Dominoa pelaamassa

Hemerocallis 'Agnes Elpers' - Päivänlilja

 

Tänä kesänä en ole kovin montaa kasvia puutarhaan kaupasta ostanut. Sitäkin enemmän olen siirtänyt ja monta kasvia on vielä suunnitelmissa siirtää. Muistan oikein hyvin puutarhani alkuvuodet, jolloin oli liiankin tyhjää ja avaraa. Ostamani ja saamani kasvit jaoin kerran jos toisenkin. Toivoisin voivani palata takaisin niihin aikoihin hyödyntääkseni opit, joita vuosien aikana on kertynyt. Jokaista kasvia ei ole tarvis monistaa useisiin paikkoihin. Myöhemmin olen manannut, että olisinpa tuonkin jättänyt tähän paikkaan istuttamatta.

Kuvan päivänlilja 'Agnes Elpers' on kotoisin Päivölän ruusutilaretkeltä. Viime kesänä siirsin sen Päivänliljapenkistä Vasenrinteeseen, jossa sillä on mielestäni parempi paikka. Ainakin se kukkii nyt kauniisti.

Hemerocallis 'Stella d'Oro' - Päivänlilja 

Sain monille tutulta Lappalainen etelässä -blogin Nilalta autoni takaluukullisen erilaisten kasvien jakotaimia. Osa tuttuja, osa puolituttuja ja muutama tutustumisen arvoinen kasvi. Päässä on hatara aavistus, mihin kunkin kasvin sijoitan. Mitään neitseellistä istutusaluetta uusille kasveille ei ole tarjota. Ensin on raivattava tilaa, mikä merkitsee jonkun kasvin joutumista kompostiin, jakoon tai siirtoa toisaalle. Dominopeli on jo lähtenyt käyntiin.

Kuvan keltainen "banaaniksi" kutsumani päivänlilja 'Stella d'Oro' on kasvanut Päivänliljapenkissä jo vuosia. Se on helppo ja takuuvarma kukkija. Tämä on sananmukaisesti päivän lilja, sillä kukka avautuu ja nuukahtaa yhden päivän aikana. Tertussa on nuppuja lukuisia ja terttuja niin ikään monta, joten kukintaa riittää pitkäksi aikaa. 

Hemerocallis 'Pink Damask' - Päivänlilja

Tein Nilalta saamistani kasveista luettelon. Kunkin kasvin nimen kohdalle laitoin tiedot istutuspaikkavaatimuksista. Seuraavaksi kiersin puutarhan kuvaten paikat, joissa muutos on tarpeen ja joihin voisin ajatella istuttavani uusia kasveja. Pari iltaa olen istunut kasvilistan kanssa pohtien, mikä niistä mihinkin mahdolliseen paikkaan sopisi.

Kuvan päivänliljan nimestä en ole aivan varma. Vuosia sitten kyselin sille nimeä täällä blogistaniassa, jolloin sain ehdotuksen 'Pink Damask'. Sillä nimellä olen tuota päivänliljaa kutsunut, eikä se ole siitä harmistunut. Päinvastoin, kukkii taas mukavan runsaana. 

Hemerocallis Fulva - Rusopäivänlilja

Lauantai-iltana sain alustavan istutussuunnitelman valmiiksi. Sunnuntaina otin lapion ja muita tarpeita mukaani ryhtyäkseni istutushommiin. Ensin vain pitää tehdä tilaa uudelle kasville. Aloitin tehtävän kaivamalla Olopihan Allaspenkin tuijan edestä pois suurimman osan verikurjenpolvesta. Sitä nimittäin kasvaa siellä sun täällä, joten osasta voi luopua. 

Verikurjenpolvi rehottaa valtoimenaan ja vie paljon tilaa ympäriltä siihen nähden, miten pieneen tilaan se on aikoinaan istutettu. Pitkään samalla paikalla kasvaneena verikurjenpolvella on tiheä paksuista juurista koostuva juurakko. Kun lapion ensimmäisen kerran iskee verikurjenpolven juurakkoon, se pysähtyy kuin kiveen. Jonkin aikaa jouduin urakoimaan ankarasti, jotta sain verikurjenpolven juurakon ylös. Seuraavaksi kuopan kunnostaminen ja istutettavan nouto.

Nilalta saadut kasvit varjossa odottamassa

Olopihan Allaspenkkiin istutin sinililakukkaisen ritarinkannuksen ja kirjavalehtisen lehtosinilatvan. Jälkimmäisen lähemmäksi alueen hoitamista helpottavaa kapeaa kivipolkua. 

Samaisen Allaspenkin terassin puoleisesta reunasta poistin niinikään verikurjenpolven. Olin sen joskus laittanut väliaikaiseksi täytteeksi ja siihenhän se oli jäänyt. Kasvusto näytti päältä päin katsoen huomattavasti suuremmalta, mitä se sitten olikaan. Muutama päivä sitten laitoin verikurjenpolvelle matalat tuet, koska se kaatui käytävälle. Tilalle istutin matalakastuista kurjenmiekkaa. Poistettu verikurjenpolvi on tallessa muualle annettavaksi.

 +24 asteessa kaivaminen tuotti hikeä sekin, mutta nyt sentään voi puutarhassa työskennellä. Kolmen viikon helleputken aikana puutarha sai olla pitkälti omillaan. Mitä nyt nurmikon leikkasin kerran viikossa ja tietenkin kiikutin kastelukannua ruukkukukille ja vesiletkua kasvimaalla.

Seuraava kaivupaikaksi suunnittelemani kohde sijaitsee taustalla näkyvän Vasenrinteen toisessa päässä. Sinne putsasin kesäkuussa vuorenkilvistä alueen tarhakylmänkukille. Niitä sain Nilalta ison pehkon lisää. Kerrankin minulla on mahdollisuus istuttaa samaa kasvia isompi ryhmä. Harvoin sitä raaskii kaupasta ostaa yhtä tai kahta enempää samaa tainta. Vaikka ostotaimen jakaisikin, joutuu näyttävää näkymää odottamaan useamman vuoden. 

Vasenrinteeseen olen istuttanut ensimmäiset tarhakylmänkukkani. Ne ovat viihtyneet hyvin. Uskon siis, että paikka sopii kylmänkukille. Koko rinnealue kaipaa kitkemistä ja huoltamista. Kaikki kasvaa tavallista korkeampana ja leveämpänä. Myös puna-apila koittaa vallata tilaa. Niin nätti kuin se kukkana onkin, en halua sitä istutusalueelle. Todennäköisesti olen jo hävinnyt taistelun, mutta ainahan sitä voi yrittää vallata puna-apilalta tilaa takaisin. 

Sama uudistustehtävä koskee myös Oikearinnettä. Tarkoitus on nostaa ainakin sulkaneilikat ylös, jotta saan sen uumeniin pesiytyneen heinän pois. Se homma odottakoon hetkisen. Ensin on vuorimäntyjen vasemmalta puolelta poistettava vuorenkilpiä, pikkutalviota ja puna-apilaa. Edellisen kerran putsasin koko Oikearinteen 2020. Siinä olikin kova urakka. Nyt en aio kaikkia alueen kasveja kaivaa ylös. Saan kyllä putsattua niiden välejä. Lamohietakirsikka on kasvanut sen verran tiiviiksi, että se plokkaa melko hyvin ei-toivottuja tulokkaita. 

Aion siis Oikearinteeseenkin yhden tai kaksi Nilan antamaa kasvia istuttaa. Vielä en ole asiaa täysin päättänyt. 

Hedelmätarha

Takana keskellä on Ovaalipenkki. Se on melko kuiva paikka. Sieltä on tarkoitus nostaa siperiankurjenmiekka ylös, koska sen keskellä on suuri tyhjä aukko. Ei kylläkään mikään musta aukko, sillä kevätkaihonkukka on luikertanut sinnekin. Siperiankurjenmiekkaa kasvaa sitäkin useammassa paikassa. Voin siis harkita Ovaalipenkistä nousevista luopumista. Näin saisin lisää tilaa muutamille uusille tulokkaille. Tosin naapurin puoleisessa päässä on myös tilaa.

Viiniportti ja Päivänliljapenkki

Helteiden vuoksi vapaata elämää viettäneet istutusalueet näyttävät vähän resuisilta. Rikkaruohoja ei ylen määrin ole. Ilmeisesti kuivuuden vuoksi eivät ole nekään viitsineet kasvaa. Kanttausurat kaipaavat huoltoa ja kuihtuneita kukkia voisi penkeistä leikata. Lauantaina sain sidottua lumikärhön sinne tänne roikkuvia oksia siten, että kärhön läheisyydessä on nyt helpompi kulkea. Kitkin myös kuvasta vasemmalla olevan marjapensaiden alueen ja siistin sen kanttausuran.

Oikopolku kakkonen

Oikopolku kakkosen oikealla puolella Suviruusu kaipaa leikkaamista. Joitakin vanhoja oksia ajattelin siitä leikata. Muutaman oksan siitä jo poistin, jotta eivät tarttuisi kulkijan hiuksiin kiinni. Parempi leikkausaika olisi keväällä, mutta uskaltaudun hoitamaan sen tehtävän jo syksyllä. Keväällä tuppaa moni asia unohtumaan.

Kasvimaalla on kaikki hyvin. Herneenpalot keräsin jo kaikki. Ne syötiin. Poistin herneenvarret. Ajattelin käyttää tyhjentynyttä laatikkoa väliaikaisena taimivauvalana, kunnes saan kaikki saadut kasvit istutettua. Myös sipulit nostin jo. Ne ovat puuvajassa kuivumassa, kunnes ehdin siistiä ne kellariin vietäväksi. Kovin suuri sato ei ole, kun tilakin on rajallinen. Olen käyttänyt omia sipuleita ruoanlaitossa. Haen sitten kaupasta, kun omat on käytetty. 

Ukkokulta nosti yhden valkosipulin nähdäkseen sen tilanteen. Puutarharyhmissä moni kertoo omien valkosipuliensa kynsien alkaneen irrota toisistaan. Vaikka kynnet ovat käyttökelpoisia irrottuaankin, kertoo irtoaminen noston viivästymisestä. Meidän valkkareissa ei vielä irtoamista näy.

Kaivoruusupenkki

Kuvan keskellä oleva Kaivoruusupenkki on myös uudistustarpeessa. Tästä näkövinkkelistä alue näyttää rehevältä, mutta takapuolella on tyhjempää. Juhannusruusu on hissukseen siirtynyt tänne kuvaajan puolelle, vaikka sen versoja nousee myös toisella puolella. Ruusujen keskelle on eksynyt tarha-alpi, jonka aion kitkeä pois. Tarkkaa suunnitelmaa en ole vielä tehnyt. Sen tiedän, että kaivamista on taas edessä. Sillä ei ole kiire - kunhan tänä syksynä tapahtuu. Pikkupuutarhassa olisi kasveja, jotka haluaisin sieltä pois. Jotta saan sinne toisia tilalle. Tämä on nimenomaan sitä puutarhan dominon pelaamista. Joskus siirtoketjusta voi tulla pitkäkin.

Vaesmmalla Kriikunapolku ja Hortensiapenkki, oikealla Oikearinne.

Dominoa pääsee pelaamaan näköjään yhä useammin. Johtunee siitä, että kaikki paikat on jo ahdettu täyteen kasveja. Jotkut ovat levinneet ympäriinsä, toiset eivät selvästikään viihdy ja jotkut ovat kokonaan ottaneet hatkat. Puutarha kaipaa ajoittain huoltoa ja uudistamista. Mielikin muuttuu vuosien myötä. Mikä miellytti ennen, ei enää sitä tee. Kaikkea ei tarvitse säännöllisin välein myllätä ja muuttaa. Pientä piristystä uudet tuulet saavat puutarhaankin tuoda. 

Gladiolus 'Jessica'

Onko puutarhadomino sinulle tuttu peli?

Kukka, joka kestää

Puutarhani tulppaanikukinta on tänä keväänä ollut varsin vaisua. Osittain siihen vaikuttaa se, etten ole pariin vuoteen istuttanut entiseen tapaan isoja määriä jalostettuja tulppaaneja. Merkittävä vaikutus lienee ollut eteläisen Suomen harvinaisen vaikealla talvella. Yksittäisiä kaunottaria on sentään putkahtanut mullasta. 

Luultavasti jatkan syksyllä valitsemallani tiellä eli istutan pääasiassa Darwin-tulppaaneja. Niiden nouseminen useampana keväänä peräkkäin on varmempaa, kuin jalostettujen kaunottarien. Tosin näissä kasviasioissa en mene laittamaan päätäni lupausteni pantiksi. Aina on lupa pyörtää päätökset.

Ulkotuli liljatulppaani

Tämä kuvan liljatulppaani saattaa olla Ballade, Claudia tai tummahipiäinen Merlot kenties. Sitä ei tarvitse piilottaa syksyllä multaan. Se voi olla penkissä vaikka läpi vuoden. Tai sen voi nostaa syksyn pimeiden iltojen saavuttua ulos ja laittaa sisälle kynttilän tuomaan valoa. Tämä liljatulppaani ei katoa ankaran talven kurimuksessa. Se nousee keväällä tanakasti kukkapenkkiin, kunhan puutarhuri muistaa sen varastosta paikalle tuoda. 

120-senttinen liljatulppaanin muotoinen ulkotuli/lyhty on olemukseltaan valmiiksi ruosteinen. Näin se on kukka, joka kestää ja jota kelpaa katsella pitkään.

Ulkotuli ruusu

Liljatulppaanin kaveriksi pihaani saapui ruusu. Ei kurttulehtiruusu, eikä taida juhannusruusukaan olla. Nimestä viis. Samalla tavalla tämä ruusu kukkii vuodesta toiseen, kuten ylemmän kuvan liljatulppaanikin. 

Mistäkö näitä kestäviä kukkia sitten löytyy? Ehkä muualtakin, mutta nämä kukat ovat Mustilan puutarhasta. Ensimmäisen kerran olen näitä tainnut nähdä Lappalainen etelässä -blogin Nilan mökkipuutarhakuvissa. Ja pari viikkoa sitten Nilan luona vierailulla käydessäni ihan livenä. 

Tilasin talvella tällaisen pihalyhdyn ystävälleni syntymäpäivälahjaksi. Silloin mielessä iti idea hankkia samanlainen omallekin pihalle. Aihe tuli Nilan luona puheeksi, jolloin hän sanoi voivansa tuoda minulle haluamani, kun heillä on jokatapauksessa Mustilan puutarhan suuntaan asiaa. Aivan hyvin olisin voinut pihalyhdyn tilata netistäkin, mutta vaikea on vastustaa mukavien puutarhaytävien jaloja tarjouksia.

Muutama päivä sitten Nila palasi miehensä kanssa reissusta poiketen kotimatkalla tuomaan uudet kukkani. 

Useimmat tietävät, millaisia aarteita puutarhaystävät ovat. Ihmisiä, jotka ymmärtävät toisiaan puolesta sanasta. Ihmisiä, joiden kanssa juteltavaa riittää loputtomiin. Ihmisiä, jotka jakavat ilolla ideoitaan tietäen, ettei hyvä suinkaan vähene pois annettaessa vaan kasvaa ja laajenee.

Kiitos Nilalle ja miehellensä palveluksesta, jonka vuoksi liljatulppaani ja ruusu kukkivat nyt pihassani pitkään ja aivan varmasti paljon aiemmin, kuin tilattuna tai itse Mustilasta haettuna.   

 

Sateen jälkeen

Tulipa Carnaval de Nice

 

Kiirettä on pitänyt, kuten varmasti teillä muillakin. Sateet ovat lisänneet oman mausteensa pihatöihin. Meillä päin vettä on tullut kaatamalla ja välillä vaakatasossa. Ei siis mitään asiaa puutarhatöiden pariin, jollei halua kastua litimäräksi. Niinpä ahkerointi on pitänyt lomittaa sateiden väleihin, joita onneksi on ollut. Kodin siivoukset ja monet muut arkihommat olen suosiolla siirtänyt joko sadepäiviin tai peräti vielä myöhemmäksi. Kahden aikuisen taloudessa tällaiset järjestelyt ovat mahdollisia.

Tulipa Darwin Pink Impression

Tulppaanikevät ei ole puutarhassani ollut paras mahdollinen. Tosin en kovin paljon tulppuja syksyllä istuttanutkaan. Lähinnä Darwineita, joiden toivon menestyvän vuosia eteenpäin. Sipuleihin saa uppoamaan euron poikineen. Niin ihania kuin erikoiset tulppaanit ovatkin, harmittaa nähdä niiden hiipuvan. Pink Impressionit nousevat varsin uskollisesti ja kauniitahan nekin ovat.

Tulipa Darwin Blushing Apeldoorn

Moni tulppaani jäi tänä vuonna nousematta kokonaan. Moni kasvatti vain lehdet, ei nuppua. Ja joitakin peura kävi järsimässä siten, että nuppu meni sen siliän tien tai aukesi vammautuneena.

Joitakin tulppaaneja on vielä nupulla. Monista vuosien mittaan istutetuista tulpuista nousi yksi tai kaksi. Ehkä niiden nimet pitäisi laittaa syksyä varten talteen. Ovathan ne sitkeydellään osoittaneet, että niitä kannattaa jatkossakin suosia.

Ihastuttava näkymä tummalehtisiin jaloangervoihin ja punaisena kukkiviin esikoihin.

Viikolla järjestyi pitkään suunnitelmissa leijunut käynti Lappalainen etelässä -blogin Nilan kesämökkitontilla. Hänellä on aivan valtavasti kasveja. Hän oli kaivanut jakotaimia ilmoittaen, että ellei minulle kelpaa menevät kompostiin. Tottahan minulle kelpasi. Sekä talven jäljiltä aukkopaikkoja täyttämään että ylipäätään muutenkin. Auton takapaksi pullisteli taimista suunnatessani kotiin.

Sain Nilalta erilaisia esikoita, valkotäpläimikkää, tarhakylmänkukkaa, valkoista pikkusydäntä, maksaruohoa, karpaattienkelloa, muutaman pionin juurakon, sulkaneilikkaa, patjarikkoa (luultavasti), iristä ja muhkean pehkon ruostekukkaa sekä valkoisen pelaguun. Muistinkohan nyt kaikki?

Osan laitoin potteihin odottamaan sijoituspaikkoja. Suurimman osan istutin penkkeihin. Illalla koko kroppa oli jäykkänä ja sänkyyn mennessä selkä vihoitteli. Aamulla oli taas notkeampi olo.

Kukkasista ei vanhan tavan mukaan saa kiittää. Sen sijaan lämpimät kiitokset Nilalle anteliaisuudesta, kierroksesta runsautta uhkuvassa puutarhassa ja kaikkinensa kivasta vierailusta. Tarkoitus oli vain piipahtaa, mutta niin vain kellon viisarit vierähtivät eteenpäin.

Magnolia Susan

Tiiviin taimipäivän päätteeksi kävin suihkussa ja lähdin kiertämään kameran kanssa puutarhaa. Eksyinpä myös naapurin magnoliaa ihailemaan. Pieni puska on kukkinut jo pidempään, mutta ehdinpä vielä. Tämä magnolia kukki viime vuonnakin, mutta nyt usean kauniin kukan voimin. Kenties magnolian takana kasvava koreanpihta antaa sopivasti suojaa.

Vinca minor - Pikkutalvio

Pikkutalviot kukkivat tänä vuonna tavallista runsaammin. Siinä mielessä ihme, sillä talvi on kohdellut kasvia kovakätisesti. Joka kevät osa pikkutalvioista on siipeensä ottaneen näköisiä. Vaan ei koskaan näin pahasti, kuin nyt.

Vinca minor - Pikkutalvio

Paikoitellen kasvustossa on enemmän ruskeaa kuin vihreää. Sateiden myötä uutta versoa työntyy ruskeiden laikkujen seasta. Tarkoitukseni on ollut käydä leikkaamassa pahimmat alueet systemaattisesti "tapille". En vain ole ehtinyt. Harmilliseti rumimmat alueet sijoittuvat sisäänkäynnin lähelle ja ovat siis melkeinpä näyteikkunassa. 

Sadepilvet keskiviikkoiltana 1.6.

 
Vettä meidän nurkilla on satanut usein ja paljon. Ilmatieteenlaitoksen 5 vrk:n sadesumma on 40-60 mm. Torstaina 2.6. satoi koko päivän. Olimme Hietaniemen kappelissa ystävän veljen hautajaisissa. Vaati aikamoista taiteilua saada surukimppu autosta kappeliin kastumatta litimäräksi. Posket olivat sadepisaroista märät jo valmiiksi ennen kyyneleitä.

Kirjoitan tätä postausta lauantai-iltapäivällä 3.6. Vein aamulla pyykit narulle kuivumaan. Hetki sitten pilvet avasivat sateisen varastonsa, joten ryntäsin suoraan ruokapöydästä hakemaan viittä vaille kuivia pyykkejä sisälle. Ukkonenkin jyrisee. Eipä tarvitse kiertää kastelukannun kanssa istutettujen kasvien alkuelämää turvaamassa. Luonto hoitaa sen puolestani.

Phlox subulata 'Candy Stripes' - Sammalleimu

Honkkarista toissakeväänä halvalla hankittu sammalleimu Candy Stripes suorastaan kukoistaa. Näitä on kaksikin keskittymää Oikearinteessä. Ilahduttavaa.

Moni kasvi on talven aikana jättänyt jäähyväisensä. Piti oikein listata menetykset:

• arovuokko harventunut
• Balkaninvuokot
• bellikset
• jouluruusuja
• harjaneilikka
• harmaakäenkukka
• kurjenpolvia 
• mantelityräkki
• myskimalva
• pioni Coral Charm, toinen niistä
• rosa Sommerwind 
• rotkolemmikki 
• ruusuherukoista toinen
• salkoruusut 
• syysvuokot - todennäköisesti 
• tarhakylmänkukka punainen 
• tuoksumatara
• varjohiippa
  

Liljoista, iriksistä, punahatuista, syysleimuista tai syysastereista ei voi vielä sanoa mitään varmaa. Osa on noussut. Tilanne tarkentuu ajan kanssa.

Papaver orientale - Idänunikko

Idänunikot ovat lisääntyneet vuosi vuodelta. Niitä onkin nyt tarkkailtava ahkerasti, sillä nuppujen kehitystä on hauska seurata. Punaisten terälehtien pilkottaessa vihreänkarvaisten pallukoiden uumenista alkaa poksahdukset olla käsillä.

Syringa vulgaris - Pihasyreeni

Syreenit kukkivat tänäkin  keväänä runsaana ja kauniina. Kuvaaminen ei ole kovin hyvin onnistunut, kun aina tuulee navakasti. Torstain rankkasateessa osa nuppurykelmistä oli paiskautunut pihalle.

Rosa pimpinellifolia - Juhannusruusu

Ruusuihin en ole ehtinyt kiinnittää isompaa huomiota. Ritausman leikkasin alas, koska sen pitkät varret sojottivat ja oksat haarautuivat vasta varsin ylhäällä. Tarhakurtturuusuna Ritausma kestää alasleikkauksenkin. Aiemmin en ole tätä ruusua näin radikaalisti leikannut.

Hydrangea serrata 'Blue Bird' - Safiirihortensia

Safiirihortensia-silmäteräni on selvinnyt talvesta. Tosin kaikki sen vanhat oksat ovat rutikuivia ja kaipaavat leikkaamista. En ole pitänyt kiirettä, koska viime keväänä lehtiä tuli myös joihinkin kuivilta näyttäviin oksiin. Vanhat oksat tekevät parhaiten kukintoja eli näyttää siltä, etten taida tänä vuonna kukkivaa safiirihortensiaa nähdä. Kunhan on hengissä, riittää minulle. Silloin puska voi kukkia joskus tulevina vuosina. Jos olisi heittänyt henkensä, ei olisi toivoakaan kukinnasta.

Kosmoskukat iltavalossa

Kesäkukkarintamalla kuulumiset ovat vähän sitä sun tätä. Kaipaavat selvästi aurinkoa ja lämpöä. Kosmokset ovat itäneet hyvin, samoin malvikki. Tuntuu, että olen elänyt kevättä jo kuukausikaupalla ja itsellekin maistuisi vaihteeksi kesä. Alussa ollaan kesän suhteen eli ei mitään kiirettä kesäkukillakaan.

Krassit

Krassia kylvin pariin "parvekelaatikkoon". Ajatus on, että krassit vyöryisivät terassin kaidetta peittämään kesän tullen. Kauan niiltä kesti itää, mutta nyt näyttää jo paremmalta. Loput siemenet laitoin isoon muoviruukkuun, jonka sijoitin Ukkokullan viime kesänä tekemään yrttilaatikkoon. Toivon näiden krassien viherryttävän oman asuinalueensa.

Lukinliljan olen yleensä istuttanut kellarissa jo huomattavasti tätä vuotta aiemmin. Tänä vuonna laitoin sen esikasvattamatta ulos isoon ruukkuun. Pitkän odotuksen jälkeen mullasta pilkottaa kärkiä. Hyvä niin. Lukinliljan kukinta sijoittuu toivon mukaan tavallista myöhempään.

Dodecatheon meadia - Vuorijumaltenkukka

Talven koitoksiin menehtyneet kasvit harmittavat aikansa, mutta siihen murheeseen on turha jäädä kierimään. Aukkopaikat on nähtävä uusina mahdollisuuksina. Iloisia yllätyksiäkin tulee eteen ihan odottamatta. Vasenrinteen jumaltenkukan huomasin kiertäessäni ystävän kanssa puutarhaa. Löysin myös kärhöraporttini jälkeen eloa viime kesänä istutetusta Ville de Lyonista ja kirjaamatta jääneestä Ruusupenkin Princess Dianasta.

Kirjopikarililjojen kukintaa on riittänyt pitkään.

 
Rikkaruohokierros on edelleen tekemättä. Kasveja kuvatessa eksyn kyllä nyppimään voikukkia ja varsinkin vaahteravauvoja. Jälkimmäisiä on tolkuttoman paljon. Nousevat esiin mullasta heti, kun käännän selkäni. 

Toivoin ankaran talven tekevän selvää kotiloista, mutta turhaksi osoittautui tämä toive. Muhkeita yksilöitä on tullut kerättyä pilvin pimein. Etikkapurkkeja onkin ympäri tonttia, jotta ei tulisi kiusausta nakata kotiloita puiston puolelle. Sieltähän ne vyöryy takaisin. Hyvässä lykyssä ottavat vielä kaverinsakin mukaan. Ferramolia vaan arimpien kasvien ympärille. Ja keräystä, keräystä, keräystä... En kyllä ikinä tykästy kotiloihin, mutta oppii niitä näköjään jollain tasolla sietämään. Kun vaihtoehtoja ei ole.

Tulipa Apricot Parrot

Tänä viikonloppuna juhlitaan koulunsa päättäneitä ja eri tahoilta valmistuneita. Onnea heille kaikille!

Onnea myös omalle Lapselle, tyttärelle, joka viettää tänään syntymäpäiväänsä!

Kevään ja kesän muisto - haaste, osa 2

Lilium Sweet Surrender 18.7.2020

Jatkan Lappalainen etelässä -blogin Nilan laittamaa Kevään ja kesän muisto -haastetta tällä kakkososalla. Kesä itsessään on täynnä kivaa muisteltavaa ja kuvia ja kun siihen yhdistää kevään, kuvatarjonnassa on suorastaan tulva.

HEINÄKUU

Lilium martagon var. Cattaniaea

Niin vain muistot kultaavat kuukaudet ja koko kesä tuntuu näin jälkikäteen olleen lämmin ja aurinkoinen. Heinäkuussa sateita taisi olla useamman kerran, mutta kokonaisuutena sää suosi niin puutarhaa kuin sen hoitajaakin.

Varjoliljojen kukinta oli tänä kesänä runsasta ja kaunista. Varsinkin tavallinen tumma varjolilja nosti kukkavanojaan yllättävistäkin paikoista. Olen kerännyt sen siemeniä ja kylvänyt niitä sinne tänne, missä olen ajatellut varjoliljan viihtyvän. Ehkä vuosien siementen viskominen vihdoin tuottaa tulosta tällä tavoin. Valkoinen ei sen sijaan kukkinut nyt ollenkaan. Päivölän ruusutilan vierailulta ostin tummaa Cattaniaea -varjoliljaa, joka jopa kukki istuttamisensa jälkeen. Hurmasi syvällä viininpunallaan oitis.

Dianthus barbatus - Harjaneilikka 12.7.2020

Harjaneilikoillakin oli kukkaisa kesä. Istutin edelliskesänä aidan vieressä olevaan Syyspenkkiin muutaman siemenestä kasvattamani taimen. Ne olivat kotiutuneet paikkaan hyvin ja kukkivat monen värisinä pitkin kesää. Aurinko paistaa pidempään aidan toiselta puolelta meille päin ja niinpä harjaneilikat suuntasivat katseensa puiston suuntaan. Toivottavasti puiston halki kulkijat nauttivat harjaneilikoistani yhtä paljon, kuin minä itse.

Achillea millefolium 'Red Velvet' - Punakärsämö 17.7.2020

Vuosi sitten Puutarha Tahvosilta ostettu punakärsämö valoitti ensimmäisellä kukinnallaan minut täysin. Hän on todella hurmaava ihan nuppuvaiheesta lakastumiseen saakka. Toivottavasti viihtyy ja runsastuu paikallansa.

Physocarpus opulifolius 'UMN Harpell' - Purppuraheisiangervo 17.7.2020

Ihan pakko on hehkuttaa niinikään vuosi sitten Puutarha Tahvosilta ostettua purppuraheisiangervo UMN Harpellia (netissä löytyy myös nimellä Fireside). Sen lehdet ovat koko kasvukauden upean tummat. Pensas on vielä kohtalaisen pieni, ehkä noin 80 cm:n korkuinen. Tämä tulee lumoamaan katselijan isommaksi kasvettuaan.

Clematis  'Rouge Cardinal' - Loistokärhö 25.7.2020

Mennyt kasvukausi oli ehdottomasti kärhöjen juhlaa. Ne heräsivät varhain ja kasvoivat reippaasti. Kukinta oli monen kärhön osalla upeaa ilotulitusta. Kärhöistä tehokkaimmin pihallamme katseen vangitsi Rouge Cardinal. Se oli tungokseen asti täynnä nuppuja, joista jokaikinen avautui. Voimakkaan värinsä puolesta tämä kärhö näkyi pitkälle. Toivottavasti hän tykkää uudesta tuestaan ja kiipeää ensi kesänä täyttämään sen versoillaan ja kukillaan.

Thalictrum 'Elin' - Jaloängelmä 31.7.2020

Joka kesä pitää olla jokin uusi kasvialuevaltaus. Nyt tällaiseksi valtaukseksi muodostui ihastus ängelmiin.  Aiemmin puutarhassani on kasvanut nimetön jaloängelmä. Nyt valikoima lisääntyi kolmella jaloängelmällä, yhdellä lehtoängelmällä, yhdellä amurinängelmällä ja yhdellä keijuängelmällä. Vanhin jaloängelmä saa jatkaa eloaan Pikkupuutarhan Kivipenkissä. Uudet ängelmät sijoittuivat kesän mittaan Ruusupenkin uudistuneeseen osaan.

Ängelmien kukintaa pääsin ihastelemaan heti niiden ensimmäisenä kesänään puutarhassani. Varsinkin pitkänhuiskea Elin vangitsi katseeni ja kamerani suloisilla palluranupuillaan.

ELOKUU

Lilium lancifolium 'Flore Pleno' - Kerrottu tiikerililja 9.8.2020

Elokuu oli aurinkoinen, lämmin ja myös melko sateeton. Loppukesä on liljojen aikaa. Tänä kesänä liljakukkoja oli ihan liikaakin. Metsästin niitä kesän ajan ahkerasti, mutta silti ne ehtivät järsiä monien liljojen lehdet surkeiksi.

Tiikerinliljat välttyivät pahimmilta liljakukkoinvaasioilta. Kerrottu Flore Pleno on ehdottomasti istuttamisen arvoinen oranssi kaunotar. Että voikin kukan olomuoto olla noin erikoisen kaunis. Kaikkine pilkkuineen ja kaartuvine helmoineen tätä ei voi ihastelematta ohittaa.

Lilium lancifolium - Tiikerililja 9.8.2020

Aika pian Flore Plenon nuppujen avauduttua joukkoon yhtyi myös perinteinen tiikerililja. Ollaan oranssista väristä mitä mieltä tahansa, näissä kahdessa tiikerinliljassa, tavallisessa ja Flore Plenossa en muuta väriä voisi kuvitella olevankaan. Ovat täydellisiä juuri tuollaisina.

Clematis viticella Purpurea Plena Elegans 15.8.2020

Rouge Cardinalin kanssa kukinnan runsaudesta kilpailemaan lähti Purpurea Plena Elegans. Se oli täynnä pikkuisia, lilanpunaisia suppusuita. Jos yksi kukka ei olekaan koolla pilattu, niiden runsaus nostaa tämän kärhön omaan sarjaansa. Kestävä ja ahkera kukkija. Toivottavasti talon toiselle puolelle istutettu PPE innostuu kasvamaan ja kukkimaan yhtä railakkaasti, kuin tämä olopihan kaunotar.

Phlox paniculata 'Dusterlohe' - Syysleimu 19.8.2020

Kulunut kesä taisi olla  kaikinpuolin kasveille suotuisa. Lämpöä riitti ja vettä tuli välillä ihan sopivasti. Kahden edellisen kesän kuivuudessa kärvistelleet syysleimutkin laittoivat parastaan. Ehkä niitä auttoi myös se, että uudistin niiden asuinalueen perusteellisesti vuosi sitten ja nyt niillä on uutta multaa, johon työntää juurensa. 

Kuvan Dusterlohen istutin keväällä muiden sinipunasävyisten ja valkoisten syysleimujen kaveriksi.

Echinacea purpurea 'White Swan' - Punahattu 19.8.2020

Punahattujen viihtymisen kanssa olen paininut lähes yhtä pitkään kuin jouluruusujenkin. Jouluruusut ovat jo alkaneet kotiutua ja tänä kesänä samoin näyttää tapahtuneen punahatuille. Valkoinen White Swan teki vasta kaksi kukkaa, mutta se on paljon enemmän kuin aikaisempi ei yhtään. Tämä yksilö ei kerro, onko se kasvanut kaupasta ostetusta taimesta vaiko itse kylvetystä siemenestä kasvaneesta taimesta. Hällä väliä. Hienoa joka tapauksessa.

SYYSKUU

Hydrangea paniculata Grandiflora - Syyshortensia 27.8.2020

Loppukesän kukkijakuningattaria ovat ehdottomasti syyshortensiat. Pyörin hortensiapuskieni ympärillä niin ahkerasti, että luulisi nurmikkoon jo muodostuneen jonkinlaisen kulku-uran. Kuvassa oleva etupihan syyshortensia on kuvattu elokuun lopulla, jolloin kukinnot ovat vielä valkeita. Myöhemmin nämäkin punastuivat kauniisti. Kuten tekivät alapihan Vanille Fraise ja Vim's Redkin. Tässä postauksessa teen poikkeuksen, enkä tunge mukaan ainuttakaan kuvaa jälkimmäisistä eli Vanille Fraisesta tai Vim's Redistä. Monet tietävät, miten paljon niistä tykkään. 

Hydrangea paniculata 'Vim's Red'

Jos nyt kuitenkin yksi kuva Vim's Redistä, joka on tänäkin syksynä antanut parastaan. Kyllä hänen ympärillään kelpaa ihastuksesta tanssahdella.

Echinacea purpurea - Punahattu 3.9.2020

Punahattuja tuolla ylempänä jo kiittelinkin. Tuoreessa muistissa on, kuinka monta kertaa olen ihaillut muiden runsaita punahattukasvustoja toivoen jonain päivänä saavani sellaisen omaankin pihaan. Nyt se toive on toteutunut. Kiemurapenkissä punahattuja on putkahdellut tasaiseen tahtiin ensin nupulle ja sitten avoimiksi kukiksi. Niiden kukinta kestää todella pitkään ja kohtalaisen korkeaksi venähtävät varret pysyvät yllättävän hyvin tukematta pystyssä. 

Tänä kesänä sain turhaan odottaa perhosten valloittavan punahatut. Muutama amiraali ja nokkosperhonen kävi pikavierailulla. Eivät kuitenkaan malttaneet odottaa, että olisin saanut kameran kuvauskuntoon.

Bistorta affinis -Darjeeling Red' - Vuorikonnantatar 3.9.2020

Vuorikonnantatar kuuluu myös loppukesän kukkijoihin. Tässä jälleen kasvi, jota kannattaa katsella niin läheltä kuin kaukaakin. Kukkavana on täynnä pikkuisia kukkia. Väri vaihtelee vaaleanpunaisesta viininpunaiseen kukan iän myötä. Kukinta kestää pitkään. Suosittelen.

Hydrangea arborescens 'NCHA2' Pink Annabelle - Pallohortensia 3.9.2020

Vuoden takaisella Puutarha Tahvosten vierailulla taisi yksi jos toinenkin naisihminen rakastua Pink Annabelleen. Eikä ihme, sillä niin upea oli lukemattomien Annabellejen yhtäaikainen kukinta laajalla alueella. Mukaani lähti yksi kappale, vaikka myöhemmin ajateltuna tilaa olisi ollut useammallekin. Ainahan niitä voi istuttaa lisää. Varsinkin nyt, kun olen huomannut Pink Annabellen pärjänneen menneen talven yli erinomaisesti. 

Suojasin puskan jänisverkolla heti istuttamisen jälkeen. Keväällä leikkasin sen matalaksi ja sieltähän ne uudet versot puskivat maasta. Versojen kärkiin ilmestyi ensin yksi, sittemmin viisi pientä, ruskeaa palluraa. Hetken ehdin jo pelätä, ettei kasvi olekaan Pink Annabelle. Kyllä on. Ruskeista palluroista kasvoi yhä isompia ja väristä tuli kuin tulikin vaaleanpunainen.

Colchicum 'Waterlily' – Syysmyrkkylilja

Kesä ei päättynyt elokuun loppuun, ei edes syyskuun loppuun. Vielä lokakuun toisella viikolla aurinko on paistanut lämpimästi ja mittari kohonnut parhaimmillaan +18 asteeseen. Ulkona on ollut kiva vain olla ja tietenkin valmistaa puutarhaa tulevaan talveen ja seuraavaan kevääseen. Siinä ohessa olen saanut ihailla useamman syysmyrkkyliljan kaunista  kukintaa. Usein niistä nousee yksittäinen kukka sinne ja toinen tänne. Nyt Waterlilyt ovat pukanneet useamman kukan. 

Syysmyrkkyliljan sipulit ovat aika tyyriitä. Siksi en ole kovin montaa kerrallaan raaskinut istuttaa. Tämän syksyn kukinta antaa esimakua siitä, millaisia niiden kukinta on parhaimmillaan.

Sedum "Herbstfreude" - Komeamaksaruoho

Haasteen säännöt

Haasteen voi toteuttaa kuvasarjana ilman tekstiä tai jutustelun kera, miten itse kukin haluaa. Kuvien määrä on haasteessa vapaa. Kuvat saavat olla myös aiemmin julkaistuja. Kevät- ja kesämuistot saavat olla myös puutarhan ulkopuolelta. Jospa tämän haasteen avulla löytyy uusia kivoja blogeja ja mielenkiintoisia kasvituttavuuksia.

Haasta mukaan viisi, tai vähemmänkin käy, blogikaveria.
Kerro kuka tämän haasteen aloitti ja laita julkaisemastasi haastepostauksesta viesti Lappalainen etelässä -blogiin. 

Aster novi-belgii 'Patricia Ballard' - Syysasteri 30.9.2020

Haastan mukaan seuraavat blogit:

Luonnon luomaa
Mama's Garden
Oravan kesäpesä
Tuplasti terapiaa
Unelmia ruusuista 

Haaste on vapaaehtoinen ja sen voi toteuttaa itselleen sopivana ajankohtana, ilman turhia paineita.

Anemone tomentosa 'Robustissima' - Hopeasyysvuokko 30.9.2020

Vietin innostuneita ja tunteellisia hetkiä kuva-arkistojani selaillessa. Mukana oli iso annos haikeutta, mutta samalla myös odotusta ja toiveikkuutta. Emme jätä hyvästejä, vaan toivotamme puutarhalle voimia kartuttavaa lepohetkeä. Itsellemme myös.

Kiitos Nilalle kivasta haasteesta.
Mukavia syyspäiviä ja kivaa viikonloppua kaikille!