Taas on myllätty

Vanessa atalanta - Amiraaliperhonen

 

Ei kesää, etteikö lapio puutarhassa heiluisi. Tänä kesänä olen istuttanut tavallista vähemmän ostotaimia. Vain muutaman pensaan ja joitakin perennoja. Heinäkuussa laitoin multaan useamman Lappalainen etelässä -blogin Nilalta saatuja kasveja. 

Sen sijaan joitakin kauaskantoisempia päätöksiä on tullut tehtyä. Olen leikannut pensaita voimakkaastikin ja joitakin puita on lähtenyt tai niitä on valmisteltu tulevaan lähtöön.

Majalispenkki

Majalispenkki on ollut toista kesää yksivuotisten kukkien temmellyskenttänä. Osa paikasta tulee ehkä olemaan sitä jatkossakin. Poistin penkin oikealla puolella kasvaneet pioniunikot. Niiden kukinta on jo ohi, eivätkä alaosistaan ruskeiksi menneet kasvit näyttäneet kovin kauniilta. Vasemmalla puolella kasvavat kehäkukat, törmäkukat, kesäpäivänhatut ja auringonkukat saavat edelleen olla. Törmäkukissa pörisee kimalaisia runsain joukoin.

Oikean puolen reunoille laitoin kesän purkeissa odottaneet esikot, joita sain Nilalta. Muuten paikka saa olla toistaiseksi mulloksella. 

Oikearinteestä kaadettiin keväällä pitkiksi rimpuloiksi venähtäneitä vuorimäntyjä. Kaksi vielä jäi. Vuorimännyt olivat tuoneet laajalle alalle varjoa vuosien mittaan. Niiden poistuttua tuokin kulma kylpee auringossa. Istutin siihen keltaheisiangervo 'Angel Goldin' ja tummemman 'Lady in Redin'. Kunhan kasvavat, maanpeitekasveina olevat kurjenpolvet ja hopeatäpläpeippi saavat väistyä.

Oikearinne

Oikearinteen yläreunaan istuttamani lumikärhö on vallannut aivan valtavasti tilaa. Se tuppaa vyörymään olemassa olevien kasvien päälle ja lomaan. Ensi kesänä täytyy olla nopeampi ja käydä ohjaamassa sen versoja haluttuihin suuntiin. Ehkä myös hivenen kuvan oikeassa laidassa pilkottava tulikuusama 'Dropmore Scarlet' (yksi oranssi kukka siellä pilkottaa) kaipaa siirtoa.

Pensassakset viuhuivat myös Pikkupuutarhassa. Tämä kuva on kesäkuulta, jossa näkyy norjanangervojen pöheikköisyys. En ole leikannut niitä vuosiin, mikä ei nopeasti katsottuna näy päälle. Angervot ovat kuitenkin vihreitä vain latvuksista. Alta ne ovat ruskeita risukkoja.

Leikkasin angervot tapille, kuten olen tehnyt ennenkin. Harkinnassa on, kaivanko ne kaikki tai osan niistä kokonaan pois. Kauan samalla paikalla kasvaneissa norjanangervoissa on punnertamista, jos ne aikoo poistaa. Ehkä valitsen kevyemmän keinon eli leikkaan norjanangervoja säännöllisesti ja pidän ne matalampina. Nyt yksittäiset oksat olivat jopa parimetrisiä hujoppeja. Aikamoinen läjä oksia tuli neljästä pensaasta.

Norjanangervojen poistaminen ei varsinaisesti vaikuta pikkupuutarhan valoisuuteen. Tässä kuvassa selkäni taakse jää kaksi suureksi kasvanutta koristeomenapuuta; Aamurusko ja Royalty. Koristeomput eivät kaipaa leikkaamista. Nyt poistin niistä kummastakin joitakin pitkiksi venyneitä alaoksia. Kulkeminen pikkupuutarhassa on helpompaa, kun otsa ei kolahda oksiin. Valokin pääsee paremmin tähän osaan pikkupuutarhaa.

Näkymä pihalla on taas jonkin aikaa karu, koska tiheän pensaikon leikkaamisen vuoksi jouduin virittämään uusia verkkoaitoja pitääkseni peurat pois pikkupuutarhasta. Verkkoja oli aiemminkin, mutta pensaat naamioivat ne kohtuullisen hyvin näkymättömiin. 

Kuten kuvasta näkyy, norjanangervojen alue on rutikuiva runsaista sateista huolimatta. Pensaat ovat täyttäneet alueen juurillaan ja imeneet kosteuden ja valon ympäriltään. 

Runkoa ja oksanroipetta kertyi mittava määrä. Onneksi on tuo varaparkkipaikka, johon niitä voi kasata jatkokäsittelyä ja mahdollista pois kuskaamista varten. Kuvassa vain pieni osa siitä, mitä vietiin Sortti-aseman puutarhajätteisiin. Iso kuomullinen peräkärry oli tupaten täynnä. Jonkun verran oksia haketettiin, mutta kaikkea ei olisi millään saanut omalle tontille upotettua.

Keittiöpenkistä kaadoimme rujon tuijan, mistä kerroinkin jo aiemmin. Paikka on vaikea, koska siihen kasaantuu ja kasataan väkisinkin talvella lunta. Tuijan juurakko ei ollut kovin suuri, mutta kannosta ei kokonaan päästy eroon. Olisihan siihen voinut tilata jyrsijän. Ukkokulta poisti kannosta niin paljon kuin mahdollista. Loppu sai jäädä lahoamaan.

Lapiolla sain kaivettua aika hyvin istutuskuoppia. Joskaan ei aivan niihin paikkoihin, joihin puskat ajattelin sijoittaa. Istutin takaosaan pallohortensian ja etualalle kaksi syyshortensia 'Little Limea'. Pallohortensia leikataan keväisin matalaksi. 'Little Limen' maksimikorkeus on 1 m. Kuten muistakin syyshortensioista, tästäkin leikataan keväällä huonokuntoiset ja hennot oksat. Näin ollen uskon noiden pärjäävän Keittiöpenkissä.

Väleiihn siirsin toisesta paikasta pieniä tuppaita peittokurjenpolvea. Kivien tarkoitus on näin alkuun estää kasteluveden valuminen käytävälle. Ja plokata lähistöllä asuvan Golf-kissan kakkakuoppakaivuut. Siksi seinustallakin on rivissä tekemiäni betonipyörylöitä kaivamista estämässä.  

Kriikunat kaulattu

Päätin, että alapihalla kasvavat kaksi vanhaa kriikunapuuta saavat lähteä. Itse asiassa kriikunoita on tavallaan enemmänkin, koska kumpikin on kasvanut jo maasta alkaen monihaaraisiksi. Puut eivät ole enää aikoihin tuottaneet kummoisesti hedelmää. Suurin syy niiden lähtöön on runsas juurivesatuotanto. Huomasin yhden pesäkkeen metrien päässä, naapurin puolella. Muita esiintymiä olen kaivannut lähistön kukkapenkeistä. Nurmikolla juurivesoista pääsee sentään eroon ruohonleikkurilla. Myrkkyjä en suostu käyttämään.

Etuoikealla toinen  kaadettavista kriikunoista. Toinen jää kuvaajan selän taakse.

 

Kolmas kriikuna kasvoi pikkupuutarhassa. Kaulasin sen vuotta aiemmin ja kaadoimme puun 2022. Yhtään juurivesaa ei ole kaatamisen jälkeen pikkupuutarhassa noussut. Puun ollessa vielä pystyssä jouduin monta kertaa kesässä kaivamaan istutusten keskeltä innolla nousevia kriikunantaimia. En ole katunut ensimmäisen kriikunan kaatamista, enkä tule katumaan näiden kahdenkaan lähtöä. Tuleepa taas uutta mietittävää, mitä teen niiltä vapautuville alueille. Sen aika on vuoden päästä, kunhan kriikunat ovat keränneet energian pystyssä seisoviin puihin ja ovat valmiita kaatamiselle.

Mantukimalainen - ehkä

Koreatörmäkukat ja kehäkukat ovat houkutelleet hyvin kimalaisia ja muita ötököitä. Pioniunikoita poistaessani ihan lähellä pörisi tasaiseen tahtiin. Hyönteisiä ei näyttänyt häiritsevän tippaakaan, vaikka heiluin lapioni kanssa aivan niiden vierellä.

Lauantain aamupäivän auringonpaisteessa perhosia liiteli useita. Neitoperhoset tykkäävät näköjään eniten syyshortensia 'Vim's Redistä'. Yksi kipaisi punahatullakin, mutta teki pian tilaa kimalaiselle. Kamera ei ollut mukana lapiohommissa. Iltapäivällä onnistuin kuvaamaan amiraaleja sisäänkäynnin syyshortensiassa ja purppurapunalatvoissa.

 
Elokuun viimeisiä päiviä viedään. Toivottavasti syyskuusta ja koko syksystä tulee leuto, valoisa ja värikäs.

Mielenrauhaa puutarhasta

Tulipa 'Sun Lover'

 

Henkilökohtaiset kriisit sulkevat ihmisen pullomaiseen olotilaan, jolloin elämä tuntuu kapeutuvan vain muutamiin tärkeimpiin toimintoihin ja asioihin. Siltä minusta on tuntunut kohta viikon, kun olen koittanut sulattaa kahdesta suunnasta tulevia surullisia uutisia. Ystävän vointi on kääntynyt huonompaan suuntaan. Samoin isäni. Myöhemmin tämä tilanne muistuu mieleen ehkä ohikiitävinä tapahtumina, mutta nyt koen olevani myrskyn silmässä.

Tulipa 'Apeldoorn's Elite'

Perjantaiaamuun tuli uudenlaista säpinää, kun hävittäjät lensivät kovaäänisesti taivaan halki drooneja jahdaten. Minulla on kännykässäni 112-sovellus, mutta koska paikannus ei ole päällä, ei vaaratiedotetta tullut. Hoivakodissa hoitajat kertoivat saaneensa vaaratiedotteen ennen aamuneljää. Hyvä, että tilanne purkautui nopeasti aamun aikana ja saatoimme palata normaaliin elämään. Vaikka itsestäni ei rauhan ajan lapsena tunnu lainkaan normaalilta nämä tämän päivän sotaisat tunnelmat.

Epidemium x rubrum - Tarhavarjohiippa

Helatorstain päätin käyttää mielenrauhan tankkaamiseen puutarhatöiden parissa. Tyhjensin biokompostorin sekoittamalla kypsyneen massan kasvimaan lavakauluksiin. Ihan jokaiseen ei biokompostia riittänyt. Pian alkaisi olla sopiva aika ryhtyä kylvöhommiin. Suunnitelma on ollut jo jonkin aikaa valmiina, kunhan vain ehtisin.

Fritillaria imp. 'Aurora'

Torstai-illan puutarhakierroksella totesin kasvien jatkaneen kasvua ja kukkimista senkin ajan, jonka itse olen istunut isän sängyn vierellä. Keisarit kukkivat täyttä häkää. Viime syksynä istutetut Aurorat ovat juuri niin kauniita, kuin oletinkin. Keltainen 'Lutea' ei ole noussut ollenkaan. 

Kaikki tarhavarjohiipat näyttivät talven jälkeen huonovointisilta. Kuivia, ruskeita lehtiä, joiden perusteella kuvittelin menettäneeni varjohiipat. Jokin aika sitten huomasin karvaisia versoja nousevan sieltä täältä. Ja nyt ne jo kukkivat. Nuput ovat niin suloisia ja kukat kauniita, tietenkin.

Laitoin trimmerin akut lataantumaan kompostihomman ajaksi. Latauksen valmistuttua trimmasin kanttausurien reunat ja alapihaa kiertävän aidan tyvialueet. Viikonloppuna on tarkoitus leikata nurmikko. Kanttausuratkin kaipaavat tarkempaa kohennusta, mutta sillä tehtävällä ei ole kiire.

Omena Huvitus

Omenapuista Huvitusta jo nuputtaa. Muita en kovin tarkkaan syynännyt, mutta päältä päin katsoen ei nuppuja vielä näkynyt. Saapa nähdä, millainen omenakesä on tulossa. Viime vuonna sato oli varsin vaisu. Kesän 2024 jättisadon kaikki varmasti muistavat. Omppuja riitti mulle, sulle ja kaikille muillekin.

Kitkin myös voikukkia lähinnä istutusalueilta. Nurmikolla saavat kukkia, kunnes huristan niiden yli ruohonleikkurilla. Puiston puolella kasvaa miljoona voikukkaa, mistä syystä mekin näytämme olevan omavaraisia niiden suhteen. Joistain kohdista voikukka lähti kevyesti nykäisemällä, jopa koko juuri tuli mukana. Sitten on niitä voikukkia, jotka ovat tunkeneet juurensa keskelle nousevaa kuunliljaa tai kiveyksen saumaan. Silloin vain minikokoinen dynamiittipanos kykenee irrottamaan voikukan juurineen. Samalla sitten irtoaisi se kasvikin, jonka keskellä voikukka kasvaa.

Kimalainen karviaisessa

Punaherukoiden oksat notkuvat kukista. Lämmin sää on saanut pörriäiset liikkeelle. Saamme ehkä hyvän marjasadon, kun kovin kylmiä öitäkään ei ole tiedossa. Löysin yhden pikkuisen leppäkertun ja nitistin yhden liljakukon. Pitääkin laittaa työlistalle valkosipuliuutteen ruiskutuskierros. Varjoliljoja nousee sieltä täältä. Ne kaipaavat puutarhaihmisen apua liljakukkoja vastaan.

Aidan takana näkyy rivi pajuangervoja. Ne istutin aikanaan estääkseni pikkupoikien pallon lentämisen puutarhaamme. Nyttemmin tilalla on kunnon pallokenttä aitoineen. Joskus pallo edelleen lentää meille poikien innokkaan potkimisen tuloksena. Käyvät sitten soittamassa ovikelloa kysyäkseen, voisimmeko antaa pallon heille takaisin. Kiva tavata kohteliaita pikkupoikia, jotka eivät omatoimisesti kapua aidan yli tallaamaan istutuksiani. 

Leikkaan pajuangervoaidanteen muutaman vuoden välein matalaksi. Näin se on taas jonkin aikaa siistin näköinen. Jos voisin peruuttaa vuosia taaksepäin, en ikipäivänä istuttaisi pajuangervoa. En aidaksi enkä mihinkään muuallekaan. Se tunkee juuriversojaan joka paikkaan. Siksi ajan ruohonleikkurilla alueen aidan ja pajuangervojen välistä lähes aina, kun leikkaan alapihan nurmikon.

Ukkokulta ja Poika leikkasivat pajuangervoaidanteen torstain ja perjantain aikana. Aluksi suunnittelimme kärräävämme oksat kaatopaikan risukeräykseen, kun sinne oli muutenkin asiaan. Päädyimme kuitenkin hakettamaan oksat. Aika pieneenhän ne menivät. 

Malus purpurea 'Aamurusko'

Kirsikoiden kukinta alkaa olla jo ohi. Helsingin puistoissakin hanamijuhlat on jo juhlittu. Kohta on koristeomppujen vuoro. Minulla on alapihalla kaksi nuorempaa koristeomppua: Aamurusko ja Makamik sekä vanhempi Musta Rudolf. Yläpihalla on isoiksi kasvaneet Royalty ja Aamurusko sekä parivuotias Royalty. Innolla odotan, millaisen kukkapilven ne tänä vuonna tarjoavat. Eikä sovi unohtaa ruusuorapihlajaa, jossa nuput jo pullistelevat.

Lavakauluksiin tulee tänä vuonna vähän muutoksia. Laatikko nelosessa kasvoi pensasmustikkaa ja mesimarjaa. Jänis kalusi toisen pensasmustikan nysäksi. Oma syy, kun unohdin verkon. Nyt toinen pensasmustikka on isossa ruukussa odottamassa uutta sijoituspaikkaa, jota en ole vielä keksinyt. Verkotettavaa on syksyisin muutenkin riittävästi. Keksinkö mustikan vaatimuksia vastaavan paikan, jossa olisi jo ennestään verkkoa tarvitseva kasvi?

Mesimarjoja laitoin potteihin odottamaan niinikään uusia koteja. Sain mesimarjaa Lappalainen etelässä -blogin Nilalta. Minulla ei vain ole satomarjalle sopivaa paikkaa. Tykkään mesimarjasta koristekasvina. Se alkaa parhaillaan kukkimaan ja toimii myös hyvänä maanpeitekasvina.

Malus 'Musta Rudolf'

Purppuralehtistä Musta Rudolfia katsellessani ajattelen, kuinka hyvin se toimii japaninvaahteran korvikkeena. Olen kyllä monen monta kertaa pyörinyt puutarhamyymälässä japaninvaahteran ympärillä. Ei vain huvita sijoittaa kymppejä kasviin, jolle ei välttämättä ole tarjota sopivan suojaisaa paikkaa. Taimien hankinta ei muutenkaan ole halvinta huvia. Miksi siis törsätä rahaa hetken hurmioon? Paras vain kylmästi ohittaa houkutukset ja koittaa korvata ne jollain muulla kasvilla. Vaihtoehtoja kyllä löytyy.

Pikkupuutarhassa näyttää vielä aika paljaalta. Koristeomppujen kukinnan myötä myös niiden lehdet puhkeavat täysiin mittoihin. Tove Jansson -ruusu jo vihertää, mutta norjanruusun lehdet ovat vielä pieniä sykeröitä. Penkeissä heräävät perennat kilpailevat tässä vaiheessa lakastuvien scillojen kanssa. 

Monia ärsyttää lakastuvat scillat, jotka saavat puutarhan näyttämään sotkuiselta. Loppujen lopuksi se on aika lyhyt vaihe. Jos näky käy hermoille, voi ripotella lehtien päälle kevyesti multaa. Tuleepa tuplasti hyvää ainesta, kun scillat maatuvat multakerroksen suojassa. Ja todennäköisesti myös runsain mitoin uusia scilloja tulevina vuosina.

Glaucidium palmatum - Sinikämmen

Pikkupuutarhassa kiertäessäni tarkoitukseni oli tsekata, joko mesikämmen kukkii. Meinasi jäädä kukat huomaamatta, kun keskityin katselemaan vieressä kukkivaa jouluruusua. Jonka kukinta on jo hieman hiipumassa kasvin keskittyessä uusien lehtien tuottamiseen. Vaan kukkiipa sinikämmen nimensä mukaisesti sinisin kukin. Ja sen vieressä maasta mönkii esiin toinen sinikämmen, joka kukkii valkoisin kukin.

Viikonloppu on edessä. Ja paljon monenlaista tekemistä. Ihan hyvä, sillä puutarhatyöt ovat mieluisia ja terapeuttisia. Pihalla touhutessa olo helpottuu ja ajatusmaailma järkevöityy. Toki sisälläkin olisi vino pino silittämistä ja jotain syötävääkin on kehitettävä. Suunnittelin tekeväni parsarisottoa. Omasta maasta saan muutaman parsan, mutta ne eivät vielä riitä isompaan annokseen. Niinpä ostin kaupasta lisää.

Isää en tietenkään unohda. Aion käydä häntä katsomassa myös viikonloppuna. Mihin menenkin, puhelin on mukana. Ulkomaanreissuja varten minulla on kätevä "kaulapussi", johon kännykkä sujahtaa näppärästi ja josta se on puutarhassakin helposti otettavissa.

Prunus padus - Tuomi

Laitoin tämän jutun jo julkaistavaksi ja menin nukkumaan. Sain hetki sitten hoivakodista puhelun. Isä on nukkunut pois. Se on surullista, mutta myös luonnollista. Isä eli kaksi kuukautta yli 98 vuoden.  

Lämmin kiitos kaikille tähän saakka saamistani kauniista sanoista. 
Kaunista viikonloppua ihan jokaiselle!

 

Vappuihmeitä

Muscari armeniacum - Helmililja 

Vappu oli ihmeitä täynnä. Muitakin kuin harvinaisen kesäinen sää, jonka ansiosta pihatyöt sujuivat t-paidassa ja shortseissa. Ateriatkin syötiin pergolassa ilman vilunväristyksiä. Viime aikojen pohjoistuuli ei enää puhaltanut luihin ja ytimiin. Tuulen pihalle tuivertamat roskatkin on jo siivottu. Mittari näytti toukokuun 1. eli vappupäivänä +21℃ ja lauantaina vähän enemmän eli +22.4℃.

Epimedium x rubrum - Tarhavarjohiippa

 
Joidenkin kasvien heräämistä olen jännittänyt sydän syrjällään. Sain vuosi sitten Sarin satoa -blogin Sarilta jättimäisen tarhavarjohiipan, jonka jaoin kahteen osaan. Meidän tontilla varjopaikat ovat kortilla. Puolivarjoisiakaan paikkoja ei ylenmäärin ole, kun on huomioitava myös kasvien muita vaatimuksia. Istutin toisen varjohiipan puolikkaan Pikkupuutarhan Harkkopenkin kulmaukseen, jossa varjoa antavat pensaat ja pikkupuutarhaa kotitiestä rajaava tuija-aita. Ilta-aurinko penkkiin osuu.

Toisen varjohiipan laitoin alapihan Syyspenkkiin. Siellä varjoa tuovat tuurenpihlaja, jalosyreeni 'Ludwig Späth', ruskaheisiangervo 'Amber Jubilee' ja purppuraheisiangervo 'Fireside'. 

Alapihan varjohiippa näyttää yhä uinuvan talviuntaan, ellei ole peräti kuollut. Sen sijaan pikkupuutarhan tarhavarjohiippa työntää maasta söpöjä karvaisia versoja. Eikä vaan yhtä, vaan monta erikokoista pikkuista puskee kohti uutta taivalta. 
 

Glaucidium palmatum - Sinikämmen

Puutarhurin mieli ja muisti on kummallinen. Jos yksikin kasvi nousee ajoissa, oitis sitä kuvittelee kaikkien muiden tulevan perässä. Jollei näin tapahdu, pelko iskee puseroon "onko se kuollut"? Kuinkahan monta kertaa olen käynyt Pikkupuutarhan Harkkopenkin sinikämmenen oletettua asuinpaikkaa tuijottamassa? Ikäänkuin tulisella tuijotuksella olisi kasvia herättävä vaikutus. Voi sillä ollakin. Nimittäin lauantaina 2.5. huomasin ensimmäisen kämmenkääryleen oikovan itseään. On siellä muitakin, kun tarkemmin katsoin. Helpotuksen huokaus saattoi kuulua puistoalueen toiselle puolelle saakka.
 

Hydrangea arborescens 'NCHA2' Pink Annabelle - Vaaleanpunainen pallohortensia

Sinikämmenen löytöreissulla huomasin eloa myös Pink Ananbellen tyvellä. Kaikenlaisten kasvien nuput ovat aina viehättäneet minua. Esimerkiksi tähtitulppaani 'Persian Pearl'in nuppu on miltei kauneinta koko kasvissa. Sööttejä ovat nuo pallohortensian vauvaversotkin. Taisivat poksautella pallojaan vapun kunniaksi.
 

Rosa Austin 'Emily Brontë' - Austinruusu

Austinruusujani olen tietenkin käynyt ihmettelemässä lukuisia kertoja. Suojasin niiden tyven talvensuojaturpeella. Vasta muutama päivä sitten kävin rapsuttamassa turpeita sivummalle. Vappuna leikkasin Austineilta kuivuneet varret pois. 

'Emily Brontë' näyttää kaikkein virkeimmältä. Se pukkaa ruusunpunaisia lehtiversoja. Pikkupuutarhan 'Lady of Shalott'in varsissa on vihreää alaosassa, mutta silmuja ei näy. Samoin vieressä kasvava 'Carolyn Knight' (joka ei ole Carolyn Knight) on kyllä hengissä, mutta enempää en uskalla näistä kahdesta vielä sanoa.
 

Pulsatilla vulgaris - Tarhakylmänkukka

Vasenrinteessä kasvaa vanhimmat tarhakylmänkukkani. Ensimmäisen pehkon istutin 2014. Se on tänä vuonna kaikkein hitain, sillä se on vasta kukkimisensa alkuvaiheessa. Aika lähelle vanhinta istutin valkoisen tarhakylmänkukan, joka kukkii parhaillaan.

Pulsatilla vulgaris 'Alba'

 
Ilon aihe löytyy näistä vanhuksista ylöspäin, josta löysin kaksi siementainta. En nimittäin ole tuonne tarhakylmänkukkia istuttanut. Monet kertovat tarhakylmänkukkien siementävän tehokkaasti ympärilleen. Jotain olen jättänyt tekemättä tai tehnyt liikaa, sillä siementaimia ei minulle ole aiemmin tullut. Siellä se lila kukka kurkkii varovasti scillojen välistä. Älä suotta ujostele äläkä pelkää. En sinua sieltä mihinkään kitke. Pikkutalviota taidan raivata tieltäsi pois. Samoin tuossa oikeassa alanurkassa näkyvän keltamon.

Tarhakylmänkukista tykkään paljon. Nyt niitä kasvaa vanhimpien lisäksi Vasenrinteen vasemmassa päässä ja kasvimaan laidan Vattupenkissä. Kiitoksen tästä runsaudesta lähetän Lappalainen etelässä -blogin Nilalle, joka on jakanut anteliaasti omiaan. Tulen aina muistamaan Nilaa lämmöllä katsellessani karvaisia kylmänkukkiani.

Liljakukko

Kaikki ihmeet eivät suinkaan ole iloisia. Ainakaan minun ja liljojeni kannalta. Lauantaina löysin neljä liljakukkoa, joista jokaisen nitistin hengiltä. En nyt ihan hirveästi pelkää ötököitä, mutta en myöskään mielelläni niitä paljain sormin koskettele. Paitsi liljakukot litistän sormieni välissä nopeasti ja tehokkaasti. Lauantaina maltoin lähestyä niitä rauhallisesti koura avoinna alasuunnasta, jolloin kukot eivät ehtineet pudottautua selälleen maahan. Silloin niiden mustamahaista olemusta on vaikea erottaa mustasta mullasta.

Fritillaria imp. 'Rubra' - Keisarinpikarililja

En järjestänyt hautajaisia, vaan kipaisin hakemaan kellarista suihkupullon. Olin sekoittanut siihen jo valmiiksi valkosipulinesteen. Kiersin suihkimassa kaikki mahdolliset keisarit, kirjopikarililjat ja marhanliljatkin. Välillä piti vaihtaa suihkupulloa, kun ne tuppaavat lopettamaan toimintansa sopivasti kriittisellä hetkellä. Yksi valkosipulin tuoksuinen marinoitikierros ei välttämättä auta. Niitä on uusittava säännöllisin välein.  

Ihmettelijöille kerron, miksi maustan liljani valkosipulinesteellä. Liljakukot suunnistavat hajun perusteella mielikasviensa luo. Valkosipuli sekoittaa niiden suunnistamista, jolloin liljat jäävät löytymättä. 

Puutarhassa kulkiessa kukilla käy melkoinen vilinä ja pörinä. Kimalaisia on runsaasti. En ole pysähtynyt pohtimaan, kuka niistä on kukakin. Tärkeintä, että niitä on ja että niille riittää ruokaa. Sitruunaperhosia saattaa nähdä lukuisia samanaikaisesti. Kuin ne tanssisivat ilmassa toistensa kanssa. Yhden nokkosperhosenkin taas näin. Edellisen kerran niitä lenteli meillä huhtikuun alkupuolella. 

Vappuaattona iltapäiväkahvia pergolassa nauttiessamme ohitse suhahti suruvaippa. Sen näkemisestä onkin jo useampi vuosi aikaa. 

Näin keväällä äänimaailma ulkona on erityisen hienoa koettavaa. Kauempaa kuuluu joutsenten huutelua, syreeneissä laulavat peipot ja lähimetsässä kyyhkyset huhuilevat. Illemmalla mustarastaiden huilut soivat ympäristön puissa. Kuin konsertissa olisi kuivumassa olleita pyykkejä ennen yötä sisälle hakiessa. 

Corylus maxima purpurea - Veripähkinäpensas

Vappu ja toukokuun ensimmäinen viikonloppu meni rattoisasti pihatöiden merkeissä. En kaivannut kaupungin melkeisiin. Katselin aamun lehtikuvissa Kaivopuiston vapun juhlinnan jätemäärää. Vapun siivous maksaa Helsingin kaupungille 800.000 euroa. Luulisi, että sille rahalle olisi parempiakin kohteita. Jos siis ihmiset kantaisivat roskansa vartavasten paikalle tuotuihin säiliöihin. Mitäpä sitä turhaan jälkiään siivoaa, kun joku muu sen hoitaa... 

Öljysin terassin ja sisäänkäynnin puulattian. Nyt voi pääovesta sisään tullessa pyyhkiä jalat uuteen kynnysmattoon. Kesä mielessä olla pitää, vaikka alaviistoon katsoessa.

Toukokuu alkoi enemmän kuin hienosti. Toivottavasti niin kävi sinullekin. 

Ihme ja kumma

 

Mihin kesä hävisi? Tuskin ehdin edes syksyn kyytiin, kun talvi jo tekee tuloaan. Parina aamuna mittari on näyttänyt +3. Ulos ei voikaan enää pyrähtää t-paidassa paljain jaloin. Pakko laittaa sisällä ollessa villasukat jalkaan ja napsauttaa vähitellen myös pattereita päälle. Aurinko on iloksemme syrjäyttänyt sadesäät ja päivälläkin on taas kelvollisia syyssäitä. Ehkä talvi vain uhittelee ennakkonäytöksillään. Toivottavasti se vaipuu vielä joksikin aikaa odottamaan omaa vuoroaan.

Clematis 'Dr. Ruppel'

Pihakierrokset jatkuvat entiseen malliin. Siellä on kaikenlaista ihmettä ja kummaa. Tarhaviinikärhö 'Polish Spiritin' kanssa samassa köynnösverkossa kasvaa kärhö 'Dr. Ruppel'. Sillä on ailahtelevainen luonne. Kasvaa tai ei kasva. Kukkii tai ei kuki. Olen istuttanut sen hölmöön paikkaan, josta se taitaa minulle mieltään osoittaa. Istutuksesta on jo niin paljon aikaa, etten yhtään muista syytä moiselle paikan valinnalle.

Muutama päivä sitten huomasin jotain kummallista tavoittelevan syreenin oksaa. Tarkemman tarkastelun tuloksena löysin useita 'Dr. Ruppelin' isoja nuppuja. Leikkasin syreenin oksan varovasti siten, että sain laskettua kärhön nuput tuen etupuolelle. Lämpimämpään ja valoisampaan paikkaan. Myös paremmin ihailtavaksi. Osa kukista on nyt avautunut.

En aio kaivaa tohtoria pois ja siirtää sitä parempaan paikkaan. Saattaisin kaivaessani vahingoittaa tohtorin ja muidenkin alueella olevien kasvien juuria. Saattaa olla, että ostan uuden tohtorin laitettavaksi suotuisampaan paikkaan. Jää harkittavaksi. 

Oranssikeltano

Huvitus-omenapuun alla on hiljaisempaa, kun vähäisetkin omput on kerätty syötäväksi tai kompostiin. Muscarit siellä nostavat lehtiään joka syksyiseen tapaan. Löytyi sieltä muutakin. Oranssikeltano on päättänyt kasvaa Huvituksen alla. Aikoo myös kukkia kauden päätteeksi.

Oranssikeltano osaa vallata tilaa itselleen, mitä en koe kuitenkaan kovin agressiiviseksi. Se on helppo kitkeä ja siirtää myös toiseen paikkaan.

Bellis - Kaunokainen

Miten te muut pärjäätte kaunokaisen kanssa? Saatteko sen tottelemaan toiveitanne vaikkapa istutuspaikasta? Minun kaunokaisena on ilmeisesti ikuinen teini, jolla on kova tarve kapinoida vanhempiaan kohtaan. Ruusupenkissä se valuu jatkuvasti kohti kanttausuraa. Trimmaa ja leikkaa siinä nyt nurmikkoa siistiksi, kun koko ajan on varottava kaunokaisen lehtiä ja kukkia. Juuret pysyvät turvassa mullan sisällä, mutta tarkkana saa olla, ettei lykkää ruohonleikkurin pyöriä kaunokaisen päältä. 

Olen jokusen kerran nostanut kaunokaisen ylös ja istuttanut sitä "ylemmäs". Kun selkäni käännän, se on taas valunut alas.  

Neilikkaruusu

Pensasruusut ovat kukkineet kivasti koko kesän. Sävel, Sointu ja Neilikkaruusu kukkivat edelleen. Neilikkaruusu on jostain syystä ryhtynyt kainostelemaan. Tai sitten se haluaa tällä tavoin piilottelemalla muistuttaa, että ensi keväänä puska on ehdottomasti leikattava matalaksi. Tämä oli aikomus, vaan kuinkas nyt sattui unohtumaan. Kurkkikoon kukkineen oksien välistä ihan omassa rauhassaan. Tosin tuolta voi olla vaikea saada huurrekuvia siinä vaiheessa, kun punaiset kukkaset saavat ensimmäiset yöpakkasten huurrekoristeet.

Kelloköynnös

Kelloköynnöksen kanssa tämä kausi ei mennyt toivotulla tavalla. Kaipa se ärsyyntyi kylmästä alkukesästä, perässä seuranneesta hellejaksosta ja loppukesän jatkuvista sateista. Kesän aikana se teki yhden kukan, jonka ehdin kuvata aivan loppuvaiheessa. Nyt sitten kelloköynnös yllättäen yltyi kehittämään nuppuja. Niitä on lukuisia ylhäällä ja alhaalla. Pahoin pelkään, etteivät nuput ehdi avautua. Puhumattakaan, että niistä tulisi siemenpalluroita. 

Eipä sitä voi kasveiltaan liikaa vaatia. Viime syksynä sain kelloköynnöksistä suuren määrän siemeniä. Vaikka tänä vuonna kyseessä on eri kasvi, huhu hurjasta siementuotannosta on tainnut kulkeutua tämänkin yksilön "korviin". 

Mutinus ravenelii - Puistopökkösieni

Kerran aikaisemmin olen löytänyt meidän puutarhasta vaaleanpunaisia pitkulaisia sieniä, joiden nimi on puistopökkösieni. Näyttävät pikkupojan pippeleiltä. Sukunimi 'mutinus' tarkoittaa pientä siitintä. Hajukin on kuulemma paha, raatomainen. Itse en voi ottaa hajuun kantaa, kun en enää mitään haista. 

Kimalainen komeamaksaruohossa

Perhoset ovat kaikonneet jonnekin lämpimämmille seuduille. Kimalaisia ja muita pörriäisiä puutarhassa edelleen riittää. Näinpä muutama päivä sitten leppäkertunkin mönkivän kukkapenkissä. 

Purppurapunalatvat houkuttelivat lukuisan joukon amiraali-perhosia luokseen. Perhosten lähtiessä purppurapunalatvat eivät ole enää kelvanneet kimalaisillekaan. Sen sijaan komeamaksaruohoissa on parhaimmillaan useita yksilöitä. Koitin selvittää kuvan kimalaisen nimeä. Olisiko kivikkokimalainen?  

Kuparilude alppipiikkiputkessa

Erilaisia luteita puutarhassa on kesän mittaan ollut paljon. Ötökkätieto.fi:n mukaan Suomessa on tavattu ludelajeja noin 500. Marjaluteet ovat monille tulleet tutuiksi jo lapsuudessa, kun sellaisen on löytänyt vaikkapa ahomansikoiden joukosta. Luultavasti kupariluteitakin on meidän puutarhassa ollut, en vaan ole sen tarkemmin niihin kiinnittänyt huomiota.

Kuparilude konnanyrtissä

Kuparilude on harmiton ötökkä, joita tapaa jo huhtikuussa ja vielä ennen talvipakkasia. Kuparilude viihtyy monilla kasveilla. Se imee niistä kasvinestettä. Kupariluteen vioitukset ovat vähäisiä eli ötökkä on harmiton vierailija puutarhassa.

Ruusumalva

Värien kaikotessa tilalle saattaa tulla muotoja. Kokonainen ruusumalvapuska näyttää kauempaa katsottuna tähän aikaan vuodesta vähemmän viehättävältä, vaikka ruskeasta väristä tykkäisikin. Runsaana kukkinut ruusumalva on parhaillaan täynnä siemenkotia. Ne muistuttavat italialaisen nonnan eli isoäidin näppärillä sormilla valmistamaa tuorepastaa.

Patjarikko

Entä houkutteleeko patjarikko kellahtamaan sen pehmoiselta näyttävälle vuoteelle? Muuten kyllä, mutta päivätorkuista voi tulla kivulias, kun kymmenet patjarikon päälle pudonneet männynneulaset alkaisivat pistellä selkää ja takamusta. Toiset kyllä käyvät useinkin hakemassa särkyihinsä apua akupunktiosta. Olen kuullut fakiireista, jotka nauttivat itsensä kiduttamisesta makaamalla naulojen peittämällä alustalla.

Sulkaneilikka

Sulkaneilikka on kasvanut isoksi pöheiköksi. Isolta se näytti siksikin, kun sen läpi pukkasi heinää enemmän kuin minun laatimani laki sallii. Niin sitten kaivoin sulkaneilikat ylös ja putsasin ne heinästä. Ilman muuta myös kasvupaikka oli syytä puhdistaa heinän ja rikkojen juurista. Näiden toimenpiteiden jälkeen istutin sulkaneilikat tuppaina takaisin. Elo-syyskuun sateet ovat hyödyttäneet kasvin uudelleen juurtumista. Ei aikaakaan, kun puhdistetut tuppaat kurovat välit ja kasvavat toisiinsa kiinni. Taas saa hetken hengähtää, kunnes heinät löytävät sulkaneilikat ja sama puhdistusoperaatio toistuu.

Mehikasvi

Mehikasvit ovat tosi söpöjä myös syksyllä. Jos omassa puutarhassa ei ole minkäänlaista vesiaihetta, voi istuttaa mehitähtiä sopivaan paikkaan. Siinähän nuo ovat kuin lumpeita lammikossa. Maalumpeita multalammikossa. 

Muscari - Helmililja

Kun rikkaruohot on kitketty omenapuiden alta, näyttää hetken vähän paljaalta. Muutamat esikot sekä sormustinkukkien ja lemmikkien siementaimet kasvavat pieninä viherkeitaina siellä täällä. Yksi silmänräpäys ja helmililjojen lehdet alkavat nousta ennakoimaan kevään kukintaa. Jänikset käyvät muscarin lehtiä lyhentämässä jo syksyllä jatkaen samaa keväällä. Ja talvellakin, mikäli lumi ei lehtiä peitä. 

Aikoinaan surin menettäväni kukinnan, vaan niin ei ole koskaan käynyt. Helmililjan nuppu alkaa nousta esiin vasta keväällä. Se on hyvässä tallessa lehtien keskellä syvällä mullassa. Jänikset eivät siihen ylety, vaikka kuinka lyhentäisivät talttahampaillaan lehtiä.

Illat pimenevät yhä aikaisemmin. Puutarhaa ja mieltä voi piristää sytyttämällä lyhtyjä ulos. Olen ripotellut lyhtyjä sinne tänne puutarhaan ja laittanut niihin ajastettavia ledkynttilöitä. Osan lyhdyistä keräsin keväällä pois. Osa on viettänyt ulkona läpi vuoden. Koreaköynnöskuusaman keskelle piiloutuneeseen lyhtyyn en ole vielä kynttilää laittanut. Tarvitsen varmaan viidakkoveitsen päästäkseni lyhdyn lähelle sinne kynttilää laittamaan.

Taas on viikonloppu käsillä. Sää on mitä mainioin niin puutarhahommille kuin kaikenlaiselle ulkoilulle. Ystävät, nauttikaa!