikoinaan pois muuttaneelta naapurilta. Tein siten kuin moni muukin pikkurahalla puutarhaansa rakentava ihminen, monistin kevätkaihonkukkaa sinne tänne. Siitä se tykkäsi ja jatkoi monistamalla itseä itseään kiireen vilkkaa kasvattamalla versojaan joka suuntaan. Keskellä, norjanangervojen edessä - ja kevätkaihonkukkien välissä on muhkeat jouluruusut. Ne kukkivat runsaana aiemmin keväällä.

Oikeassa alakulmassa pilkottaa taivaansininen corydalis 'Craigton Blue' - kiurunkannus. Pikkupuutarhan Kivipenkissä se näyttää viihtyvän. Alapihan Vattupenkistä se otti ja lähti. 

Tulipa tarda dasystemon - Parvitulppaani

Tulppaanien aika on jo ohitse. Tämä parvitulppaani ei kuitenkaan ole minua jättänyt, vaan muistuttaa olemassa olostaan hienolla siemenkodalla. Omaan lehteensä siemenkota ei nojaa, vaan kevätkaihonkukkahan se siinäkin pullistelee.

Makkaripenkki on varhaiskeväällä ankea ilmestys. Katolta putoaa siihen lunta ja käytävältä kolataan lisää. Hieman varjoisana paikkana lumi tiivistyy ja usein jäätyykin makkaripenkkiin ja sulaa viimeisten joukossa. 

Olen keskittänyt valkotäpläimikät Makkaripenkkiin, koska mielestäni se on niille hyvä paikka. Keväisin näyttää siltä, ettei moisesta jäätikkömaisemasta yksikään valkotäpläimikkä suostu nousemaan. Kunhan malttaa jonkin aikaa kulkea Makkaripenkin ohi ankeaa ilmettä välttäen, valkotäpläimikät saavat aikaa näyttää voimansa ja urheutensa. Pian ne versovat ja alkavat kukkia. Kohta koko penkki on täynnä imiköitä. 

Makkaripenkissä on monta muutakin kasvia. Erilaisia kuunliljoja, varjoyrttiä, rönsytiarellaa ja valkoista varjohiiippaa. Sekä särkynytsydän. Ikkunoiden välissä kasvaa piippuköynnös. Sillä ei ole kiipeämistä helpottavia kärhiä. Seinällä on ristikko, jonka varaan autan piippuköynnöstä kiipeämään. 

Penkissä on myös pari köynnöshortensiaa, joiden en salli tarttua tiiliseinään. Sisäänkäynnin päädyssä köynnöshortensialla on pyöreä metallituki. Penkin toisessa päässä on peuran kaluama tuija, josta koitan muotoilla rungon päällä keikkuvaa pallomaista päätä. Köynnöshortensia saa käyttää tuijan runkoa kiipeilytelineenään.

Clematis 'Mme Julia Correvon' - Tarhaviinikärhö

Pian on käsillä kärhöjen kukinta-aika. Monissa jo nuput pullistelee ja versot pitenevät. Tässä tarhaviinikärhö 'Mme Julia Correvon' venyttelee käsivarsiaan. Luulin madamen pyrkivän läheisyydessä olevaan syreeninoksaan, mutta tuuli pakotti sen taivuttamaan versojaan omaan metallitukeensa.

Yläpihan 'Hagley Hybridissä' on jo useita poksahdusvalmiita nuppuja. Samoin alapihan Ruusupenkin kahdessa tarhakellokärhö 'Aljonushkassa' ja tarhalyhtykärhö 'Princess Dianassa'.  Jalokärhöt 'Multi Blue' ja 'Rouge Cardinal' niinikään ovat starttivalmiina.

Nilan pioni

Pionienkin kukinta on jo alkanut. Kuolanpionit kukkivat lähestulkoon ilman yleisöä. Ehdin niistä kyllä kuvan ottamaan, mutta muut maininnat asiasta jäivät tekemättä. Olopihan vierellä kukkansa ovat jo avanneet punaiset 'Red Charmit' (varmistamaton nimi) ja aivan näillä hetkillä kukintaan liittyvät mukaan Nilan pionit. Viimeksi mainittujen nimeä en tiedä. Sain nämä kaunottaret Lappalainen etelässä -blogin Nilalta. Näistä pioneista tulen aina muistamaan Nilan taitavan viherpeukalon ja kursailemattoman anteliaisuuden. Olenhan saanut häneltä lukuisan joukon mieluisia kasveja puutarhaani.

Kiemurapenkki

Juhannuksena en ole ehtinyt taltioimaan puutarhaani kuviin. Aattoa vietettiin vieraiden kanssa pergolassa syöden ja jutellen. Lauantain ja sunnuntain käytinkin sitten kitkemiseen ja kanttausurien huoltamiseen. Sunnuntaina kitkeminen oli varsin hikistä. Leppeä tuuli viilensi sopivasti helteisen päivän urakkaa. Vauhtiin päästyäeni en malttanut jättää työtä kesken.

Hedelmätarha

Nämä kuvat on otettu juhannuksen alla. Nyt istutusalueet on kitketty ja kanttausurat siistitty. Loppujen lopuksi kovin paljon ei varsinaisia rikkaruohoja missään ollut. Muutama voikukka ja läjäpäin kuivuneita lemmikkejä. Alapihan kaksi kriikunaa on mestareita pukkaamaan versoja laajallekin alueelle. Nurmikolla niistä pääsee helposti ruohonleikkurilla, mutta istutusalueilla tarvitaan lapiota. 

Allium atropurpureum - Viinilaukka

Kylläpä tuntuu mukavalta, kun kitkemisurakka on tehty. Tiedän oikein hyvin, että helpotus on väliaikaista. Uusia kitkentäkierroksia tulee, mutta säännöllisesti hoidettuina alueet pysyvät pidempään siisteinä, eikä työstä tule liian rankkaa. Aamuyöstä satoi hetken ihan kunnolla, joten kastelemaankaan ei juuri nyt ole hoppua.

Juhannus on siis juhlittu. Lomakausi on parhaimmillaan ja puutarhapöhinä jatkuu. 

Pioni-/kasvituet

 

Pioneja puutarhaansa istuttaneet tietävät, että pionit kaipaavat kunnon tukea. Niin tanakka kuin pionin varsi onkin, ei se aina jaksa kannattaa isoa, kerrottua kukkaa pystypäin. Etenkin, kun usein pionien kukinnan aikaan pilvet ropsauttavat kunnon kaatosateen näiden kaunotarten niskaan.

 
Pyrin laittamaan pioneille tuet jo hyvissä ajoin niiden ollessa vasta kasvamassa. Tänä vuonna myöhästyin pahasti, jonka vuoksi tukeminen oli tavallista vaikeampaa. Käytössäni on niitä (kuvassa) kaikille tuttuja puolipyöreitä vihreitä metallisia kasvitukia. Harvoin yksi tuki per pioni riittää, vaan niitä on oltava kaksi tai kolme. Lisäksi on hyvä yhdistää tuet juuttinarulla tai vastaavalla, jotta joukon matalimmat eivät jää sivuille tuetta.

 
Minulla on myös joitakin sellaisia, joissa pyöreä ristikkoympyrä tuetaan kolmella tai neljällä jalalla siten, että pionien kukat tulevat ympyrän ristikoista ulos. Nekin on syytä laittaa paikalleen hyvissä ajoin ennen kukinnan alkua. Osa on tanakampaa metallia tukijalkoja myöten. Saa olla huolellinen, ettei katkaise pionin varsia sovittaessaan niitä ristikkoaukkoihin. Nämä tuet olen ostanut puutarhaliikkeestä kohta 10 vuotta sitten. Olivat aika kalliita, jonka vuoksi niitä on vain neljä. 

Myöhemmin ostin samanlaisia heppoisemmasta vihreäpintaisesta metallista valmistettuja. Olivat huomattavast edullisempia, mutta samanlaista virittämistä nekin vaativat.

Kuvan metallisia kasvitukia minulla on kolme. Ne olivat jo niin kalliita, etten raaskinut enempää ostaa. Myöhemmin en ole samanlaisiin missään törmännyt. Näiden suurin puute on tuen mataluus 40 cm, josta osa menee maan sisään. Lisäksi yksi tukijalka tuen keskellä on isolle pionipuskalle liian heppoinen. Muuten tykkään näistä kasvituista, pääsevät joka kesä muiden kasvien käyttöön.

Kuvan kasvit eivät tukea tarvitse. Toimivat esittelymalleina tuen kuvaamista varten.

Uusi pionituki pikakokeilussa.

Vihdoin päästään asiaan eli uusiin pionitukiini. Sain vinkin Kottikärryn kääntöpiiri -blogin Päiviltä. Lämmin kiitos hänelle.

Tilasin tuet Latviasta. Päivin vinkkiä seuraten laitoin sähköpostia osoitteeseen metinajumikaspars@gmail.com. Kerroin kuulleeni hänen valmistavan metallisia pioni-/kasvitukia. Kysyin onko niitä edelleen saatavissa ja mihin hintaan?  Kirjoitin viestini englanniksi. Jo seuraavana aamuna sähköpostissani oli vastaus, jossa Kaspars Metinajumi tarjosi minulle 10 kpl kasvitukia hintaan 8 €/kpl + kuriirikustannukset. Tässä tapauksessa kuljetuskustannukset kotipihaan olivat 28 €. Sähköpostin liitteenä oli lasku.

Olen kaivannut kunnon pionitukia niin pitkään, että ostopäätös oli helppo. Ilmoitin tilaavani niitä 10 kpl. Tein tilauksen ja maksoin laskun samantien 16.7. Sen jälkeen ei sitten kuulunutkaan mitään. Ehdin jo miettiä, menikö 108 € kankkulankaivoon. Perjantaina 18.7. olin koko päivän poissa. Ukkokulta oli pihalla Postin auton pysähtyessä portille. Mies nosti autosta minulle osoitetun painavan lieriön pyytäen kuittausta lähetykseen. Sieltä ne tuet saapuivat. Hyvin pakattuina yhteen pinoon. 

Tuen korkeus on 70 cm. Ylimmän ympyrän halkaisija on 50 cm. Tuet on valmistettu D8-metallista eli 8 mm:n harjateräksestä. Tanakoita, joten pysyvät hyvin pystyssä. Eivät heilu eivätkä horju. Eivät myöskään ole turhantarkkoja sään suhteen. Korkeutta voi säätää työntämällä jalkoja maahan tai vastaavasti nostamalla niitä ylöspäin. Naamioituvat hyvin pionien joukkoon. Varsinkin, jos laittaa ne ajoissa, jotta pionit pääsevät vapaasti kasvamaan tukiensa sisäpuolelle ja kaartamaan sitten lehtensä nätisti reunan yli. 

Joko Kaspars Metinajumi osaa Suomen kieltä tai sitten hän oli käyttänyt kääntäjää. Vastaukset nimittäin tulivat suomeksi. Ei siis tarvitse miettiä, miten saa itsensä ymmärretyksi tilausta tehdessään. 

Pihalla on nyt 10 kpl kunnon pionitukia. Luultavasti laitan ainakin osan kellariin odottamaan ensi kevättä. Osa saa tukea muita kasveja, kun pionien tukitarve on jo tältä kesää ohi. Nyt on hyvä mieli onnistuneesta hankinnasta. Suosittelen muillekin.