Kellariväki muutti

Saxifraga x arendsii - Patjarikko 

 

Viikkoon on mahtunut uskomaton määrä tekemistä. Viime lauantaina istuin pari tuntia hoivakodissa yöllä kuolleen isäni vuoteen ääressä jättämässä hänelle jäähyväisiä. Kunnes hänet kuljetettiin pois.

Isän huoneen luovuttamisessa ei meitä millään tavoin kiirehditty. Tiedän kuitenkin tulijoita olevan, joten omalta osaltani päätin nopeuttaa jonkun onnellisen hoivapaikan saantia tyhjentämällä isän huoneen.

Kaksi päivää kävin läpi isän tavaroita. Aika paljon vaatteita meni kaatopaikalle. Hyväkuntoisia vaatteita, pesuaineita yms. lahjoitin hoivakodille käytettäväksi niille, joilla ei ole omaisia. Uskokaa pois, sellaisia on aika paljon. Palautin isän pyörätuolin apuvälinekeskukseen ja järjestin huonekalujen kuljetuksen kierrätykseen. Kävin myös hautaustoimistossa sopimassa hautausjärjestelyistä. Monen monta tuntia olen istunut puhelimen ja netin äärellä hautajaisjärjestelyjen ja kuolinpesän tiimoilta. Kokopäivähommaa, etenkin kun kokemusta on käytännössä vain äidin hautajaisten järjestelyistä.

Tuomenterälehtilunta punakolmilehdellä

Vastapainoksi olen touhunnut puutarhassa. Kevät on edennyt pitkälle, lähestymme kesäkuuta. Sää on ollut mitä mainioin, vaikka vesisadetta olisi voinut tulla enemmän. On sitä vettä sen verran hyvin satanut, että kaikki kolme 220 litran sadevesitynnyriämme on täynnä. Alapihan kasvimaan tynnyrin täytin kaivovedellä.

Etualalla kesällä 2024 istutettu koristeomena Malus pur. 'Aamurusko'

Sunnuntaina 17.5. tekemäni kylvöt voivat hyvin uusien harsohuppujen alla. Herneet ja kosmoskukat ovat jo ilmestyneet mullan pinnalle. Onneksi kurkkasin harsojen alle, sillä huomasin kylvöjen kaipaavan kastelemista. Vähäiset sateet eivät ole läpäisseet harsoja eli janoiset oli juotettava. Täytyykin jatkossa tarkkailla, ovatko nämä muotoon ommellut harsot tiiviimpää materiaalia. Aiemmin käyttämäni harsot päästivät sadeveden hyvin läpi.

Tiistaina osallistuin oman pihan kuntopiiriin eli kuskasin kellarissa kasvaneet tomaatit, kurkut ja paprikat alapihan kasvihuoneeseen. Hiidenkiven puutarhassa -blogin Minna kertoi taannoin omasta puutarhajumpastaan. Sitä mietin kulkiessani edestakaisin kellarista alapihalle. 

Portaita on yhdeksän. Kuljin portaat ylös alas 28 kertaa. Ylöspäin noustessa mukana oli aina 30 litran astia täynnä multaa, kussakin kaksi tomaattia, kurkkua tai paprikaa.

Astioiden siirtourakassa kului tunti, josta osa meni astioiden asetteluun kasvihuoneeseen. Enpä laskenut kaloreiden kulutusta. Netin mukaan porrasnousu kehittää erityisesti pakara- ja reisilihaksia sekä parantaa hapenottokykyä. Lisäksi elimistö kuluttaa energiaa myös suorituksen jälkeen palautumisen aikana.

Puuvajarinne ylhäältä alas

Kuljetin astiat kaksi kerrallaan kottikärryillä portaiden yläpäästä alapihalle. Vaikka alamäkeen kottikärryt olisivat viilettäneet kevyesti, oli lastina arvokasta tavaraa tukikeppeineen. Maltti mielessä ja jarrut jaloissa siirryttiin puuvajarinnettä eteenpäin, kunnes rinteen alapäässä sujahdin kärryineni verkkoportista vasemmalle (ennen edessä näkyvää koivua) kohti kasvihuonetta.

Puuvajarinne alhaalta ylös

Ylämäki sujui ripeästi tyhjien kottikärryjen kanssa. Kellarikasvattamoon jäivät vielä daaliat ja tsinniat. Ne siirsin talon seinustalle perjantaina. Laitoin isoille ruukuille hallaharsot, jotta kasvit eivät saisi suoraa auringonpaistetta. Uhatun viilenemisen vuoksi on mietittävä, kiikutanko daaliat autotalliin, jossa ne saisivat luonnonvaloa, mutta olisivat suojassa kylmyydeltä. Sammutin kellarin kasvilamput, enkä ajatellut niitä enää tänä keväänä sytyttää.

Kelloköynnökset istutin tiistaina isoihin piharuukkuihin. Niillekin laitoin harsot, jotta köynnökset saavat rauhassa tottua auringonvaloon ja tuuleen. Kelloköynnösten kärhit olivat sikinsokin kiinni toisissaan. En ryhtynyt niitä väkisin erottamaan toisistaan. Edellisvuosilta tiedän, että kasvien kotiutuessa piharuukkuihin, ne alkavat suunnata kasvua kohti yläilmoja. Eivät piittaa vähääkään solmuisesta alkutaipaleestaan.

Runsaan viiden neliön kennokasvarini on vielä tilavan näköinen. Kasvien hurahtaessa pituutta ja leveyttä käytävällä mahtuu nipinnapin kulkemaan. Pitkillä sivuilla on tuplaharsot, jotka lasken yöksi kasveille teltaksi. Samoin oven edessä on tuplaharso, sillä kennokasvari on aika hatara laitos. Myöhemmin otan sivuharsot kokonaan pois.

Tulevalle viikolle on luvassa huomattavasti viileämpää. Erityisesti yöt menevät varsin koleiksi. Kasvihuoneessa ei ole lämmitystä. Todennäköisesti vedän yläpihalta piuhan sähköllä toimivaa lämmitintä varten. Parina viime keväänä sitä ei ole tarvittu. Katsotaan, onko taas lämmittimen vuoro. 

Blumat-kastelujärjestelmää en vielä virittänyt paikallaan. Kuvan vasemmassa alakulmassa seisoo 150 litran vesisaavi, jonka täytän myöhemmin ja johon liitän Blumatin. 

Solanum lyc. 'Gardener's Delight'

Tomaatit kukkivat jo ahkerasti. Gardener's Delight'issä on raakileita. Samoin Orange Dreamissa ja Vilmassa. Kuvassa taustalla näkyy Yellow Pearshaped, joka jostain syystä menee aina huonovointisen näköiseksi. Silti se tekee melko hyvin hedelmää. 

Gardener's Delight'in, Vilman, Yellow Pearshapedin ja Orange Dreamin lisäksi minulla kasvaa Sungoldia ja Supersweetiä.

Paprikaa on 'Roter Augsburger'ia, 'Zazu'a ja punaista 'California Wonderia'.

Kurkku Sherpa

Kurkutkin kukkivat ja muutama pikkuinen vauvakurkku on jo kasvussa. Sherpa on osoittautunut joka vuosi hyväksi satokurkuksi. Sen seurana kasvarissa on Gordobaa ja Beit Alphaa.

Ostin vuosia sitten edesmenneestä Honkkarista (nykyisin Rusta) 70 %:n alennuksella pari pihakoristetta. Molemmat ovat jotain kalkkikiven tapaista valkoista materiaalia, joka on sateissa seisoessaan muuttunut läikikkääksi. Talveksi vien koristeet kasvihuoneeseen. 

Päätin tuunata lyhdyn suihkuttamalla sen tummanharmaalla maalilla, koska minusta se näytti valkoisena hohtavalta huutomerkiltä.

Kurgaanin naishahmo piiloutuu riippahernepuun alle.

 
 Ehkä teen saman maalisuihkutoimenpiteen Kurgaanissa seisovalle naispatsaalle.

Torstaina tonttimme vieressä olevaan puistoon ilmestyi heti aamusta kaivuri, pari pakettiautoa peräkärryineen ja lapiomiehiä. Kunnan aliurakoitsija istutti puistoon 10 koristepuuta. Kunta ei ole aiheesta informoinut asukkaita. Syksyllä kummastelimme alueelle ilmestyneitä multaympyröitä. Huhu kertoi niihin tulevan istutuksia, mikä nyt osoittautui todeksi.

Kipaisin kysymässä istuttajilta, mitä puita puistoon on tulossa. Ainakin kolme sirotuomipihlajaa ja kolme rusokirsikkaa. Neljä muuta puuta jäi nimeämättä. Nimilaputkin kaverit poistivat. Puut tulivat Harvialan taimistolta. Niille laitettiin kunnon tukipuut ja kastelupussit. Kysyin, tuleeko myös verkot puiden ympärille. Onhan puisto peurojen vakituinen kulkupaikka. Kaveri sanoi, että kyllä tulee. Ainakaan heti ei verkkoja laitettu. Laitoin kuntaan palautetta, että verkot ovat välttämättömyys, jotta puut saavat rauhassa juurtua ja kasvaa. Muuten istuttaminen olisi peuraongelman vuoksi silkkaa rahanhukkaa. 

Parhaiten selvinnyt kunnan istuttama Mongolianvaahera

Toiset ovat toivoneet pistoon istutuksia, toiset taas vastustavat. Itse olen tykännyt puiston avaruudesta, mutta toki tykkään myös kasveista. Ilahduin erityisesti siitä, että istuttivat kukkivia puita. Olen suhtautunut skeptisesti kunnan istutushommiin. Jotain laitetaan suurella tohinalle ja jätetään sitten hoitamatta. 

Kahdeksan vuoden takaisin alueremontin yhteydessä rajamme läheisyyteen istutettiin kolme mongolianvaahteraa ja toisaalle tuomipihlajoita ja syreenejä. Niitä ei suojattu mitenkään, ei kasteltu eikä kitketty rikkaruohoja tyveltä. Osa syreeneistä on jänisten ja peurojen kaluamia. Se, mikä niistä vielä heinikon keskeltä näkyy. 

Mongolianvaahteroista yksi on henkihieverissä. Kaksi muuta on vihdoin alkanut kasvamaan. Kitken niiden tyveltä heinää ja rikkaruohoja. Ajan myös nurmikon puiden alueelta, koska kunnan miehet eivät sitä koskaan tee. Ehkä he kuvittelevat alueen kuuluvan meidän tonttiin, vaikka rajakivet ovat selvästi nähtävissä.

Taustalla näkyy minun puutarhani.

Tässä kuvassa istutetut puut erottuvat huonosti, mutta niiden tuet ja vesipussit näkyvät kyllä. Nurmikko on leikattu vasta kertaalleen. Viime kesänä kunta ajoi nurmikon kiitettävän säännöllisesti. Saapa nähdä, mikä on tahti tänä kesänä.

Golf-kissa

Pihassamme silloin tällöin vieraileva Golf-kissa on tainnut rauhoittua. Tai sitten sillä on parhaillaan tähtäimessä lintupaisti sen kököttäessä tonttimme rajalla, peura-aidan tyvellä. Golfin omistajaperheessä tuli avioero, josta syystä epäilen Golfin viettävän osan ajasta toisaalla. Ainakaan se ei niin usein ole viime aikoina meillä kyläillyt. 

Ystävät ja naapurit ovat käyneet esittämässä surunvalittelunsa tuoden meille kauniita kukkakimppuja. Piha kukoistaa ilahduttavasti, mutta iloa tuovat myös toinen toistaan ihastuttavammat kukkakimput. Surukimpun tuominen on yksi kauneimmista osanottoeleistä. Sydämellinen kiitos kaikille meitä muistaneille.

Olen viettänyt puutarhatöistä ja hautajaisjärjestelyistä välipäivää pesemällä pyykkiä, valmistamalla ruokaa ja kuvaamalla pihan kasveja. Siinä ohessa naputtelin tätä postausta. Sen verran olen käväissyt teidän blogejanne lukemassa, etten ole pudonnut kärryiltä.

Ensi viikonloppuna on koululaisten ja opiskelijoiden juhlat. Toivotan kaikille hyvää viikonloppua ja alkavaa toukokuun viimeistä viikkoa. 

PS. Lämmin kiitos teille kaikille kauniista sanoistanne ja osanotosta suruumme. Murheen keskellä tuo iloa ja lohtua huomata, miten paljon ihania ja suurisydämisiä ihmisiä onkaan. 

Tomaatit multaan ja vatsaan

 
Tammikuussa kelloköynnöksiä ja paprikoita kylväessä oli vielä aika vaikea saada itsensä kevättunnelmiin. Nyt paukkupakkasten alkaessa olla ohi - ainakin niin toivon - kevät on jo huomattavasti uskottavammin näköpiirissä. Jos vähän psyykkausta tarvitsenkin, siinä auttaa tomaattien kylvö. Se tapahtuu tässä huushollissa perinteisesti maaliskuun alkupäivinä.

Multaan piilotin seuraavien tomaattien siemeniä:

Solanum lyc. 'Sungold'
Solanum lyc. 'Supersweet 100"
Solanum lyc. 'Gardener's Delight'
Solanum lyc. 'Vilma'
Solanum lyc. 'Yellow Pearshaped' ja
Microdwarf 'Orange Dream', jonka siemeniä sain pari vuotta sitten Kivipellon Sailalta.

Taimilaatikko on nyt pesuhuoneen lattialämmössä, josta sen nostan takkahuoneen ikkunan alla olevalle pikkupöydälle, kunhan itämistä alkaa näkyä. Kun nämä on koulimiskuntoisia, onkin aika sytyttää kasvilamppu kellarin esikasvatushuoneeseen. Takkahuoneeseen ei enää montaa pottia mahdu. Eikä onneksi tarvitsekaan, kun kellarissa on hyvä paikka ja tilaa jatkaa kasvatusta.

Laitoin siemenpussit järjestykseen ja kirjoitin taimilaput jo edellisenä iltana. Kun sitten seuraavana päivänä aloin kylvämään, kummastelin, eikö 'Golden Sunrise' -tomaattia enää olekaan. Tarkoitus on käyttää olemassa olevia siemenpusseja ennen minkään uuden tilaamista. 'Golden Sunrise'n siemenet olivat niitä harvoja, joita tilasin vuodenvaihteessa Impectalta. 

Siivotessani kylvöurakan jälkiä, löysinkin avaamattoman pussin kaipaamaani 'Golden Sunrisea'. Pussi oli tarttunut toiseen siemenpussiin ja niinollen jäi tältä erää kylvämättä. Multahommat eivät tähän loppuneet. Aion kylvää myös unohtuneet tomaatin siemenet. Jonain toisena päivänä. Hyvin ehtivät.

Käymme ruokakaupassa yleensä kerran viikossa. Toisinaan kauppareissuja tulee enemmänkin, jos huomaan jonkin tärkeän loppuneen. Tai olen muuten asioimassa ruokakauppojen läheisyydessä. Pakastimeen ja kuivaruokakaappiin tuppaa kertymään monenlaista, jonka vuoksi olen viime viikkoina pyrkinyt systemaattisesti ruoanvalmistuksessa tyhjentämään omia varastoja.

Kuivaruokalaatikosta löytyi erilaisia tomaattivalmisteita ja purkki kikherneitä suolaliemessä. Siitä vaan reippaasti googlettamaan, jolloin löytyi sopivasti kikherne-tomaattikeitto. Kyllä tulikin hyvää soppaa, jota aivan varmasti teen toistekin. Tämä keitto muistuttaa hieman andalusialaista tomaattikeittoa, johon ihastuimme Espanjassa lomaillessamme jouluna 2019.

Ystävänpäiväksi tekemäni suklaakakku.

 
Tallennan hyväksi havaitut ruokaohjeet ja kirjaan niihin mahdollisesti tekemäni muutokset. Laitan myös merkinnän, jos kyseinen ohje miellyttää sekä maun että valmistuksen kannalta. Tästä on apua vaikkapa silloin, kun etsin johonkin tiettyyn hetkeen sopivaa ruokaa.

Kuvat olen lainannut Korpikangas Siemen -sivuilta

Minulle tulee varsin vähän mainoksia, mikä on hyvä. Eipä tarvitse niitä kantaa paperikierrätykseen, kun muovi- ja kartonkikierrätettävää on jo ihan riittävästi. Postilaatikosta sattui kuitenkin yhtenä päivänä löytymään Korpikangas Siemenen luettelo, jossa on sivu tolkulla toinen toistaan houkuttelevempia kuvia. 

Luettelo pyöri muutaman päivän työpöydällä sillä seurauksella, että tilasin pari uutta daaliajuurakkoa. Saapuvaksi odotan vasemman kuvan vuokkodaalia 'Blue Bayou' ja oikean kuvan kaulusdaalia 'Night Butterfly'. 

Kuvat olen lainannut Korpikangas Siemen -sivuilta.

Liljojakin tuli tilattua seuraavasti: ylävasemmalla tiikerililja Lilium lancifolium splendens 'Lady Alice' ja yläoikealla tiikerililja Lilium lancifolium splendens 'Red Velvet'.

Marhanliljoja on vaikea vastustaa. Odotan saapuvaksi alavasemman kuvan Lilium martagon 'Fairy Morning' ja alaoikean kuvan Lilium martagon 'Peppard Gold'.  

Vanha lehtikaktukseni on ollut pitkään huonossa hapessa. Kuvittelin pelastavani sen siirtämällä kasvin altakasteluruukkuun. Siitä kaktus ei tykännyt ollenkaan. Lehtien pudottelu kiihtyi sellaista vauhtia, että pelkäsin kasvin lopun olevan lähellä. Altakasteluruukku on muovia (tai jotain muovin kaltaista ainetta), joka ei saviruukun lailla hengitä. Etenkin talviaikaan liikakastelun uhka on suuri, jollei huomaa pitää kunnon välejä vesisäiliön täyttämisellä. 

Palautin lehtikaktuksen  takaisin saviruukkuun. Palautusvaiheessa huomasin huonovointisuuden syynä olleen todellakin liika märkyys. Nyt kaktus on selvästi piristynyt. Se on alkanut kasvattaa jatkoa lähes jokaiseen oksanpätkään. 

Vaikka lehtikaktus on toipumisen tiellä, otin siitä varmuudeksi muutaman oksanpätkän kasvattaakseni uuden kasvin. Yllättäen huomasin kahdessa kärjessä nuput. Ehkä olisi viisasta napsaista nuput pois, jotta kasvi käyttäisi kaikki voimansa juurtumiseen. Taidan ottaa emokasvista vielä muutaman pätkän lisää

 

Tämä lehtikaktus on pärjännyt monissa myrskyissä. Kerran edesmennyt kissamme Juuso pudotti kaktuksen terassin kaiteelta maahan. Pudotusta oli kolme metriä ja alla norjanangervopensaat, mutta ilokseni kaktus selvisi hengissä. Silloin kaktuksesta katkesi monta isoa oksaa, joista sain poikasia jaettaviksi ystäville. Itselle en jättänyt ainuttakaan, mitä nyt ihmettelen. 

Kotikadulla alkaa asfaltti näkyä. Öisin mittari painuu pakkasen puolelle, mutta päivisin luvataan plussaa. Viikonlopuksi jopa +7 lämpöastetta ja auringonpaistetta. Johan on jännää tämä maaliskuun alku.

Lähtökuopissa

Kelloköynnökset paistattelevat kasvivalossa takkahuoneessa.

 
Minulla on ollut toinen jalka maaliskuun puolella jo pari viikkoa. Siitäkin huolimatta, että aika tuntuu matavan äärimmäisen hitaasti. Johtunee kummallisista säistä. Lunta on käytännössä lähinnä niissä paikoissa, joihin sitä on syystä tai toisesta kasattu. Keskiviikkoaamuna taivaalta satoi sakeana räntää, joka muutti maan jälleen valkoiseksi. Iltapäivään mennessä valkoisuus oli jälleen tiessään.

Ikkunanäkymä aamulla 26.2.

Hitaudesta huolimatta ei voi välttyä kevään saapumisen tunnelmilta. Ikivihreät on huputettu. Omenapuistakin leikkasin muutamia viime kesältä jääneitä vesiversoja ja ylöspäin kasvavia pieniä oksia. Omenapuiden kevättalvinen leikkaus on jäänyt lähes kokonaan ohjelmasta, kun leikkaan vesiversot jo heinä-elokuussa. Vanhoja puita ei muutenkaan tarvitse kovin paljon leikellä. Talvileikkaukset tein aiempina vuosina yleensä maaliskuussa. Nyt uskaltauduin hommaan jo helmikuun lopulla, kun ei ole pakkasta.

Marjakuusi 19.6.2024

 

Raahasin tikkaat Pikkupuutarhaan. Olin jo pitkään suunnitellut marjakuusen madaltamista. Ylöspäin maljamaisesti kasvavan marjakuusen oksat taipuvat lumi- ja räntäsateella lähes kaksinkerroin. Silloin ne roikkuvat auton päällä. Oli aika urakka leikata ja sahata korkeuksiin kasvaneita oksia. Uudemmissa oksissa runko katkesi pitkävartisella leikkurilla. Vanhemmat taasen vaativat sahaa. 

Marjakuusi 26.2.2025

Tikkaiden siirtelyyn, kiipeilyyn ja pää oksien välissä tiirailuun meni ylenmäärin aikaa. Osan oksista sain leikattua maasta käsin pitkävartisella leikkurilla. Kaikkein paksuimmat oksat jäivät lyhentämättä. Aika loppui kesken. Tarkoitus oli jatkaa seuraavana päivänä moottorisahan kanssa, mutta räntäsateessa ei innostanut pihatöihin lähteä. Työ jatkuu myöhemmin.

Leikatuista oksista voisi päätellä, että marjakuusi madaltui merkittävästi. Se on harhaa, aika korkeana puska edelleen huitelee. 

Tuuli lennättelee hortensian kukintoja. Kuva 13.2.

 
Kiikutin leikatut oksat talon kulmalle odottamaan haketusta. Mama's Garden -blogin Minnan jutussa käsiteltiin myös marjakuusen leikkaamista. Hän kertoi, että leikatut versot käyvät pistokaslisäykseen. Voisinkin kokeilla, onnistuuko se. Marjakuusiaita olisi kiva. Etenkin, jos sen leikkaamisen aloittaisi ajoissa eikä päästäisi sitä hujopiksi.

Jonkin verran marjakuusen operoinnista tuli maahan roskaa. Haravoin ne ja tuulen sinne tänne lennättämät hortensioiden kukinnot. Kukintoja on pensaissa edelleen kiinni. Ne leikkaan pois maaliskuun aikana. Maa on edelleen jäisen koppuraista, enkä isommin haravaa heiluttanut.

Tämä saksien ja haravan kanssa touhuilu oli oikeastaan ensimmäinen kunnon rupeama puutarhan hyväksi tänä keväänä. Lumitöitäkin on ollut kovin vähän, joten kroppa oli alkuun hiukan jäykkä. Omanlaistaan hulluutta, mutta oli se vaan kiva laittaa lepoon tottuneet lihakset kunnolla töihin. Tunsi töitä tehneensä ja ulkona olleensa.

Viime kesän satoa

Tammikuussa kylvin paprikat, kelloköynnökset ja keijunmekot. Itäneet on jo koulittu, paitsi keijunmekot koulin vasta viime sunnuntaina. Keijunmekon taimet ovat kovin hentoisia. Niinpä annoin niiden kasvaa ja vahvistua kylvömullassa. Näin muutama päivä koulimisen jälkeen voin iloita, että kaikki ovat hengissä. Vielä en uskalla tasajalkaa onnistumisesta hypellä. Varovaisesti niihin luottaen toivon saavani kesäksi komean amppelillisen keijunmekkoja - tai vaikka kaksi.

Valmistaudun rauhassa maaliskuussa alkavaan kylvöjen sesonkiin. Ensimmäisenä aion laittaa multaan tomaatit. Valitsin tutut ja turvalliset: Supersweet, Sundolg, Gardener's Delight, Golden Sunrise ja Yellow Pearshaped sekä toista kertaa Vilma. 

Kirsikkatomaatit ovat varmimpia kasvatettavia ja kypsyjiä pienessä, lämmittämättömässä kennokasvarissani.

Tomaatti Vilma

Vilmaa kokeilin viime kesänä ensimmäisen kerran. Aluksi sen kasvutapa näytti omituiselta pitkää vartta työntäviin kirsikkatomaatteihin verrattuna. Vilman runko oli matala ja tiiviistä lehdistöstä tuli kuin kansi koko pienelle puskalle. Tomaatit piiloutuivat taitavasti lehtien alle ja lomaan. Ensin ilmestyi yksi kypsä, sitten toinen. Jonkun ajan kuluttua opin jo nostelemaan lehtiä ja tutkimaan varovasti niiden alta löytyvät punaiset tomaatit. Vilma osoittautui hyvän makuiseksi ja satoisaksi tomaatiksi. Aika sympaattinen tomaatti minusta.

Tomaattien kuningattareksi paljastunut Kivipellon Saila yllätti minut viime vuonna lähettämällä kahta eri Microdwarf-tomaattia: Orange Dream ja Jip and Janneke. Kylvin molempia, mutta jostain syystä Orange Dream ei itänyt. Syy voi hyvinkin olla minussa.

Microdwarf 'Jip and Janneke'

Jip and Janneke iti hyvin. Kaksi sellaista pääsi kasvariin viettämään kesää ja tuottamaan tomaatteja. Nämä kirsikkatomaatit alkoivat kypsymään muiden kirsikkatomaattieni tavoin. Olivat oikein hyvän makuisia, joten niitä kylvän tänäkin keväänä. Koitan myös Orange Dreamia, josko onnistuisin nyt paremmin. Microdwarfit ovat minulle täysin uusi tomaattituttavuus. Näin sitä saamme innostavaa oppia blogiystäviltämme. Lämmin kiitos Kivipellon Sailalle mieltä lämmittävästi yllätyksestä.

Nuorempana en tykännyt lainkaan samettikukista. Tai samettiruusuista, kuten niitä moni kutsuu. Syytä antipatiaani en tiedä, enkä ole sitä ryhtynyt selvittämäänkään. Nykyisin tykkään samettikukista. Minusta ne kuuluvat kasvimaalle siinä missä kehäkukatkin. 

Erikoisemmat sammarit esikasvatan, jolloin kukintakin alkaa aiemmin. Pienempikukkaisia kylvän suoraan lavakauluksiin hyötykasvien lomaan. Itävät ja kasvavat samassa tahdissa kaveriensa kanssa.

Erilaisia sammareita on tallessa useampi pussillinen. Strawberry Blondea ostin uuden pussillisen, kun sellaisen näin marketin hyllyssä. Se on yksi lempisammareistani.  Myös Favourite Red ja Fireball ovat kivoja.

Kaksiväristä Jolly Jesteriä olen kasvattanut jo useampana vuotena. Se on hauskan leikkisä. Eräänlainen kasvimaan sirkuspelle.

Käytän aika paljon maustamatonta rahkaa ruoanlaitossa, jälkiruoissa ja leivonnassa. 500 gramman rahkapurkista saa monta näppärää taimikylttiä. Kirjoitin nipun lappuja jo valmiiksi. Kylväessä ne on hyvä olla vieressä. Muuten saattaa iskeä kiusaus jättää laputtaminen myöhemmäksi. Siinä sitten mietin, onko tämä taimi tomaatti-Sungold vai sittenkin samettikukka Fireball. Pikkuisina taimivauvat näyttävät hyvin saman näköisiltä. Turha väittää itselleen muistavansa nimet ja tunnistavansa taimet seuraavalla viikolla. Kun niitä ei muista seuraavana päivänäkään. Aina purkit voivat mennä sekaisinkin. Mutta jos tykkää yllätyksistä, voihan sitä tällaistakin bingoa pelata.

Samantien lajittelin tulevat kylvettävät kylvöajan ja suorakylvöt paikan mukaan. Fiksuinta olisi merkitä kylvöajat kalenteriin tai kännykkään muistutuksena. Niin hömelö en sentään vielä ole, ettäkö unohtaisin kylvöt. Nehän pyörivät kaiken aikaa muutenkin päässäni näinä kevään odotuksen hetkinä. Me naisethan olemme taitavia multitaskaajia. Aivopoimuihin mahtuu työtehtävien, kaupan ostoslistan, sukulaisten synttärien ja lihamurekeohjeen lisäksi myös paljon monenlaista puutarha-asiaa.

Juuttinarulle on puutarhassa monenlaista käyttöä. Sitä ei vain tahdo muistaa ostaa. Nyt törmäsin entisessä honkkarissa 200 metrin rullaan hintaan 3.99€. Sehän tarttui oitis hyppysiin, sillä toisessa kaupassa 60 metrin kerä maksoi 5,50€ ja 200 metrin kerä 8€. Tämän ostokseni laadusta en osaa sanoa mitään, mutta joskus merkkinarua ostaessani se on kestänyt yhtä pitkään tai lyhyen aikaa kuin halpisjuutitkin. 

Ainoa huono puoli on, että tämä korkeampi kerä ei mahdu söpöön juuttinarupurkkiin. Purkin kannessa on reikä sitä varten, että naru juoksee sitä kautta ulos ja kerä pysyy samalla kuosissaan purkin sisällä. Luulen tai oikeastaan tiedän, ettei tämä puute aiheuta kesässäni minkäänlaista henkistä romahdusta.

Aivan kohta on taas helmikuu saatu päätökseen. Toivotan maaliskuun tervetulleeksi ja samalla kevätkin saa virallisesti alkaa. Tulkoon taivaalta vettä-räntää-lunta tai kissoja ja koiria. Se on väliaikaista vain. Eteenpäin mennään sormet kylvömullasta mustina. 

Tulkaahan mukaan. Toivorikasta maaliskuuta kaikille!

Italialainen pitkäkarvakissa

 
Sain kutsun kylään italialaisia pitkäkarvakissoja kasvattavan naisen luo. Hän oli vuosien mittaan kasvattanut jo useita pentueita. Kaikki olivat saaneet hyvän ja rakastavan kodin. 

Kasvattaja halusi näyttää, miten erikoisella tavalla näitä kauniita lemmikkejä kasvatetaan. Hänellä oli matalalla pöydällä isokokoinen muovilaatikko kukkuroillaan rantahiekkaa. Seuraavaksi hän teki hiekan pintaan kolmeen riviin rinnakkain muutamia kapeita koloja. Ensin hän aloitti itseään lähimmästä rivistä laittaen kuhunkin koloon palan luuta. Viimeisen luun hän laittoi rivin loppuun vasempaan reunaan. 

Vielä viimeisiä koloja luunpaloilla täyttäessään ensimmäisen rivin hiekka alkoi liukua sivuun. Keskikohdasta nousi esiin kissan selkä, sitten oikeasta reunasta pää ja lopulta häntäkin tupsahti vasemmasta reunasta esiin. Samalla jo ihan oikea, täydellinen kissa loikkasi rivistä laatikon reunalle ja siitä lattialle. Niin tapahtui myös kahden muun luurivin osalta. Kohta lattialla olikin sitten kolme pitkäkarvaista, aivan ihastuttavaa kissaa. Yksi oli selkeästi savun värinen, kahdessa muussa kissassa oli paljon ruskeaa. Siinä ne istuivat täydellisinä minua ja kasvattajaansa katsellen. 

Meidän oli tarkoitus keskustella, minkä juuri kasvatetuista kissoista haluaisin. Silloin muistin, että puutarhakierros on vielä tekemättä. Kasvattajarouva jäi silittelemään kissoja. Minä lähdin ulos.

 
Puutarhassa kävelin ensimmäisenä paljaan taivaan alla kasvavien tomaattien luo. Tomaatit oli istutettu portaittain laskevaan kasvimaahan. Kunkin tason reunassa kulki polku, josta käsin tomaatteja saattoi hoitaa ja poimia. Terassimainen istutustyyli mahdollisti tomaateille suuren määrän valoa. Aurinko paistoikin parhaillaan tomaatteja tutkiessani. Hedelmät olivat suuria, samettisen pehmeitä ja tuoksuvia. Silittelin tomaatteja hellästi kupertaen kämmeneni niiden pyöreää pintaa vasten. Näin aistin auringon lämmön tomaattien pinnalla.

 
Seuraavaksi kävelin kasvattajarouvan puutarhan toiseen laitaan. Muistin heittäneeni sinne syksyisellä vierailulla kourallisen kurpitsan siemeniä. Ne olivatkin itäneet hyvin. Kaiken kokoisia ja -muotoisia kurpitsoja oli kasapäin korkealle kurottavien runkojen tyvellä. Ajattelin, että heitän kurpitsan siemeniä tulevinakin syksyinä suoraan puutarhaan. Uudenlainen kasvutapa ylöspäin kasvavassa rungossa ei vaadi kovin paljon tilaa ja sato on kuitenkin huikean hyvä. 

 
Unihan tämä oli, minkä lukija nopeasti havaitsee. Näen paljon unia, mutta harvoin muistan niitä herätessäni kokonaan. Osan saatan muistaa pidempään, jos kerron siitä jolle kulle. Tällä kertaa jäin sänkyyni makaamaan ja pohtimaan unta. Näin se tallentui muutamia yksityiskohtia lukuunottamatta aika hyvin muistiin. Unen tunnelmaa on vaikea kuvata toiselle ihmiselle. Omaan mieleen se saattaa jäädä pitkäksikin aikaa. 

Näen edelleen ihanat kissat ja tunnen sormissani niiden turkin silkkisen pehmeyden. Unessa ei tuntunut lainkaan kummalliselta tapa, jolla kasvattajarouva kissojaan loi. En myöskään kyseenalaistanut tuollaisen rodun olemassaoloa: italialainen pitkäkarvakissa.

Tomaatit tuoksuvat varmasti koko päivän nenässäni. Samoin niiden pyöreä, lämmin pinta tuntuu sormenpäissä ja kämmenellä. Kurpitsan siemeniä en edelleenkään aio nakata syksyllä puutarhaan. En vaikka alkaisivatkin yllättäen kasvattaa tikkusuoraa runkoa ylöspäin.

Tämän unen kertomiseen kannusti Kristiina K:n Julkkiksen kanssa kahvilla -postaus 10.1.25. Kaikki unet eivät ole painajaisia. Joskus saa nauraa vatsansa pohjasta. Ja ihmetellä ihmismielen öistä luovuutta.

Bodaava kurkku

 

Tomaattien kypsymistä odotellessa ehtii syödä kilotolkulla kurkkuja. Ne nimittäin kypsyvät nopeasti ja niitä riittää. Kasvarissani on kuusi kurkkua: kaksi Cordobaa, kaksi Sherpaa ja kaksi Beth Alphaa. Sherpa ehti kypsyttää ensimmäiset kaksi kurkkua, jotka syötiin heti kesäkuun alussa. Kuvassa kulhossa on vasemmalla viisi Sherpaa ja oikealla kolme Cordobaa.

Retiisejä kylvin huhtikuussa kukkalaaitkkoon, jonka laitoin kasvihuoneeseen. Sato syötiin toukokuussa. Kuvan Cherry Belle -retiisit on kylvetty lavakaulukseen 15.5. Nyt sinne pitäisi kylvää uudet siemenet.

Kurkku Beth Alpha

Muut kurkut kasvavat normaaleina, mutta toinen Beth Alpha sen sijaan on päättänyt ryhtyä bodaamaan. Se on kehittänyt itselleen melkoisen muskelivartalon. Vai vihreää lakumattoako tuo on? Yhtään kurkkua noista kukista ei ole kasvamassa. Viekö kehonrakennus kaiken energian, eikä hedelmät jaksa enää kehittyä?

Kurkku Beth Alpha

Seuraan toistaiseksi Beth Alphan bodaamista. Jos kurkkuja ei ala tulla, taidan siirtää kasvin pois kasvarista tilaa viemästä. Mikä mahtaa olla syynä kurkun moiseen olomuotoon?

Kurkku Cordoba

Cordoba tekee hoikkia ja pitkiä kurkkuja. Yleensä kerään ne mieluummin "alamittaisina", koska minusta kurkun maku on silloin parempi. Varsi kyllä jaksaa kannattaa useamman pitkän kurkun, mutta parempi ottaa varman päälle eli poimia kurkkuja etuajassa, jotta varsi ei vahingossakaan luhistu ennenaikojaan.

Kurkku Sherpa

Sherpan kurkut ovat taasen vähän lyhyempiä, mutta paisuvat parhaimmillaan isoiksi jötiköiksi. Niihinkin pätee sama asia eli pienempinä maku on parempi.

Tomaatti Golden Sunrise

Tomaatteja on 9 erilaista: Supersweet, Sungold, Gardeners Delight, Golden Sunrise, Yellow Pearshaped, Hunreds & Thousands, Microdwarf Jip and Janneke, Bumble Bee ja Vilma, joita on kolme. Kaikissa on jo raakileita ja runsaasti kukkia. Maistiaisia saa vielä odottaa.

Paprikoista kolme California Wonderia on nupulla. Kahdessa Zazussa ei vielä ole kukkia.

Punaherukka

Herukoita on kypsymässä tavalliseen tapaan runsaasti. Meillä on kaksi isoa punaherukkapensasta, kaksi karviaista, yksi valkoherukka ja kaksi mustaherukkaa. Mustaherukoista tulee tänäkin vuonna lähinnä maistelumarjoja. Jostain syystä ne eivät tahdo kasvaa ja viihtyä siinä määrin, että sato riemastuttaisi.

Karviainen

Karviaispensaissa on vihreitä raakileita paljon. Kypsyttyään näitä syö mielellään suoraan puskista. Luultavasti teen jälleen karviaishyytelöä, joka maistuu talvella esimerkiksi lihan tai kaalilaatikon lisukkeena. Tai juustojen kera.

Omena Huvitus

Omenoiden kukinta taisi onnistua, vaikka saivatkin ylleen kunnon rae- ja sadekuuron. Huvitus, Valkeakuulas, Punakaneli ja syysomena pullistelevat raakileita. Aika näyttää, mitä jää sadoksi, kun muumiotauti kuitenkin vie osan hedelmistä.

Viinirypäle Zilga

Zilga-rypäle kärsi jonkin verran talvesta. En ole leikannut köynnöstä kertaakaan siten, kuin sitä sadon maksimoimiseksi pitäisi. Nyt leikkasin lähinnä kuolleet versot pois. Meillä Zilgan pääasiallinen tarkoitus on viherryttää pergolaa ja tuoda sinne välimerellistä tunnelmaa. Rypäleet ovat mukavaa bonusta. Viime syksynä saimme kaksi ämpärillistä rypäleita. 

Zilgan syöminen sellaisenaan on työlästä touhua, kun jokaisessa rypäleessä on isohko kivi. Niinpä höyrytin rypäleet mehuksi ja tein niistä hyytelöä. Siitä tuli hyvää. Näin aion menetellä nytkin, mutta sato jää ilmiselvästi viime vuotista pienemmäksi.

Kasvimaalla kasvaa kohinalla. Esikasvatetut samettikukat kukkivat ja tuoksuherneissä on ensimmäiset nuput.

Parsat on jo syöty. Jätän joka vuosi pari parsaa poimimatta, jolloin ne kasvattavat vihreän harsopilven pienine keltaisine kukkineen. Tämä on kivan näköinen kasvimaan piriste ja se säilyy hienona pitkälle syksyyn.

Allium ursinum - Karhunlaukka

 
Aurinkoista ja leppoisaa viikonloppua kaikille!