Nyt ottaa pattiin oikein kunnolla. Selkeästi sanottuna harmittaa. Naama on harmituksesta rutulla kuin kevääseen heräävällä raparperilla.
Keskiviikkoaamuna pukiessani satuin vilkaisemaan makkarin ikkunasta. Alapihalla näkyi jotain sinne kuulumatonta. Taisi olla metsäkauris, eikä tällä kertaa valkohäntäpeura (jota valkohäntäkauriiksi virallisesti kutsutaan). Onneksi oli jo mekko päällä, ettei tarvinnut yöpaidassa tai alusvaatteissa pihalle rynnätä. Sen nimittäin tein ja vikkelästi liikuinkin. Terassin ovesta käsiä läpsyttäen alapihalle. Sorkkajalka vain seisoi minua tuijottaen, kunnes tajusi minun lähestyvän vähemmän ystävällisellä mielellä. Se otti jalat alleen loikkien alapihan perimmäiseen kulmaan. Ei kuitenkaan edes yrittänyt hypätä aidan yli, vaan vaihtoi suuntaa kohti yläpihaa. Minä perässä edelleen käsiä yhteen paukuttaen ja kiljuen otusta poistumaan vauhdilla pihastamme.
Yläpihalla se hidasti vauhtia. Taisi tuumata, ettei tuo eukko varmaan ihan tosissaan ole. Olin enemmän kuin tosissani ja jatkoin jahtia. Autotallinurkan verkkoviritelmä on ollut pari päivää auki. Tyhmästi kuvittelin, etteivät sorkkajalat varmaan sieltä kulkisi. Talon toisen päädyn verkon olemme toistaiseksi aina kulkiessamme laittaneet takaisin, jotta se olisi edes jonkinlainen este peurojen vierailuille.
 |
| Jouluruususta lähti kukat. |
Hätistettyäni elukan pois pihaltamme, suljin verkon. Palasin alapihalle katsomaan, löytyykö vaurioita. Ei löytynyt. Enpä tajunnut siinä aamukiireessä sen tarkemmin paikkoja tutkia. Kunnes torstaiaamuna jälleen pukiessani vilkaisin ikkunasta. Mihin ovat kadonneet Syreenipenkin ihanat jouluruusut? Tiistaina niitä vielä kuvasin ja ilahduin löytäessäni lisää avautuneita kukkia.
 |
| Syreenipenkin jouluruusu ti 1.4.25 |
Tässä Syreenipenkin jouluruusut tiistaina. Meidän pihalta eivät peurat ole aiemmin syöneet jouluruusuja. Nyt on sitten sekin harmi koettu.
Eläin on tullut pihallemme samaa reittiä, mitä se poistuikin. Jälkiä tutkiessani se on viettänyt tovin aikaa yläpihan Syreeni- ja Allaspenkeissä. Tulppaaneja on lyhennetty ansiokkaasti laajalti.
 |
| Fritillaria imp. Rubra - Keisarinpikarililja |
Allaspenkin tulppaanien viereen otus jätti keisarinpikarilijat. Eivät varmaan tuoksuneet kovin hyvältä.
 |
| Corydalis solida 'Beth Evans' - Pystykiurunkannus |
Tuho ei jäänyt pelkästään jouluruusuun ja tulppaaneihin. Myös pystykiurunkannus Beth Evansia oli maistettu useista paikoista. Valitsin juuri nämä Allaspenkin Bethit "Koska kukkii haasteeseen". Toivottavasti kukkii peuran mahassa sillä tavoin, että sorkkajalka saa kunnon vatsanväänteet.
 |
| Corydalis solida 'Beth Evans' - Pystykiurunkannus |
Tässä yksi corydalis-mättääni tiistaina ennen peuran vierailua.
 |
| Metsäkauris. Kuva netistä. |
Yleensä pihallemme tulevat sorkkajalat ovat valkohäntäpeuroja. Niitä täällä on pilvin pimein. Keskiviikkoaamun vieraillija oli kuitenkin selvästi metsäkauris. Sillä oli karvaiset sarvet päässä ja pois loikkiessaan peräpäässä selkeästi valkoinen läiskä. Ei peuroilla näkemääni heiluvaa tai pystyssä sojottavaa häntää.
 |
| Valkohäntäpeura. Kuva netistä. |
Minun puutarhani kannalta on ihan sama, oliko kyseessä metsäkauris tai valkohäntäpeura. Suren rakkaudella vaalimieni kasvien menettämistä. Ehkä se on pieni murhe maailman murheiden mittakaavassa, mutta turha lisä joka tapauksessa. Kauniiden kukkien menettäminen pilasi päivän niin tehokkaasti, etten kyennyt tarttumaan mihinkään aikomaani tehtävään.
Verkkoviritelmät on palautettu talviasentoon. Eivät ne mittojensa puolesta sinnikkäitä sorkkajalkojen vierailuja kokonaan estä. Ovatpa kuitenkin kiusa niiden etenemiselle. Toivon, etteivät rauhallisesti kulkiessaan lähde verkkojen yli puutarhaamme loikkimaan, kun suuntaa vaihtamalla pääsevät vapaasti muualle luontoon matkaa jatkamaan.
 |
| Kimalainen ja Iris ret. Katherines Gold |
Nyt on TricoGardenia ruiskutettu ympäri puutarhaa. Myös tämän päivän paha mieli on purettu. Jatkakaamme kohti uusia ilonaiheita.
Voi itku! Voi ei, niin kauhean paljon otan osaa. Nuo jouluruusut, tulppaanit ja betti ovat kaikki näkyjä, joille olen täälläkin kiroillut monet kerrat. Nyt olen niin iloinen siitä, että aitani pitää ne ulkopuolella ja metsäjäniskin näyttää siirtyneen metsän puolelle.
VastaaPoistaVoi sentään. Metsäkauriille on tyypillistä tuo, että se ei yritä loikata aidan yli, vaan lähtee paniikissa juoksemaan ympäri aidattua pihaa. Se ei hyppää ollenkaan niin korkealle ja ketterästi kuin valkohäntä. Muutenkin kuvauksesi perusteella se oli varmasti se. Hyvä uutinen on, että jos pidätte pihan verkkoaidat kiinni kaikkialta, se pysyy ulkopuolella (metsäkauris pääsee kyllä yllättävän pienestä kolosta ja osaa tulla myös verkon ali, jos sitä pystyy nostamaan).
Otan osaa harmitukseesi ja toivon uusia iloisia maastanousuja ja avautuvia kukkia!
Kiitos Saila! Olen vuosia seurannut puutarhasi kaunotarten katoamista peurojen suihin. Vihdoin aidat pitävät elukat ulkopuolella, jonka ansiosta vauriot ovat merkittävästi vähentyneet ja saat iloita huolella vaalimistasi kasveista. Siinä on ilon aihetta meille lukijoillekin.
PoistaPeuran ja metsäkauriin eroja tutkiessani olen aika varma kyseessä olleen metsäkauris. Niitä ei näillä nurkilla ole näkynyt, vaikka varmasti tuolla metsässä niitäkin on. Minusta tämä metsäkauris oli nätimpi kuin peurat. Silti se ei saanut minulta ainuttakaan sympatiapistettä.
Verkkoviritelmämme ovat heppoisia, mutta ovat kohtuullisesti torjuneet peurojen kulkua pihallemme. Omaa hölmöyttä jättää yksi verkko auki, mikä tietenkin lisää harmitusta.
Otan sinun kokemuksistasi oppia ja suuntaan katseen kohti iloisempia hetkiä!
Voi hitto. Noin iso Eläin syökin jo ihan toisella lailla kuin jänöset. Noita täytyy olla paljon, jos osutaan paikalle heti, kun silmä ja verkko välttävät. Ravintolasi on varmaan niiden sisäisellä tiedotuslistalla. Toivottavasti pysyvät jatkossa poissa. T. Sartsa
VastaaPoistaJänikset eivät ole koskaan saaneet pihallamme aikaan suurta tuhoa, vaikka niitä täällä pomppii runsaasti. Lisäksi jäniksiltä on helpompi suojata herkkiä kasveja. Peurojen koko jo lisää niiden ulottuvuutta vaikka puiden oksiin. En mielestäni ole jakanut buffet-menua lähimetsään, mutta joku lörppähuuli on sitä varmaan omin luvin jakanut.
PoistaPahoin pelkään, etteivät pysy jatkossakaan poissa. Kenties ryhdyn öisinkin istumaan pihalla hernepyssyn tai ritsan kanssa.
Voi apua!!! Kyllä harmittaa sinun puolestasi😭 Tämä on se kauhuskenario, jota täälläkin päässä sydän kylmänä pelätään. Onneksi lisää uusia ilonaiheita on vielä puskemassa pintaan, vaikka tuollaisen jälkeen se ei taida ihan heti kauheasti lohduttaa. Toinen puutarhaihminen elää kyllä vahvasti hengessä mukana❤️
VastaaPoistaKiitos Liisa! Nämä peuratuhot ottavat lujasti päähän, kun niitä on niin vaikea torjua. 10-20 vuotta sitten täällä ei juuri peuroja näkynyt, vaikka varmasti niitä on silloinkin lähimetsissä ollut. Määrä on lisääntynyt jatkuvasti, kun luontaiset viholliset puuttuvat. Viime kesänä näin tonttimme laidalla olevassa avoimessa puistossa parhaimmillaan 6 peuraa samanaikaisesti.
PoistaEn jää tähän murheeseen piehtaroimaan. Uusia ilonaiheita tulee jatkuvasti.
Asun keskellä suomea, joten nuo kaverukset eivät vielä ole tehneet tuhojaan täällä mutta luulen että se on vain ajan kysymys kun kevään kukat on syöty matalaksi. Itselläni on tapana aamuisin käydä ihailemassa puutarhassa mitähän nyt on herännyt. Siksi tuo tuho täytyy olla aikamoinen pettymys;-(.
VastaaPoistaOn totisesti suuri pettymys. Itsekin puutarhakierroksia tehdessäsi tiedät, miten ihanaa on löytää yhä uusia kevätkukkijoita. Täällä Uudellamaalla peuroja on paljon. Aikoinaan töihin mennessä liikenne pysähtyi aamuisin hirvikolarien vuoksi. Nyt saa autolla ajellessa tarkkailla pientareita peurojen varalta.
PoistaToivottavasti eivät milloinkaan tule sinun puutarhaasi ruokailemaan.
Voi, mikä harmi ja menetys! Juuri samojen kauhuskenaarioiden kanssa elelen omassa puutarhassani, minulla kun ei ole edes aitaa, joka hidastaisi kauriiden ja peurojen menoa! Onneksi sinun pihaasi aita ympäröi! Kaikki ihanat kevätkukkijat ne löytävätkin, ja tulppaanit eivät saaneet mitään mahdollisuutta iloita keväästä! Viime vuoteen saakka luulin taistelevani vain jäniksiä ja kotiloita vastaan, mutta olemmepa saaneet ikävän vihollisen pihapiireihin! Voimahalaus täältä!
VastaaPoistaKiitos Sirkku! Peuratuhojen rinnalla jänikset ja kotilot tuntuvat pieniltä ongelmilta. Lisäksi jänikset ja kotilotkin kuuluvat Suomen luontoon, vaikka kotilot ovat nekin lisääntyneet merkittävästi. Valkohäntäpeura sen sijaan on Suomeen tuotu metsästettäväksi ja luontoon karanneena alkanut lisääntyä valtavasti.
PoistaMeillä on aita vain alapihalla, eikä sekään tarpeeksi korkea. Yläpihalle olemme virittäneet verkoista esteitä, jotka hankaloittavat meidänkin kulkua. Ovat sentään vähän torjuneet peurojen pääsyä. Valitettavasti koko pihan aitaaminen, etenkin riittävän korkealla aidalla, on mahdottomuus.
Toivon sydämestäni, etteivät sorkkaeläimet löydä sinun puutarhaasti. Otan voimahalauksen lämmöllä vastaan.
No voi kauris minkä teki. Hyvin ymmärtää harmituksesi määrän. Ainakaan vielä kauriit eivät ole puutarhaamme eksyneet, mutta koskaan ei tiedä milloin ne sen ensimmäisen kerran tekevät. Meiltä ehkä noin kilometrin päässä on kauriiden syöttöpiste. Pysyvät ehkä siksi poissa, kun saavat sieltä valmiin ruoan eteensä.
VastaaPoistaHarmittaa yhä niin vietävästi. Eiköhän se tästä taas laannu, kun uusia kukkijoita nousee jatkuvasti lisää. Peurojen määrä on täällä lisääntynyt jatkuvasti. Ei niistä kymmenisen vuotta sitten ollut vielä mitään riesaa. Ei niitä silloin edes nähnyt. Nyt tämä on jatkuva ongelma.
PoistaToivottavasti peurat ja kauriit eivät löydäkään tietään sinun kauniiseen puutarhaasi.
No voi kauris, minkä teki ja tuo habitus ja käytös on niin kauriin! Siellä teillä ei oikein voi tussarin kanssa paukutella, mutta jotainhan pitäisi olla aidan lisäksi, vaikka bumerangi! Juuri kun kukintaa odottaa niin sitten joku tulee ne vain syömään, kun luonnossakin on syötävää ja mietin vielä niitä sarvia, juuri niitä hinkataan nuorten puiden runkoihin niin että kuori lähtee ja taimi on menetetty, siitäkin on kokemusta! Tuo tunne mikä sinulla oli kauriin käynnin jälkeen, on liiankin tuttu! Harmin paikka 😢
VastaaPoistaKiitos Saila ymmärryksestä. Kaurisriesoja kokeneena tunnistat harmitukseni oikein hyvin.
PoistaTällaisella tiiviisti rakennetulla alueella ei tosiaan voi istua terassilla peuroja ampumassa. Eilisen kiukun voimalla olisin sen voinut hyvinkin tehdä. Kellarissa olisi tilaa ruhon käsittelylle, ja peurapaistikin maistuisi. Ihan selkäpiitä kylmää ajatus, että metsäkauris olisi ryhtynyt sarviaan hinkkaamaan ihanaista tuurenpihlajaani vasten. Kenties kukkakaunottarieni menetys on pienempi murhe tuurenpihlajan mahdolliseen kuolemaan verrattuna.
Voi ei! Ei tuohon oikein muuta voi sanoa. Toivottavasti karkote toimii.
VastaaPoistaEipä tähän ongelmaan oikein sanoja ole. Tunnen suurta voimattomuutta. Moniin epäkohtiin voi aina etsiä ratkaisua. Tähän ei sellaista ole.
PoistaToivon TricoGardenin karkoittavan sorkkajalat, kun kaikkialle ei voi korkeaa aitaakaan rakentaa.
Voi kurjuus! Ymmärrän täysin, että harmittaa hurjasti - niin minuakin harmittaisi!!
VastaaPoistaKaikki nuo syödyt kasvit olisi ollut niin ihana nähdä kukassa, koska niitä on vaalinut kauan ja hartaasti ja onhan niihin käyttänyt työn lisäksi myös kustannuksia. Tarpeeksi korkea ja tukeva aita on varmasti se ainoa tepsivä konsti, mutta ihan sama täällä meillä on ongelmana, että emme millään pysty aitaamaan koko tonttia. Meidän pitäisi hankkia kaksi vähintään 5 metriä leveää porttia, jotta niistä pääsee traktorilla ja työkoneilla liikkumaan, joten se jo kaataa koko suunnitelman. Lisäksi kahden hehtaarin aitaaminen olisi ihan mahdoton tehtävä. Taajamissa taitaa olla myös määräyksiä aidan korkeuden suhteen? Kunpa alueen metsästäjät pitäisivät kannan leviämisen kurissa, koska näiltä monilta aikoinaan tänne metsästysharrastukseen rahdatuilta eläimiltä poistuvat luontaiset viholliset ja näin ne ovat lisääntyneet aika holtittomasti.
Eräs Raaseporin alueen yrittäjä sanoi, että ainoastaan 2,5-metrinen riista-aita on ainoa keino pitää sorkkajalat poissa. Sen pystyttäminen on kallista, eikä edes joka paikassa mahdollista. Tällaisella tiiviisti rakennetulla kaava-alueella tonttiaidoilla on tiukat vaatimukset. Alapihamme on aidattu, eikä sielläkään aidan korkeus estä innokkaimpien peurojen loikkaamista. Yläpihalla taasen ei ole aitaa. Järkevästi sellaista ei edes saa. Samoin kahden sisäänkäynnin vuoksi tarvitsisimme kaksi porttia.
PoistaTuntuu luonnottomalta ajatukselta, että ihmisten on aidattava elämänsä välttyäkseen tuhoilta, joita aiheuttavat luontoon päässeiden hallitsemattomasti lisääntyneet eläimet. Valkohäntäpeurahan on vieraseläin, jolla ei ole riittävästi luontaisia vihollisia. Muutama ilves ja pari sutta saisi mielellään käydä välillä lähimetsässä tasapainottamassa peurakantaa.
Toivottavasti peurat eivät milloinkaan eksy puutarhaasi tai arboretumiisi. Eihän sellaisia läänejä voi millään järkevällä tavalla aidata.
Voi kurjuus! Uskon, että harmittaa valtavasti. Jotenkin peurakantaa pitäisi saada pienennettyä. En ole kauhean hyvin perehtynyt asiaan, mutta luulisi, että niistä on myös villille luonnolle ja luontomme alkuperäisille eläimille haittaa. Puutarhurille tuollaiset järsityt taimet on lohduton näky. Onneksi ehdit nähdä jouluruusut kukassa edes hetken. Toivon sinulle oikein ilontäyteistä viikonloppua! <3
VastaaPoistaHarmittaa tänäänkin, kun peura yritti tulla pihaan työskennellessäni aivan vieressä. Ne ovat tottuneita ihmisiin, eikä edes meteli saa niitä säikähtämään.
PoistaMiksiköhän ammattiviljelijät eivät nosta isompaa ääntä, kun peurat tekevät tuhoa esimerkiksi mansikkaviljelmillä. Ehkä ammattilaiset saavat petoeläinkorvauksia tai jotain muuta hyvitystä menetyksilleen?
Ehdin nähdä jouluruusut kukassa. Onneksi niitä on myös muualla puutarhassas - ja paremmin suojattuina.
Kiitos, sinulle myös iloista viikonloppua!
Kovaa on puutarhurin elämä. Surullista kun vaalitut kasvit päätyivät sorkkajalan ateriaksi. Se varmaan ihastui kun luuli että seisova pöytä oli peuroille katettu. Ja sinä olet nähnyt niin valtavasti vaivaa saadaksesi kaunista aikaan. Voi harmi!
VastaaPoistaHarva ihminen rakentaa ja vaalii puutarhaansa peuroja varten. Ihan halpaakaan ei kasvien istuttaminen ja hoitaminen ole. Löysin tänään lisää peurojen jälkiä ja tuhoja. Kakkakikkareitakin olivat jättäneet. Tuli hyvin surullinen olo.
PoistaPystyn samaistumaan harmitukseesi, pihassani metsäkauriiden vierailu on lähes jokapäiväistä. Nyt ovat syöneet laukkojen alut, tulppaanit kevättähdet, jotka olivat jo nupulla. Kevätkurjenmiekat olivat kukassa, saihan niitä päivän ihailla, kunnes päätyivät ruuaksi. Seuraavaksi käyvät sitten syysleimujen kimppuun, jotka ovat kauriille suurta herkkua. Viimekesänä maistuivat myös daaliat, varsinkin nuput…Trico Gardenia kuluu kesäisin useampi pullo, onhan siitä jonkin verran apua, mutta kalliiksi tulee senkin suihkiminen. Ei paljon lohduta neuvot ”istuta kukkia, joita kauriit eivät syö”, kun tuntuu, että niiden valikoima vaan kasvaa. Ennen esim. eivät syöneet kurjenpolvia, nykyään maistuvat nekin.
VastaaPoistaNämä peuratuhot alkavat olla tuttuja monille puutarhureille. Eikä edes harvaan asutuilla seuduilla, vaan ihan tiiviisti rakennetuilla alueilla, kaupungeissakin. En usko, että kovin paljon löytyy peuroille kelpaamattomia kasveja. Jos on paljon valinnanvaraa, syövät mieluisimmat. Jos tarjonta on kapeampaa, kaikki kelpaa.
PoistaTricoGardenin suihkiminen tulee kalliiksi. Eikä sekään näköjään aina tehoa. Suihkuttamani kevätkurjenmiekat oli nekin syöty.
Olen rauhaa rakastava ihminen, mutta peuroille minulta ei heru minkäänlaista ymmärrystä eikä sympatiaa.
Koittakaamme jaksaa ja nauttia puutarhoistamme - kaikesta huolimatta!
Ihan varmasti ottaa pattiin, ja lujasti. Kaikki metsän eläimet kuuluvat metsään eikä pihoille, helpon ruuan perään. Onneksi eivät ole juurta myöten tuhonneet, ja toivottavasti kasvit pelastuvat. Kaikenlaisia maanpäällisiä ja myöskin maanalaisia tuholaisia sitä onkin, mur. Kylläpä saa mielikuvitusta käyttää niiden hyökkäyksiä vastaan.
VastaaPoistaOnneksi esimerkiksi pystykiurunkannukset eivät kuole, mutta kukinta on tältä keväältä menetetty. Tulppaaneista peurat kiskovat syödessään myös sipulit ylös. Niitä löytyy pitkin pihaa, kun kulkiessaan sylkevät ne suustaan.
PoistaJänisten tuhoihin olen tottunut ja oppinut kasveja jäniksiltä suojaamaan. Peuratuhoihin auttaa vain korkea aita ympäri koko tonttia. Mahdotonta toteuttaa. Murrrr...
Pahuksen sorkkajalkaiset! Niiden määrä on lisääntynyt tosi paljon. Meillä kävi koko talven 4-5 metsäkaurista lintujen ruokinnalla. Meillä tippuu lintujen tiputtamat siemenet isoon saaviin. Eläimet kävi sieltä astiasta syömässä siemeniä. Pihassa on hortensiat lyhennetty, mutta näyttäisi siltä että muuta tuhoa ei ole tehty.
VastaaPoistaTodella ärsyttävää. Olen tottunut ratkomaan eteen tulevia ongelmia tavalla tai toisella. Tähän peuraongelmaan ei vaan ole muita ratkaisuja, kuin korkea aita ympäri tontin. Ja se taas on mahdotonta. Tunnen itseni voimattomaksi.
PoistaSinäkin varmasti mieluummin ruokkisit pikkulintuja kuin peuroja. Hyvä, etteivät ole vielä suurempia tuhoja saaneet aikaan.
Vilpittömät osanottoni.
VastaaPoistaOn tuskaa, kun joku tulee käden käänteessä tuhoamaan kovasti arvostamasi ja vaalimasi kättesi työt ja luonnon aarteet. Pihan herkut näyttävät olevan isompi houkutin kuin aita pelotin 😔
Kiitos Susanna! Ehkä ryhdyn perimään peuroilta ja kauriilta sisäänpääsymaksun. Saisin ainakin jotain hyvitystä menettämilleni kasveille.
PoistaLiitän minäkin oman osanottoni sattuneeseen. Omasta kokemuksestani tiedän niin hyvin tuon ihan sisintä myöden kouraisevan pettymyksen tunteen, kun aamulla näkee vain kasvien tyngät. Kun on hoitanut puutarhaansa kuin silmäteräänsä, hankkinut tietoa ja taitoa ja saanut kasvit kukoistamaan, tuntuu melkein kuin itseä olisi satutettu, kun otukset vain muina kauriina astelevat paikalle ja nyhtävät kasvit maasta. Useinhan ne vaan katkovat ja maistelevat kasveja ja pudottavat tähteet maahan.Täällä on nimittäin sama tilanne. Tontti rajoittuu metsäkaistaleeseen, johon on muotoutunut metsäkauriiden polku, ja siitä niiden on helppo poiketa katsastamaan, mitä on tarjolla. Aitaaminen ei ole täälläkään mahdollista. Ympärivuotiset verkot monilla kasveilla, maistuvimpien sipulikukkien istuttaminen näiden verkolla suojattujen juurelle, Trico Garden ja kauriille vähemmän mieluisten kasvien suosiminen, siinä on ollut oma "asearsenaalini", jolla jonkinlainen rinnakkaiselo on onnistunut. Kaurisvarmoja kasveja ei taida ollakkaan, kaikkea ne ainakinmaistavat, kun sille päälle sattuvat.
VastaaPoistaPuutarhasi on onneksi niin suuri ja niin upea ja taidolla hoidettu, että sivullinen ei edes huomaisi maisteluja. Silti ymmärrän niin hyvin harmituksesi, joka onneksi haihtuu, kun kukkarunsaus lähiviikkoina kasvaa.
Aurinkoista kevättä ja kiitokset moninaisesta puutarhatiedon jakamisesta!💚
-Mummopuutarhuri
Voi itku mikä harmi! Tuntuuvat etteivät pelkää enää yhtään mitään jos ei kerran edes karkuun lähde. Näille oikeasti pitäisi tehdä jotain, kanta on aivan liian suuri ja kun petoja metsästetään, ei ole luonnollista vihollista.
VastaaPoista