Puutarhan toukokuu

Crataegus 'Paul's Secret' - Ruusuorapihlaja

 

Niin upeaa kuin puutarhan kukinta on jo tähän mennessä ollut, tekisi mieli painaa jarrua. Kesä menee aina ohi hujauksessa. Entä sitten tällaisena hetkenä, jolloin kaikki yrittää tunkea itsensä pelkästään toukokuuhun? Osa pioneista ja ruusuista on jo aloittanut kukintansa. Jääkö mitään heinäkuulle tai elokuulle? Pitkään jatkunut kuivuus ehkä hidastaa kasvien edistymistä. Toivokaamme, että sateet herättävät mattimyöhäisiä ja elvyttävät janoisia.

Crataegus 'Paul's Secret' - Ruusuorapihlaja

Ruusuorapihlaja on täynnä pinkkejä ruusumaisia kukkaryppäitä. Pullistelen sen äärellä ylpeydestä ja ilosta, että tämän ihanuuden älysin puutarhaani istuttaa. Istutin puun 2015. Tuolloin kuvittelin, ettei mihinkään mitään puita mahdu. Hyvä, että luovuin kuvitelmistani, jonka jälkeen olen istuttanut sekä koristeomenapuita että kaksi tuurenpihlajaa. Hyvin mahtuvat ja tuovat sitä paljon puhuttua kerroksellisuutta puutarhaan.

Sorbus ulleungensis 'Dodong' - Tuurenpihlaja

Olen tainnut jo useamman kerran kertoa, kuinka näin syysväreissä leimuavan tuurenpihlajan eräällä kyläkävelyllä. Päähäni pinttyi tarve ja toive saada omaankin pihaan samanlainen puu. Niinpä keväällä 2019 kävin ostamassa ensimmäisen tuurenpihlajan, jonka istutin alapihalle, lähelle tontin puistosta erottavaa aitaa. Vielä samana kesänä hankin toisen tuurenpihlajan yläpihalle. Se löysi paikkansa ns. huoltopihalta, jossa aikanaan kasvoi tavallinen pihlaja.

Sorbus ulleungensis 'Dodong' - Tuurenpihlaja

Puut ovat vielä melko nuoria, mutta kokoa ja näköä niille on jo tullut mukavasti. Ensimmäisenä syksynä eivät kovin suuresti oranssinpunaisina hehkuneet, mutta sen jälkeen ovat kyllä laittaneet parastaan. Kukkiakin sain odottaa pari kevättä. Tänä vuonna kukkia on kummassakin jo lukuisia ja niiden koko hämmästyttävän suuri. Ruokalautasen kokoisia pilviä. Tykkään tuurenpihlajasta todella paljon. Se on lunastanut paikkansa niin puutarhassa kuin sydämessäni. Pidän myös sen lempinimestä "Pohjolan palmu". Sellainen se on.

Syringa 'James MacFarlane' - Isabellansyreeni

Tavallisten pihasyreenien kukinta alkaa jo vähitellen hiipua. Andenken an Ludwig Späth on vielä voimissaan, samoin Moskovan kaunotar. Sen sijaan Isabellansyreeni 'James MacFarlane' vasta availee ensimmäisiä nupujaan. Tämän syreenin oksat eivät koskaan notku kukkien paljoudesta. Joka vuosi niitä on yhä enemmän. Ehkä paikka voisi olla aurinkoisempi, vaikka ei se nytkään mikään pahin varjonurkka ole.

Isoista puista on vaikea saada hyvää kuvaa niin, että ne näkyisivät kokonaan. Tämä kuva on otettu marjapensaiden ja omenapuiden siimeksestä. Ruusuorapihlaja näkyy keskellä punaisena. Sen takaoikealla häämöttää yläpihalla kasvava lilana parhaillaan kukkiva syreenikeskittymä. Keskellä näkyy Päivänliljapenkki, jossa valkoiset irikset ovat juuri avanneet ensimmäiset kukkansa. Ja kaikkialla runsaana kukkivat Ukkolaukat heiluttavat pallojaan tuulenvireessä.

Tämän kuvan olen ottanut selkä päin rajanaapuria. Siellä se ruusuorapihlajakin punastelee. Oikealla on metsäruusupöheikkö. Edessä yksi Kriikunapolun haara.

Tässä seison selkä päin kasvimaata katse kohdistettuna puuvajaan ja vasemmalla näkyvään Syyspenkkiin. Siellä punertaa koristeomena Musta Rudolf. Oikealla puolella taasen rehottavat raparperit ja niiden takana Kaivoruusupenkki, jossa kasvavat juhannusruusu, Hansa-ruusu, punalehtiruusu, omenaruusu ja sammalruusu.

Puuvajan oikealla puolella näkyy rinteessä kasvavat syreenit, jotka on tuotu Ukkokullan äidin lapsuudenkodista Hämeenkoskelta. Vasemmalla näkyvät isot puut ovat jo kunnan puolella.

Vuosia sitten ryhdyin vähentämään nurmikkoa lohkomalla siitä vähitellen osia istutusalueiksi. Vasemmalla oleva Kaivoruusupenkki sai jatkokseen oikealle Kiemurapenkin. Pian huomasin, että ihmiselle on luontaista oikoa sieltä, mistä on lyhin matka. Niinpä katkaisin pitkän istutusalueen tekemällä mutkaan polun, joka sai nimekseen kasvaripolku.

Syksyllä 2013 Ukkokulta osti minulle 5.4-neliöisen kennokasvarin. Se pystytettiin ja valmisteltiin syksyllä ja otettiin käyttöön keväällä 2014. Alkuun lavakaulusten tilalla oli tavallinen maapohjainen kasvimaa, jossa kasvatimme lähinnä perunaa ja muita juureksia sekä sipulia. 

2013 siirryimme lavakauluksiin, joista ensimmäiset Ukkokulta rakensi itse. 2019 lavakaulukset ja kasvimaa-alue uusittiin. Aiemmin lavakaulusten välit oli katettu kuorikatteella. Kotilot tykkäsivät katteesta kovasti, joten uudistuksessa käytävien pinnoite laitettiin kivituhkasta. Laatikoiden määrää lisättiin kuudesta kymmeneen. Yksi lavakaulus jää kuvan ulkopuolelle.

Viimeisin uudistus tapahtui tänä keväänä, kun kaivoin alueen päästä vadelmat pois ja muutin paikan istutusalueeksi. Nyt siinä aloittavat kasvutaivaltaan koristeomena Aamurusko, purppuraheisiangervo Diabolo ja syyshortensia Vanille Fraise sekä joitakin perennoja, joita on tulossa vielä lisää.

Tässäkin kuvassa seison selkä rajanaapuria ja Ruusupenkkiä päin katse kohti tontin toista laitaa ja puistoaluetta. Oikealla on luonnollisesti Oikearinne, sitten portaat yläpihalle ja sen jälkeen Vasenrinne. Kuvassa vasemmalle jää Majalispenkki, Hortensiapenkki syyshortensioineen ja vähän pilkottava Kurgaani.

Tässä olemme yläpihalla. Portin alta kulkevat portaat alapihalle. Portin vasemmalla puolella kasvaa tarha-alppikärhö 'Purple Dream' ja oikealla tarha-alppikärhö 'Willy'. 

Oikealla on osa Syreenipenkistä, jossa pionit venyvät korkeutta ja pian nuppunsa auki poksahtelevat idänunikot. Vasemmalla puolella on Allaspenkki, jossa kasvaa niinikään pioneja ja marhanliljoja sekä monennäköistä muuta. 

Allaspenkki on saanut nimensä paikalla vuosia sitten sijainneesta vesialtaasta. Altaan vieressä kasvoi isokokoinen koivu, joka roskasi altaan veden ja siitä syystä vesi oli vaihdettava useita kertoja kesässä. Myöhemmin koivu kaadettiin huonokuntoisena. Allas taasen lähti, kun kyllästyin konttaamaan sen äärellä vettä vaihtamassa.

Runsas kuukausi sitten tämän kuvan vasemmassa ylälaidassa, syreenien alla olisi näkynyt punamultainen leikkimökki. Sen kunto oli tullut tiensä päähän, eikä meillä ollut mökille käyttöä. Ukkokulta purki mökin ja kuskasimme sen jäänteen yhteistuumin kahden peräkärryreissun voimin kaatopaikalle. Alueelle on uusia suunnitelmia, jotka toivon mukaan toteutuvat lähiaikona. Hyvä kuitenkin, että suunnitelmat ovat muhineet päissämme. Ne ovat selvästi jalostuneet paremmiksi.

Kuvan vasemmalle puolelle jää talo terasseineen ja pergoloineen.

Nyt sivuamme oikealle jäävää pergolaa ja kellariin johtavia portaita. Oikealla näkyy myös talon seinustalla kasvava köynnöshortensia. Kolme vuotta sitten tapahtuneen katto- ja ränniremontin yhteydessä karsin osan köynnöshortensiasta pois. Vuosi sitten taasen poistin talon seinustalta istutusalueen. Vain köynnöshortensiat saivat jäädä. Leikkaan vuosittain köynnöshortensiaa siten, ettei se luikertele kattorakenteisiin.

Vasemmalla on ns. Metsäpuutarha. Vuoteen 2018 se oli todellakin metsäpuutarha, mutta sitten kunnan metsikkö kaatui ja muuttui avoimeksi puistoalueeksi. Valon määrä lisääntyi huomattavasti. Rajalle olen istuttanut rivin metsäkuusia. Kotkansiivet ovat vuosien myötä itse levittäytyneet metsiköstä. Alueella kasvaa myös töyhtöangervoa, joka on ahkera tekemään siementaimia. Niitä olen kitkenyt, mutta osa saa rauhassa jäädä. Ne toimivat hyvänä näköesteenä kesäaikaan.

Suurin osa Metsäpuutarhan isoista vaahteroista on kunnan puolella tai aivan rajalla. Kasvaapa siellä myös tuomi, josta pidän. Alueen alapihan puoleisessa päässä on kymmenen tuijan rivistö. Ne istutin näköesteeksi silloin, kun tieto metsän kaatumisesta tuli.

Vasemmalla näkyvillä kivillä olemme nostaneet varaparkkipaikan tasaiseksi kadun pintaan nähden. Muuten parkkipaikan talon puoleinen pääty laskisi liikaa. Varaparkkipaikan vierestä kulkee polku Pikkupuutarhaan. Oikealla puolella kasvaa punapajuangervoa, metsäruusua ja isoksi venynyt siperianhernepuu.

Vasemmalla on ruusut Tove Jansson, ranskanruusu Duchesse de Montebello, norjanruusu, kirjoapteekarinruusu ja Ilo. Lisäksi kaksi koristeomenapuuta eli Aamurusko ja Royalty.

Taustalla häämöttää Pikkupuutarhan kadusta ja tonttimme puolella olevasta jalkakäytävästä erottava tuija-aita, jonka leikkaan vuosittain. Tuija-aita toimii näkö- ja pölyesteenä.

Aiemmin Pikkupuutarha oli lähinnä nurmikkoa, jossa kasvoi isokokoisia mäntyjä ja muutama kuusi. Puita kaadettiin vähitellen ja lopulta myös nurmikko muuttui istutusalueeksi kapeine käytävineen.

Pikkupuutarhan ja talon välisellä alueella kasvaa norjanangervoa, jotka siirsin aikanaan rakentaessamme talon toiselle puolelle terassin. Myös juhannusruusua on jonkin verran norjanangervojen vierellä. Mainittakoon, että juhannusruusu on ahkera levittäytymään. Samaisen alueen toisessa päässä on myös kaksi syyshortensiaa. Pikkupuutarhan puolella kasvaa erilaisia perennoja ja runsaasti kevätkaihonkukkaa, kuten monissa muissakin paikoissa puutarhassani.

Oikealla on turveharkoilla reunustettu Kivipenkki. Omia kiviä meidän tontilla ei pahemmin ole. Toinen iso kivi eli Kotikivi on alapihalla. Tämän Pikkupuutarhan kiven saimme naapurilta. Se löytyi kunnallistekniikan kaivannosta, josta traktori pudotti sen toiveestani puolellemme.

Kuvan etualalla pilkottaa Kriikunapenkki, josta kaadettiin kaksi vuotta sitten kriikuna. Sen kannot  näkyvät yhä tuossa. Istutusalueet näyttävät tässä vaiheessa aika sotkuisilta, kun joka paikassa retkottaa kuihtuvia scillan lehtiä. Varsinaiset perennat ovat vielä kasvuvaiheessa.

Pikkupuutarhaan pääsee myös taloa kiertävältä käytävältä Kärhöpolkua pitkin. Vasemmalla puolella rehottaa töyhtöangervo ja oikealla norjanangervo sekä maanpeitekasvina pikkutalvio ja kevätkaihonkukka. Taustalla häämöttää kärhökaari, josta leikkasin syksyllä tapille risuuntuneet alppikärhön ja tarha-alppikärhön. Pelkäsin kummankin talven aikana menehtyneen, mutta sieltä ne luikertelevat varsin voimallisesti kohti taivaita. Veikkaanpa, että loppukesästä kärhökaari on jo köynnösten valtaama.

Talon pääsisäänkäyntiä vastapäätä on Bermuda. Kuvasta ei näy alueen kolmiomainen muoto, josta se on saanut nimensä. Meidän Bermudan kolmiomme (Lähde: Wikipedia) ei tosin niele salaperäisesti laivoja, vaan pukkaa kukkaa.

Autotallipäädyn istutuksiin en ole koskaan syventynyt erityisen tehokkaasti. Paikka on ongelmallinen, koska aluetta käytetään talvisin lumivarastona. Naapurin tontti on metrin verran meidän tonttiamme ylempänä. Aikanaan tonttiemme välillä maa on laskenut loivasti. Edellinen asukas rakensi rajan tuntumaan kahdelle autolle katoksen ja sen alle holvikellarin. Näiden rakenteiden vuoksi he nostivat tonttia, jolloin meidän puolelle syntyi solamainen käytävä. Se alkaa tuijien takana näkyvän siperianhernepensaan jälkeen.

Edellinen asukas oli rakentanut 80-senttisen lauta-aidan tonttiemme välille. Aita on vähitellen lahonnut, jonka vuoksi nykyinen naapuri on sen purkanut. Alapihan osuudelle olemme laittaneet 80-senttisen verkkoaidan. Meillä on kivat naapurit, emmekä ole kokeneet tarvetta muuttaa aitajärjestelyjä.

Edellinen asukas istutti omalle puolelleen idänvirpiangervoa, joka on levinnyt myös meidän puolelle. Edellisessä postauksessa mainitsin, että alkuun en tykännyt puskista. Nyt ne toimivat mielestäni hyvin. Viherryttävät alueen ja kukkivat touko-kesäkuun vaihteessa kauniisti. Nyt kukinta on helteen vuoksi jo ohi. 

Alueella kasvavat tuijat ovat peruja kadun varteen istuttamastani aidasta. Osa tuijista kuoli ensimmäisen talven aikana, jolloin sain muutamia ylimääräisiä tuijia korvaukseksi. Tuonne päätyivät. Käytävää reunustaa tuivio. Siinä on sinnikäs kasvi. Keväällä se on usein pitkään jäätikön kuorruttama. Niin vain lämmön lisääntyessä taas jatkaa kasvuaan. Jonkun verran olen tuiviota leikannutkin, jotta ei ihan makaisi käytävällä. Ei ole siitä moksiskaan.

Hyvä, että tein perjantaina puutarhassa kattavan kuvauskierroksen. Sunnuntai vastaisena yönä kylän päällä oli jälleen voimakas ukkosrintama. Salamoi, paukkui ja vettä satoi tunnin verran varsin rankasti. Tuurenpihlajan, syreenien ja aronioiden kukat ovat surullisen näköisiä. Ehdinpä niitä kuitenkin ihastella. Vesisade oli myös oikein tervetullutta kuivuudesta kärsivän puutarhan ja luonnon hyväksi.

Oikein kivaa kesän alkua kaikille!

Onneksi katto ei vuoda

 
Suomalaisesta säästä riittää takuuvarmasti puhuttavaa. Niin tänäkin kesänä. Ensin kärvisteltiin viikko toisensa perään äärimmäisessä kuivuudessa ja hellettäkin piisasi ainakin Etelä-Suomessa. Jotta juttuaiheet ja taivastelu eivät loppuisi, siirryttiinkin toiseen laitaan eli kaatosateisiin. Onneksi katto ei vuoda ja siistejä sisätöitä riittää, ettei tarvitse itseään ulkotöissä kastella. Vaikka muuten olen tyytyväinen tonttiimme, olen joskus unelmoinut omasta rantaviivasta. Tällä menolla alapihan portaat muuttuvat kohta ihkaomaksi laituriksi, josta voin pulahtaa vesisateiden rakentamaan jokeen tai järveen virkistäytymään.

Sateenkaari 17.7. - yksi monista,

No, ei sentään. Ihmeellisesti kaikki päivä toisensa jälkeen taivaalta tuleva vesi katoaa jonnekin maan uumeniin. Missään ei ole lätäköitä, ei puroja, ei lämpäreitä. Sadevesitynnyrit ovat jatkuvasti ihan piripinnassa. Eipä tarvitse kovin paljon kastella. Ainoastaan seinustalla ja katetuilla alueilla ruukkukukat kaipaavat välillä janojuomaa. Eivätkä nekään paljon, kun ilmankosteus on kaiken aikaa 100 %. 

Kesäkuussa, vielä heinäkuussakin murehdin puutarhani kuivuudesta kärsiviä kasveja. Kolmatta kesää peräkkäin sama tilanne. Nyt kaikki saa toivon mukaan riittävästi vettä. Pohjavesivarannotkin lisääntyvät. Jospa joku lähtöaikeissa ollut kasvi päättää jäädä. Jospa kaikki tämä vesisade tuo helpotusta kasvien elämälle seuraavanakin kesänä. Moni kun alkaa valmistautua tulevaan talveen jo hyvissä ajoin.

Clematis 'Paul Farges' - Lumikärhö

Kärhöt eivät ole tykänneet kuivuudesta. Eivätkä koleasta keväästä. Viime kesänä panostin kärhöjen kasteluun. Tänä vuonna laiskuus iski, kun olisi pitänyt kiskoa letkua pitkin poikin puutarhaa tai retuuttaa kannuja sinne tänne. Kasvimaassa ja tuoreissa istutuksissa oli kastelemista riittämiin.

Clematis 'Paul Farges' - Lumikärhö

Lumikärhö ei taida olla kovin vaativa, sillä se kasvaa ja kukkii ihan yhtä runsaana kuin muinakin kesinä. Se on niin valtava, että kuvatessakin pitää etääntyä kauaksi. Tässä kuvassa kärhön tyvi jää marjapensaan taakse ja kärhön takana taasen näkyy yläpihan syreenit.

Alkuun virittelin lumikärhölle tukinaruja sen kasvusäleikköön, kun se versoilee kulkuväylille ja tarttuu ohittajan hiuksiin. Parissa päivässä tämä kärhö kasvaa kaikkien narujen yli ja sivuitse. Köynnöstä ei pidättele mikään.

Clematis Jackmannii

Sinikukkainen loistokärhö Jackmannii asustaa yläpihalla. Luulin sen jo kuolleen, mutta maasta nousi pari pitkää versoa, jotka venyivät ja venyivät. Matkan varrelle ei ilmestynyt ainuttakaan nuppua. Tuolla huipulla, 2,5 metrin korkeudessa niitä on useita avoinna ja avautumassa. 

Puutarhan Lumo -blogin Kruunuvuokolla on erinomaiset kärhönkasvatus ohjeet, joista olen ammentanut tietoa omaan käyttöön. Leikkaan kaikki jalokärhöt keväällä matalaksi, koska lähes poikkeuksetta ne paleltuvat talven aikana. Uudet versot nousevat maasta ja kukkivat kesän aikana. Mm. Rouge Cardinal ja Multi Blue ovatkin rehevöityneet ja kukkiminen runsastunut. Muiden kanssa minulla on vielä matkaa päästäkseni lähellekään Kruunuvuokon upeita kärhöjä.

Clematis vit. Polish Spirit - Tarhaviinikärhö

Tarhaviinikärhö Polish Spirit on ollut uskollinen herääjä ja kukkija. Se kukkii myös vanhoilla versoilla, joten sitä en yleensä leikkaa kokonaan alas. Tänä keväänä Polish Spiritissä oli aika paljon paleltuneita oksia, joten se joutui kirimään kasvussaan tavallista enemmän. Myös kukinta alkoi myöhemmin, kuin muina kesinä. Nyt se alkaa päästä vauhtiin. Iso syreenit sen takana tarjoavat hiukan suojaa vaakatason tuulelta ja sateelta.

Clematis vit. 'Mme Julia Correvon' - Tarhaviinikärhö

Tarhaviinikärhöt ovat minusta luotettavia ja kestäviä kärhöjä. Julia Correvon on vielä aika nuori puutarhassani. Se on selvästi kärsinyt kuivuudesta ja varmaan myös kevään kylmyydestä. Nuppuja siinä on ollut paljon, mutta valtaosa niistä avautuu huonokuntoisina, kuten kuvasta näkyy. 

Joka kesä joku kasviryhmä loistaa ja paistattelee huomion keskipisteenä. Joka kesä on myös jollain kasviryhmällä vaisumpi jakso. Minun puutarhassani kärhöjen kesä ei ole paras mahdollinen. Iloitsen jokaisesta, joka ylipäätään on noussut edes muutamalla versolla. Iloitsen niistä vähistäkin nupuista ja avautuneista kukista. Olivat sitten repaleisia ja kärsineitä. Ehkä taas ensi kesänä on niiden vuoro.

Rosa F.J.Grootendorst - Neilikkaruusu

Monen ruusupensaan kukinta on jo tältä kesältä ohi. Neilikkaruusu on ahkera kukkija. Vielä ahkerampi, jos muistaa ja jaksaa leikata sen kuivuneita kukintoja pois. Sateen vuoksi tämä(kin) homma on odottanut vuoroaan. Torstai-iltana sateessa oli sopiva tauko, jolloin kävin napsimassa neilikkaruususta, Sävelestä, Teresanruususta ja Ritausmasta rupsahtaneet kukat pois. Uusia nuppuja oli jokaisessa. Yleensä ne innostuvat leikkauksen jälkeen tekemään lisää nuppuja.

Rosa (Polyantha-ryhmä) 'The Fairy' - Maanpeiteruusu

Oikearinteen maanpeiteruusu Fairyt ja Vasenrinteen Sommerwindit jäi vielä leikkaamatta. Se piti tehdä perjantaina, mutta enpä ehtinyt silloinkaan. Jännä, miten niinkin helppo toimenpide kuin kuihtuneiden kukkien leikkaaminen tai nyppiminen ryhdistää kasvia ja koko näkymää. Koittakaa jaksaa, viikonloppuna yritän ehtiä auttamaan teitä ruusuni!

Alcea rosea - Tarhasalkoruusu

Salkoruusujen kanssa minulla on tänä kesänä ihmeteltävää. Yhtä lukuunottamatta kaikki kukkivat jossain muussa värissä, mitä olen siemenestä tai juurakosta kasvattanut. Tämäkin vaaleanpunainen hörsylä on totaalinen yllätys. Kermanvärisiä lupasi siemenpussi. En valita, vaan odotan innolla nuppujen avautumista. Näyttäisi kerrotulta.

Salkoruusujen lehdet eivät ole kauneimpia mahdollisia. Eivät varsinkaan kaikenlaisten ötököiden vierailun jälkeen. Sateiden myötä kotilot ovat mönkineet esille. Pari lihavaa poimin salkoruusun lehdeltä purkkiin viimeiselle matkalleen.

Alcea rosea 'Peaches and Dreams' - Tarhasalkoruusu

Tästä salkoruususta pitäisi tulla kerrottu persikanvärinen. Tilasin näitä nettikaupasta viiden juurakon paketin. Ruukutin ne heti paketin saatuani ja kaikki lähti hyvin kasvuun. Nyt ne kasvavat Pikkupuutarhan Bermudassa. Lähellä sisäänkäyntiä, jotta niitä olisi helpompi ihailla.

Potentilla nepalensis 'Miss Wilmott' - Nepalinhanhikki

Rankkasateet ovat hakanneet monta jämäkämpääkin kasvia pitkin pituuttaan. Tukemista on saanut tehdä ahkerasti. Valkeakuulaan vierellä kasvava Nepalinhanhikki ei paljon tukemisesta perusta. Se rötköttää penkissä pitkin pituuttaan nostaen sentään kukkansa jonkun verran irti maasta. Siirsin tämän kasvin Päivänliljapenkistä sillä ajatuksella, että avarammalla paikalla se saisi valoa tasaisesti joka puolelta ja pysyisi paremmin pystyssä. Mitä vielä, ihan yhtä lailla se tykkää kasvaa pitkävartiseksi ja makailee mielellään.

Onko teillä kokemusta Nepalinhanhikista? Pysyykö se teidän puutarhassanne pystyssä?

Useimmiten Ukkokulta hoitaa viikonvaihteen ruokakauppaostokset. Sillä aikaa minä siivoan huushollin. Tällä kertaa päätin lähteä mukaan, kun oli muutamia ostoksia, joita halusin miettiä ja hiplata tarkemmin. Saksalaisessa Liiterissä pysähdyin heti ovensuuhun katselemaan, millaisia leikkokukkia siellä olisi tarjolla. Aika vaisu valikoima tällä kertaa, mutta kuuden mehikasvin setti tarttui mukaan. Vajaa 9 euroa ei ole kova hinta ihan mukavan kokoisista mehikasveista. Näille löytyy paikka, kunhan kerkeän istutuspuuhiin.

Kriikunapenkissä avautuneet liljat sopivat hyvin taustalla kasvavan japaninkirsikan väreihin.

Puutarhatyöt laahaavat edelleen jäljessä. Rikkaruohojen kitkemistä ja kanttausta riittäisi, mutta kun ei vaan ehdi. Sadetauot ovat olleet sen verran lyhyitä, ettei mitään aikaa vievää viitsi edes aloittaa. Tylsintä on joutua keskeyttämään hyvin alkuun lähtenyt työvire.

Jonkun verran olen tehnyt kasvisiirtoja. Nyt sellaisiin toimiin on erinomainen aika, kun taivas hoitaa kastelun mennen tullen. Monet siirretyt näyttävät kotiutuvan tosi nopeasti. Listalla riittää vielä siirrettävää. Illalla sadepilvien purjehtimista katsellessa ideamylly päässä jauhaa vilkkaassa tahdissa.

Hydrangea arborescens 'NCHA2' Pink Annabelle

Syksyä en odota enkä tässä vaiheessa lainkaan kaipaa. Kesän etenemisessä on kuitenkin se hauska puoli, että aina joku uusi kasviryhmä astuu ihailtavaksi. Syyshortensiat kuuluvat ehdottomasti loppukesän kaunottariin. Pink Annabelle aloittelee parhaillaan, muut tulevat perässä.

Kosmoskukka

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Sekalainen seurakunta

Lilium lancifolium - Tiikerililja

 
Mihin lie aikani menee, kun päivässä tuntuu olevan vain aamu ja heti perään ilta? Kivituhkaurakan jälkeen olen sentään ehtinyt pureutua tavanomaisempiin puutarhatehtäviin. Jokunen kasvikin on vaihtanut paikkaa, vaikka kuivuuden vuoksi on edelleen harjoitettava keinokastelua.

Alcea rosea - Salkoruusu

Kasvit tarjoavat kivoja yllätyksiä. Olen monta kertaa manannut, kun en onnistu kasvattamaan tummaa salkoruusua. No, nyt sain sellaisen ihan sattuman kautta. Olen esikasvattanut viime ja tänä keväänä kahta vaaleaa salkoruusua: Champagnea ja Chaters Doublea. Ovat itäneet ja istutettu maahan niin vuosi sitten kuin nytkin.

 
Ensimmäiset viime vuonna istutetut ovat avanneet nuppunsa, eikä sieltä tullutkaan kermanvärisiä kukkia, vaan tummanpuhuvia. Olisivatko Nigraa? 

Yläpihan Bermudassa on tänä keväänä esikasvatettuja ja istutettuja salkoruusuja. Niissä on isot nuput. Saapa nähdä, millaisia kukkia sieltä ilmaantuu.

Alcea rosea - Salkoruusu

Toinen salkoruusuyllätys nousi olopihan Allaspenkistä. Kuvan voimakkaan pinkkiä salkoruusua minulla kasvoi noin metrin verran vasemmalla usean vuoden ajan. Vuosi sitten se ei enää noussut. Kuvan salkoruusun paikalle istutin toukokuussa tämän kevään esikasvatettuja vaaleita salkoruusuja (Champagne ja Chaters Double). Niistä yhdestä kuoriutui pinkki versio. Saattaa olla, että maassa on vanhan pinkin salkoruusun siemeniä. Mutta kuvan yksilö on takuuvarmasti siemenpussin tuotos. Ihan omin kätösin siihen toukokuussa istutettu. 

Kyllä minulle kelpaa tällainen pinkki salkoruusukin. Jospa niistä vaaleistakin osa päättää vielä kukkia. Ellei nyt niin ehkä ensi kesänä.

Hemerocallis 'Frans Hals'

Ostin toukokuussa Liiteristä juurakoita ja mukuloita. Kaksi päivänlilja Frans Halsia on kumpikin kukkinut. Laitoin juurakot aluksi purkkeihin kasvamaan. Kesäkuun alussa siirsin vihertyneet kasvit kukkapenkkiin. Ensimmäinen Frans Hals kukki jo ajat sitten. Toinen vasta tällä viikolla.

Hemerocallis

Mummon kalsareiden värinen päivänlilja availee nuppujaan vikkelään tahtiin. Vikkelä saa olla kuvaajakin, sillä nimensä mukaisesti yksi päivänlilja on komeana sen yhden päivän. Onneksi kukkavarsia on useita ja jokaisessa monta nuppua. Niistä riittää kukintaa useiksi päiviksi.

Minulla ei ole tälle päivänliljalle nimeä. Päivänpesän elämää -blogin Katjalla on paljon päivänliljoja ja iriksiä. Hän ehkä tietää nimen?

Nimetön värililja

 
Kiemurapenkin värililja Rosella's Dreamien jo pudottaessa terälehtiään, omansa aukaisi hennon oranssisävyinen lilja. Kuka hän liekin, mutta ihan kiva värisävy. Istutuslistojeni mukaan tämän väristä en ole istuttanut sen enempää Kiemurapenkkiin kuin muuallekaan.

Echinacea 'Moodz Satisfy'

Tykkään punahatuista, mutta ne eivät tykkää minusta. Olen istuttanut lukuisia esikasvatettuja ja kaupasta taimina ostettuja punahattuja. Eri värisiä, eri nimisiä, eri kokoisia. Suurin osa on lähtenyt muille maille vierahille. Kiemurapenkissä ja Syyspenkissä kasvaa sentään muutama peruspunahattu, joiden ilmestymistä kiittelen ahkerasti.

Kuvan oranssin punahatun ostin kesällä 2021 silloisesta Honkkarista loppukesästä kukkivana purkkikukkana. Istutin sen Syyspenkkiin, jossa se tänäkin kesänä näyttää kukkivan. Ei kovin pulskana ja vain yhden varren voimin. Kunhan elää ja kukkii sen sijaan, että ottaisi hatkat tämäkin. Netin nimihaulla saa ihan erilaisen kasvin, mutta hälläväliä.

Achillea millefolium - Kärsämö, vaal.pun.

Myös kärsämöiden kanssa toivoisin pärjääväni menestyksekkäämmin. Jaksan yhä murehtia kesällä 2019 Tahvosilta hankitun Red Velvet -kärsämön katoamista. Se oli komea yksilö, jota olisin mielelläni katsellut vuodesta toiseen.

Vaaleanpunaista kärsämöä olen istuttanut Syyspenkkiin ihan vain vaaleanpunaisena ja toisen nimellä Cerise Queen. En osaa sanoa, kumpi tuo kuvan yksilö on. Kukkii sentään useamman varren voimalla. Kenties se päättää viihtyä pidempään ja runsastuu ajan mittaan.

Achillea millefolium - Kultakärsämö

 
Pikkupuutarhan kultakärsämö sentään voi hyvin, kasvaa korkeaksi ja pitkään.

Nimeä kaipaava iris

Muutaman päivän takaisella kuvauskierroksella löysin itselleni lisää siirtotöitä. Pikkupuutarhan Kivipenkissä kukkii parhaillaan iris, jonka nimestä ei ole haisuakaan. Tämä lienee taas niitä kasveja, joita on muiden kasvien siirrossa tullut tyrkättyä multaan sen enempää nimikylttejä laittamatta ja kirjauksia tekemättä.

Sininen kukka näyttää oikein fiiniltä korkeampiensa tyvessä, mutta jo nyt se on vaarassa jäädä takanaan kasvavien syysleimujen jalkoihin. Jatkossa tilanne vain pahenee. Iriksellä on siis muutto edessä. Kukkikoon ensin rauhassa. Sillä välin odotan maan perusteellisempaa kastumista ja mietin sille uuden asuinsijan.

Eryngium alpina - Alppipiikkiputki

Alppipiikkiputki toimii joka vuosi pörriäisten varalaskupaikkana. Eikä vain tämä yksi ainoa kukkapötkylä, vaan ihan jokaisessa pörriäisiä on ruuhkaksi asti. Taitavat viettää öitäänkin, sillä aamuvarhaisella lukuisia pörriäisiä on kukassa täydessä unessa.

Eryngium planum - Sinipiikkiputki

Sinipiikkiputkella ei ole alppipiikkiputken kaltaista pörriäisten lepopaikkahoukuttelevuutta. Pidän sinipiikkiputken jännästä sinisyydestä. Sen sijaan niiden tehokkaasta leviämisestä en ole aivan yhtä innostunut. Kuvan yksilö ilmestyi pari kesää sitten herukkapensaan tyveen. Kun tätä kasvia on jo parissa paikassa ennestäänkin, on herukkapensaan kaverilla alkanut lähtölaskenta. Kukkikoon nyt aikansa. Syksyllä se kohdatkoon lapion voiman.

Miksiköhän tehokkaasti siementävät kasvit löytävät tiensä aina omituisiin paikkoihin? Yksikään sinipiikkiputki ei leviä penkin keskelle, jossa sille olisi tilaa. Ei, vaan niiden pitää tunkea juurensa kanttausuriin. Tai herukkapensaiden tyvelle. Tai aivan istutusalueen ulkoreunaan, jolloin ne kaatuvat nurmikolle tai retkottavat pienempiensä päällä.

Olen jo pitkään suunnitellut tutustumisretkeä Tampereelle. Tulihan siellä käytyä useamminkin anopin vielä eläessä ja asuessa Tampereella. Ei vain hänen luonaan vieraillessa raaskinut keskittyä kaupungin nähtävyyksiin.

Opiskeluaikainen ystäväni muutti kolme vuotta sitten Tampereelle. Hänen sukujuurensa ovat Tampereella ja hän on innostunut tekemään sukututkimusta. Siinä ohessa hän on perehtynyt Tampereen historiaan, rakennuksiin, nähtävyyksiin, museoihin. 

Sain kyläkutsun, jonka otin ilolla vastaan. Vietimme kaksi intensiivistä päivää kierrellen katuja, puistoja, nähtävyyksiä, museoita. Oli upeaa kulkea kaupungilla asiantuntevan oppaan johdolla. Hyvin suunnitellusta ajankäytöstä huolimatta näkemättä ja kokematta jäi valtavasti kiinnostavia paikkoja ja asioita. Viihdyimme niin hyvin keskenämme, että uusia matkoja Tampereelle on näköpiirissä.

Pyjamalude

Tampere on minusta aina ollut mielenkiintoinen kaupunki. Viime vuosina se on kehittynyt paljon. Ymmärrän hyvin, että erilaisissa kaupunkigallupeissa Tampere voittaa ykkössijan.

Perjantai-iltapäivän (28.7.) sadekuuro

Heinäkuussa meidän nurkilla on satanut jonkun verran. Touko-kesäkuussa ei satanut juuri ollenkaan. Viime päivien sateet ovat olleet ensiapua rutikuivalle maalle, mutta aika paljon enemmän ja pidempään saisi sataa jonkinlaiseen tasapainoon pääsemiseksi. Maata kaivaessa multa pöllyää ja hetken kestävissä sateissa kostuu vain pinta syvempien kerrosten jäädessä ilman. Istutusalueilla on paljon aukkopaikkoja ja moni kasvi seisoo lehdet jatkuvasti surullisesti lurpallaan. Kellastuneita lehtiä ja kokonaisia kasvejakin on jo kuin syksyllä konsanaan.

 
En ole ehtinyt kastelemaan edes kasvimaata riittävästi. Myönnettäköön, että jatkuva kuivuus on myös lannistanut aktiivisuuttani. Väkisinkin mieleen nousee ajatus "mitä se kannattaa, kastelen sitten huomenna". Perjantaina viritin heti aamusta sadettimen, jonka suuntasin suoraan kasvilavoihin ja eniten kastelua kaipaaviin paikkoihin. Annoin sadettimen kastella pitkään kutakin kohdetta. Lopuksi vielä vaihdoin sadettimen pistooliin ja jatkoin kastelua. 

Perjantai-ltapäiväksi oli sadetta luvassa. Tuumasin, että märkään maahan sade uppoaa tehokkaammin. Neljän aikaan ennustettu sade myös toteutui. Pitkästä aikaa se oli vähän rankempi ja pidempi kuuro.

Kesämalvikki

Helteitä ei onneksi ole viime aikoina ollut. Minulle riittää vallan mainiosti +20 asteen kesäsäät. En kaipaa etelän kuumuutta ja vielä vähemmän metsäpalojen kärventämää luontoa.

Pian alkaa elokuu, kesää on vielä hyvin jäljellä.
Mukavaa viikonvaihdetta kaikille!