Hujopeiksi venyneet pionit poksahtelevat

Paeonia lact. 'Sarah Bernhardt'

Netin mukaan pioni symboloi kauneutta, kunniaa ja rakkautta. Tuon symboliikan paikkansa pitävyydestä en sano mitään. Istutin meille ensimmäiset pionit koska ne nyt vain ovat niin kauniita ja ikäänkuin kuuluvat puutarhaan. Suomeen pionit ovat tulleet 1600-luvulla, joten aika pitkä historia niilläkin jo maassamme on. 

Ensimmäiset istuttamani pionit ovat 'Karl Rosenfield', 'Sarah Bernhardt' ja 'Festiva Maxima'.

Paeonia lact. 'Coral Charm'

 
Olen kovasti altis kaikenlaisille "kasvitartunnoille". Olen potenut vaihtelevalla menestyksellä ruusukuumeen, koristeomenapuuinnostuksen, marhanliljarakkauden ja mitä noita nyt onkaan vuosien mittaan ollut. Ilman muuta pionihuumakin tarttui minuun. Sen vakavin seuraus lienee 'Coral Charm' vuosilta 2016 ja 2017. Olen yhä tämän korallin charmista lumoutunut. Joka vuosi yhtä vankasti. 

Paeonia lact. 'Coral Charm'

 'Coral Charmin' yksi viehättävimpiä ominaisuuksia on sen tapa muuntaa väriä kukan ikääntymisen myötä. Tämä pioni järjestää minulle kesäteatterin, joka houkuttelee seuraamaan esitystä päivittäin. Nuppuvaiheessa se on selvästi tummempi värin vaalentuessa nupun avautumisen myötä. Kuvassa taaimmainen avautui pari päivää muita aiemmin. Moneen muuhunkin kukkaan liittyvä nuppuvaiheen innostukseni koskee myös pioneja. Että voivatkin olla ihania terälehdet vielä tiukasti supussa. 

Paeonia lact. 'Bartzella'

Yllätyin kasvitietojani selatessani, että olen hankkinut keltaisen 'Bartzellankin' jo 2016. Istutin sen Pikkupuutarhan Kivipenkkiin, johon paikkaan en sitten ollutkaan tyytyväinen. Seuraavana syksynä siirsin 'Bartzellan' olopihan puolelle. Siitä pioni suuttui ja pihtasi kukkimistaan pidemmän aikaa. Nyt se on jo minulle leppynyt. 

Paeonia lact. 'Bartzella'

Muitakin keltaisia pioneja voisin hankkia. Etenkin katsellessani Kivipellon Sailan toinen toistaan kauniimpia pioneja. Juuri nyt vain tuntuu, että joka nurkka on täyteen ahdettu. Varsinkin tietyille kasveille sopivat paikat, kuten pionit tässä tapauksessa. Jospa keskityn hoitamaan ja ihastelemaan jo olemassa olevia pioneja. 

'Nilan' pioni'

Monet tietävät Lappalainen etelässä -blogin Nilan puutarhan kasvirunsauden. Minäkin olen päässyt sitä ihastelemaan kuin myös osalliseksi Nilan anteliaisuudesta. Kesällä 2022 sain häneltä kuvan vaaleanpunaisen pionin. Tai saadessani en sen väriä tiennyt, enkä edelleen nimeäkään. Ensisilmäyksellä voisi ajatella tämän olevan 'Sarah Bendhardt', mutta minusta se ei ole Sarah. Joku asiantuntija saattaa tietää tälle nimen, mistä jo etukäteen kiitän. 

'Nilan' pioni

Toinen Nilan antama pioni on hyvävointinen, joskaan ei ole vielä tehnyt  nuppuja. Ehkä sitten ensi kesänä. Jospa tämä vaaleanpunainen hörselö houkuttelee toisenkin kukkimaan. 

Paeonia lact. 'Festiva Maxima'

Paeonia lact. 'Festiva Maxima'

Valkoinen Festiva Maxima on oikea primadonna, jonka terälehtiä kirjoo hennot viininpunaiset läiskät ja viirut. 

Paeonia lact. 'Shirley Temple'

Tämän pionin olen ostanut Tokmannilta Shirley Templenä, mikä se ei minusta ole. Enemmän ehkä 'Immaculee', joita minulla kasvaa toisessa paikassa. Tosin eivät nyt kuki, mikä johtunee toissakesän siirrosta.

Paeonia lact. 'Jan van Leeuwen'

'Jan van Leeuwenin' olen ostanut Pionien kodista kesällä 2007. Äkkipäissäni istutin sen kotiin palattuani sisäänkäynnin Bermudaan, josta se muutti Kurgaaniin 2012.

Paeonia lact. 'Jan van Leeuwen'

 

'Jan van Leeuwen' on varmasti monille tuttu pioni. Yhtä monille sitä katsellessa syntyy ajatus paistetusta kanamunasta.  

Paeonia lact. 'Karl Rosenfield'

 Karlin nuppu on kuin nyrkkiin puristettu käsi. Tai hymy, jota kaveri koittaa kädellään peitellä.

Paeonia lact. 'Karl Rosenfield'. 

'Karl Rosenfieldin väri on todellisuudessa kirkkaamman punainen, mitä tässä kuvassa. 

'Karl Rosenfield' ei välttämättä herätä minussa suuria mielenliikkeitä. Se on varma jokavuotinen kukkija, joka kuuluu pihamme ensimmäisiin perennoihin. Ei tulisi mieleenkään kaivaa sitä pois. Sillä on paikkansa muiden pionien joukossa. 

Paeonia lact. 'Mme Emile Debatene'

 'Mme Emile Debatene' tämä ei taida olla.

  
Saksalaisesta liiteristä Madame Emile Debatenena ostettu pioni ei taida kyseinen rouva olla. Selasin netissä pionien kuvia löytääkseni oikean nimen, mutta lopulta päätin antaa olla. Kevätmessuilla pääsee tahtoessaan pelaamaan liljabingoa. Sama pätee näköjään näissä markettien juurakko-ostoksissa.

Paeonia lact. 'Red Charm'

Tämän kirkkaanpunaisen pionin taasen olen ostanut 2017 Lahden kevätmessuilta 'Dr. Alexander Flemminginä'. Eipä tullut pionibingossa voittoa, sillä Alexanteri tämä ei ole. Kuvia blogissa julkaistessani ystävälliset lukijat ehdottivat hänelle uudeksi nimeksi 'Red Charm'. Se osuu sen verran lähelle, että sillä nimellä tätä olen siitä lähtien kutsunut. 

Paeonia lact. 'Louis van Houtte'

'Louis van Houtten' olen saanut puutarhaystävältä. Luulin, ettei se tänä vuonna kuki ollenkaan, mutta niin vain yhdestä nupusta kuoriutui tämä kukka. 

'Louis van Houtten' naapurina ovat kirkkaanpunainen 'Red Charm', keltainen 'Bartzella' ja korallin värinen 'Coral Charm'. Joku saattaisi saada moisesta yhdistelmästä väripäänsäryn. Minulle sattuu vastaavia ajattelemattomuuksia useinkin. Puutarhassa ei nykyään ole neitseellisiä alueita uusien kokonaisuuksien luomiseksi. Ostetulle tai saadulle kasville on löydettävä sopiva istutuspaikka ja niin sen sitten tyrkkään mielestäni sopivimpaan. 

Paeonia lact. 'Sarah Bernhardt'

'Sarah Bernhardt' on varmaankin yksi tunnetuimmista pioneista. Ehkä myös rakastetuimmista, josta en lähde kenenkään kanssa väittelemään. Toiset tykkää hörselöistä, toiset ei. Minä kyllä pidän Sarahista kovasti. Siinä on kaikki, mitä moni pioneilta odottaa. Runsautta, hempeyttä ja kokoakin löytyy.

Paeonia lact. 'Sarah Bernhardt'

Tänä kesänä pioneille on kertynyt mittaa niin paljon, että niiden tukemisessa on riittänyt tekemistä. Korkeimmat tuet ovat jääneet liian mataliksi nekin. Jatkuvat, välillä rankatkin sateet ja tuulet ovat saaneet pionit kasaantumaan kalteviksi ryppäiksi. Nyt toivoisin vähän enemmän lämpöä ja erityisesti aurinkoa kuivattamaan märkyydestä painavia pionien kukintoja.

Paeonia lact. 'Bowl of Beauty'

 
Alapihan Ruusupenkin 'Bowl of Beautyt' ovat yhdessä kasassa. Ei niib kaunista katseltavaa, mutta pysyvätpä edes pystyssä. Kunhan niiden oikealla puolella kasvava perhoangervo vankistuu, se antaa ehkä myös näille pioneille enemmän tukea ja turvaa. 

Paeonia veitchii - Ruusupioni 9.6.2025

Kuolanpionit kukkivat niin nopeasti, etten niistä hyviä kuvia ehtinyt edes saada. Tämä 'ruusupioni on kesäkuun alkupuolelta. Se ei montaa päivää terälehtiään näyttänyt. 

Pioni 'Nila'

 
Sadetta on riittänyt maanantai-illasta tiistai-iltapäivään. Vettä on tullut rankastikin, mihin nähden pionit seisovat edelleen yllättävän pystypäisinä. Nuppuja on vielä avautumatta. Toivon seuraaviksi päiviksi luvattujen poutasäiden toteutuvan. Puutarhatyöt ovat jääneet vähille jatkuvien sateiden vuoksi. Nyt jo sormia syyhyttää päästä toimeen.

Pionien poksahtelua

Varjoliljoja on joka paikassa, myös pionien välissä.

 

Helteiden vuoksi pioninuppujen auki poksahtaminen on ollut vain ajan kysymys. Kuolanpionit ja ruusupionit kukkivat jo ennen juhannusta. Samoin Red Charm aloitti juhannusviikolla ja onkin jo loppusuoralla. Kuluneen viikon aikana kaikki muut ovat avautuneet, Sarahit torstaina.

Sarah Bernhardt

Vaaleanpunaiset Sarah Bernhardtit, kirkkaanpunaiset Kar Rosenfeldtit ja valkoiset Maxima Festivat ovat olleet pihassani jo vuosikausia. Ne kukkivat yltäkylläisen runsaana. Vihdoin viime vuosina olen voinut toteuttaa unelmani poimia omia pioneja myös maljakkoon. Ruokakaupassa oli houkutteleva kimppu leikkopioneja, mutta ohitin ne rauhallisin mielin. Aion lauantaiaamuna käydä poimimassa muutaman nuppuisimman pionin sisälle ihasteltavaksi.

Festiva Maxima

Festiva Maxima ehti vanhoista pioneista kukkaan ensimmäisenä. +30 asteen paisteessa nuput aukesivat lähes silmissä. Pelkäsin jo, etten ehdi niitä edes kuvaamaan, kun on ollut niin paljon kaikenlaista hässäkkää. Ehdinpä kuitenkin.

Duchesse de Nemours

Kurgaanissa asustaa kahdenlaisia valkoisia pioneja. Ne olen ostanut Pionien kodista, Taivassalosta. Toisesta olen varma, mutta tästä kuvan pionista en aivan sataprosenttisesti. Mielestäni se on Duchesse de Nemours, mutta voi olla jokin muukin. Jostain syystä nimien kirjaus jäi ostohetkellä vaillinaiseksi, eikä myyntitaimissa kaikissa ollut nimilappuja.

Coral Charm

Coral Charm kuuluu lempipioneihini. Sen väri vaihtuu korallisesta vaaleanpunaisen kautta lähes valkoiseksi kukinnan edistyessä. Allaspenkissä näitä kasvaa kaksi, mutta vain toinen kukkii tänä vuonna. Eikä mitenkään vain vaan onneksi toinen kukkii.

Jan van Leeuwen

Jan van Leeuwen on toinen Pionien kodista ostettu valkoinen pioni. Tämäkin asuu Kurgaanissa. Janin kukasta minulle tulee aina mieleen paistettu kananmuna. Siinä se keltuainen köllöttelee valkuaisen keskellä. Yhtään väheksymättä tämän pionin kauneutta. Kultakuoriaisilla on tapana torkkua Janin keltuaisessa. Nyt ei näkynyt, vaan ehtiipä ne vielä.

Karl Rosenfield

Karl Rosenfield on Sarah Bernhardtin ja Festiva Maximan kera vanhimpia pionejani. Määrällisesti sitä on vähemmän kuin kahta muuta.

Bowl of Beuty

Bowl of Beuty asusti aiemmin yläpihan Allaspenkissä, jossa se ei näyttänyt viihtyvän. Pari vuotta sitten siirsin sen alapihan Ruusupenkkiin. Se osoittautui oikeaksi toimeksi. Tänä kesänä kukkia on runsaasti ja niiden koko on ruokalautasen mittaluokkaa.

Coral Charm

Pikkupuutarhan Kivipenkissä on kasvanut kuolanpionia. Viime helmikuun vesisateissa Kivipenkkiin muodostunut järkyttävä jääkansi tappoi monta kasvia. Ilahduin keväällä nähdessäni pionin nousevan, vaikka siihen ei nuppua tuntunut tulevankaan. 

Pari päivää sitten koin melkoisen yllätyksen huomatessani Kivipenkin pionin kukkivan. Eikä se todellakaan ole kuolanpioni - jotka ovat jo muuallakin kukintansa lopettaneet. Se on Coral Charm, mikä on kerrassaan kummallista. Mylläsin Kivipenkkiä vuosi sitten, mutta kirjanpidostani ei löydy uusien pionien istuttamista Kivipenkkiin. Pengon vanhemmat muistiinpanot jossain välissä. Selitys varmasti löytyy. Sinänsä Coral Charmin kukkiminen Kivipenkissä on iloinen asia.

Hikisten helteiden ja muun hässäkän vuoksi pihatyöt eivät ole edistyneet juuri mihinkään suuntaan. Tärkein eli kasteleminen on tietenkin hoidettu. Perjantai-iltana lämpömittari painui runsaan viikon +30 kummankin puolin keikkuneista lukemista ensi kerran alle +25. Illan suussa taivas vetäytyi pilveen ja muutama tippa vettäkin putosi iholle. Maan kastelemisen kannalta sillä ei ole mitään merkitystä, mutta viileneminen mahdollistaa muunkin kuin reporankana oleilun.

Ai niin, olemme siirtyneet heinäkuuhun. Kukkaisia kesäpäiviä ja mukavaa viikonloppua kaikille!

Kukka jos toinenkin

Paeonia lac. Red Charm - tai sitten joku muu

Huikean korkeiksi kasvaneiden pionien nuput alkavat näillä +30 asteen helteillä poksahdella vauhdikkaasti auki. Ykkössijalle kiri Alexander Fleminginä messuilta ostettu pioni, joka ei todellakaan Alexander ole. Vahvin nimiehdotus on Red Charm, mutta saattaa tämä olla joku muukin.

Paeonia lac. Festiva Maxima

Juhannussunnuntaina pihani vanhemmista pioneista kukintansa aloitti valkoinen Festiva Maxima. Karl Rosenfieldit ja Sarah Bernhardtit tuleva pian perässä. Perinteisesti pionien kukinnan aikaan saapuu kesän rankin sade, mutta toistaiseksi sellaista ei ole 10 päivän ennusteiden näköpiirissä. Tosin tiistaina 5.7. on 30 %:n mahdollisuus ukkossateelle. Katsotaan, kuivuuko ennuste näissä saunaolosuhteissa pelkäksi lupaukseksi.

Idänunikot keikkuivat tapansa mukaan penkissä sinne tänne. Muutamille laitoin jo tukiakin, jotta kulku niiden ohitse helpottui. Valtaosa idänunikoista on keskittynyt kasvamaan ja kukkimaan pionien taakse. Ripottelen vuosittain siemenkodat tyhjiksi penkin etuosaan, jotta pergolassa istuessa olisi helpompi ihastella palluraisia nuppuja ja myöhemmin tietenkin oranssipunaisena palavia kukkia.

Vaal.punainen Papaver or. 'Princess Victoria Louise' ja valkoinen Papaver or. 'Royal Wedding'

Vuosia sitten onnistuneesti siemenestä kasvatetut vaalenpunainen Victoria Louise ja valkoinen Royal Wedding kukkivat tänä vuonna vain muutaman kukan voimin. Sopivat kivasti perhoangervon kainaloon.

Papaver rhoesas 'Amazing Grey- - Silkkiunikko

Silkkiunikko Amazing Greyn siemeniä sain pussillisen blogiystävältä. Esikasvatin tätä unikkoa, jotta sen siemenet eivät jäisi keväällä penkistä nousevien jalkoihin. Tai pahimmassa tapauksessa tulisi kitketyksi rikkaruohoina. Nyt kahdessa paikassa on kasvit valmiina avaamaan nuppunsa. Odotan jännityksellä näkymiä. Uuden kasvin suhteen on aina mahdollisuus, että se onkin jotain muuta, mitä on kuvitellut kasvattaneensa.

Erilaisia ängelmiä innostuin istuttamaan kesällä 2020. Kunkin viereen laitoin nimen kirjattuna puiseen tikkuun. Ja tietenkin istutuspaikat on merkitty myös taulukkoon. Viime kesänä jouduin kuitenkin kaivelemaan jaloängelmien penkissä yhtä jos toistakin. Sen seurauksen osa ängelmistä siirtyi hivenen ja samassa yhteydessä nimilaput menivät sekaisin. Olen onnellisesti pihalla näiden virallisista nimistä. En siis laita näihin kuviin nimiä, jotta en anna väärää tietoa tai sotke ajatuksianne.

Samassa penkissä pitäisi kasvaa jaloängelmä Eliniä ja Albumia sekä lilakukkaista Hewitt's Doublea. Olen istuttanut myös valkoista Nimbus White -lehtoängelmää (thalictrum aquilefigolium) ja keijuängelmää (thalictrum rochebrunianum). Myös amurinängelmää (thalictrum contortum) olen samana kesänä istuttanut, mutta siitä ei näy vilaustakaan.

Akileijojen nimien suhteen olen enemmän sekaisin kuin ikinä ennen. Eniten ympäri puutarhaa kukkii vaaleanpunalila-kukkaista, vaikka olen kaivanut ja kitkenyt sitä runsaasti poiskin. Parhaiten oman muotonsa ja värinsä ovat pitäneet mummonmyssyksi kutsuttu vaaleanpunainen Petticoat Pink ja sen sininen versio. Myös sininen Nora Barlow pitää hyvin pintansa.

Campanula patula - Harakankello

Vältin herukkapensaiden välien tehokasta kitkemistä, koska viime kesänä siellä kasvoi harakankelloja. Ei näy siellä harakankelloja, ainakaan vielä. Sen sijaan kottikärrysolaamme, rajanaapurin autokatoksen tukipuiden tyveen ilmestyi ihan huomaamatta sinisenä kukkivia harakankelloja. Hyvä, että huomasin. Tarkoitus oli trimmata siimaleikkurilla valtoimenaan kasvavia voikukkia ja siinä samassa nämä söpöt kukat olisivat olleet mennyt muisto. 

Syringa x prestoniae 'James MacFarlane' - Isabellansyreeni

Muut syreenit ovat lopettaneet kukintansa. Rajanaapurin jättikokoisen korallikanukan katveessa kasvava, 2014 istuttamani isabellansyreeni James MacFarlane on sekin helteen vuoksi jo loppusuoralla. Tänä vuonna kukkia oli entistä enemmän.

Heuchera 'Hans' - Keijunkukka

Puutarha Tahvosten retkeltä 2019 ostettu keijunkukka Hans kukkii runsaana ja kauniina. Tästä kasvista tykkään valtavasti. Hiidenkiven puutarhassa -blogin Minnan ehdotuksesta jaoin kasvin vuosi sitten kahtia, mutta istutin ne edelleen melko lähelle toisiaan. Seuraavan jaon yhteydessä voisin monistaa kasvia muuallekin. Tai sitten vain marssia kauppaan ostamaan uusia taimia. Hansia tosin tapaa harvemmin puutarhamyymälöissä.

Pilosella aurantiaca - Oranssikeltano

Oranssikeltanot ovat tänä kesänä aivan villejä. Niitä putkahtelee Vasenrinteessä siellä täällä. Yksi löytyi jopa porrasaskelmien välistä, josta kaivoin sen purkkiin jollekin annettavaksi.

Sain oranssikeltanon ikäpäiviä sitten erään tutun rivitalopihalta. Hän kutsui tätä lapinvuokoksi, joka se ei todellakaan ole. Istutin oranssikeltanot aluksi yläphan Syreenipenkkiin, jossa niitä kasvaa edelleen. Myöhemmin siirsin muutaman taimen Vasenrinteeseen. Tämä kukka jakaa selvästi mielipiteitä. Toisille se on inhokki. Minusta se sopii hyvin Vasenrinteeseen, joka paahteisena ja kuivana paikkana vaatii sitkeyttä.

Geranium sanguineum - Verikurjenpolvi kera hopeahärkin

Kurjenpolvet eivät tykänneet talvesta minun pihallani. Moni niistä joko katosi kokonaan tai on herännyt surkeina ruipeloina. Jopa helpoksi kokemani kyläkurjenpolvi on paikoin huonossa hapessa. Idänkurjenpolvi Baby Blue (Geranium himalayense 'Baby Blue') on vetristynyt mukavasti, mikä ilahduttaa. Myös peittokurjenpolvi (Geranium cantabrigiense) on osoittautunut varsin kestäväksi ja nimensä mukaisesti peittäväksi.

Verikurjepolveen ei taida tehota talvi tai kuivuus tai mikään muukaan. Olen jakanut sitä moneen paikkaan sillä seurauksella, että se rehottaa kaikkialla valtoimenaan. Vasenrinteessä verikurjenpolvi alkoi kukkia sen verran ajoissa, että se ehti kimppaan hopeahärkin kanssa. 

Oikearinteen mehitähdistä tykkään myös paljon. Keväiset sipulikukat kukkivat mehitähtien lomassa ja päällä niin ahkerasti, että pelkäsin niistä olevan jo haittaa mehitähdille. Ahomansikalla on myös jokin kumma vimma lähettää sateliittejaan ihan mehitähtien viereen. Kitken ne pois, samoin ylempää vyöryvää maksaruohoa ja ilman muuta rikkaruohotkin. Haluan mehitähtien valtakunnan pysyvän niiden omana alueena. Ahomansikoilla on tilaa vaikka herukkapensaiden lomassa.

Ehkä helle on jo pehmittänyt pääni tai en vain muuten tunne rajojani. Kun kerran ohjeissa sanotaan, että vuorimäntyjen vuosikasvu on typistettävä juhannukseen mennessä, ryhdyin kirjaimellisesti toimeen. En sentään juhannusaattona, mutta juhannuspäivänä ja sunnuntaina. Tylyä hommaa viileälläkin säällä. Ja vielä tylympää +30 asteen helteessä. Kun korkeimmalle vuorimännylle on kertynyt korkeutta tuplasti meikäläisen mitta, tarvittiin A-tikkaat ja erilaisia teleskooppivempaimia. 

Yhä edelleen muutama vuorimäntypallura on tuolla kasvuston taustapuolella typistämättä. En vain jaksanut, eikä muutenkaan houkutellut huitoa saksien kanssa irtoavien neulasten tarttuessa hikiseen ihoon. Mikä ihme esti minua aloittamasta hommaa vaikka viikkoa paria aiemmin? Ensi vuodeksi on laitettava kännykkään kovalla äänellä kilkattava muistutus, että tämäkin työ tulee sijoitettua inhimmillisempään ajankohtaan. 

Vuorimännyn typistystä ei kannata unohtaa. Tietämättömyyttäni en alkuvuosina typistänyt meidän vuorimäntyjä. Siksi olen kaivanut muutaman onnettoman rohjakkeen kokonaan pois. Myös kuvassa näkyvän kasvuston vanhimmat osat olisivat huomattavasti kauniimpia, jos olisin aloittanut typistyksen ajoissa.

Sain vihdoin myös nokkoskäytteen muhimaan. Tosin liemessä on nokkosen lisäksi myös rohtoraunioyrttiä, joka sopii hyvin käytteeksi sekin. Kasvit saavat liota vedessä runsaan viikon verran, jonka jälkeen siivilöin liemen toiseen astiaan. Minulla on tähän tarkoitukseen säästössä pari tuulilasinpesunestekanisteria, jotka olen pessyt ja huuhdellut huolelliesti. Nokkoskäyte on erinomaista lannoitetta ja sitä voi  käyttää myös tuholaisten torjuntaan. Laimennettuna kummassakin tapauksessa.

Liemi haisee ihan hirvittävän pahalle, joten siivilöinti ja purkitusvaiheessa kannattaa varata pyykkipoika nenää varten. Tässä tapauksessa ainakin on hyötyä hajuaistittomuudesta.

Naapurin Mamiksesta on tullut vakiovieraamme. Se kiertää kanssani puutarhassa, ilmestyy milloin minkäkin puskan takaa pyörimään kintuissani rapsutuksia kerjäten. Pihaoven ollessa auki Mamis tekee sisällä tupatarkastuksia ja juttelee meille mennen tullen.

Juhannusaattona Mamis pyörähteli kivituhkassa meidän istuessa iltaa pergolassa. Keskiviikkona meille saapuu tyttären kissaveljekset hoitoon, kun tytär lähtee Islantiin ponivaellukselle. Ainakin Nemon kanssa aion mennä pihalle, jos vain saan sen suostumaan Juuson vanhoihin valjaisiin. On sitä ulkoilutettu valjaissa ennenkin, joten uskon homman toimivan. Lokia vaivaa nivelrikko, eikä se todennäköisesti ole Nemon lailla innokas pihakierroksiin. Toki kokeilen, jos Loki haluaa.

Ilta koittaa, joten seuraava toimenpide onkin kasvimaan ja kesäkukkien kastelu. Sitä työtä saakin nyt tehdä, jotta kasvit eivät aivan näänny. Muutama pari viikkoa sitten istutettu esikko on hätää kärsimässä, vaikka kastelen niitäkin säännöllisesti. Muut saavat sinnitellä seuraaviin sateisiin saakka.

Kesäkuu vetelee viimeisiään. Mukavaa alkavaa heinäkuuta kaikille. Pysykää uidessane pinnalla ja huolehtikaa juomisestä näillä helteillä!