Pionit houkuttelivat sateita

Pioni 'Coral Charm'

 

Pioneilla on pettämätön taito kutsua sateet paikalle juuri silloin, kun kukinta näyttäisi olevan parhaimmillaan. Pihani kauneimmaksi pioniksi nimeämäni 'Coral Charm' ehti kukkia näyttävästi sopivasti ennen pahimpia sateita. 

Tosin sen kuvaaminen jäi vähäiseksi, kun en viitsinyt ulkoiluttaa kameraa sateen piestessä puutarhaa. 'Coral Charm'illa on ihastuttava tapa vaihtaa terälehtien väriä kukinnan edistyessä. Alun korallinpuna vaihtuu vaalean keltaisen kautta lähes valkoiseksi.

Pioni 'Sarah Bernhardt'

Vaaleanpunainen hörsylämekko 'Sarah Bernhardt' on pihani vanhimpia pioneja. Tänä vuonna kaikki pionit kasvattivat pitkääkin pidemmän varren, jonka tukemisessa jopa vuosi sitten Latviasta hankkimani tuet osoittautuivat liian mataliksi. Painavia kukkia on hankala tukea, enkä siihen hommaan sitten ehtinytkään.

Pioni 'Karl Rosenfeld', takana 'Sarah Bernhardt'

Sarahilla näytti olleen vispilänkauppaa Karlin kanssa. Kovasti nojailivat toinen toisiinsa. Halailusta oli pelkästään hyötyä, kun tällä tavoin pysyivät paremmin pystyssä aivan siihen saakka, kunnes sunnuntain toistuvat kaatosateet väsyttivät pariskunnan.

Pioni 'Festiva Maxima'

Valkoinen 'Festiva Maximakin' pärjäsi yllättävän hyvin sateiden keskellä. Se aloittikin kukintansa ensimmäisten joukossa, joten näyttävin kukinta oli jo ohi pahimpien sateiden yllättäessä.

'Nilan Pioni'

Samoin 'Nilan Pionit' luopuivat terälehdistään sovinnolla jo viikolla. Välttyivät siten sopivasti sunnuntain hakkaavilta sadekuuroilta.

Pioni 'Immaculee'

'Immaculeen' siirsin kesällä 2023 Kurgaanista Kiemurapenkkiin. Kurgaanissa se kasvoi niin korkeaksi, että kukat avautuivat riippahernepuun lehvistön sisälle. Riippahernepuuta tämä ei näyttänyt haittaavan, mutta minusta on mukavampi ihailla kauniita kukkiani tunkematta itsekin päätä pensaaseen. Siitä siis muutto muualle. 'Immaculeen' kotiutumiseen menikin sitten sen verran aikaa, että kukki uudessa paikassa vasta nyt. Kuvaaminen ei mennyt ihan toiveiden mukaan, sillä tämän kuvan jälkeen näinkin kyseisen pionin terälehdet pudottaneena.

Ostettu 'Elsa Sass'ina

Tämän nätin pionin ostin kuvan perusteella saksalaisesta Liiteristä. Lapussa väitetään pionin olevan 'Elsa Sass', mistä en ole ihan varma. Tykkään kyllä tämän pionin ulkomuodosta, joten olkoo Elsa tai joku muu.

Pioni 'Jan van Leeuwen'

'Jan van Leeuwenin' olen ostanut Pionien kodista kesällä 2007. Kotipihalle päästyään se seikkaili pari kesää, kunnes istutin sen Kurgaaniin. Siinä se on viihtynyt ja runsastunut mukavasti. Tämä pioni saa katsojan eli minut aina hyvälle mielelle. Paistettua kanamunaahan se muistuttaa. Elegantin ulkomuotonsa puolesta se ansaitsee paikkansa puutarhassani.

Ostettu 'Bowl of Beauty'na

Ruusupenkin pionit saavat minut tänä kesänä hämilleni. Tämän olen nimittäin ostanut ja istuttanut 'Bowl of Beautyna'. Siltä se on aiempina kesinä näyttänytkin, mutta nyt kaikkien kukkien keskustan tavallisesti vaalean kerman värinen hörsylä onkin aika lailla keltainen. Kukki kyllä runsaana - ja tavattoman korkeana. Pysyi kuitenkin erinomaisen hyvin pystyssä, vaikka tuki ei ollut paras mahdollinen.

Pioni 'Bartzella'

Keltainen 'Bartzella' tuli hankittua 2017, kun sellaisen kaupassa näin. Tuolloin olin pahasti "pitää-saada-uusia-pioneja" -tartunnan kourissa. Tämän kanssa taisi mennä pari kolme vuotta ennen sen ensimmäistä kukintaa. Vauhtiin päästyään se onkin kukkinut useamman nupun voimin. Tänä vuonna jäädään kahteen kukkaan.

Pioni 'Alexander Fleming' - epäilen tätäkin nimeä.

Tämä Aleksanteri ja seuraavan kuvan Emile kuuluvat jälleen saksalaisen Liiterin "arvaa-mitä-juurakosta-kasvaa" -ostoksiin. Ihan nättihän tuo on, vaikka ei korvaansa lotkauttaisi kasvilapun nimellä häntä puhutellessani. 

Pioni 'Mme Emile Debatene' - ei taida olla.

Emilen väristä en ole aivan varma, tykkäänkö vaiko en. Kuvassa se näytti selvästi vaaleammalta. Ilman muuta minulla on mielivärini ja värit, joita en varta vasten kaupasta kotiin kantaisi. Vaan kun jonkun kasvin olen puutarhaan istuttanut, se yleensä löytää paikkansa niin mullassa kuin mielessänikin. Saakoon mahdollisuutensa.

Ukkospilvet 3.7.

 
Sateita on totisesti riittänyt lähes joka päivälle. Tiettyyn rajaan saakka puutarhaihminen voi suunnitella tekemisensä sään mukaan. Vaan jos vettä tulee harva se päivä, alkaa pihatyöt kasaantua. Säiden parantumista odotellessa ei kotiakaan jaksa loputtomiin imuroida tai harjoittaa ylenpalttisesti pyykkihuoltoa. 

Aruncus dioicus - Töyhtöangervo

 
Lauantaina katsoin sääkarttaa. Lähestyviä pilviä uhmaten käynnistin ruohonleikkurin. Pilvet alkoivat pudottaa lastiaan, mutta juuri silloin olin ehtinyt hedelmätarhaan, jossa omenapuiden runsas lehvästö suojasi minua kastumiselta. Kun vettä ei satanut aivan hillittömästi, päätin jatkaa työtäni. Se kannatti, sillä sade loppui lyhyeen. Sain tehtyä runsaan tunnin leikkuu-urakan ja päälle vielä trimmasin kanttausurat. Kylläpä olin itseeni tyytyväinen katsellessani hoidettua pihaa.

3.7. pilvien määrä vaihteli tunnista toiseen

 

Kylän yli seilaavat pilvet ovat tuoneet mukanaan myös ukkosia. Ei mitään sensaatiomaisen suuria myräköitä, mutta sopivasti on paukutellut ja salamoita leiskunut. Ja sitä vettä on satanut; hissukseen, kovempaa ja sitäkin useammin kuin saavista kaatamalla. Eipä ole tarvinnut murehtia puutarhan kastelemisesta. Kerran näinkin. Johan tässä on ollut useampi kesä, jolloin kasvit ovat joutuneet kärvistelemään pitkiä kuivuusjaksoja. 

Seuraava heinäkuinen homma onkin jo alulla. Nimittäin omenapuiden vesiversojen leikkaaminen, joka on hyvä tehdä näin heinäkuussa. Kuiva sää olisi ollut parempi niin omenapuiden kuin leikkaajankin kannalta, mutta nyt on pakko huomioida oman ajankäytön suunnittelu ja sääennusteet.

Etualan Huvituksen ilme keveni, kun tihkusateesta huolimatta kiipeilin tikkailla oksasaksien kanssa. Siivosin leikkuujätteen pois ja jätin tikkaat odottamaan kolmen muun puun työstämistä. Valkeakuulaassa ei ole kovin paljon vesiversoja. Sen sijaan syysomenassa ja punakanelissa kylläkin. Huvitus on yleensä näistä työläin. Siitä oli hyvä aloittaa.

Kellonummen hautausmaa, Espoo

 
Isän uurna on laskettu hautaan. Perunkirjoitusprosessikin on edennyt hyvin. Sunnuntaina vietettiin sukulaistytön rippijuhlia. Tälle kesälle osuu tavallista enemmän merkkipäiviä. Muutenkin lähipiirissä on monia synttäreitään ja nimipäiviään kesäkuukaisina viettäviä. 

Niin mukava kuin läheisten kesken onkin kahvitella, tuntuu hyvältä palata oman kodin rauhaan, vaihtaa juhlatamineet arkisempiin vermeisiin ja mennä kiertämään ja nyppimään puutarhaan. Siellä ajatukset tasaantuvat ja mieli rauhoittuu.

Aurinkoa heinäkuuhunne! 

Omput kukkivat

Malus purpurea 'Aamurusko'

 
Koristeomenapuut kukkivat täällä etelärannikolla yleensä näin toukokuun lopulla. Niin nytkin. Aurinkoiset päivät helteineen kirittävät kukintaa. Lämmin sää ja joka päivä puhaltava tuuli laittavat terälehdet pian leijailemaan maahan. Nyt on siis kierrettävä ihailemassa kaunottaria. Voisipa vaikka viettää omenankukkajuhlaa, kun kirsikka Accolade päätti tehdä tänä vuonna yhden ainokaisen kukan. Jopa uuteen Vattupenkkiin istutetun Aamuruskon päärunko on vaaleanpunaisena avautuneista nupuista.

Malus purpurea 'Aamurusko'

Molemmat pikkupuutarhan koristeomenapuut eli Aamurusko ja Royalty on istutettu 2015. Niillä on jo ikää ja vuosittainen kukkapilvi sen mukainen. Näin kukinnan aikaan olen tyytyväinen, että istutin kaksi erilaista koristeomppua lähekkäin. Aamurusko ja Royalty täydentävät toisiaan ja toisaalta myös tarjoavat kumpikin erilaista kauneutta.

Kuvassa etualalla Aamuruskon kukkia, taustalla viininpunaisia Royaltyn kukkia.

Malus purpurea 'Aamurusko'

Pikkupuutarhan Aamuruskon kasvukorkeus on 4-6 m. Se on selvästi rotevampi Royaltyyn verrattuna. Parina ensimmäisenä keväänä kukkia oli aika vähän, mutta sen jälkeen kukinta on vain lisääntynyt vuosi vuodelta.

Malus purpurea 'Royalty'

Aamuruskon vieressä kasvaa Royalty, jonka kukat ovat viininpunaiset. Lehdetkin ovat hieman tummemmat kuin Aamuruskossa. Royalty on hieman Aamuruskoa pienempi ja rakenteeltaan myös hennompi. Sen kasvukorkeus on 3-5 m.

Malus purpurea 'Royalty'

 
Molemmat Pikkupuutarhan koristeomput kasvavat varaparkkipaikan reunalla siten, että ne näkyvät hyvin jalkakäytävälle ja puistoon. Näin niistä pääsevät nauttimaan myös ohikulkijat. Aivan kuten minäkin ihailen ja iloitsen kylällä kävellessäni ohittamieni pihojen kauniita yksityiskohtia. Pikkupuutarhan koristeomput näkyvät myös tien puolen ikkunoista katsoen. Puiden kukkiessa tapaan kurkkia niitä illalla nukkumaan mennessäni. 

Malus purpurea 'Makamik'

Syksyllä 2020 istutin alapihalle koristeomena Makamikin. Olin ihaillut sitä monessa blogissa, joten valinta oli helppo. Tämän istutin lähelle rajanaapurin aitaa. Makamikin kasvukorkeus on 3-5 m eli sen ei pitäisi "aikuisenakaan" varjostaa naapurin nurmikkoa ja kasveja. Toivon heidän saavan iloa kauniista kukinnasta. Viime keväänä Makamik teki muutaman kukan. Nyt nuppuja on moninverroin enemmän.

Malus 'Musta Rudolf'

Alapihan vastakkaisella laidalla, puistoreunassa kasvaa Musta Rudolf. Sen kasvukorkeus on 3-5 m. Meillä se on kasvanut muita koristeomenoita hitaammin, mikä ehkä johtuu lähellä kasvavasta isosta koivusta. Kenties koivun juuret vievät alueella energiaa muilta kasveilta. Musta Rudolf on pensasmaisempi. Sen lehdet ovat alkukesällä punertavat ja saavat myöhemmin enemmän vihreyttä. Syysasussaan Musta Rudolf on jälleen purppuraisempi.

Malus 'Musta Rudolf'

Musta Rudolf muistuttaa jonkin verran japaninvaahteroita. Ainakin minusta. Istuttaisin ilolla puutarhaani muutaman punalehtisen japaninvaahteran, mutta ne ovat aika kalliita menetettäväksi talven kurimuksessa. Järkevämpää koittaa löytää korvaavia kasveja, vaikka eivät aivan samanlaisia olisikaan.

Musta Rudolfissa on parhaillaan nuppuja. Se kukkii yleensä vähän muita koristeomppuja myöhemmin.

Omena Punakaneli

Myös hedelmäpuut aloittivat kukinnan vauhdilla. Punakaneli, valkeakuulas ja syysomena ovat vielä osittain nupulla. Huvitus läväytti valkoiset kukkansa muita nopeammin avoimiksi. Hyvä, etten menettänyt kukintaa kaikkien arkisten kiireiden keskellä. 

 
Viime keväänä kylmä rintama iski juuri omenoiden kukkimisen aikaan. Pölyttäjätkin katosivat, minkä ymmärrän hyvin. Kukapa olisi tarjennut lennellä siitepölyä keräämässä ja levittämässä hyisissä olosuhteissa. Pelkäsin, ettemme saa omenan omenaa. Toisin kävin. Sadosta tuli kohtuullisen hyvä. Tosin meillä oli ensimmäisen kerran oikein kunnolla kääriäisentoukkia. Muumiotautikin on löytänyt tiensä omppuihini.

Tapani mukaan pyörin omppupuiden ympärillä kameran kanssa kuvia räpsien. Jostain syystä iso osa kuvista ylivalottui. Kamerani on käyttäytynyt viime aikoina oudosti. Epäilen sen kaipaavan puhdistusta tai huoltoa tai molempia. Ajankohta on huonoakin huonompi olla ilman kameraa. Näinä kesäkuukausina räpsittävää olisi enemmän kuin ehtii kuvata. Saattaisin kokea voimakasta erotuskaa odottaessani kameraa palautuvaksi huollosta.

Leppäkerttu Huvituksessa

Lauantain helteessä omenapuista kuului tasainen hurina ja surina pörriäisten liidellessä kukasta kukkaan. Puutarhakierroksilla olen nähnyt lukuisia leppäkerttuja. Ne ovat hyödyllisiä, sillä ne syövät mm. kirvoja. Muutenkin leppäkertut ovat sympaattisia otuksia. Tulen aina iloiseksi niitä nähdessäni. Kaipa tunteessa on jotain lapsuudenaikaista kiinnostusta ja iloa niitä kohtaan.

Prunus domestica subsp. insititia  - Kriikuna

Myös kriikunat kukkivat runsaina. Molemmat, sillä kolmannen kaadoimme toissa syksynä pikkupuutarhasta. Kyllästyin sen juurivesoihin, joita sain lapioida istutusalueillta ja käytäviltä. En uskalla vielä vannoa, mutta puun kaulaamisesta runsas vuosi ennen sen kaatamista näyttäisi olevan hyötyä. Juurivesoja ei ole ilmestynyt entiseen tahtiin. Alapihalla leikkaan juurivesat nurmikonleikkurilla.

Kriikunoiden kukat sijoittuvat tänä vuonna enemmän yläosiin. Viime vuonna kriikunasato oli olematon. Jännä nähdä, onnistuuko pölytys nyt. Saammeko pari ämpärillistä hedelmää syötäväksi ja mehustettavaksi? Loppuviikon aikana kriikunankukkien terälehdet ovat leijailleet nurmikolle.

Prunus pumila var. depressa - Lamohietakirsikka

Oikearinteen lamohietakirsikka on parin viime vuoden aikana suorastaan villiintynyt kukkimaan. Se on myös ottanut vahvan kasvuspurtin vähän joka suuntaan. Enemmän se kuitenkin suuntaa kasvuaan kohti nurmikkoa, mikä ei ole oikein hyvä asia. Tuoreiden versojen kärjet ovat alituisessa vaarassa joutua ruohonleikkurin kitaan, vaikka kuinka yritän pitää leikkurin pyörät kanttausurassa. Valitettavasti kasvit eivät kulje toivottuun suuntaan, vaikka kuinka toivoisi ja niitä käskisi. 

Alunperin lamohietakirsikka olisi pitänyt istuttaa huomattavasti ylemmäksi rinteessä, jolloin sillä olisi ollut tilaa ryöpytä niin sivulle kuin alaskin. Kaikkia tehtyjä asioita ei saa tekemättömäksi. Lamohietakirsikan ylös kaivaminen on likimain mahdoton asia. Pystyn tekemäni virheen kanssa elämään eli se siitä.

Solanum lyc. 'Golden Sunrise ' - Tomaatti

14.5. kasvariin muuttaneet tomaattini voivat hyvin. Ne ovat vankkavartisia, kukkivia ja nyt jo melko korkeita. Torstaina 23.5. löysin ensimmäisen raakileen Golden Sunrisesta. Kurkuissakin on ensimmäiset kukat. Paprikat eivät vielä kuki, mutta ovat lähteneet reippaaseen kasvuun.

Valmistin kasvarin vastaanottamaan tomaatit laittamalla pitkille sivuille tuplaharsot. Isot harsot, jotka voi laskea yöksi telttamaisesti kasvien ympärille. Lämpimistä päivistä huolimatta yöt olivat heti alkuun koleita ja viikon 21 alkaessa jopa kylmiä. Lämpötila laski alimmillaan parina yönä alle +3 asteeseen. Aamulla olen kiirehtinyt avaamaan oven ja nostamaan harsot pois. Ikkuna avautuu automaattisesti. Hyvin kaikki ovat pärjänneet. 

Yölämpötilat näyttävät jatkossa olevan sen verran korkeita, että poistin harsot kasvarista kokonaan. Tomaatit saavat enemmän tilaa joka suuntaan. Etenkin ylöspäin. 

Höyhen halaa pikkutalvion kukkaa

Luonnossa ja puutarhassa alkaa olla äärimmäisen kuivaa. Sateita ei ole tullut aikoihin. Jatkuva kasteleminen ei ole sinänsä raskasta, mutta koen sen tympeäksi, sillä mukana on koko ajan huoli kasvien selviytymisestä. Lisäksi tämä kuivuus näyttää olevan joka vuosi toistuva ilmiö. Huolestuttavaa.

Lauantaina tätä postausta tehdessäni ukkosen jyrinä lähestyy. Sen myötä on luvattu voimakasta sadetta. Sitä odotan.

Alkukesän valkeita kukkijoita

Malus domestica 'Huvitus" - Omenapuu

Omenapuut aloittavat parhaillaan kukintaansa. Nuppuja kaikissa neljässä puussa on valtavasti. Ensimmäisenä kukkansa avasi Huvitus ja Valkeakuulas kirii hyvänä kakkosena. Punakanelikin yhtyy joukkoon ja viimeisenä tulee syysomena.

 
Pölyttäjiä ei kukissa pörise samalla innolla kuin viime kesänä. Toivottavasti kuitenkin sen verran, että saamme satoa. 

Rhododendron Cunningham's White

Rhodo Cunningham's White on nuppuisena vähän samanlainen, kuin omenapuutkin. Nuppu on vaaleanpunainen, mutta avauduttuaan siinä ei ole häivähdystäkään rosaa. Ei, vaan hiukan keltaista, kuten kuvasta näette. Cunningham's White saattaa kukkia vielä syksyllä toistamiseen. Silloin tosin paljon kevättä vaatimattomammin.

Narcissus Sir Winston Churchill

Narsisseja puutarhassani on tänä keväänä kukkinut aika vähän. Voittopuolisesti keltasävyisistä mm. Las Vegas ja muutama muu. Valkoisista Mount Hood on jo lopettamassa. Kuvan Sir Winston Churchill on vasta aloittanut. Se muistuttaa perunanarsissia. Tuoksusta en voi sanoa mitään. Ehkä on pyydettävä Ukkokultaa nuuskaisemaan, tuoksuuko ja millaiselle.

Narcissus Recurvus

Recurvus on minusta aivan ihana. Hänen nuppujensa avautumista sain odottaa pitkään. Tuumin jo, tuleeko hoikista nuppuvarsista kukkaa laisinkaan. Tulihan sieltä.

Anemone sylvestris - Arovuokko

Arovuokkoa minulla ei ole vielä kovin montaa vuotta ollut. Jonkun blogista tai pihasta tämän bongasin ja itselleni halusin. Tykkään kovasti, vaikka onkin hurja leviämään. Pariin paikkaan olen arovuokkoa siirtänyt, jotta se täyttäisi korkeampien kasvien tyvialueita. Voi olla, että jonain päivänä manaan itseni moisen teon vuoksi Etelänavan jäätikölle saakka. Toivottavasti näin ei käy, sillä tykkään kovasti lämpimistä kesäilmoista.

Prunus domestica subsp. insititia  - Kriikuna

Kriikunan kukinta meni tänä(kin) vuonna ohi supernopeasti. Viime kesänä saimme kolmesta kriikunapuusta todellisen jättisadon. Vieläkin on pakastimessa muutama rasia kriikunoista ja aronioista valmistamaani mehua, josta keitän kiisseliä aamupuuron lisukkeeksi.

Spiraea 'Grefsheim' - Norjanangervo

Kriikunan tapainen pikakukinta on norjanangervoillakin. Arvon itseni kanssa aina, onko parempi leikata norjanangervoja keväällä ennen kukintaa, heti kukinnan jälkeen vaiko vasta syksyllä. Taidan tällä kertaa leikata alapihan rengaspenkin angervoista osan alas, koska sieltä olen vanhempia oksia ottanut vuosien mittaan pois useinkin. Sen sijaan pikkupuutarhan angervot ovat saaneet rauhassa ränsistyä, enkä aio niiden alasleikkausta siirtää enää yhtään. 

Spiraea chamaedryfolia - Idänvirpiangervo

Työhuoneseinustan angervojen alasleikkauksesta on pari vuotta. Ne eivät leikkausta kaipaa. Paitsi välistä piti kaksi puskaa leikata, sillä ne eivät tehneet lehtiä nyt laisinkaan. Toivottavasti eivät ole kokonaan kuolleet, sillä pitkästä rivistöstä on vaikea kaivaa kahta pensasta pois. Toisaalta aukkoakaan ei voi jättää. Näyttäisi hölmöltä. Täytyy seurata tilannetta ja pohtia mahdollista ratkaisua.

Viola - Orvokki

Nämä kuvan orvokit kasvavat talon kulmalla, pensaiden alustalla. Lähellä olevan salaojakaivon kannella on monena kesänä ollut ruukussa orvokkeja. Niitä nyppiessäni olen nakannut orvokinjämät pensaiden alle. Sinne on siis kertynyt siemeniä, joista kasvaa nyt hauskan näköinen "orvokkipenkki".

Viola - Orvokki

Kevään ensimmäiset kesäkukat ovat aina orvokkeja. Vapun aikaan ostin isomman määrän, jotka istutin kahteen kukkalaatikkoon pergolan kaiteen reunalle. Nämä valkoiset pikkuorvokit näyttävät vähän kiukkuisilta. Vai ovatko juuri heränneet ja siristelevät silmiään aamun auringossa.

Prunus pumila var. debressa - Lamohietakirsikka

Lamohietakirsikka kuuluu niihin kasveihin, joka joskus "oli saatava", vaikka kunnon paikkaa sille ei ollutkaan. Se on viettänyt monta vuotta Oikearinteessä. Huomasin sammalleimun, pikkutalvion ja sulkaneilikan kasvaneen lamohietakirsikan lomaan niin tehokkaasti, ettei valkoisia kukkia kunnolla edes näkynyt. Hetken kävi mielessäni kirsikan siirtäminen toiseen paikkaan, vaan tutkiessani sitä tarkemmin, ajatus muuttui. Kasvi on niin tehokkaasti ankkuroitunut rinteeseen, ettei sitä hevillä sieltä ylös oteta. 

Oikearinne kesäkuun alussa 2019

Edessä on rinteen siivous joka tapauksessa, sillä edellisestä kerrasta on jo useampi vuosi. Alkukesästä näyttää vielä ihan siedettävältä, kun sammalleimut kukkivat ja sulkaneilikat sekä maksaruohot kasvavat innolla. Kesän mittaan puna-apila ja kaikenlaiset rikkaruohot nousevat tehokkaammin esiin. Ne ovat alkaneet hissukseen vallata tilaa vähän liikaakin. Myös vuorenkilvelle riittää tila kuvan oikeassa reunassa.

Oikearinne vastakkaisesta suunnasta kesäkuun alussa 2019

Rinteen siivouksessa on iso urakka, koska kaikki mahdollinen on kaivettava pois ja juuret putsattava rikkaruohoista, jonka jälkeen istutan jaetut taimet takaisin. Ehkä jätän homman loppukesään tai vähintäänkin kosteampaan aikaan. Kuivassa hiekkarinteessä kasteluvesi valuu helposti pois kasvien juurelta, joten taivaallinen kastelu olisi istutusvaiheessa tervetullutta.

Tulipa Exotic Emperor

Keräsin tähän postaukseen parhaillaan valkoisena kukkivia kasveja. Aika paljon valkoista on minullekin kertynyt. Kaikista ei edes löytynyt sopivan tuoretta kuvaa. Nykyisin valkoisena kukkivista kasveista nousee mieleen Versoja Vaahteramäellä -blogin Riina, joka rakastaa valkoisia kukkia. Valkoinen on kaunis ja tyylikäs väri, josta itsekin pidän kovasti. Kukkien suhteen taidan olla aika ahmatti. Kunhan tavalla tai toisella silmää hivelee ja mieltä ilahduttaa, saa luvan muuttaa puutarhaani. Väri muodostuu harvoin esteeksi.

Huikeaa kauneutta

Kävin tänään oman kylän kampaajalla. Kampaamo sijaitsee 30-luvulla rakennetussa funkkistalossa, jonka nurkalla kasvaa vanha omenapuu. Muutama vuosi sitten talo maalattiin ja muutenkin sen julkisivua kohennettiin. Silloin omenapuun kohtalo oli hetken aikaa vaakalaudalla, mutta onneksi se sai jäädä.

 
Vanha puu on niin täynnä kukkaa, kuin siihen ikinä mahtuukaan. Se on aivan uskomattoman kaunis juuri nyt, kun osa kukista on avoinna ja osa vaaleanpunaisina nuppusykeröinä. Oli pakko kaivaa pokkari laukusta ja räpsiä kuvia. Niin näyttivät tekevän kaikki muutkin. Kampaajalla istuessani näin ikkunasta, kuinka ohikulkijat toinen toisensa perään pysähtyivät kaivamaan kännyköitä taskuistaan. 

Omien omppujen kukat ovat edelleen nupulla, joten taidan käydä toisenkin kerran ihailemassa kampaamotalon upeaa omenapuuta.