Levottomat jalat - ei, vaan kukat

Ensin oli kolmen viikon hellekausi, jolloin puutarhuri pötkötti vapaa-aikansa kirjan kanssa varjossa. Suhde kasveihin oli lähinnä kastelupainotteinen. Kaikki muut suunnitelmat ja aikomukset laitettiin odottamaan kosteampia päiviä.

Helle muuttui hetkessä enemmän tai vähemmän jatkuviksi kaatosateiksi, eikä puutarhuri edelleenkään päässyt toteuttamaan itseään lapion ja kottikärryjen kanssa. Pikaiset tarkastuskäynnit kertoivat kasvien ottaneen puutarhurin helletyylistä mallia ja moni niistä makasi pitkin pituuttaan penkeissään tai peräti nurmikolla.

Lychnis coronaria - Harmaakäenkukka

Kun sateisiin alkoi vihdoin tulla tuntia pidempiä taukoja ja aurinkokin välillä saapui näyttäytymään, oli puutarhurin aika ryhdistäytyä. Ensimmäiset hetket menivät sinne tänne rentoilevien kasvien ihmettelyyn ja päämäärättömään haahuiluun, kun ei paljosta siivoustarpeesta osannut oikeaa aloituskohtaa päättää.

Knautia macedonica - Etelänruusuruoho

Pitkäksi venyneen tuumaustauon aikana ajatusten suma oli siirtynyt paperille kasvien siirtosuunnitelmaksi. Kasvien kannalta otolliset säät ja aika on tehnyt tehtävänsä puutarhassa. Kaikki on tänä kesänä venynyt pituutta, korkeutta ja leveyttä. Kaikki on myöskin ehtinyt kotiutua sen verran hyvin, että alkaa olla muutenkin aika vähän karsia. Puhumattakaan siitä tungoksesta, jonka puutarhuri on ihan itse aiheuttanut istuttamalla kasveja liian lähelle toisiaan tai vääriin paikkoihin.

Campanula medium - Maariankello

Perjantaina oli taivaan pilvimassassa ihan selkeät siniset aukot. Aurinkokin näyttäytyi lähes koko päivän. Puutarhuri siirsi työkaluarsenaalinsa Ruusupenkin ääreen. Kottikärryissä matkasi työmaalle lapio, pitkä- ja lyhytvartiset harat, tyhjiä vateja, pari ämpäriä, etikkapurkki kotiloita varten ja sekatöörit - ainakin. Itse puutarhuri oli varustautunut t-paitaan, shortseihin ja lyhytvartisiin saappaisiin.

Geranium endesii 'Wardgrave Pink' - Espanjankurjenpolvi

Ruusupenkki tyhjeni vauhdilla ison tuijan ja ruusupensaiden väliseltä alueelta. Pois lähtivät naapurin aidan vieressä vuosia levinneet elokuunasterit, kolme erilaista kurjenpolvea, sammalleimu, bellikset, lukuisat lehtoakileijat, jokunen sormustinkukka, valtava pehko kevätkaihonkukkaa, sinne tänne siementäneet pioniunikot ja tietenkin kirjava joukko rikkaruohoksi luokiteltavaa tavaraa. Sekä kaivaessa luonnollisesti ylös nousseet kukkasipulit. 

Geranium 'Raven' - Tummakurjenpolvi

Ahkeran kaivamisen ja uurastuksen jälkeen penkki oli mustana mulloksena. Sen sijaan nurmikolla oli vadeissa kurjenpolvet, bellikset, sammaleimut ja sipulit, jotka oli tarkoitus istuttaa myöhemmin takaisin penkkiin omille paikoilleen. Kevätkaihonkukat kasasin annettavaksi tyttären puutarhaan. Tässä vaiheessa tunteja oli kulunut ja mustat pilvet vyöryivät uhkaavasti puutarhan yllä. Päivän tavoite oli saavutettu ja puutarhuri saattoi olla tyytyväinen kättensä jälkiin.

Papaver somniferum - Pioniunikko

Lauantai valkeni ikkunapeltejä rummuttavalla sateella. Ei puhettakaan pihatöiden jatkamisesta. Sadetta riitti koko päiväksi. Välillä vettä tuli niin valtavalla voimalla, että maahan osuessaan pisarat näyttivät kirpoavan takaisin yläilmoihin. Kotitie muuttui virtaavaksi puroksi, kun sadevesi laski valtoimenaan asfalttista alamäkeä.

Malus domestica 'Huvitus'

Sunnuntaina oli jälleen lupaavan näköistä ja puutarhuri palasi heti aamusta työmaansa ääreen. Vadeissa odottaneet kasvit pääsivät vuorollaan takaisin multaan. Niiden joukkoon liittyivät purkeissa odottaneet kaverit. Muutama kasvi tuli kaivetuksi toisista istutuspaikoista ja juoksutettua nekin uuteen järjestykseen täysin myllättyyn Ruusupenkkiin. Iltaan mennessä puutarhuri saattoi putsata työvälineensä ja kiikuttaa ne paikoilleen odottamaan seuraavaa urakkaa. Päivän päätteeksi oli vielä kirjattava kasvien nimet ja uudet paikat, jotta tolkku säilyisi myös puutarhurin päässä.

Clematis 'Paul Farges' (Summersnow) - Lumikärhö

Työlista lyheni vähän, kun pitkään tyytymättömyyttä aiheuttanut Ruusupenkki - tai oikeastaan puolet siitä - on nyt järjestetty. Samalla kurjenpolvet Ballerina ja Jolly Jewel Purple saivat paremmat asuinsijat. Samoin kellukat Mai Tai, Nonna ja Totally Tangerine pääsivät parempaan valoon jouduttuaan Kiemurapenkissä nuokkuluppion ja syysasteri Patricia Ballardin jalkoihin. Pikkupuutarhan Kivipenkistä pari keijunkukkaa muutti niinikään Ruusupenkkiin. Sekä purkissa pari viikkoa paossa ollut Austin-ruusu.

Physocarpus opulifolius 'Diabolo' - Purppuraheisiangervo

Hortensiapenkistä Ruusupenkkiin muuttaneen Ballerinan tilalle siirtyi Kiemurapenkin päästä pala tuoksumataraa. Vasenrinteen alaosassa korkeaksi hujahtaneet Maariankellot taasen muuttivat Ovaalipenkkiin, jossa niitä kasvaa jo ennestään. Mikä ihmeen älynväläys puutarhurilla on syksyllä ollut hänen istuttaessa maariankellot purkista rinteen alaosaan. Valmiina kaatumaan nurmikolla ilman tukea, niinhän siinä kävi.

Geranium hymalayense 'Baby Blue' - Idänkurjenpolvi

Vielä riittää työlistassa lyhentämistä. Kaikkia hommia ei ole tarkoituskaan tehdä heinäkuussa, ehkä vasta elokuun lopulla. Seuraavaksi olisi tarkoitus karsia muutama etelänruusuruoho Pikkupuutarhan Kivipenkistä, sillä noiden hujoppien armeija on vallannut tilaa luvattoman paljon ja kaiken lisäksi ne tarvitsevat kunnon tuet. Muuten muut kasvit ovat hätää kärsimässä ruusuruohoporukan mätkähtäessä päälle loikomaan.

Hesperis matronalis - Illakko

Pitäisiköhän jatkossa laittaa omaan puutarhaan pituusrajoitus? Yli 80 sentin korkuiset kasvit tuokoot omat harjateräkset mukanaan pysyäkseen pystyssä niin tuulessa kuin sateessakin. Kuvan illakko taitaa olla ensimmäisten joukossa harjateräspassia hankkimassa.

Geranium cinereum 'Jolly Jewel Purple' - Harmaakurjenpolvi

Postauksen kuvat sivuavat vain löyhästi puutarhurin lapiointiurakkaa. Valitettavasti multahommissa harvemmin kamera on mukana. Varsinkin sateen kaiken aikaa uhatessa. Työskentelyn päätteeksi harvoin kuvaaminen on ensimmäisenä mielessä. Pikemminkin suihku ja selän oikaisu.

Mukavia heinäkuun päiviä. Naistenviikko lähestyy.

Omppuja, multaa ja multamanikyyri

Tänä vuonna tulee huikea omenasato. Valitettavasti suurimman osan siitä joutuu kantamaan kompostiin, sillä pihlajanmarjakoin toukat ovat löytäneet tiensä lähes kaikkiin hedelmiin. Myös muumiotautisia omenoita on nyt aika paljon. Pienikin vioitus puussa riippuvassa hedelmässä houkuttelee paikalle ampiaisia, jotka ruokailevat innokkaasti hedelmälihalla.

Hyvistä aikomuksistani huolimatta raakileiden harvennus jäi alkukesästä tekemättä. Aika hyvin puut hoitivat harvennuksen itse, mutta paljon on ryppäitä, joissa hedelmiä on liikaa. Ilmeisesti kuivuuden vuoksi myös hedelmien koko jää tavallista pienemmäksi.

Yleensä leikkaan vesiversot elokuussa pois. Tänä vuonna vesiversoja kasvoi hurja määrä ja yksittäisen verson kasvuvoima on ollut melkoista. Ukkokullan kanssa urakoitiin vesiversot muutama päivä sitten pois ja nyt omenapuut ovat taas sopivan ilmavia. Aurinkokin pääsee paremmin kypsyttämään hedelmiä ja tuuli puhaltamaan ötököitä omenoiden kimpusta muualle. 

Punaherukat keräsin jo pari viikkoa sitten. Vaikka kaikista kolmesta herukkapensaasta isoimmat ja vanhimmat oksat kuivuivat ja kuolivat marjoineen pystyyn, sato oli ihan hyvä meidän perheen tarpeisiin. Osan pakastin kokonaisena, osan keitin mehuksi ja osasta mehua tein herukkahyytelöä.

Aiemmassa postauksessa herukanoksien kuivumisesta mainitessani sain vinkin tutkia oksien sisusta mahdollisen herukkalasisiiven varalta. Tsekkasin myös, löytyisikö herukanvarsisääsken vioituksia, mutta en löytänyt. Sadon keräämisen jälkeen leikkasin kaikki vähänkin huonokuntoisemmat oksat, vanhat ja myös lamoavat oksat pois. Pensaat olkoot jatkossa tiukemmassa kontrollissa. Ykkössyynä oksien kuivumiselle pidän edelleen kuivuutta, joka meidän tontilla on ollut massiivista. Sadetta on saatu äärimmäisen vähän, hellettä ja sitä tehostavaa tuulta monen vuoden edestä. Olisi pitänyt alkukesästä keinokastella tehokkaasti, vaan monestakin syystä jäi tekemättä.

Netistä löysin hyvän oppaan: Herukan tuholaiset ja niiden torjunta.

Karviaiset sain kerättyä vasta tiistaina. Marjat olivat hieman jo ylikypsiä. Tavallisesti popsin enimmän osan karviaisista sellaisenaan, mutta nyt ajattelin tehdä niistä hilloa. Vaan hillon valmistamista varten jokainen karviainen pitäisi pyörittää kahdesti sormissa ympäri saadakseen pois nuo roskat. Litran verran sitä hommaa jaksoin ja sitten riitti. Kippasin loput marjat isoon kattilaan ja hurautin mehuksi, josta siitäkin tein hyytelöä. Hyvää tuli.

Tämän kesän ainoa ostoperenna: Delphinium grandiflorum 'Ocean Blue'

Kuluvana kesänä lapiohommia en ole pahemmin tehnyt. Keväällä juurakoina ostamani Lidlin kasvit ovat lomailleet purkeissaan kasvarin seinustalla. Siinä niitä on ollut helpompi kastella ja pitää elossa. Pahimpien helteiden mentyä hinku hyödylliseen tekemiseen sai yliotteen ja päätin vihdoin istuttaa taimet Ovaalipenkkiin. Ensin kaivoin sieltä pois vuorikaunokin ja pisamakellon eli puoli penkkiä piti kääntää kokonaan nurinniskoin. Se oli helppo homma, sillä kuivaan ja kuohkeaan multaan lapio upposi kuin voihin.

Vuorikaunokki - Centaurea montana

Pisamakello jouti kokonaan kompostiin. Se on niin ärhäkkä leviämään, että meinasi mennä hermo sen kanssa. Penkissä oli miljoona pientä alkua ja toinen mokoma vyörymässä penkistä uloskin. Vuorikaunokin kohtalo on mietinnässä. Tykkään sen kukasta, mutta kasvutapa on todella rasittava. Varret makaavat kukkapenkissä riipin raapin ja yrittävät köllöttää jopa nurmikon puolella. Koko puska pitää muistaa tukea ajoissa ja kunnolla, sillä ympäriinsä retkottava kasvi on kaikkea muuta kuin nätti. 

Saatuani vuorikaunokin ja pisamakellon pois, oli Ovaalipenkissä mukavasti tilaa. Alapihan takakulman sijainnin vuoksi Ovaalipenkin asukkaat ovat olleet hiukan hakusessa, mutta nyt porukka alkaa pikkuhiljaa hahmottua. Istutin sinne tämän kesän ainoan perennaostoksen eli noin 35 senttiseksi kasvavan ritarinkannus Ocean Bluen. Lisäksi siirsin samaan penkkiin kasvarin seinustan ruukuista pari tarhajaloangervo Brautscleieriä ja kolme idänkurjenpolvi Baby Blueta. Penkin sävyvalikoima on sini-valkovoittoinen, jota sotkee päivänlilja Crimson Pirate, jonka pitäisi olla räiskyvän punainen. En vain keksinyt sille tähän hätään muutakaan paikkaa.

Pisamakello - Campanula punctata

Hölmö kun olen, enkä mistään mitään opi, istutin sitten siemenestä kasvattamaani ja niinikään helposti leviävää rohtosuopayrttiä Ovaalipenkkiä vastapäätä olevaan Raja-aitapenkkiin. Tämä penkki rajoittuu nurmikkoon ja muutenkin se on vähän villi ja syrjäisä paikka, joten rehottakaan suopayrtit siellä. Olen nähnyt paljon kuvia ja lukenut tarinoita suopayrtistä, joten pitäähän sitäkin kokeilla.

Lopuksi soma kuva puutarhurin manikyyristä. Versoja Vaahteramäeltä -blogin Riina kehotti kaikkia kuvaamaan omia "juhlakuntoon" laitettuja käsiä ja julkaisemaan kuvia blogissa, facebookissa ja instagrammissa. Muistakaa laittaa Riinalle linkki manikyyripostauksestanne. Oli muuten vaikea kuvata vasemmalla kädellä omaa oikeaa kättään. Kas, kun en tajunnut jalustaa kaivaa avuksi.

Kuvassa oikea käteni kuvattuna heti hikisen ja multaisen hanskan poistamisen jälkeen. Käsi on turvoksissa pääsiäisestä saakka kärsimäni jännetupintulehduksen ja siihen maanantaina annetun kolmannen kortisonipiikin vuoksi. Naarmut taasen sain ruusupuskassa intoilusta - ilman hanskoja tietenkin. Brittiläistä puutarhaohjelmaa katsoessani olen ihmetellyt, kun brittipuutarhurit eivät pahemmin hanskojen kanssa työskentele. Aika multaiseksi kädet tulevat hanskojenkin kanssa. Kunnon kynsiä minulla ei kesäaikaan edes ole. Sinne ne katkeavat puutarhan syvyyksiin milloin mitäkin kynsin nyhtäessä. Surunauhat sentään lähtevät pesussa pois.

Anopin äitienpäiväruusu intoutui välivuoden jälkeen kukkimaan.

Jatketaan siis kesäelämää, vaikka varsinainen lomakausi alkaakin useimmilta jo olla ohitse. Monet ovat postanneet virkistävistä vesisateista. Jos jonnekin päin maata sadepilviä kasaantuu liiaksi asti, puhaltakaan osa niistä tänne. Täällä puutarha ja luonto kaipaa kipeästi vettä.

Mukavaa viikonloppua kaikille!