Haapa harmittaa

Kehäkukka 'Bronzed Beauty'

 

Tämän kesän yksi ärsyttävimmistä asioista on haavan versot, joita putkahtelee mitä kummallisemmista paikoista. Yhtenä päivänä ei näy mitään, seuraavana ohi kulkiessa silmään pistää jotain sinne kuulumatonta. Noin kuvainnollisesti. Tarkemmin katsoessa löydän pitkiksi venyneitä haavantaimia milloin mistäkin kukkapenkistä. Nurmikollakin niitä toisinaan on, mutta koskaan ne eivät ehdi nurmikolla muutamaa senttiä pidemmiksi. Sen sijaan kukkapenkeissä haavantaimet naamioituvat ovelasti muiden kasvien joukkoon, jolloin niillä on aikaa venyä korkeutta ja leveyttä.

Kuka ei kuulu joukkoon?

Puiston puolella, lähellä rajaamme kasvaa kaksi suurikokoista haapaa. Jo useampana kesänä ne ovat pukanneet juurivesojaan meidän puolelle. Tänä kesänä suorastaan hillittömästi. Pienet taimet lähtevät helposti käsin nyppäisemällä, mutta suurempia varten on jo haettava lapio avuksi.

Seikkailin netissä yrittäen löytää pätevää keinoa haavanvesojen torjumiseksi. Eihän sellaista ole. Myrkkyjä tarjottiin useammassakin yhteydessä, mutta sille tielle en lähde. Eilen huomasin kolme 50-senttistä haavantainta nousseen talon päädyn Metsäpuutarhaan, rhodojen viereen. Kunhan kasvit vähän kuivuvat lauantaisen sateen jäljiltä, saapastelen lapion kanssa tekemään haapaharmituksista entisiä. Kunnes ne taas nousevat. Joko samassa paikassa tai jossain muualla. 

Tsinnioita kehäkukkien seassa.

Keväällä on muutenkin paljon tekemistä, jonka vuoksi houkutus jättää jotain väliin, on suuri.  Jos pihassa on pienikin lämpäre, johon voi kesäkukkien siemeniä kylvää, se kannattaa. Sen huomasin taas, kun kehäkukat aloittivat kukinnan. Kehäkukka on helppo ja kaunis kesäkukka, jonka moni muistaa mummojensa pihamailta. 

Olen jo muutamana kesänä kylvänyt 'Bronzed Beautya', joka on minusta hyvin kaunis kehäkukka. Samaan syssyyn laitoin edellisvuoden kehäkukista ottamiani siemeniä, jolloin kukkien kirjo on laajempi. 

Malvikki

Yhden lavakauluksen tapaan kylvää täyteen kesäkukkia. Tänä vuonna kolmea kosmosta eli 'Candy Stripe', 'Velouette' ja 'Apricotta'. Kosmoksissa nuput aukeavat pian. Malvikit ovat jo täydessä kukassa. Samoin samassa laatikossa myös kehäkukat kukkivat.

Majalispenkki on jälleen kesäkukkamaana. Sinne kylvin niinikään kehäkukkaa ja runsaasti erilaisia pioniunikoita. Suurin osa pioniunikoiden siemenistä on peräisin viime kesän kukista. Jostain kumman syystä minun puutarhassani lähinnä lilakukkaiset pioniunikot kukkivat. Varmaan sieltä joukosta avautuu myös muita värejä, toivon.

Auringonkukka 'Astra Gold'

Esikasvatin muutaman auringonkukan toissa vuonna Kivipellon Sailalta saamistani 'Astra Gold'in siemenistä. Kukista tulee tuollaisia pörheitä keltaisia kaunottaria, kuten kuvasta näette. Korkein auringonkukista on kohta parimetrinen.

Tagetes 'Jolly Jester'

 
Samettikukkia piti kylvää enemmänkin, mutta jostain syystä vain vuosien suosikki 'Jolly Jester' ja 'Strawberry Blonde' pääsivät multaan. 'Jolly Jesterin' siemenet on nyt kaikki kylvetty ja kasvatettu. Pitkään niitä siemeniä riittikin ja hyvin itivät. Ensi kesäksi on hankittava uusia. Tämä on hauska, pitkävartiseksi venyvä samettikukka, joka kukkii uskollisesti pitkään.
 

Kniphofia uvaria - Soihtulilja

Liiteristä ostetussa pussissa oli neljä Soihtuliljan juurakkoa. Kolme niistä lähti kasvuun ja vain yksi teki kukkavanan. Melko vaatimaton ilmestys, mutta ehkä se ensi vuonna loistaa enemmän. Jos vain saan juurakot talvetettua.

Viereisessä ruukussa on viime kesäksi hankittuja gladioluksia, joihin on vasta ilmestynyt kukkavanoja. Vuosia sitten messuilta hankittu lukinlilja kukki jo kesäkuun alussa. 

En ole vuosiin istuttanut uusia liljoja. Osa vanhoista nousee ja kukkii uskollisesti joka kesä. Parhaiten menestyvät mix-pussukoina ostetuista keltaiset ja oranssit. Oikean alakulman lilja lienee 'Nightrider', jonka siirsin syksylllä 2024 pois Majalispenkistä, jotta se ei tuhoutuisi kevään 2025 ruusunkaivuu-urakassa.

Liljakukot ovat löytäneet puutarhani liljat, mikä on yksi syy innottomuuteen istuttaa uusia liljoja. Monessa paikassa myös muut kasvit ovat kasvaneet ja levinneet siinä määrin, että vanhat liljat ovat vähitellen hiipuneet pois. Eikä oikein hyvää paikkaa uusille liljoille ole.

Lilium 'Sweet Surrender' - Tiikerililja

Kermanvärisestä tiikerilija 'Sweet Surrender'ista pidän kovasti. Sitä hankin useampana vuotena ja hyvin se kukkikin. Parin viime vuoden aikana olen myllännyt istutusalueita varsin tehokkaasti ja siinä tohinassa 'Sweet Surrender'it ovat kärsineet. Taidan tutkia, josko keksisin niille uuden paikan. 

Punakukkainen esikko

Vuosi sitten sain Lappalainen etelässä -blogin Nilalta useita esikoita. Innostuin erityisen paljon punakukkaisesta esikosta, jollaista minulla ei ole ollut. Oli melkoinen urakka istuttaa valtava määrä Nilalta saatuja taimia, kun monessa paikassa piti ensin siirtää alta pois jotain jo siinä asuvaa. 

Esikoita istutin omena Huvituksen alle. Ajattelin, että siellä ne pääsevät hyvin esille keväällä kukkiessaan. Enpä tajunnut, kuinka voimallisesti tänä keväänä kaikki pikkusipulit valtasivat paikkoja hukuttaen esikot uumeniinsa. Kevätsipulien kukinnan hiipuessa kaivoin esikot pois ompun alta ja laitoin ne Majalispenkkiin. Ei mennyt ihan putkeen vieläkään, koska esikoille suunnittelemallani paikalla iti jo joukko kesäkukkia. Mikäs hätä tässä on, tuumasin. Syksyllä voin sitten siirtää esikot niiden ansaitsemille paikoille. 

Keväällä yksikään saamistani esikoista ei kukkinut punaisena. Yllättäen huomasin pari päivää sitten jotain punaista pilkistävän Majalispenkin kesäkukkien takaa. Punainen esikkohan se siellä puskissa kukkii. Kiitos Nilalle tästä ihanuudesta!

Köynnösnurkkaus

Pois puretun leikkimökin tilalle syntynyt köynnösnurkkaus on köynnöksiä pullollaan. L:n muotoisen köynnöstuen molemmilla reunoilla kasvaa villiviiniä. Se pursuaa joka suuntaan. Vasemalla villiviini on jo kiivennyt takana olevan syreenin oksille. Keskellä kasvaa kaksi ruotsinköynnöskuusama 'Serotinaa'. Kumpikin kärsi viime talvesta turhan voimakkaasti. Lähes kaikki vanhat versot paleltuivat. Juuret säilyivät ja tyvestä onkin tulossa uutta kasvua runsaasti. Viime vuonna 'Serotinoissa' oli muutama kukka. Toivoisin näkeväni kukkia tänäkin kesänä.

Istuinryhmän takana on tiilimurikoin päällä kaksi kukkalaatikkoa, joihin istutin kesän ajaksi Nilalta saamiani esikoita. Ne menevät alapihan Majalispenkkiin, kunhan kesäkukkakausi on ohi. Juurakot ovat niin muhkeita, etten keksinyt pitkiä kukkalaatikoita parempaa odotuspaikkaa. 

Vasemmalla näkyvässä padassa on siemenestä kasvattamaani purppurarevonhäntää (Amaranthus cruentus) ja oikealla taasen kelloköynnöstä. 

Clematis 'Paul Farges' (Summersnow) - Lumikärhö

Alapihan Oikearinteestä poistimme toukokuussa kolme honteloksi päässyttä vuorimäntyä. Kaksi vielä jäi. Istutin viime kesänä vuorimäntyjen vierelle lumikärhöä, jonka on tarkoitus peittää havujen rungot. Ja kyllähän se peittää. Niin rungot kuin kaiken muunkin. Kuvan keskellä on toinen jäljelle jääneistä vuorimännyistä. Jossain tuolla uumenissa. Toinen vuorimänty jää kuvassa alaoikealle. Senkin lumikärhö on jo tavoittanut.

Olen yrittänyt ohjata lumikärhöä enemmän oikealle, jossa sillä olisi paremmin tilaa leveillä. Vasemalla kasvaa pallohortensioita, joiden soisin jäävän näkyville. Lumikärhö on myös varsin voimakasotteinen, joten pallohortensioiden varret ja kukat eivät ehkä kestä kärhön kuristusotetta. Ensi keväänä on hoidettava kärhön ohjaus tehokkaammin. Myös rinteen yläpäässä, jossa lumikärhö saattaa tällä vauhdilla vyöryä köynnösnurkkaukseen. Jos minusta ei hetkeen kuulu mitään, lumikärhö on tukkinut talon uloskäynnit.

Meidän kylällä asuu pari perhettä, jotka kiertävät ahkerasti keräämässä mustikoita. Jopa niin paljon, että niitä riittää myytäväksi. Ostin viiden kilon laatikon puhdistettua mustikkaa hintaan 50 €. Olipa helppo laittaa nämä pakastimeen, kun kauhalla saatoin täyttää rasiat marjoilla. Lappu vaan päälle ja rasiat pakastimeen. Siellä on jo herukkamehua, mansikoita, raparperia paloina ja hilloina. Ja nyt mustikoita. Seuraavaksi sitten karviaismehua ja myöhemmin alkusyksystä Zilga-rypälemehua.

Tällainen sudenkorento vietti yhtenä päivänä pitkän tovin koreaköynnöskuusamassa. Ötökkätieto.fi:ssä aikani seikkailtuani tulin siihen tulokseen, että kyseessä on ruskoukonkorento (Aeshna grandis). 

Kesäkuun lopussa samassa paikassa lenteli sähkönsininen korento, pienempi kuin sudenkorento. Se saattoi olla koiraspuolinen neidonkorento. Ne tapaavat tulla puutarhaan saalistamaan kasveille. Neidonkorennot ovat hyödyllisiä. Ne pyydystävän pihasta suuren määrän muita hyönteisiä. Ei siis ihme, että niitäkin on tänä kesänä näkynyt. Puutarha tuntuu olevan sakeanaan kaikenlaisia ötököitä.

Tämä liljan terälehdellä vieraileva ötökkä saattaa olla ampiaisvieras (Volucella pellucens), joka on hyvin yleinen niityillä ja puutarhoissa. Tunnistaminen ei ole kovin helppoa. Antanette siis minulle anteeksi, mikäli veikkaus menee pieleen. 

Saxifraga Arendsii-ryhmä - Patjarikko

 
'Sydämellisen' patjarikon myötä toivotan kaikille kivoja kesäpäiviä!

Mihin nämä päivät oikein menevät?

Ukkonen lähestyy 11.7.

 

Hetki sitten oli kesäkuu ja nyt ollaan jo heinäkuun puolessa välissä. Päivät kuluvat vauhdilla, vaikka mielestäni kalenterissa ei mitään ihmeellistä ole. Tekemisiä säätelee jonkun verran sää, sillä ihan kaikkea ei ainakaan pihassa voi säällä kuin säällä tehdä. Viime lauantaina ukkonen melskasi runsaan tunnin verran, mutta vettä satoi varsin maltillisesti. Sunnuntaina ukkonen kumusi kaukana, eikä luvattu kaatosade tullut meille lainkaan. Varsinais-Suomessa sen sijaan oli satanut valtavasti.

Dahlia 'Creme de Cassis'

Daaliat ovat alkaneet avata nuppujaan. Yllä olevan 'Creme de Cassiksen' terälehtien viininpunainen reunustus on niin hieno. Ensimmäisen kukan seuraksi on pian avautumassa uusia nuppuja.

Dahlia 'Night Butterfly'

'Night Butterfly' on kukkinut jo jonkin aikaa. Tämä on viime kesän ostos. Toisessa ruukussa kasvaa 'Miss Mary', jonka kukka on kuvan perusteella likitulkoon samanlainen kuin 'Night Butterflyn'. Mikä lie älyvapaa ostoskohtaus minuun on iskenyt, kun sellaisen daalian olen kaupasta kotiin kantanut? Jospa tämä daalia yllättäisi minut avaamalla nupustaan täysin kuvaa vastaamattoman kukan. Jokusen päivän joudun vielä odottamaan ja jännittämään.

Kotilo tekemässä kallionauhuksesta pitsimallista.

Tänä kesänä on satanut aika runsaasti. Ei kuitenkaan siinä mielessä harmillisesti, kun välissä on ollut sopivasti aurinkoisia ja lämpimiä päiviä. No, olihan tässä pari viikkoa sitten +9 asteen pilvisiäkin aamuja. Silloin ei ihan kesäiseltä tuntunut.

Kostea kesä on saanut kotilot kömpimään koloistaan. Kasvien rehevyys suo nilviäisille hyviä piilopaikkoja. Kerään kotiloita purkkiin, mutta erityisiä metsästysretkiä en niiden suhteen ole tehnyt. Yhtään kasvia en ole kotiloiden vuoksi menettänyt. Joistakin kasveista ne tykkäävät toisia enemmän. Vuorenkilpien alla kotilot tykkäävät lymyillä, jonka vuoksi olen systemaattisesti vähentänyt vuorenkilpien määrää. Kallionauhus on kotiloiden mielikasvi. Sen lehdet ovat joka vuosi pitsimalliset. 

Ripottelin viime viikolla ferramolia kotiloiden suosimiin paikkoihin. Luulin kellarissa olevan vielä puoli säkillistä lisää, mutta eipä ollutkaan. On siis suunnattava rautakauppaan ostoksille. 10 litran säkillinen tulee edullisemmaksi kuin pienen laatikoiden ostaminen. 

Siivekäs ikkunalasissa sisältä kuvattuna.

Tämä kesä tuntuu olevan kaikenlaisten ötököiden suosiossa. Lintu- ja perhoskirjan lisäksi tulee aktiivisesti selailtua netin ötökkösivustoja. Karviaisiin ilmestyi karviaispistiäisiä, jotka söivät joitakin oksia lehdettömiksi. Kyseisissä oksissa olleet marjat kuivuivat pilalle. Sama ötökkä ei kaihda myöskään herukkapensaita. Marjoja on onneksi oksat notkuen, joten satoa jää meillekin. Karviaiset eivät ole vielä edes kypsiä. Aurinkoisessa paikassa kasvavista punaherukoista osan jo keräsin ja mehustin.

Eryngium alpina - Alppipiikkiputki

Alppipiikkiputki on joka kesä aina yhtä suosittu siivekkäiden lentotukikohta. Välillä pörriäisiä on yhdessä kukassa tungokseksi saakka. Osa siivekkäistä on ilmeisesti vuokrannut kukasta itselleen airbnb-kämpän useammaksi päiväksi. Näyttävät torkkuvan ympäri vuorokauden omalla terassillaan. 

Papaver somniferum - Pioniunikko

Pioniunikot alkavat availla nuppujaan. Pioniunikot ovat hauskoja kasveja, kun ne siementävät ahkerasti ja jatkavat eloaan tulevina kesinä. Kylvin toista kesää peräkkäin pioniunikoita ja kehäkukkia Majalispenkkiin, josta vuosi sitten kaivettiin metsäruusu pois. Tarkoitus oli pitää alue kesäkukilla muutaman vuoden, jotta näkisin, nouseeko ruusu vielä jostain kolosta. Nyt paikka näyttää hissukseen saavan vakituisia asukkaita, mutta olkoon se vielä tämän kesän etupäässä pioniunikoiden valtakuntaa.

Rosa gallica 'Rosa Mundi' - Kirjoapteekkarinruusu

Kävin juuri lukemassa Saaripalstan Sailan ruusupostausta. Mitä ihania herkkuja siellä olikaan kuva toisensa perään. Omassa puutarhassa ruusut eivät tänä kesänä ole parhaimmillaan. Niissä on ollut hurja määrä kirvoja, mikä ei sinänsä ole kukkimista haitannut. Ruusut eivät tykkää sateesta. Hienot terälehdet pilaantuvat kosteissa olosuhteissa nopeasti.

Kirjoapteekkarinruusu on kyllä kukkinut runsaana, mutta en ole ehdinyt saada kuvaa ehjästä kukasta. Tämä yksittäinen Mundi nojasi koristeomenapuun runkoon ollen siinä sopivasti sateelta suojassa. 

Rosa rugosa 'Sointu'

Pensasruusut Sävelen, Soinnun ja neilikkaruusun leikkasin keväällä mataliksi. Niin teen muutaman vuoden välein. Näin saan pensaat pysymään kohtuukokoisina ja kauniimman muotoisina. Minusta pensaat myös kukkivat runsaina eli kukkiminen ei suinkaan leikkaamisella vaarannu. Päinvastoin.

Rosa spinosissima Plena - Juhannusruusu

Moni kummastelee, mikä aiheuttaa ruusujen ruskettumisen kesäisin. Syitä voi olla muitakin, mutta ruusuetanainen on yleinen syy ruskeisiin lehtiin. Meillä etenkin juhannusruusu on monena kesänä joutunut ruusuetanaisen uhriksi. Tänä vuonna muutama muukin ruusu on varsin ankean näköinen. En ole ehtinyt enkä jaksanut ryhtyä torjuntahommiin. Kävelen ohi ja katselen jotain muuta kaunista. Juhannusruusu ehtii kasvattaa uusia vihreitä lehtiä, kuten yllä olevassa kuvassakin jo näkyy. Seuraavana kesänä näky saattaa olla aivan erilainen eli ruusuetanaisen tuhoja ei ole. Tai sitten on. Sen näkee sitten.

Lonicera heckrottii - Koreaköynnöskuusama

Jotta postaus ei painottuisi liikaa kesän negatiivisiin asioihin, nostan esille yhden kehuja ansaitseva kasvin ja se on koreaköynnöskuusama. Tämä on ihan uskomattoman ahkera ja pitkäaikainen kukkija. 

Lonicera heckrottii - Koreaköynnöskuusama

Ja kaikin puolin helppo kasvi myös. Keväällä leikkasin jonkin verran talvella kuivuneita oksia pois. Lähinnä oksien latvoja. Kokonaisia pitkiä versoja ei ollut kuivunut ja kuollut. Köynnös luikertelee itsekseen raudoitusverkosta tehdyssä tuessaan. Tuki on hyvä olla korkea, sillä köynnökselle tulee mittaa yläsuunnassa reilusti. Leveyttäkin köynnös kasvattaa kesän myötä.

Koreaköynnöskuusama kukkii pitkälle syksyyn. Ihan pakkasiin saakka. Siitä on iloa koko pitkäksi kesäkaudeksi.

Anemone hupehensis - Syysvuokko

Tällä viikolla olen viettänyt tunnin jos toisenkin lapionvarressa. Sain Lappalainen etelässä -blogin Nilalta valtavan määrän kasveja. Auton takapaksi ja takapenkkien välit olivat kotimatkalla pullollaan jakotaimia ja juurakoita. Hellepäivät eivät ole parasta mahdollista istutusaikaa, mutta viikonlopuksi luvatut vesisateet innoittivat laittamaan kasvit maahan. Ja tietenkin myös kasvien kannalta on parempi saada ne multaan mahdollisimman pian.

Juurakoita autosta pihalle kuskatessani totesin kadottaneeni lähes täysin kasvien nimet. Pioneja, iriksiä, pikkusydäntä, soikkoratamoa. Joo, mutta joku taisi kyllä unohtua. Nyt en ole varma, miten merkitsen istuttamani uutuudet kasviluetteloihini. Hällä väliä. En jaksa ottaa asiasta sen suurempaa päänsärkyä. Kasvit on nyt kaikki maassa ja kasteltuina. Onneksi niin, sillä lauantain sade ei luvatun runsaana meille näytä tulevan. Sunnuntaina kylläkin. Hyvä niin.

Hemerocallis fulva - Rusopäivänlilja

Ajattelin lauantaina imuroida kodin, kun ulkona sataa. No, kun ei sadakaan, menenkin leikkaamaan nurmikon. Ja siivoan sitten sunnuntaina. Nukun yön yli ja katson sitten, mikä on marssijärjetys.

Mukavaa viikonvaihdetta teille kaikille! Ja sopivasti aurinkoa ja sadetta itse kullekin. 

Haaste: Kuvaa kimalainen

Kimalainen ja Iris ret. 'Katharines Gold'

 

Hiidenkiven puutarhassa -blogin Minna haastoi kuvaamaan kimalaisia. Jonkun verran olen niitä kuvaillutkin. En vaan ole saanut aikaiseksi niistä omaa juttua. Minnan haaste laittoi vipinää kinttuihin. Tarkoitus on, ettei tämä postsaus jäisi viimeiseksi kimalaisjutukseni.

Pörriäisten kuvaaminen ei ole helppo tehtävä, koska eivät ne pysähdy poseeraamaan niin pitkäksi aikaa, että ehtisin saada kameran asetukset sopiviksi. Tässäkin tehtävässä avuksi olisi räpsiä lukuisia kuvia ja valita niistä sitten parhaimmat. Vielä kun muistaisi kuvia nimetessä miettiä myöhempää hakua helpottavia kriteereitä. Jotkut pörriäiskuvat olen tallettanut esimerkiksi kuvassa olevan kasvin nimellä. Kätevintä olisi käyttää vaikkapa sanaa kimalainen tai muuta vastaavaa.

Kimalainen ja crocus Fuscotinctus

Kimalaisten tunnistaminen ei minulta ilman kuvia ja selityksiä onnistu. Kimalaisen erotan, mutta onko kyseessä tarhakimalainen, kartanokimalainen, mantu- vai kontukimalainen? Siinä on vielä opiskeltavaa. 

Ötökkätieto.fi on aika hyvä paikka etsiä nimiä erilaisille ötököille. 

Kimalainen mahoniassa

Tunnistamistakin tärkeämpää on hyväksyä kimalaiset ja monet muut pikkuötökät osaksi luontoa ja puutarhaa. Ilman niitä emme pääse nauttimaan kukista, marjoista ja hedelmistä. 

Alkukesä on ollut sateinen ja viileä. Sää näyttää suosivan kaikenlaisia mönkijöitä. Netin puutarharyhmät ovat parhaillaan täynnä kysymyksiä "mikä tämä ötökkä on, miten siitä pääsee eroon"? Kysytään ja käytetään aineita, joista monet luokitellaan myrkyiksi. Ei ajatella, että myrkyttämällä pahikset, tuhotaan samalla hyvikset. Onko ylipäätään omasta mielestä pahikseksi luokittelema ötökkä kovin vaarallinen edes sen yksittäisen kasvin kannalta? Kannattaa miettiä. 

Aloittaessani puutarhani rakentamisen, en miettinyt erityisiä pörriäiskasveja. Nykyisin se on yksi valintakriteeri. Keväästä syksyyn joku kasvi vuorollaan tai yhdessä muiden kanssa kukkii ja houkuttelee pörriäisiä. 

Kriikuna- ja omenapuiden kukat houkuttelevat pölyttäjiä, mikä onkin erityisen tärkeää tällaiselle omenoita rakastavalle ihmiselle. Kukkiessaan köynnöshortensia on yksi suuri pörisevä massa. Samoin töyhtöangervojen ohi ei voi kävellä ihmettelemättä tasaista surinaa. Alppipiikkiputken katseleminen naurattaa joka vuosi. Se on kuin kimalaisten lentokenttä, johon niitä laskeutuu lepäämään joukoittain. 

Kimalainen ja siperiankurjenmiekka

Tässä Minnan lähtösanat haasteelle: 

"Nyt otetaan taas kimalaiset tähtäimeen ja laitetaan virallisesti tämä hyvin epävirallinen haaste liikkeelle. Epävirallisesti se on ollut liikkeellä jo keväästä lähtien. Haastehan on muutaman vuoden vanha mutta mitäpä siitä. Kimalaisia kuitenkin häärii puutarhassa toivottavasti joka vuosi ja ainakin itse huomasin tänä keväänä tunnistavani jo muutaman kimalaisen ilman netin apuja. Tarpeeksi monta kertaa kun kertailee, niin näemmä pörriäistenkin nimet jäävät päähän. Tiukkapipoisia tunnistamisen kanssa ei olla tänäkään vuonna, vaan pääasia on etsiskellä kimalaisia (ja vaikka muitakin pölyttäjäpörrejä) puutarhasta." 

Kultakuoriainen pionissa

Kimalaisten lisäksi on kiva kuvata ja tunnistaa muitakin puutarhassa mönkiviä ja lentäviä ötököitä. Leppäkerttuja meillä oli touko-kesäkuussa paljon. Nyt en ole niitä nähnyt. Toivottavasti odottavat kirvojen lihoavan sopivan pulskiksi ja tulevat sitten niitä ahmimaan.

Kultakuoriainen on myös odotettu hyönteinen. Sen metallinvihreä väri on kaunis kiiltäessään hienosti auringossa. Ehdin jo ihmetellä, missä tämän kesän kultakuoriaiset oikein ovat. Eivät pettäneet minua. Ensimmäisen löysin mönkimässä Festiva Maxima -pionissa ja toinen keinui korkean lehtoängelmän kukkavarressa.

Kultakuoriainen ja lehtoängelmä

Haasteeseen voi osallistua kuka tahansa. Eikä vain kerran vaan juttuja voi tehdä vaikka pitkin kesää. Kuvaa siis kimalaisia omassa puutarhassasi.

Lämmin kiitos Minnalle haasteesta!

Tomaatit muutti

Tulipa Darwin Blushing Appeldoorn

 

Kesäinen lämpö ja auringonpaiste saa tulppaanit hehkumaan. Valon siivilöityminen terälehtien läpi tuo esille muodot ja reunojen kauniit rajaukset. Näistä tulpuista pidän aivan valtavasti.

Tomaatti 'Vilma'

Lopetin jahkailun ja siirsin tomaatit kellarista kasvihuoneeseen. Vilma olisi kokonsa puolesta mahtunut hyvin vielä kasvilampun alle, mutta muiden tomaattien hurja kasvu olisi vaatinut lampun nostamista ylemmäs. Muutama tomaatti jäi vielä kellariin. Pari niistä menee Pojalle. Sain kuitenkin tyhjennettyä kellarikasvattamoa niin paljon, että saatoin sammuttaa toisen  kasvilampun. 

Vilmassa on jo ensimmäinen raakile. Kunpa se ei säikähtäisi kasvariolosuhteita ja pudota raakiletta. Kasvihuoneen kummallakin pitkällä sivulla on tuplaharsot. Keskelle lattiaa vein muutama päivä sitten isompiin purkkeihin laittamani daaliat. Tai itse asiassa ne ovat olleet jo viikonlopusta lähtien kasvarissa. Yöt harsojen alla. 

Tomaatti 'Golden Sunrise'

Kellarissa tomaateista kasvaa todella tuhtivartisia. Kasvilamppujen hankkimisen jälkeen ei enää tarvitse siirrellä purkkeja kodin sisätilojen ikkunalaudoilla. Eikä metsästää kaupoista haluamiaan tomaatintaimia. Ulkolämpötilojen salliessa kasvihuoneeseen siirtyy nykyisin isokokoisia ja kukkivia tomaatintaimia, jolloin myös sato alkaa kypsymään aiemmin.

En vielä virittänyt kastelujärjestelmää. Täytin kyllä mustan vesisaavin, koska se varastoi päivän lämpöä yötä silmällä pitäen. Seuraavat päivät onkin tarkkailtava lämpötiloja huolella. Jos oikein kylmäksi muuttuu, laitan sähkölämmittimen kasvariin. Kennokasvari on aika hatara, joten kovin lämpimäksi sitä ei saa. Sähkölämmittimen avulla autan tarvittaessa tomaatit pahimman yli.

Oxalis 'Iron Cross' 

Oxalista pitää joka kesä olla. Ostin pari pussillista uusia mukuloita. Tallessa oli myös viime vuotiset, jotka itivät ja kasvoivat nätisti. Sen sijaan uusista pussukoista tuli liian kaukana kasvilampusta laihoja ja pitkiä olmeja. Toin ne maanantaina ulos. Heti ne alkoivat saada väriä. Saapa nähdä, vahvistuvatko nuo spagettilonkerot yhtään järkevimmiksi?

Retiisi 'Cherry Belle'

Ensimmäiset retiisit ovat kypsyneet. Kylvin 'Cherry Bellet' kukkalaatikoon kasvihuoneeseen 15.4. Osan jätin vielä kasvamaan, mutta pian nekin ovat syötävissä. Seuraavat retiisin siemenet kylvän lavakaulukseen.

Koristeomena 'Royalty'

Koristeomenat ovat valmiita aloittamaan kukintansa. Kaikki kuusi. Pikkupuutarhan vanhempi 'Royalty' ehti jo avata muutaman kukan. Samoin vuosi sitten istutettu pikkuinen 'Royalty' seuraa isoveljeään - tai siskoaan. Aamurusko on niinikään täynnä palleroisia nuppuja.

Alapihalla vuosi sitten istutettu Aamurusko on sekin valmiina. Samoin syksyllä 2020 istutettu Makamik. 'Musta Rudolfin' nuput ovat vielä pienempiä. Se aloittaakin kukintansa muita vähän myöhemmin.

Näitä ötököitä olen nähnyt puutarhassa useampia. Punaista nähdessäni näen kirjaimellisesti punaista, jonka yhdistän heti liljakukkoihin. Selvitän tämän ötökän nimen, kunhan ehdin. Näitä en kuitenkaan ole listinyt sormieni välissä. Ainoastaan liljakukkoja, joita on taas löytynyt. Teinkin jälleen maustamiskierroksen ripottelemalla liljoille valkosipulijauhetta.

Syyshortensioihin tulee lehdet aina muita myöhemmin. Niiden ympärillä tulee jo hyörittyä hiukan otsa rypyllä, etteivät vaan ole heittäneet henkeään. Eivät suinkaan. Nyt jokainen pukkaa lehtisilmuja. Turha heitä hätistellä. Jaksavat kuitenkin kukkia pitkään syksyllä. Tarvitsevat siis näin keväällä enemmän unta.

Usein sateen jälkeen näkee monia hämähäkinseittejä, kun kosteus tuo ne esiin. Sattumoisin nyt oli auringonpaisteessakin muutamia seittejä näkyvissä. Huomasin hämähkin seittiään kutomassa vasta ladatessani kuvaa tietokoneelle.

Allium karataviense - Pallolaukka

Pallolaukan nuppu pullistuu päivä päivältä suuremmaksi. Huomasin, että pallolaukan lehdissä on kukkanuppujen värinen rajaus. Hieno yksityiskohta.

Magnolia stellata 'Susan'

Niin vain magnoliani aikoo ilahduttaa minua yhdellä kokonaisella kukalla. Yhtään enempää en siltä tässä vaiheessa vaadikaan. Jospa sitten seuraavina vuosina. Naapurin Maritin magnoliassa on kukkia vaikka kuinka monta. Niistä pääsen minäkin iloitsemaan vaikka aamupuuroa lusikoidessa. Näkyvät tien toiselta puolelta hyvin meillekin.

Rodgersia podophylla - Sormivale- tai liuskavaleangervo

Vuosi sitten pohdittiin täällä blogistaniassa, onko tuo nyt vielä sykkyräinen kasvi sormivale- vai liuskavaleangervo. Ilta on jo aika pitkällä, joten jätän asian selvittämisen toiseen kertaan. Olkoon kumpi tahansa, aika kivasti se tunkee itsensä ilmoille valkotäpläimiköiden välistä.

Leppäkerttujen lempeä

Leppäkerttuja on meillä vähän joka paikassa. Marjapensaissa, kukkien lehdillä, omenapuissa - kuten tässä. Näillä oli meneillään hellä hetki. En ole perehtynyt hyönteisten rakkauselämään, joten saattaa kuvassa toinen työntää toista jonnekin pidemmälle? Tai ehkä taaempi on kiipeämässä kaverinsa selkään nähdäkseen kauemmas? Telkkarisarjoissa tällainen päällekkäinen kohtaaminen tarkoittaa yleensä hyvin intiimiä hetkeä. Niinpä tuli inhimmillistettyä näiden leppäkerttujen toiminta.

Matteuccia struthiopteris - Kotkansiipi

Metsäpuutarhan Kotkansiivet ovat venyttäneet itsensä aivan muutamassa päivässä kesäisiin mittoihin. Muutama taaempana ja sivussa on vielä kerimässä rulliaan auki. Minun on pitänyt kaivaa taaempaa pari yksilöä kesäksi ruukkuun. Toimisivat hyvin sisääntulon puolella kesäkukkina. Syksyllä ne voisi palauttaa takaisin maahan.

Pidän kovasti kotkansiivistä. Liisa nimittää blogissaan kotkansiipiä Hiljaiseksi kansaksi. Sopii loistavasti kuvaamaan näitä hiljaa tuulessa huojuvia kasveja. Kesäiltaisin tapaan käydä ihailemassa ja kuvaamassa valon siivilöitymistä lehtien lomitse.

Prunus Padus - Tuomi

Puistorajalla kasvava tuomi on kukkinut pitkään. Nyt tuuli on alkanut pudotella valkoisia terälehtiä maahan. Käki kukkuu joka päivä. Sunnuntaina istuimme pergolassa, kun käki kukkui ensin toisessa suunnassa. Hetken kuluttua sen lensi kukkuen - kyllä vain, luit oikein: lensi kukkuen länsipuolelle jatkaen kukkumista siellä. Ihmeitä näkee, kuulee ja kokee joka päivä. Onpa mukavaa!