Pari viikkoa sitten postasin teresanruusun kupeeseen ilmestyneestä kasvista, jota en tunnista. Paikalla kasvoi aiemmin lewisiaa, jonka kukka on saman värinen. Niinpä oletin, että lewisiasta on siirrettäessä jäänyt elämää ko. paikkaan. Ei saanut lewisia kannatusta, mutta sen sijaan Inka Auringo*n ihanat -blogista ehdotti Himalajanesikkoa ja lähetti jopa kuvan omasta esikostaan.
Inkan lähettämä kuva hänen Himalajanesikostaan |
Onhan tuo aivan samanlainen, kuin mysteerikasvini. Kysymys kuuluukin, mistä kummasta minun pihaani on himalajanesikkoa tullut, kun en ole sellaista tietoisesti mistään ostanut ja multaan laittanut?
Joka kevättalvi ostan kotiin kevätesikoita ja elän suuressa toivossa, että saisin edes jonkun niistä elämään ulkoistutusvaiheeseen saakka. Vuosi sitten sain yhden sinisen jollain kumman tekohengityksellä kitumaan huhtikuun loppuun saakka ja sen laitoin teresanruusun kupeeseen. Mitään en tietenkään mihinkään kirjannut. Usein olen laittanut multaan myös ne esikot, joissa ei juurikaan elämää näy. Ainahan siellä juurissa saattaa joku elonkipinä olla, vaikka se ei mullan pinnalla pahemmin näykään.
Hortensiapenkistä löytynyt esikonalku |
Olisiko käynyt niin, että sinisen esikon viereen on päässyt hengettömältä näyttänyt kasviruipelo, joka viime kesän rauhassa lepäiltyään onkin päättänyt tänä keväänä minua ilahduttaa?
Oletusta tukee se, että tänään löysin alapihan Hortensiapenkistä samanlaisia esikonalkuja. Sinne muistan viime keväänä tyrkänneeni sisällä kukinnan lopettaneen ja varsin surkean näköisen kevätesikkona ostetun kasvin jäänteet.
Himalajanesikko - Primula rosea (kuva netistä) |
Mitä tästä opimme?
Ensinnäkin sen, että kaikenlainen muistiinkirjaaminen kannattaa. Ainakin välttää myöhemmin eteentulevat pähkäilyt. Ja mahdolliset manailut, kun ryhtyy kaivamaan paikassa, johon onkin jo aiemmin jotain istuttanut.
Toiseksi, kaupasta taitaa kevätesikoiden nimellä kotiin saapua jos jonkinlaista esikkoa. Sama varmaan pätee moneen muuhunkin kasviin.
Ja kolmanneksi, kysyvä ei tieltä eksy, tässäkään tapauksessa. Inkan avustuksella mysteerikasvi sai nimen. Kiitos siis hänelle.
Vielä neljänneksi, multaan kannattaa tosiaankin tyrkätä ne vähemmänkin eloisat multapaakut, joita on yrittänyt kevättalven sisällä tekohengittää. Esimerkiksi juurikin esikot ja jouluruusut. Jollei juurissa ole eloa, maatuuhan se multapaakku sinne kuitenkin.
Sen sijaan, että kokisin itseni tyhmäksi esitellessäni julkisesti tietämättömyyttäni, koen oppineeni taas monenlaisia uusia asioita. Hyvältä tuntuu.
Puutarhassa on aina uutta opittavaa, siksi onkin kiva kuulla muiden kokemuksia, kuin sekin että kaikki multaan, aina on pieni mahdollisuus että jotain kasvaa.
VastaaPoistaHimalajan esikko on nätti.
Kokeileminen näköjään kannattaa. Ja totta, tänne blogimaailmaan tulon jälkeen olenkin vasta oppinut hurjan paljon uutta, kun pääsee jakamaan vertaiskokemuksia muiden kanssa.
PoistaIstutitko tuohon esikon lähelle Pink Panda -koristemansikkaa? Eli olisko himalajanesikko voinut tulla niiden mukana? Muistelen nimittäin, että mulla oli joskus kolme himalajanesikkoa ja nyt näyttäisi olevan kaksi : )
VastaaPoistaPink Pandat on aivan eri kukkapenkissä, joten löytyneet esikot ovat ihan oman tumpeloinnin tuloksia. Iloisia sellaisia.
PoistaVautsi, ihana yllätys! Kasvien henkiinjäämishalut yllättävät vähän väliä, ja hyvä niin. Joskus palloesikoillakin on tuon tapainen lehtiruusuke. Mutta odotetaan ja katsotaan, mitä kukasta tulee, sillä kukkaa sieltä on selvästi tulossa - miten ihanaa!
VastaaPoistaPalloesikon olisin ehkä erottanut niistä kaupasta ostetuista esikoista. Kuvien perusteella himalajanesikko saattaa hyvinkin sekoittua tavallisiin kevätesikoihin myymälöiden tiskeissä. Nämä minun esikkoni ovat ihan niitä ruokakaupoissakin kevättalvella myytäviä purkkikasveja. Ainoastaan suikeroesikon olen ostanut maahan istutettavana taimena muistaakseni Plantsusta viime kesänä.
PoistaNiin tai näin, kiva yllätys.
Todella kaunisväriset nuput. Kivat yllätykset ovat aina puutarhassa niin tervetulleita niitä vähemmän kivoja yllätyksiä tasapainottamaan. Minä jännitän miten paljon näitä viimeksi mainittuja yllätyksiä löytyy meidän pihastamme, haastavan talven jälkeen.
VastaaPoistaPikkuinen pelko takaraivossa tässä minäkin kevään edistymistä seuraan. Luultavasti surullisia hetkiä on tiedossa useampia.
PoistaOlipa ihana yllätys. Mua naurattaa aina kun onnistun yllättämään itseni puutarhassa. Ja tiedän että se on lähes kaikilla kotipuutarhureilla tapana :D
VastaaPoistaJoo, nämä puutarhahommat kannattaa ottaa kuitenkin enemmän ilon kautta. Vaikka kieltämättä välillä on niitä rankkoja hammastenkiristyshetkiäkin.
PoistaOnnea sijoituksesta! Jos haluat blogipäivitykseni jatkossakin uusi osoitteeni: http://www.kukkaiselamaa.fi
VastaaPoistaHetken löi tyhjää, mistä kummasta minua onnittelet. Selvisihän se. Kiitos ja onnea myös sinulle!
PoistaIlman muuta tahdon seurata blogiasi jatkossakin, joten käynpä päivittämässä asetukset.
Puutarha yllättää aina:) Minulle ilmestyi jostakin arovuokko, vaikka tiedän varmasti, etten ole sellaista koskaan etupihalle hankkinut. Iloinen yllätys joka tapausessa.
VastaaPoistaOnnittelut top 10 -listan sijoituksesta!
Iloiset yllätykset tasapainottavat mukavasti niitä kadonneista kasveista aiheutuneita harmituksia.
PoistaKiitos onnitteluista, samoin sinulle! En tiennytkään koko asiaa, kunnes huomasin Sadun Kukkaiselämää-blogista onnittelut.
Puutarha jaksaa aina yllättää! Tälläkertaa yllätys taisi olla todellinen. Yleensä kasvit tuppaavat katoamaan tai vaihtamaan paikkaa.
VastaaPoistaNiin juuri, enimmäkseen katoavat jälkiä jättämättä. Siksi mysteerikasvi tuotti ison annoksen iloa.
Poista