sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Rikostutkimuksia 20-luvun Helsingissä


Kirjablokkaus ei kuulu osaamisalueeseeni, vaikka olenkin aina ollut intohimoinen lukija ja kirjojen suurkuluttaja. Lukemisen suhteen olen aika kaikkiruokainen. Lähinnä sydäntä on kaunokirjallisuus ja eritoten kotimaiset kirjailijat. Dekkareita olen aina lukenut paljon. Kotimaiset ja skandinaaviset dekkarit ovat jo pitkään olleet laadukkaita ja suosittua lukemista ympäri maailman. Pohjoismaisessa dekkarikirjallisuudessa ainakin minua viehättää yhteiskunnan ja kulttuurin samankaltaisuus. Usein myös ympäristö ja luonto on tuttua, jonka vuoksi tarinaa on helpompi ymmärtää. 

En ole koskaan ollut kovin innostunut kovin väkivaltaisista kirjoista tai elokuvista. Välillä tuntuu, että yksityiskohtainen verellä ja väkivallalla mässäily on lisääntynyt voimakkaasti niin tv-sarjoissa, kuin elokuvissakin, mutta myös dekkareissa. Pari aiemmin hyvänä pitämääni dekkarikirjailijaa on päässyt ikiomalle boikottilistalleni uusimmissa kirjoissa lisääntyneen äärimmäisen väkivaltaisuuden vuoksi. En vain enää koe tarpeelliseksi viettää vapaa-aikaani sellaisen kirjan parissa, jonka kauheudet tulevat jopa uniin. Maailmassa on todellisuudessakin jo ihan riittävästi julmuutta, joten ei sitä kannata enempää fiktiivisten tarinoiden muodossa itseensä imeä.

  
Vuosi sitten löysin sattumoisin Virpi Hämeen-Anttilan rikosromaanit, joissa nuori sisäasiainministeriön virkamies Karl Axel Björk ratkoo iltaisin ja vapaa-ajallaan rikoksia. Kirjojen mukana pääsee 20-luvun Helsinkiin, sen aikaiseen kulttuuriin, pukeutumiseen ja tapoihin. Karl Axel Björk ratkoo rikoksia kuin Agatha Christien Neiti Marple tai Hercule Poirot, älykkäästi pohtien ja pieniin yksityiskohtiin huomiota kiinnittäen. Tarinoita lukiessa on myös jännittävää asemoida itsensä tutuille Helsingin kaduille ja maisemaan, joka on vuosikymmenten saatossa muuttunut melkoisesti ja toisaalta monin paikoin säilynyt samanlaisena.

Hämeen-Anttilan kieli on rikasta ja sujuvaa. Mukavan makunsa tekstiin toi siellä täällä käytetyt vanhahtavat sanat (esim. promeneeraus), jotka auttoivat siirtymään ajassa tästä päivästä 20-luvulle.

Luin kirjat muuten järjestyksessä, mutta ensimmäisen eli "Yö sydän on jäätä" -teoksen vasta toisena. Kirjat voi lukea itsenäisinäkin, mutta toki henkilöt ja Karl Axel Björkin tarina avautuu paremmin kronologisessa järjestyksessä luettuna.

Virpi Hämeen-Anttila: Rikosromaanit (Karl Axel Björkin tutkimuksia)
  • Yön sydän on jäätä, Otava 2014
  • Käärmeitten kesä, Otava 2015
  • Kuka kuolleista palaa, Otava 2016
  • Koston kukat, Otava 2017
 

24 kommenttia:

  1. Minulla onkin tuo viimeisin vielä lukematta. Minäkin olen pitänyt noista. Ihanaa on myös, että kieli on osittain sitä 20-lukua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla, että sinäkin pidät näistä. Uusimman ostin kirjakerhosta. Kirjastossa sitä ei vielä ollut.

      Poista
  2. Kävin kuuntelemassa Virpi Hämeen-Anttilaa Joensuun kirjatapahtumassa syyskuun alussa. Hän puhui juuri noiden kirjojen kirjoittamisesta ja siitä suuresta taustatyöstä, jota hän on tehnyt noita kirjoja varten.Itse en ole noita vielä lukenut, mutta kovasti kiinnostavilta tuntuvat. Kiva kuulla, että olet tykännyt niistä. - Mukavaa sunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tykkäsin kovasti. Ei turhaa väkivallalla mässäilemistä ja toisaalta 20-luvun historia on hyvin läsnä. Myös Helsingin kaduilla tuli liikuttua Björkin seurassa.

      Poista
  3. Varmasti jännää luettavaa! Näin syksyisin kun oikein sataa ja vihmoo, on mukava ottaa hyvä kirja esiin ja uppoutua lukemaan:) Mukavaa syyspäivää sinne♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, kesällä ei välttämättä jää aikaa kirjoille, mutta nyt siihen alkaa taas olla enemmän aikaa.

      Poista
  4. Itse tuli nuorempana luettua dekkareita, nykyisin ei...liekö syynä se, että on tullut herkemmäksi kaikille kauheuksille. Tosin tv:stä tulee jotain rikos-sarjoja seurattua. Tekisipä mieli kokeilla taas dekkarin lukemistakin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä Hämeen-Anttilan kirjat eivät sisällä kauheuksia. Mukavaa tarinointia ja historiaa siinä ohessa. Suosittelen lämpimästi.

      Poista
  5. Kiitos kirjavinkistä, Hämeen-Anttilan kirjoja olen lukenut mutta en tätä Björk-sarjaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen lukenut muut Hämeen-Anttilat. Nämä Björkin tutkimukset ovat mukava tuttavuus, jota voin lämpimästi susitella.

      Poista
  6. Ihan liian vähän ehdin nykyisin lukemaan kirjoja. Dekkareita en ole tullut lukeneeksi koskaan. Englantilaisen Catherine Cooksonin kirjat on sitävastoin tullut luettua lähes kaikki. Hänen kirjoihinsa perustuvia draamasarjoja on ollut myös televisiossa ja sitä kautta tutustuinkin itse kirjailijaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonkun Cooksonin kirjan olen joskus itsekin lukenut ja televisiosta sarjoja katsonut. Dekkarikirjallisuus on hyvin monipuolinen ja sieltäkin löytyy varmasti jokaiseen makuun. Varsinkin skandinaavisissa dekkareissa on paljon muutakin, kuin vain rikoksen kuvausta tai selvittelyä. Paljon mm. ihmissuhteiden, ympäristön ja yhteiskunnan kuvausta. Hämeen-Anttilan Björkin rikostutkimukset ovat rauhallisia ja niissä on paljon ajankuvaa, mikä oli mielenkiintoista.

      Poista
  7. Kiitos vinkistä, muutaman Hämeen-Anttilan kirjan olen lukenut, niistä erityisemmin pitämättä. Aina voi kokeilla uudestaan tähän sarjaan tutustuen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä Björkin rikostutkimukset edustavat vähän erilaista Hämeen-Anttilaa, joten kannattaa tutustua.

      Poista
  8. Mukava kun näistä blogeista suap vinkkejä luettaviin kirjoihin. Talavella tulloo luettuu ja meillä on hyvä kirjasto, vaikka pienellä paikalla asutaankin. Miullakin männöö tuonne Cooksonin linjoille enempi, tykkeen kyllä jännäreistäkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin on erinomainen kirjasto, mutta sen lisäksi tulee hankittua myös ostokirjoja. Kesällä lukutahti on vähän hitaampi ja silloin oma kirja on parempi ratkaisu.

      Poista
  9. Kiitti kirjavinkeistä, Between! Kuulostaa juuri semmoisilta kirjoilta, joita voisi lukea ilman, että pitää harppoa väkivaltaisimmat sivut yli, siispä laitan hankintalistalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Björkin tutkimuksissa ei todellakaan väkivaltaa ole nimeksikään. Sinähän luet mm. Arhippaa ja Pakkasta, joten nämä sopivat hyvin joukkoon.

      Poista
  10. Minä luen paljon dekkareita, mutta nämä ovatkin vielä ihan lukematta. Kiitos vinkistä! Luen mieluummin tähän päivään kirjoitettuja, mutta kyllä historiallisetkin voi joskus mennä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin luen mieluummin tähän aikaan sijoittuvia kirjoja, mutta nämä Björkin tutkimukset ovat mielenkiintoisia ja luettavia tarinoita. Kannattaa tutustua.

      Poista
  11. Kiitos kirjavinkistä. :)
    Minäkään en välitä kauheuksilla mässäilystä mutta historia sen sijaan kyllä kiinnostaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sittenhän nämä kirjat voivat olla sinulle hyvä valinta.

      Poista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!