Haaste: Kuvaa kimalainen

Kimalainen ja Iris ret. 'Katharines Gold'

 

Hiidenkiven puutarhassa -blogin Minna haastoi kuvaamaan kimalaisia. Jonkun verran olen niitä kuvaillutkin. En vaan ole saanut aikaiseksi niistä omaa juttua. Minnan haaste laittoi vipinää kinttuihin. Tarkoitus on, ettei tämä postsaus jäisi viimeiseksi kimalaisjutukseni.

Pörriäisten kuvaaminen ei ole helppo tehtävä, koska eivät ne pysähdy poseeraamaan niin pitkäksi aikaa, että ehtisin saada kameran asetukset sopiviksi. Tässäkin tehtävässä avuksi olisi räpsiä lukuisia kuvia ja valita niistä sitten parhaimmat. Vielä kun muistaisi kuvia nimetessä miettiä myöhempää hakua helpottavia kriteereitä. Jotkut pörriäiskuvat olen tallettanut esimerkiksi kuvassa olevan kasvin nimellä. Kätevintä olisi käyttää vaikkapa sanaa kimalainen tai muuta vastaavaa.

Kimalainen ja crocus Fuscotinctus

Kimalaisten tunnistaminen ei minulta ilman kuvia ja selityksiä onnistu. Kimalaisen erotan, mutta onko kyseessä tarhakimalainen, kartanokimalainen, mantu- vai kontukimalainen? Siinä on vielä opiskeltavaa. 

Ötökkätieto.fi on aika hyvä paikka etsiä nimiä erilaisille ötököille. 

Kimalainen mahoniassa

Tunnistamistakin tärkeämpää on hyväksyä kimalaiset ja monet muut pikkuötökät osaksi luontoa ja puutarhaa. Ilman niitä emme pääse nauttimaan kukista, marjoista ja hedelmistä. 

Alkukesä on ollut sateinen ja viileä. Sää näyttää suosivan kaikenlaisia mönkijöitä. Netin puutarharyhmät ovat parhaillaan täynnä kysymyksiä "mikä tämä ötökkä on, miten siitä pääsee eroon"? Kysytään ja käytetään aineita, joista monet luokitellaan myrkyiksi. Ei ajatella, että myrkyttämällä pahikset, tuhotaan samalla hyvikset. Onko ylipäätään omasta mielestä pahikseksi luokittelema ötökkä kovin vaarallinen edes sen yksittäisen kasvin kannalta? Kannattaa miettiä. 

Aloittaessani puutarhani rakentamisen, en miettinyt erityisiä pörriäiskasveja. Nykyisin se on yksi valintakriteeri. Keväästä syksyyn joku kasvi vuorollaan tai yhdessä muiden kanssa kukkii ja houkuttelee pörriäisiä. 

Kriikuna- ja omenapuiden kukat houkuttelevat pölyttäjiä, mikä onkin erityisen tärkeää tällaiselle omenoita rakastavalle ihmiselle. Kukkiessaan köynnöshortensia on yksi suuri pörisevä massa. Samoin töyhtöangervojen ohi ei voi kävellä ihmettelemättä tasaista surinaa. Alppipiikkiputken katseleminen naurattaa joka vuosi. Se on kuin kimalaisten lentokenttä, johon niitä laskeutuu lepäämään joukoittain. 

Kimalainen ja siperiankurjenmiekka

Tässä Minnan lähtösanat haasteelle: 

"Nyt otetaan taas kimalaiset tähtäimeen ja laitetaan virallisesti tämä hyvin epävirallinen haaste liikkeelle. Epävirallisesti se on ollut liikkeellä jo keväästä lähtien. Haastehan on muutaman vuoden vanha mutta mitäpä siitä. Kimalaisia kuitenkin häärii puutarhassa toivottavasti joka vuosi ja ainakin itse huomasin tänä keväänä tunnistavani jo muutaman kimalaisen ilman netin apuja. Tarpeeksi monta kertaa kun kertailee, niin näemmä pörriäistenkin nimet jäävät päähän. Tiukkapipoisia tunnistamisen kanssa ei olla tänäkään vuonna, vaan pääasia on etsiskellä kimalaisia (ja vaikka muitakin pölyttäjäpörrejä) puutarhasta." 

Kultakuoriainen pionissa

Kimalaisten lisäksi on kiva kuvata ja tunnistaa muitakin puutarhassa mönkiviä ja lentäviä ötököitä. Leppäkerttuja meillä oli touko-kesäkuussa paljon. Nyt en ole niitä nähnyt. Toivottavasti odottavat kirvojen lihoavan sopivan pulskiksi ja tulevat sitten niitä ahmimaan.

Kultakuoriainen on myös odotettu hyönteinen. Sen metallinvihreä väri on kaunis kiiltäessään hienosti auringossa. Ehdin jo ihmetellä, missä tämän kesän kultakuoriaiset oikein ovat. Eivät pettäneet minua. Ensimmäisen löysin mönkimässä Festiva Maxima -pionissa ja toinen keinui korkean lehtoängelmän kukkavarressa.

Kultakuoriainen ja lehtoängelmä

Haasteeseen voi osallistua kuka tahansa. Eikä vain kerran vaan juttuja voi tehdä vaikka pitkin kesää. Kuvaa siis kimalaisia omassa puutarhassasi.

Lämmin kiitos Minnalle haasteesta!

Puutarhavuosi 2022

 
Monille tämä Hiidenkiven puutarhassa -blogin Minnan liikkeelle laittama haaste onkin jo tuttu aiemmilta vuosilta. Tällaisena marraskuinen päivä on mitä mainioin ajankohta selata puutarhakuvia ja miettiä menneen kasvukauden asioita.

Pikkupuutarhan Harkkokäytävä 5.6.2022

 

1. Mitä sellaista teit puutarhassa, mitä et ole koskaan ennen kokeillut?
a. Suunnittelua / Suunnitelmissa pysymistä
b. Laiskottelua / Hullun lailla ahkerointia
c. Kasvattaa hyötykasveja / koristekasveja
d. Betonitöitä / Romutaidetta / Kierrätystä

Tapoihini kuuluu hullun lailla ahkerointi. En vain osaa laiskotella, jos on töitä rästissä. Vielä vähemmän silloin, kun on mukavia hommia tiedossa. Sellaisiahan puutarhatyöt useimmiten ovat. Menneenä kesänä käytin tavallista enemmän aikaa ihan vain käyskentelyyn puutarhassa. Harvoin kykenin etenemään jostain rikkaruohoa ylös nyhtäisemättä tai ruukkua siirtämättä. Monet isommat työt tuppasivat siirtymään ihan vain siksi, etten saanut itseäni liikkeelle halutun mukaisesti.

Metsäpuutarha eli talon puistopääty 15.6.2022

 
2. Pysyitkö viime talvena tekemissäsi puutarhasuunnitelmissa?
a. Tarkasti
b. Ai missä?
c. Suunnilleen kyllä
d. Hmm... *viheltelyä*... "suunnilleen"...

Viime talvena tuli tehtyä vähemmän puutarhasuunnitelmia. Laadin kyllä kevättalvella luettelon hankittavista kasveista, joista useimmat taisivat jäädä ostamatta. Tavanomaiset listat erilaisista pakollisista ja vähemmän pakollisista töistä sain hoidettua. Pitkään suunnitelmissa ollut kasvimaan muovisten reunanauhojen vaihto metallisiin tuli tehtyä loppukesästä.

Hydrangea paniculata Grandiflora 08/2022. Uudet syyshortensiat ovat vielä pikkuisia.

 
3.Tuliko puutarhaasi kesän aikana uusia kasveja?
a. Ei
b. Yksi
c. Muutamia
d. Autolastillinen... eikun kaksi... eikun...

Istutin uusia kasveja varsin vähän. Vuoden 2022 istutuskartassani on 62 lajia, joista osaa tietenkin useampi kappale samaa. Kokonaismäärästä 11 lajia oli itse siemenestä kasvatettuja tai omista kasveista jaettuja. 17 kasvia koki siirron uusiin paikkoihin. Valtaosa istutetuista oli perennoja. Pensaita oli neljä, joista kolme syyshortensiaa ja yksi purppuraheisiangervo. Uusia köynnöksiä istutin vain yhden eli koreaköynnöskuusaman.

Myöhään herännyt syysvuokko 23.10.2022

 
4. Menetitkö kasveja?
a. En. Kasvatan vain luotettavia kasveja ja varjelen niitä suurimpina aarteinani.
b. Joskus tulee talvituhoja, joskus kesätuhoja. Joka vuosi vähintään yksi kasveista toteaa viihtyvänsä paremmin jonkun toisen puutarhassa. Suurin osa kuitenkin selviää puutarhassani.
c. Olen innostunut vyöhykkeiden venytyksestä ja haluan kokeilla aina jotain uutta ja eksoottista. Tuhoja tulee väistämättä.
d. Älä edes kysy, kuinka monta!

Talvi koitteli ankarasti puutarhani kasveja. Moni sipulikasvi jäi nousematta. Kärhöistä menetin toisen Hagley Hybridin ja toisen Multi Bluen. Syysvuokoista toinen ei enää noussut. Toinen heräsi eloon myöhään, mistä iloitsen kovasti. Se ei tehnyt ainuttakaan nuppua, mutta sen sijaan syystöiden yhteydessä löysin kaksi siementainta. Jouluruusuista kuoli kaksi Double Elleniä ja kolme vaaleajouluruusua.

Alapihan Kriikunapolku 5.6.2022

5. Mitä sellaista haluaisit puutarhaasi, mitä et ole vielä(kään) saanut?

Monen monta asiaa on edelleen saamatta. Toisaalta suunnitelmien viivästymisessä on hyväkin puolensa. Asioita tulee pyöriteltyä päässä suuntaan jos toiseen. Ajan kanssa huomaan, etten välttämättä ensi huumassa ideoituja juttuja kaipaakaan. Tai suunniteltu asia muuttuu ja jalostuu. Osa katoaa sen kummemmin jälkiä jättämättä. 

Leikkimökki 24.6.2022

 

Vesiaihe muhii takaraivossa ilman aikataulua. Leikkimökki on lähdössä pihastamme tarpeettomana ja kunnostusta kaipaavana. Sen paikalle jää tyhjä tila, jonka käyttöä on vasta hahmoteltu. Yläpihan istutusalueet reunuksineen kaipaavat perusparannusta. Työ on suuri. Se vaatii aikaa, voimia ja taloudellista panostusta. Eli odottaa päivää parempaa.

Yläpihan käytävien kivituhkapinnan uusiminen oli menneenä kesänä työlistalla. Emme ehtineet käydä siihen käsiksi. Ikkunanpuitteiden kunnostuksessa meni yllättävän paljon aikaa.

Ukkokulta piikkasi käytävän kivikovaan jäähän purouomia.

 

6. Mikä asia viime puutarhakaudelta tulee aina muistuttamaan sinua kesästä 2022?
a. Sää
b. Kukkaloisto
c. Joku muu. Mikä?

Sää jälleen kerran. Kevät oli kylmä ja myöhäinen. Senttien paksuista jäätä oli kulkuväylien lisäksi myös istutusalueilla. Sen sulaminen kesti iäisyyden, vaikka koetimme edistää sulamista hakkaamalla puroja rautakangella, lapioilla ja ties millä vempaimilla. 

Juhannuksen jälkeen sateet kiersivät meidät systemaattisesti. Kuivuus koitteli jälleen kerran, vaikka onneksi ei sentään niin paljon, kuin edellisenä kesänä. 

Loukulla yritettiin saada Roope talteen 24.7.2022

 

Merkittävin tapahtuma viime puutarhakaudella oli hoitokissa Roopen kuuden viikon mittainen karkumatka. Se ei tietenkään ollut varsinainen puutarha-asia, mutta vaikutti olennaisesti puutarhatöihin. Mieli oli kaiken aikaa huolen musertama. Ei vain jaksanut innostua puutarhasta. Pakolliset työt hoidettiin ajatusten pyöriessä kissan kohtalossa. Ilo ja onni oli suunnaton kissan vihdoin löytyessä laihtuneena, väsyneenä, mutta terveenä.

Tom. Bumble Bee 22.8.2022. Tomaatti- ja kurkkusatoa riitti.

 
7. Mikä oli suurin saavutuksesi puutarhassa viime vuonna?

En  tehnyt mitään mullistavaa tai erilaistakaan koko vuonna. Suurin saavutus lienee se, että joka kevät saa esikasvatettua hyötykasvit ja joitakin koristekasveja. Ja kiikutettua ne kunnialla kasvariin, ruukkuihin ja minne nyt kunkin asettaakaan. 

Saavutuksena voi pitää sitäkin, että puutarhan hoito ja kunnostus sujuu ilman pakkoa, mieli iloisena ja innostuneena. Että joka kevään kokee jonkin uuden alkuna, samalla vanhan tuttavan odotettuna tapaamisena. Syksy tuo väistämättä mukanaan luopumisen tunteet ja väsymyksen myös puutarha-asioissa. Niin vain ne kaikkoavat jonnekin talven aikana.

Puistopäädyn sadevesitynnyri 6.7.2022

 
8. Mikä oli paras ostoksesi/hankintasi?

Kasvihankintojen suhteen en sano tässä vaiheessa juuta enkä jaata. Aika näyttää, miten kotiutuvat, kasvavat ja kukkivat. Päällimmäisenä mieleen nousee sadevesitynnyrit parhaana ostoksena.

Vasenrinne 5.6.2022

 
9. Tuliko tehtyä virhehankintoja?
a. Ei, on vain erilaisia kokeiluja!
b. Ehkä...
c. Aivan liian monta!
d. Virhe? Mitä? Minullako?! Eeei suinkaan...!

Eipä tullut tehtyä erityisä virhehankintoja. Kasvien kanssa mukana on aina pieni annos tuuria ja seikkailua. Vaikka kuinka tekisi kasville olosuhteet parhaimmalla mahdollisella tavalla, voivat ne silti lähteä jäähyväisiä ja syytä lähdölleen kertomatta. Ostoksille mennessä mielessä on usein jo valmiit suunnitelmat. Kaupasta mukaan tarttuu myös suunnittelemattomia hankintoja, mutta mehän olemme aina valmiita kokeilemaan ja antamaan mahdollisuus vaikeillekin tapauksille.

Taloudessamme on jo riittävästi puutarhassa tarvittavia työvälineitä ja laitteita eli eipä juuri mitään uutta tullut ostettua. Loppusyksystä oksahaketin hajosi, mutta sen korjaus tai uuden hankinta jääköön ensi kevääseen.

Clematis Texensis-ryhmä Princess Kate 'Zoprika' 30.8.2022

10. Mikä kasvi yllätti sinut positiivisesti?

Ehdottomasti edelliskesänä istuttamani kärhö Clematis Texensis-ryhmä Princess Kate 'Zoprika'. Jaksoin iloita, että se oli ylipäätään selvinnyt menneestä talvesta. Ihmettelin sen  kukkien kauneutta kerta toisensa jälkeen. Taisin kyllästyttää lukijanikin jatkuvilla Princess Kate -kuvilla ja kehuillani. 

Clematis Ville de Lyon 6.8.2022

 

Kakkossijan positiivisena yllättäjänä saa toinen kärhö eli Ville de Lyon. Sellainen on kasvanut puutarhassani aiemmin, mutta sittemmin menehtynyt. Uusi Ville hurmasi minut runsaalla ja kaunilla kukinnallaan.

Juuri kaupasta tuodut uudet jouluruusut 4.5.2022

 
11. Mikä kasvi oli suurin pettymyksesi?

Enpä muista mitään erityistä pettymystä. Muistini voi olla näissä puutarha-asioissa valikoiva, mutta suurimmat pettymykset yleensä johtuvat kasvimenetyksistä. Ei niinkään yksittäisen kasviin kohdistuneiden toiveiden romahtamisesta. Ehkä eniten jaksan murehtia menneen talven karua jouluruusujen kohtaloa. Tähän murheeseen lähdin oitis kevään tullen hakemaan korjausta ostamalla uusia jouluruusuja. Ihan heti ne eivät ehtineet kukinnallaan korvaamaan menetettyjä, mutta ainakin toiveet ovat ladattuina tuleviin kesiin.

Syyspiha 9.10.2022

 
12. Mihin käytit suurimman osan puutarhabudjetistasi?
a. Kasveihin
b. Kiviin / Kiveyksiin
c. Pihan rakenteisiin, perustuksiin, toimintoihin...
d. Puutarhamatkailuun

65 säkkiä mustaa multaa 23.4.2022

 

Minulla ei ole varsinaista puutarhabudjettia. Isommista hankinnoista keskustellaan Ukkokullan kanssa. Suurin menoerä tälläkin kaudella lienee multaostos. Tilasin kuormalavallisen Biolanin MustaaMultaa eli 65 kpl 45 litran säkkiä pihaan toimitettuna. Halpaa tai kallista, mullalle on aina tarvetta. Lavallisen kerralla tilaamalla ei tarvitse joka kauppareissulla pohtia, mahtuuko takakoslaan vielä muutama multasäkillinen. Monta säkkiä tuosta kasasta on jo tyhjennetty, mutta jokunen jäi odottamaan ensi kevättä.

Huoltopihan sadevesitynnyri

Olemme pitkään miettineet sadeveden hyödyntämistä kasvien kastelemisessa. Syksyn 2021 kattorempan yhteydessä myös rännit uusittiin ja kolmeen syöksytorveen hankittiin RänniRosvo, joka mahdollistaa sadeveden keräämisen. Hankimme kaksi sadevesitynnyriä, jotka Ukkokulta liitti ränneihin. 200 litran tynnyri täyttyi yllättävän nopeasti sateella. Käytön myötä rutiinit hioituivat ja tyytyväisyys kasvoi. Erinomainen panostus.

Pionit 1.7.2022

13. Mitä opit?

Toivon mukaan opin enemmän asioita, mitä tässä kykenen muistamaan. Ehkä tomaattia, kurkkua, paprikaa ja muiden hyötykasvien siemeniä voisi kylvää vähemmän. Varmuuden vuoksi tulee kylvettyä aina liikaa, eikä niistä ylimääräisistä taimista olekaan sitten helppo luopua. Pieni kasvari on viidakko vähemmälläkin määrällä.

Dahlia Sneezy 08/2022

 

Daalioita ei myöskään kannata kovin aikaisin ryhtyä kellarissa kaivamaan esiin. Niistä kasvaa honteloita ja kalmankalpeita otuksia, joita saa sitten hoitaa kaikkien muiden kevätkiireiden ohessa. Daalioiden sijoittaminen kesäksi ruukkujen sijaan lavakaulukseen oli hyvä idea. Suurempi multatila vähensi kastelutarvetta, aikaisti ja lisäsi kukintaa. Sama koskee tuoksuherneitä. 

Crocosmia - Ruostekukka 15.8.2022 (Lappalainen etelässä -bloginNilalta saatu).

 

Muistaisinkohan jo ensi kesänä, ettei niitä ruukkukukkiakaan ole viisasta tolkuttomia määriä pihalleen haalia. Kastelukannun kanssa kulkeminen vaatii aikaa sekin. Varsinkin kuivana kesänä ruukut tarvitsevat paljon kastelua.

Tiikerililjat 11.8.2022

  

14. Odotatko tulevaa/alkanutta kasvukautta...

a. Suurin suunnitelmin?
b. Kunnianhimoisin odotuksin?
c. Kauhunsekaisin tuntein?
d. Into pinkeänä ja sormet syyhyten?

D-kohta on tähän kysymykseen paras vastaus. Tuskin edellistä kasvukautta on ehditty kunnolla paketoimaan, kun jo seuraava siintää mielessä. Muutama päivä sitten pohdin, ryhtyisinkö jo laatimaan kasvimaalle istutussuunnitelmaa? Mietin myös, milloinkas ne uudet siemenluettelot ilmestyvät ja mitä sieltä tilaisin?  Asiaan vihkiytymättömistä tällainen tuumailu saattaa kuulostaa omituiselta. Aito puutarhahörhö pystyy hyvin samaistumaan näihin ajatuksiin. Kunhan joulu on juhlittu, voikin koristeita varastoon laittaessa suunnitella siementilauksia.

Hemerocallis Agnes Elpers 23.8.2022

Haasteen säännöt:

1. Kerro, keneltä sait haasteen.
2. Kerro haasteen aloittaja (Minna Hiidenkiven puutarhassa -blogista). Haastepohja löytyy täältä (korjaathan vuosiluvun otsikkoon).
3. Haasta muutama blogiystäväsi mukaan.

Rosa rugosa Ritausma 25.9.2022

 

1. Minut kutsui haasteeseen Kottikärryn kääntöpiiri -blogin Päivi.
Olin päättänyt tehdä Puutarhavuosi 2022 -selonteon, vaikka kukaan ei minua haastaisi.
Kiitos siis Päiville, että hän pelasti minut haastamalla mukaan.

2. Haasteen on laittanut liikkeelle Hiidenmäen puutarhassa -blogin Minna.
Kiitos Minnalle tästä(kin) kivan haasteen liikkeelle laittamisesta.

3. Haastan seuraavat blogit:

Kukkia ja Haaveita

Saran mökissä ja puutarhassa 

Vaalean Vihreää

 

 

Arpajaisiloa

Voitin Hiidenkiven puutarhassa/Minnan 1-vuotisarpajaisissa ruotsalaisen puutarhatoimittaja Agneta Ulleniuksen "Keittiöpuutarhurin käsikirjan". Olen onnettaren suomasta voitosta iloinen. Varsinkin, kun hyötykasviviljely ei ole vahvuuksiani ja kaikki tieto on tervetullutta. 

Kirja kattaa tavallisimmat keittiövihannekset. Teksti on selkeää ja helposti luettavaa. Toistaiseksi olen ehtinyt vasta selailla ja maistella lyhyitä otteita. Kirja odottaa nyt olohuoneen pöydällä syvällisempää paneutumista, joka on jo aivan lähellä.

Saatteeksi kirjan väliin Minna oli sujauttanut pussillisen pioniunikon siemeniä. Iloinen yllätys ja niin kauniiseen, itse tehtyyn pussiin pakattuna. Tässäpä erinomainen kikka ilahduttaa puutarhaystäviä vaikkapa nimipäivän merkeissä. Siemenpussi mahtuu hyvin kirjekuoreen. 

Mikäli et ole vielä tutustunut Hiidenkiven puutarhassa -blogiin, suosittelen sitä sinulle lämpimästi.

Vaihtelevista säistä huolimatta kevään saapuminen etenee omaan tahtiinsa. Pari päivää sitten löysin punaisen palluran kurkistamasta jäähileisen lumen keskeltä. Raparperihan se siellä kurkottaa kohti alkukesän kasvua. Me puutarhurit voimme toki olla malttamattomia, mutta kyllä kasvit ja linnut tietävät, milloin on aika herätä. 

Torstaiaamuna kuulin kevään ensimmäisen mustarastaan lurituksen. On se vaan niin kaunis ja odotettu ääni. Tuli ihan kyynel silmään laulua kuunnellessa.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Bloggaamisesta ja kuvista

Kuurainen pensaanoksa 27.11.18

Minna/Hiidenkiven puutarhassa -blogista postasi lokakuussa oivallisesti bloggaamisesta ja kuvista. Kyse ei ollut haasteesta ja sama teema on ollut esillä aiemminkin. Aihe on monille bloggaajille tärkeä ja esimerkiksi kuvien tallentamisesta tulee välillä kysymyksiä. Kerron omista tavoistani, jotka eivät siis missään nimessä ole se ainut ja oikea. Jokainen ilman muuta toimii niin, kuin itselleen parhaaksi näkee.

Kävelylenkin kuuraisia näkymiä 27.11.18

Kuvien ottaminen

Puutarhatöissä kamera on harvemmin mukana. Uppoudun töihin yleensä niin tehokkaasti, että unohdan kuitenkin kuvaamisen. Lisäksi säälin kameraani, enkä halua sen vaikkapa unohtuvan sateeseen. Usein puutarhatyöni ovat sangen multaisia ja sotkuisia, mikä ei kameran kannalta ole hyvä. Edellisistä syistä työvaihekuvat ovat minulle harvinaisia. Vaikka suunnittelisin ottavani kuvia eri työvaiheista, työn tiimellyksessä sen unohdan. Ja kun vihdoin muistan, olen niin likainen, että jätän kuvat ottamatta.

Yleensä teen kameran kanssa puutarhakierroksia. Kasvukaudella useitakin kierroksia yhden päivän aikana. Käyn myös tarkoituksella kuvaamassa jotain tiettyä kasvia tai kohdetta. Kamera on mukanani myös päämäärättömillä retkillä ja usein silloin tulee kuvattua kiinnostavia kuvia. Pyrin ottamaan samasta kohteesta useita kuvia ja valitsemaan niistä sitten mielestäni parhaan.

Kävelylenkin näkymiä 27.11.18

   
Kuvien käsittely

Blogia varten siirrän kuvia tarpeen mukaan kamerasta koneelle. Valitsen sopivat kuvat, rajaan ja pienennän ne yleensä heti. Käytän rajaamiseen ja pienentämiseen etupäässä Picasaa, joka tuli Bloggerin mukana. Kuvan pixelikoon pienentäminen on oleellista, sillä bloggeriin käytetyt kuvat tallentuvat Googlen pilvipalveluun, joka on maksuton 1 Gigaan saakka. Sen jälkeen on ostettava lisää tilaa. Toinen syy kuvan pienentämiseen on niiden nopeampi latautuminen. Varsinkin tabletilla ja kännykällä blogeja lukiessa eivät oikein isot kuvat jaksa aueta.

Kuvien rajaamisen ja pienentämisen lisäksi lisään kuviin vesileiman. Se käy Picasalla helposti. Varmasti myös muilla keinoilla. Vesileiman tarkoitus on estää/vähentää kuvieni luvatonta lainaamista. Toki vesileima on helppo halutessa poistaakin. Kuvani eivät ole suurta taidetta, mutta silti en halua niitä luvattomasti käytettävän.

Kylän talviuintipaikka 27.11.18

Kuvien tallentaminen

Kaikki kuvat siirrän kamerasta säännöllisesti. Kesällä kuvaan paljon enemmän ja silloin tyhjennän kameran useammin, kuin talvella. Kameran muistikortti ei välttämättä ole paras ja turvallisin kuvien säilytyspaikka. Ja vaikka isoille muistikorteille mahtuukin paljon kuvia, on mukavampi, että muistikortilla on runsaasti tilaa uusien kuvien ottamiseen.

Kuva-arkistoni on sekä pöytäkoneeni kovalevyllä että poltettuina rompuille. Lisäksi Ukkokulta ottaa varmistukset koneestani säännöllisesti, joten siten kuvat ovat vielä kolmannessakin paikassa. Kokemuksesta tiedän, ettei yksi paikka riitä turvaamaan kuvia. Minulta on hajonnut koneesta kovalevy että myös ulkoinen kovalevy. Romputkin ovat hyvin haavoittuvaisia, mutta jos kuvat ovat kahdessa paikassa, niiden samanaikainen rikkoutuminen on harvinaisempaa.

 
Koneellani on oma kansio blogikuville ja oma kansio tallennetuille kuville. Blogi-kansiossa on käsillä olevan vuoden pienennetyt ja nimetyt kuvat kuukausittain. Lisäksi on bannereita ja sivupalkkikuvia varten omat kansiot. Muut kansiot toimivat apukansioina.

Tallennettujen kuvien kansioon menevät kaikki kuvat pienentämättöminä ja rajaamattomina. Kamerasta kuvia siirtäessäni pyrin siivoamaan huonot ja ylimääräiset kuvat pois. Olen huomannut, ettei yhdestä kukasta kannata säilyttää viittä samanlaista kuvaa. Varsinkin, kun pionit ja ruusut sun muut tulee kuvattua kesä toisensa perään. Nimeän kuvakansiot: vuosi-kuukausi-päivämäärä + jokin kuvien löytämistä helpottava sana (esimerkiksi: 20180707Pionit tai 20180817Kasvimaa). Mitä tarkemmin kansioita nimeää, sen helpompi kuvia on myöhemmin löytää. 

Tyhjennän kuvat kamerasta vasta, kun kaikki on siirretty koneelle, poltettu rompuille ja tarkastettu, että siirto ja poltto on myös onnistunut. 

Lumikärhö 27.11.18

 
Blogin kirjoittamisesta

Yleensä kirjoitan postauksen alusta loppuun saman tien. Aikaa siihen saattaa mennä paljonkin, vaikka idea olisi jo valmiina päässäni. Käyn välillä tyhjentämässä pesukoneen, laittamassa ruokaa ja syömässä. Kesällä teen postaukset iltaisin tai joskus jopa yöllä, kun en saa unta. Kasvuajan ulkopuolella käytän postauksiin sateisia ja kylmiä päiviä, jolloin ei ole muuta ohjelmaa tai jolloin muutenkin olisin kotosalla. Jollen ehdi kirjoittaa postausta loppuun, tallennan sen ja palaan siihen myöhemmin. Joskus sitten käy niin, että koko postaus muuttaa muotoaan. Ei välttämättä huonoa sekään.

Käytän aika paljon ajastusta. Kun on hyvä kirjoitusvire ja pää tulvillaan ideoita, saatan tehdä useamman postauksen putkeen ja ajastan ne sitten julkaistavaksi myöhemmin. 

Kirjavalehtinen pikkutalvio 1.12.18

Joskus postaus lähtee jostain tietystä kuvasta, joskus taasen kasvista tai pihalla tehdystä hommasta. Usein saan aiheen teidän postauksistanne nousseista ajatuksista ja ideoista. Onpa käynyt niinkin, että pää tyhjänä asetun koneen ääreen ja yhtäkkiä sanojen virta lähtee vyörymään. Kuvat ovat minulle tärkeitä, mutta vielä tärkeämpää kirjoittaminen. Siksi postauksissani on usein paljon tekstiä. Kukin luonnollisesti käyttää vahvuuksiaan.

Viime aikoina ovat ideat olleet vähissä ja motivaatiokin osin kadoksissa. Se on tavallista talvikaudella, mutta nyt jotenkin erityisen voimakasta. Välillä olen jopa ajatellut, että onko blogielämäni päättymässä? Onko se tullut tiensä  päähän? Väkisin en ala postauksia tekemään, sillä minulle on tärkeää, että voin seistä sanojeni takana. Bloggaaminen on ollut minulle miellyttävä harrastus ja sen myötä olen saanut puutarhaelämääni paljon hienoja asioita. Uskon ja toivon tämän hetkisen ideaköyhyyden väistyvän uuden kasvukauden lähestyessä.

PS. Muistattehan ottaa säännöllisesti varmistukset myös koko blogistanne. Bloggerissa se tehdään kohdassa Asetukset - Muu - Sisältö (siellä kohta Varmuuskopioi sisältö).Näin tekemällä on mahdollista palauttaa aineisto, jos se syystä tai toisesta katoaa.

Esittele ongelmapaikkasi -haaste

Clematis Aljonushka

Hiidenkiven puutarhassa -blogin Minna laittoi liikkeelle haasteen, jonka tarkoituksena on esitellä pihan ongelmapaikkoja. Eli haastajan sanoilla "Tämä haaste kysyy rohkeutta (ja kestävää kameran linssiä). Haasteena on esitellä pihaltasi kohta, jota hädin tuskin itsekään siedät silmissäsi."

Haasteen yhtenä eikä suinkaan vähäisimpänä tarkoituksena on tuottaa ideoita ongelman ratkaisemiseksi. Itse pidän myös tärkeänä poistaa sellaisia kuvitelmia, että kaikkien muiden pihat ja puutarhat olisivat viimeisen päälle hienoja ja virheettömiä. Olen takuuvarma, että lähes jokaisen nurkista löytyy rytökasoja ja kaukaa kierrettäviä kohteita, jotka omistaja mieluummin unohtaa, kunnes on keksinyt hyvän ratkaisun ko. paikan kohentamiseksi. Huomaahan sen itsestäänkin, kuinka mielellään sitä kuvaa hienoja kokonaisuuksia ja kauniita kukkia, vaikka kohennettavaa löytyy.

Samettikukka 'VanillaF1'

Saman tyyppinen postaussarja blogeissa on jossain vaiheessa kiertänyt, mutta aihe kestää kyllä esiinnoston kerran jos toisenkin. Mainittakoon vielä, että tässäkin asiassa kauneus on katsojan silmissä. Se, mikä toisesta näyttää ongelmalliselta ja rumalta, voi hyvinkin toisen mielestä olla kaunis ja seesteinen. Täydellistä puutarhaa ei liene olemassakaan. Jos olisi, mitä me sitten harrastaisimme? Maailmaan mahtuu mielipiteitä ja monenlaisia puutarhoja.

Aquilegia

Minä en saanut haastetta, vaan omatoimisesti menin sen silti nappaamaan. Minun pihassani ongelmakohtia on useita. Toiset ongelmat aika hoitaa, toisia joudun pakostikin työstämään ensin päässä ja paperilla ja sen jälkeen konkreettisesti lapiolla. Moni ongelma on löytänyt ratkaisunsa siten, että olen antanut niiden rauhassa muhia. Jossain vaiheessa idealamppu syttyy ja siitä se sitten lähtee. Usein juuri nämä pitkään muhineet ja lopulta oivalluksesta kohentuneet ovat niitä parhaita ratkaisuja.

Yläoikealla naapurin autokatos, pensaiden alla kurkottaa hakekate.

Yksi isoksi ongelmaksi kokemani paikka sijaitsee talomme autotallipäädyn ja naapurin aidan välissä. Ongelmapaikka on suorakaiteen muotoinen alue, jota rajaa toiselta pitkältä sivulta naapuri ja toiselta sivulta meidän talomme pääty, jonka kupeessa kulkee hiekkakäytävä. Käytävä on tärkeä väylä piha-alueelta autotallille, talon sisäänkäynnille, portille ja tielle. Hiekkakäytävältä on talvella työnnettävä lumet viherkaistaleelle, joten mitään kovin korkeaa tai herkkää sinne ei voi istuttaa. Aikanaan alue oli nurmikkoa, mutta se vaihtoehto ei toiminut.

Ikiajat sitten sain edelliseltä naapurilta Japanintatarta ja istutin taimen naapurin aidan kupeeseen. Silloin kukaan ei puhunut haitallisista vieraslajeista, eikä kukaan myöskään varoittanut riesasta, jonka japanintatar pihaamme toisi. Olihan tatar kasvina aika hieno kasvaessaan nopeasti suureksi ja vehreäksi. Tykkäsin sen loppukesän kukistakin. 

Muutama vuosi sitten tieto japanintatarin haitallisesta vieraslajiominaisuudesta (haitallinen vieraslaji) kiiri minunkin tietoisuuteeni ja toki olin jo jonkin aikaa pohtinut, miten kasvista pääsisi eroon. Se nimittäin on varsin ärhäkkä leviämään asuessaan paikassa, jossa sitä ei esimerkiksi ruohonleikkurilla voi pitää kurissa. Kaivoin neljä vuotta sitten maasta ylös elefantin kokoisen juurakon, joka oli kuitenkin vain pieni osa. Kaivuhommaan olisi tarvittu kaivinkone tai muutamien ihmisten kokemusten mukaan peräti dynamiittia. Peitin kasvualueen mustalla muovilla, jonka olen naamioinut hakekatteella. Tatarin juuret ulottuvat pitkälle ja kummasti se yrittää työntää taimia ylös metrien päästä. On täysin mahdotonta koko aluetta peittää mustalla muovilla. 

Säännölliseti käyn alueen läpi ja kiskon taimet mahdollisimman pieninä ylös. Alkuun niitä sai nyhtää hartiavoimin, mutta nyttemmin irtoavat jo varsin helposti. Kasvuaikaan kaksikin kertaa viikossa alue on tarkastettava ja taimia poistettava, jotta ne eivät ehdi kerätä voimaa ja kasvaa suuriksi. Japanintatar on varsin nopeakasvuinen. Neljän vuoden kitkentä ei vielä ole laisinkaan ohi, mutta tuottaa kyllä selvästi tulosta. Maasta pongahtavat taimet ovat hentoisempia ja ilmestymistahti huomattavasti harventunut. 

Kitkemiäni taimia en laita sen enempää avo- kuin biokompostiinkaan. Laitan ne sekajätteisiin, josta ne menevät muun jätteen ohessa polttolaitokseen. En halua ottaa ainuttakaan riskiä, että jokin taimi saisi tilaisuuden ryhtyä kasvamaan jossain toisessa paikassa pihallani tai missään muuallakaan. Haitallisten vieraslajien hävittämisessä on oltava huolellinen, eikä kitkentäjätettä saa missään nimessä sijoittaa paikkaan, jossa niillä on mahdollisuus aloittaa uusi itäminen.

Naapuri purki pari vuotta sitten välissämme olleen lauta-aidan pois. Olihan se vähän kulahtanut, mutta olisin halunnut tilalle jonkinlaisen aidan. Tykkään, että pihallani ja puutarhallani on seinä ja raja. Naapurin tontti on edellisen omistajan autokatosrakentamisen myötä merkittävästi meidän tonttiamme korkeammalla. Naapurin puolelta vyöryy meille idänvirpiangervoa. Alkuun en tykännyt siitäkään, mutta japanintatarin jälkeen idänvirpiangervo on hyvinkin siedettävä. Kukkiessaan se on kaunis ja muutenkin mukavan vehreä.  Siinäkin mielessä idänvirpiangervo on hyvä ratkaisu, että se sitoo rinteessä maata ja imee sadevesiä. Lisäksi alue on talojen läheisyyden vuoksi varjoisa, mikä ei tunnu virpiangervoa laisinkaan haittaavan. 

Suorakaiteen muotoisen alueen yhdessä nurkassa kasvaa kolme siperianhernepensasta. Ylempänä taasen kasvaa kolme timanttituijaa aika lähellä naapurin entistä aitaa sekä isohko vaahtera. Hiekkakäytävän laidalla kasvaa muutama kyläkurjenpolvi ja niiden takana kallionauhusta sekä muutama vuorenkilpi. Tuijien ja hiekkakäytävän välissä ylempänä on tuivioita. Lisäksi alueella on pikkutalviota, joka näköjään alkaa kasvaa jo mustan muovin päällä olevassa hakekatteessa. 

Rusopajuangervo - Spiraea x billiardii

Kesäaikaan alue on vehreä ja idänvirpiangervojen notkuvat oksat peittävät hakkeella katetun alueen yhä tehokkaammin. Keväällä alue sen sijaan on pitkään ankea ja aneeminen. Muovin peittämälle alueelle en voi pitkään aikaan ajatellakaan istuttavani mitään syvemmälle kaivettavaa. Vähänkin kaivamalla pelkään herättäväni ja aktivoivani maassa yhä olevan japanintatarin juurakon. Luultavasti minun on vain siedettävä ärsyttävää paikkaa ja jatkettava taistelua tatarintaimien kanssa, jotta ne eivät saa minusta niskaotetta.

Keltakärsämö - Achillea micrantha

Haasteen säännöt:

1. Kerro postauksessasi haasteen aloittaja (Minna/Hiidenkiven puutarhassa)
2. Tässä haasteessa on oltava joku pihasuunnitteluun liittyvä asia. Ongelmakohdan koolla ei ole väliä, mutta mitä kamalampi sitä parempi ;)
3. Haasta 1-3 täydellisen pihan omistavaa bloggaajaa.

Haastan seuraavat blogit esittelemään täydellisten puutarhojensa ongelmakohtia (onkohan niitä edes?):

Autuas olo
Navettapiian Puuhamaa
Unelmia ruusuista

Haasteen saa vapaasti ottaa muutkin. Olkaa hyvä!