Omput kukkivat

Malus purpurea 'Aamurusko'

 
Koristeomenapuut kukkivat täällä etelärannikolla yleensä näin toukokuun lopulla. Niin nytkin. Aurinkoiset päivät helteineen kirittävät kukintaa. Lämmin sää ja joka päivä puhaltava tuuli laittavat terälehdet pian leijailemaan maahan. Nyt on siis kierrettävä ihailemassa kaunottaria. Voisipa vaikka viettää omenankukkajuhlaa, kun kirsikka Accolade päätti tehdä tänä vuonna yhden ainokaisen kukan. Jopa uuteen Vattupenkkiin istutetun Aamuruskon päärunko on vaaleanpunaisena avautuneista nupuista.

Malus purpurea 'Aamurusko'

Molemmat pikkupuutarhan koristeomenapuut eli Aamurusko ja Royalty on istutettu 2015. Niillä on jo ikää ja vuosittainen kukkapilvi sen mukainen. Näin kukinnan aikaan olen tyytyväinen, että istutin kaksi erilaista koristeomppua lähekkäin. Aamurusko ja Royalty täydentävät toisiaan ja toisaalta myös tarjoavat kumpikin erilaista kauneutta.

Kuvassa etualalla Aamuruskon kukkia, taustalla viininpunaisia Royaltyn kukkia.

Malus purpurea 'Aamurusko'

Pikkupuutarhan Aamuruskon kasvukorkeus on 4-6 m. Se on selvästi rotevampi Royaltyyn verrattuna. Parina ensimmäisenä keväänä kukkia oli aika vähän, mutta sen jälkeen kukinta on vain lisääntynyt vuosi vuodelta.

Malus purpurea 'Royalty'

Aamuruskon vieressä kasvaa Royalty, jonka kukat ovat viininpunaiset. Lehdetkin ovat hieman tummemmat kuin Aamuruskossa. Royalty on hieman Aamuruskoa pienempi ja rakenteeltaan myös hennompi. Sen kasvukorkeus on 3-5 m.

Malus purpurea 'Royalty'

 
Molemmat Pikkupuutarhan koristeomput kasvavat varaparkkipaikan reunalla siten, että ne näkyvät hyvin jalkakäytävälle ja puistoon. Näin niistä pääsevät nauttimaan myös ohikulkijat. Aivan kuten minäkin ihailen ja iloitsen kylällä kävellessäni ohittamieni pihojen kauniita yksityiskohtia. Pikkupuutarhan koristeomput näkyvät myös tien puolen ikkunoista katsoen. Puiden kukkiessa tapaan kurkkia niitä illalla nukkumaan mennessäni. 

Malus purpurea 'Makamik'

Syksyllä 2020 istutin alapihalle koristeomena Makamikin. Olin ihaillut sitä monessa blogissa, joten valinta oli helppo. Tämän istutin lähelle rajanaapurin aitaa. Makamikin kasvukorkeus on 3-5 m eli sen ei pitäisi "aikuisenakaan" varjostaa naapurin nurmikkoa ja kasveja. Toivon heidän saavan iloa kauniista kukinnasta. Viime keväänä Makamik teki muutaman kukan. Nyt nuppuja on moninverroin enemmän.

Malus 'Musta Rudolf'

Alapihan vastakkaisella laidalla, puistoreunassa kasvaa Musta Rudolf. Sen kasvukorkeus on 3-5 m. Meillä se on kasvanut muita koristeomenoita hitaammin, mikä ehkä johtuu lähellä kasvavasta isosta koivusta. Kenties koivun juuret vievät alueella energiaa muilta kasveilta. Musta Rudolf on pensasmaisempi. Sen lehdet ovat alkukesällä punertavat ja saavat myöhemmin enemmän vihreyttä. Syysasussaan Musta Rudolf on jälleen purppuraisempi.

Malus 'Musta Rudolf'

Musta Rudolf muistuttaa jonkin verran japaninvaahteroita. Ainakin minusta. Istuttaisin ilolla puutarhaani muutaman punalehtisen japaninvaahteran, mutta ne ovat aika kalliita menetettäväksi talven kurimuksessa. Järkevämpää koittaa löytää korvaavia kasveja, vaikka eivät aivan samanlaisia olisikaan.

Musta Rudolfissa on parhaillaan nuppuja. Se kukkii yleensä vähän muita koristeomppuja myöhemmin.

Omena Punakaneli

Myös hedelmäpuut aloittivat kukinnan vauhdilla. Punakaneli, valkeakuulas ja syysomena ovat vielä osittain nupulla. Huvitus läväytti valkoiset kukkansa muita nopeammin avoimiksi. Hyvä, etten menettänyt kukintaa kaikkien arkisten kiireiden keskellä. 

 
Viime keväänä kylmä rintama iski juuri omenoiden kukkimisen aikaan. Pölyttäjätkin katosivat, minkä ymmärrän hyvin. Kukapa olisi tarjennut lennellä siitepölyä keräämässä ja levittämässä hyisissä olosuhteissa. Pelkäsin, ettemme saa omenan omenaa. Toisin kävin. Sadosta tuli kohtuullisen hyvä. Tosin meillä oli ensimmäisen kerran oikein kunnolla kääriäisentoukkia. Muumiotautikin on löytänyt tiensä omppuihini.

Tapani mukaan pyörin omppupuiden ympärillä kameran kanssa kuvia räpsien. Jostain syystä iso osa kuvista ylivalottui. Kamerani on käyttäytynyt viime aikoina oudosti. Epäilen sen kaipaavan puhdistusta tai huoltoa tai molempia. Ajankohta on huonoakin huonompi olla ilman kameraa. Näinä kesäkuukausina räpsittävää olisi enemmän kuin ehtii kuvata. Saattaisin kokea voimakasta erotuskaa odottaessani kameraa palautuvaksi huollosta.

Leppäkerttu Huvituksessa

Lauantain helteessä omenapuista kuului tasainen hurina ja surina pörriäisten liidellessä kukasta kukkaan. Puutarhakierroksilla olen nähnyt lukuisia leppäkerttuja. Ne ovat hyödyllisiä, sillä ne syövät mm. kirvoja. Muutenkin leppäkertut ovat sympaattisia otuksia. Tulen aina iloiseksi niitä nähdessäni. Kaipa tunteessa on jotain lapsuudenaikaista kiinnostusta ja iloa niitä kohtaan.

Prunus domestica subsp. insititia  - Kriikuna

Myös kriikunat kukkivat runsaina. Molemmat, sillä kolmannen kaadoimme toissa syksynä pikkupuutarhasta. Kyllästyin sen juurivesoihin, joita sain lapioida istutusalueillta ja käytäviltä. En uskalla vielä vannoa, mutta puun kaulaamisesta runsas vuosi ennen sen kaatamista näyttäisi olevan hyötyä. Juurivesoja ei ole ilmestynyt entiseen tahtiin. Alapihalla leikkaan juurivesat nurmikonleikkurilla.

Kriikunoiden kukat sijoittuvat tänä vuonna enemmän yläosiin. Viime vuonna kriikunasato oli olematon. Jännä nähdä, onnistuuko pölytys nyt. Saammeko pari ämpärillistä hedelmää syötäväksi ja mehustettavaksi? Loppuviikon aikana kriikunankukkien terälehdet ovat leijailleet nurmikolle.

Prunus pumila var. depressa - Lamohietakirsikka

Oikearinteen lamohietakirsikka on parin viime vuoden aikana suorastaan villiintynyt kukkimaan. Se on myös ottanut vahvan kasvuspurtin vähän joka suuntaan. Enemmän se kuitenkin suuntaa kasvuaan kohti nurmikkoa, mikä ei ole oikein hyvä asia. Tuoreiden versojen kärjet ovat alituisessa vaarassa joutua ruohonleikkurin kitaan, vaikka kuinka yritän pitää leikkurin pyörät kanttausurassa. Valitettavasti kasvit eivät kulje toivottuun suuntaan, vaikka kuinka toivoisi ja niitä käskisi. 

Alunperin lamohietakirsikka olisi pitänyt istuttaa huomattavasti ylemmäksi rinteessä, jolloin sillä olisi ollut tilaa ryöpytä niin sivulle kuin alaskin. Kaikkia tehtyjä asioita ei saa tekemättömäksi. Lamohietakirsikan ylös kaivaminen on likimain mahdoton asia. Pystyn tekemäni virheen kanssa elämään eli se siitä.

Solanum lyc. 'Golden Sunrise ' - Tomaatti

14.5. kasvariin muuttaneet tomaattini voivat hyvin. Ne ovat vankkavartisia, kukkivia ja nyt jo melko korkeita. Torstaina 23.5. löysin ensimmäisen raakileen Golden Sunrisesta. Kurkuissakin on ensimmäiset kukat. Paprikat eivät vielä kuki, mutta ovat lähteneet reippaaseen kasvuun.

Valmistin kasvarin vastaanottamaan tomaatit laittamalla pitkille sivuille tuplaharsot. Isot harsot, jotka voi laskea yöksi telttamaisesti kasvien ympärille. Lämpimistä päivistä huolimatta yöt olivat heti alkuun koleita ja viikon 21 alkaessa jopa kylmiä. Lämpötila laski alimmillaan parina yönä alle +3 asteeseen. Aamulla olen kiirehtinyt avaamaan oven ja nostamaan harsot pois. Ikkuna avautuu automaattisesti. Hyvin kaikki ovat pärjänneet. 

Yölämpötilat näyttävät jatkossa olevan sen verran korkeita, että poistin harsot kasvarista kokonaan. Tomaatit saavat enemmän tilaa joka suuntaan. Etenkin ylöspäin. 

Höyhen halaa pikkutalvion kukkaa

Luonnossa ja puutarhassa alkaa olla äärimmäisen kuivaa. Sateita ei ole tullut aikoihin. Jatkuva kasteleminen ei ole sinänsä raskasta, mutta koen sen tympeäksi, sillä mukana on koko ajan huoli kasvien selviytymisestä. Lisäksi tämä kuivuus näyttää olevan joka vuosi toistuva ilmiö. Huolestuttavaa.

Lauantaina tätä postausta tehdessäni ukkosen jyrinä lähestyy. Sen myötä on luvattu voimakasta sadetta. Sitä odotan.