Tämän haasteen on laittanut alulle Kristiina K. Kiitos hänelle. Jutun lopussa lisää haasteesta.
Meidän kodissa ei kovin montaa vanhaa esinettä ole. Niin minun kuin Ukkokullankin vanhemmat ovat ponnistaneet vaatimattomista maaseudun oloista työn perässä pääkaupunkiseudulle muuttaen. He ovat rakentaneet perheensä elämää alkaen 40-50 -luvun taitteesta. Huonekalut, astiat, lähes kaikki tavarat he ovat hankkineet arjen tarpeisiin. Käytössä ne ovat kuluneet ja rikkoutuneetkin. Jaettavaa on ollut vähän ja jakajia useita. Emme myöskään ole harrastaneet systemaattisesti vanhojen tavaroiden keräilyä.
Valtaosa kotini vanhimmista esineistä sijoittuu iältään 40-luvun loppuun, 50-luvun alkuun. Mietin, minkä niistä valitsen. Kiinnostavin ei ole oikeastaan esine, vaan leikekirja. Sen on koonnut Ukkokullan isä. Myöhemmin myös anoppi on osallistunut leikekirjan kokoamiseen. Leikekirjassa on apen omia runoja, kirja-arvosteluja sekä hänen muita artikkeleitaan, joita on julkaistu kahdessa eri maakuntalehdessä.
Appiukko (1926-2006) oli ammatiltaan toimittaja. Nuorena hän kirjoitti runoja ja kirja-arvosteluja parillakin eri nimimerkilllä. Paikallinen maakuntalehti julkaisi parikymppisen appiukon tekstejä. Myöhemmin lehti palkkasi hänet uutiskirjenvaihtajaksi. Kirja-arvosteluja hän jatkoi tämän jälkeenkin. Lehdet toivoivat näitä tekstejä, mutta palkkioksi arvosteluista riitti arvosteltava kirja.
Pääkaupunkiseudulle muutettuaan appi työskenteli toimittajana parissa eri lehdessä, kunnes hän siirtyi Helsingin Sanomiin. Sieltä appi jäi eläkkeelle.
Appiukon kuoltua kannoimme hänen kellaristaan laatikkotolkulla vanhoja arvostelukappaleita. Useimmat niistä olivat aikakaudelleen tyypillisesti pehmeäkantisia. Myyntiin teokset painettiin kovakantisina, paitsi monet runokirjat. Vuosikausia kellarissa lojuessaan moni niistä oli rispaantunut ja kellastunut. Kirjat olivat vuosia meidän hyllyssä, kunnes kannoin ne kellarin varastohyllyyn. Kolme vuotta sitten teimme suursiivouksen kellarissa. Poika otti muutamia mieluisia kirjoja, minä enimmäkseen tuttuja runoilijoita. Muut lähtivät kierrätykseen.
Suurin osa kirjoista oli sekä ulkomaista että kotimaista proosaa. Ernest Hemingway, Hermann Hesse, Graham Greene, William Faulkner, Oiva Paloheimo, Veikko Huovinen, Väinö Linna jne. Yllättävän paljon myös runokirjoja, kuten Einari Vuorela, Aale Tynni, Aaro Hellaakoski, Helvi Juvonen.
Leikekirjan välissä on nippu appiukon todistuksia, mm. työtodistuksia. Liikuttavin niistä on kuitenkin kotipaikan kaupan 17-vuotiaalle varastomiehelle kirjoittama työtodistus. Irtisanoutumisen syynä on sotapalvelukseen astuminen. Appiukko ehti olla koulutettavana, mutta juuri ennen rintamalle siirtymistä syntyi rauha. Ehkä minäkään en tätä kirjoittaisi, jos rauhaa ei olisi solmittu ja apen tie olisi vienyt rintamalle.
Haastan seuraavat blogit:
Paljon arvokkaita muistoja sisältyy tuohon leikekirjaan. Pidä huolellisesti tallessa!
VastaaPoistaKyllä pidämme leikekirjan tallessa. Se on minusta arvokkaampi, kuin kaikki saamamme vanhat arvostelukappaleet. Leikekirjassa kuuluu appiukon ääni hänen nuoruudestaan.
PoistaVoi mikä aarre!
VastaaPoistaTällaiselle kirjoja rakastavalle leikekirja on kuin kirjallisuuskeskustelu nuoren appiukon kanssa.
PoistaAika mahtava aikalaismuisto! Tämän päivän lukutoukka ei saa käsiinsä tuoretta Linnaa tai Hemingwayta :)
VastaaPoistaKyllä, kuin aikamatka vuosikymmenten taakse. Saatan aistia, miltä appiukosta on tuntunut pidellä käsissään merkittäviä teoksia.
PoistaHienot muistot! Tajusin olevani vähän kateellinen Sinulle. Minun suvussa, ei isän eikä äidin puolelta, ole ollut ketään kirjojen suurkuluttajaa. No, äidinisän jäämistössä oli kyllä kirjoja, mutta pääasiassa uskonnollisia teoksia.
VastaaPoistaÄlä suotta kadehdi. Sinulla on varmasti jotain sellaista, mitä minulta ja monilta muilta puuttuu.
PoistaAppi on ollut nuoruudessaan intohimoinen lukija ja myös tekstin tuottaja. Luki hän vanhemmitenkin, mutta toimittajan vei aikaa harrastukselta. Myöhemmin myös sairaus. Omat vanhempani lukivat myös. Isä varsinkin korosti aina lukemisen ja opiskelun merkitystä. Ihmekös, että niin minusta kuin Ukkokullastakin on tullut kirjojen suurkuluttajia.
Voi hyvä ihme, miten hieno ja arvokas itse tehty kirja sinulla onkaan! Ihailen myös käsialaa. Se on kaunista ja selkeää, myös kirjoitettu teksti elävää ja sujuvaa. Appesi on ollut osaaja.
VastaaPoistaLeikekirja on aarre, joka tuo apesta esiin vähemmän puhutun puolen. Hänen vanhempansa toivoivat hänestä maatilan jatkajaa. Nuorella miehellä oli aivan toisenlaiset unelmat.
PoistaVau, mitä historian havinaa! Aivan ihana aarre. Ymmärrettävästi kaikkia kirjapinoja ei millään voi säästää. Onneksi leikekirja on huolellisesti dokumentoitu ja myös säästetty. Aivan mahtava.
VastaaPoistaVoi, miten kiinnostavaa lukea aloitussanat Hemingwayn Vanhus ja meri -kirjan arvostelusta. Luin kirjan toissa vuonna suurin ennakkoluuloin kirjailijaa kohtaan, mutta niin vain yllätyin positiivisesti ja tuosta pienestä suurteoksesta tuli heti yksi lempikirjoistani, se tempasi mukaansa ja kosketti. Olisi mukava lukea arvostelu kokonaan. Ja monta muutakin niistä. Miten kaunista kieltä!
Monet appiukon arvostelukappaleista löytyy meidän hyllystä myöhempinä painoksina. Laatikoissa oli myös kirjoja, joita ei tehnyt mieli edes lukea. Eipä niistä ole arvostelujakaan. Leikekirjan myötä saan kosketuksen nuoreen mieheen, joka joutui taistelemaan unelmiensa puolesta. Hänen vanhempansa halusivat poikansa jatkavan maatilaa ja jättivät hänet perinnöttä, kun hän halusikin kirjoittaa. Klassinen tarina siis.
PoistaOlen lukenut Hemingwaysta monia luonnehdintoja. Niissä hän vaikuttaa vähemmän miellyttävältä ihmiseltä. Silti hänen kirjansa ovat minusta ainutlaatuisia ja taidokkaita. Myös koskettavia, kuten toteat.
Kirjoitettu kieli on tuohon aikaan ollut koukeroista. Mm. työtodistukset ja muu kirjeenvaihto on kunnioittavaa ja monisanaista.
Todellinen aarre. Kauniita nuo vanhat kirjaimet. (enkulin käsityöt)
VastaaPoistaAarre, aivan varmasti. Tuohon aikaan lehdissäkin on käytetty kauniita fontteja. Käsinkirjoitetusta tekstistä puhumattakaan.
PoistaSiinä on koottuna monia mietteitä, tuntoja ja työtuntejakin. Ehkäpä avaa apestasi joitakin uusia puolia näiden kirjoitusten myötä. Hienoa kun on säilynyt näihin päiviin saakka.
VastaaPoistaKiitos haasteesta :)
Kiitos, että otat haasteen vastaan.
PoistaKoen nimenomaan löytäväni leikekirjan avulla apesta herkän ja taiteellisen puolen, joka hänen eläessään ei helposti tullut esiin. Hän oli rauhallinen, kiltti ja monista asioista kiinnostunut, mutta usein myös sivusta seuraaja.