tiistai 10. lokakuuta 2017

Viisi parasta puutarhamuistoa menneeltä kaudelta -haaste

Tulipa Sun Lover

Sain Maatiaiskanasen Elämää -blogista kivan haasteen, joka sopiikin erinomaisesti syksyyn, jolloin mennyt puutarhakausi on vielä hyvin mielessä, mutta töitä sen verran vähän, että ehtii tietokoneenkin äärellä istumaan.

Olipa todella vaikeaa valita viisi parasta puutarhamuistoa, sillä kuvia katsellessa kivoja asioita muistui mieleen lukuisia ja vaikea niistä oli jotain tiettyä nostaa toista paremmaksi. Tämän haasteen myötä palasin kevääseen, kesään ja koko kasvukauteen. Aikamatka kuvien parissa oli virkistävä ja toi uudenlaisia näkökulmia muistoihin. 

Tarhakylmänkukka - Pulsatilla vulgaris
  
Osa näistä esille nostamistani aiheista tulee jäämään kuluneen kasvukauden historiaan ikimuistoisina. Osa ehkä toistuu tulevinakin vuosina. Aika näyttää.


19.4. Metsän rippeet jäljellä, pian lähti loputkin.

1. Metsän kaatumisen myötä tuli lisää valoa

Meidän puutarhan kasvukauteen merkittävästi vaikuttanut seikka pidemmälläkin tähtäyksellä on ollut tonttia kahdelta sivulta rajanneen metsikön kaataminen. Alueen teiden, valaistuksen ja korttelipallokentän rakentamista on odotettu vuosikausia. Alusta asti olemme tienneet metsikön joskus häviävän, mutta eipä maiseman totaalista muutosta voinut mitenkään mielessään ennakkoon hahmottaa. Joka aamu ikkunasta ulos katsoessa on pakko hämmästellä kauempanakin olevien naapuritalojen näkymistä ja avaruutta. 

31.8. Räjäytystyön materiaalia

Meteli on nyt melkoista, kun kolme-neljä kaivuria kauhoo ja siirtää maamassoja, rekat suhaavat aivan talon nurkalla ja naapuritalojen edustalla olevan tiepohjan kalliota räjäytellään. Aamun hämäryydessä harmittaa, kun joka arkiaamu herää ikkunoiden helinään ja kivikuormien kippauksista aiheutuvaan talon tärähtelyyn. Työmaasta nouseva pölynkin määrä välillä rasittaa, kun kaikki pinnat ovat jatkuvasti harmaana. 


Juusolle työmaakolina on ollut rankka kokemus. Samalla, kun se menetti mieluisan metsäympäristön, jossa sen kanssa paljon käveltiin, sen elinympäristöön tuli pelottavia ääniä, joihin se ei näytä tottuvan. Kissaressukka ei enää viihdy ulkona ja onkin alkanut tekemään tarpeitaan yhä enemmän hiekkalaatikkoon. Juuso on aina ollut hieman arka kissa, mutta nyt se säikkyy entistä enemmän. Mitenkäs sitä kissalle selität, että haitta on tilapäistä ja se saa ehkä vielä viettää viimeiset elinvuotensa ihan rauhallisessa ympäristössä.


Kaivurien ja työmiesten työskentely maamassojen ja erilaisten putkien parissa tuottaa tositv-teatteria, jota on mielenkiintoista seurata. Rakennustyön ihmettely on tutustuttanut kauempanakin asuvia asukkaita toisiinsa ja naapurien kanssa ei puheenaiheet lopu, kun tavatessa pitää käsitellä viimeisimmät kuulumiset projektin etenemisestä. 


Hyödyt tästä puolitoista vuotta kestävästä melusta ja pölystä ovat kuitenkin haittoja suuremmat. Nautin aivan valtavasti siitä valon määrästä, joka metsän kaatumisen jälkeen on tontillemme päässyt. Toki meillä myös tuulee enemmän, mutta runsas aurinko ja valo ovat minusta jotain sellaista, jota en lakkaa ylistämästä. Moni sellainenkin paikka pihassamme, jonne ei koskaan aurinko ole kurkistanut, kylpee nyt valossa. Saatan myös katsella taivasta ja näen horisontin jopa sohvalla istuen. Ennen taivaan näki lähinnä ylöspäin katsoen. Miten ihania pilviä pitkin taivasta kulkeekaan. 

Kotikivi

2. Kiven kotiinpaluu

Metsurien kiskoessa kantoja ja kasatessa puunrunkoja pois kuljetettaviksi ja oksia haketettaviksi, katselin kunnan puolella nököttävää isoa kiveä, jonka päällä Juusolla oli ennen tapana tähystää. Kivi oli aikoinaan meidän tontilla, alapihalla naapurin aidan kupeessa. Multaa levittämään tullut urakoitsija nakkasi aikoinaan traktorillaan kiven metsikköön. Harmittelin asiaa jo silloin, mutta en sitten tehnyt mitään sen palauttamiseksi. 

Horsmat valloittavat kiven entisen olosijan.

Vuosia olen unelmoinut suuren kiven kotiinpaluusta ja yhtenä päivänä alapihalla touhutessani päätin mennä lähellä kahvitaukoa pitävän kaivurikuskin juttusille. Kuskille kiven siirto sopi hyvin, kunhan vain näyttäisin sille sopivan paikan. Yksi hujaus vain, kun iso kivi nousi kaivurin kauhalla meidän tontille ja teki yhden naisen piirun verran onnellisemmaksi. Nyt kiven ympärille on hissukseen rakentumassa uusi istutusalue ja paikka on saanut nimekseen Kotikivipenkki.

 
3. Iloa kasvimaasta

Koristekasvit ovat kuuluneet minun hoidettavikseni ja Ukkokulta on keskittynyt hyötykasveihin. Tosin hänen intonsa on vuosi vuodelta kaventunut ja nykyisin hän kasvattaa lähinnä talvivalkosipulia. Aiemmin meillä oli kohtuullisen kokoinen kasvimaa, joka vuosien kuluessa kutistui ja nykyisin hyötykasvit kasvatetaan viljelylaatikoissa. Viime vuosina olen innostunut panostamaan yhä enemmän myös hyötykasveihin, mistä varmaan saan kiittää Autuas olo -blogin Cherin lukuisia postauksia hänen runsaista ja kauniista hyötykasvimaistaan. 


Mennyt kausi oli minun hyötykasvihistoriani paras mahdollinen. Koleasta keväästä huolimatta kaikki iti ja lähti kasvuun hienosti. Tuhohyönteisiä oli äärimmäisen vähän ja satoa tuli todella mukavasti. Viljelylaatikoissa eivät rikat pahemmin juhlineet ja kotilotkin löysivät tiensä niihin vasta aivan loppukaudesta. Ylpeänä ja iloisena kuljeskelin kasvimaan kupeessa ihailemassa kasvua ja loppukesästä keräämässä satoa.
 
Kirjopikarililja - Fritillaria

4. Sinivaleunikko ja 5. Syysvuokko
eli Loistelias kukinta

Tulppaanit, pionit, ruusut ja kärhöt kukkivat kukin ajallaan todella runsaana ja kauniina. Pionien loistelian kukinta jäi ehkä hivenen lyhyeksi juuri kukinnan aikaan sattuneiden kaatosateiden vuoksi. Edelliskesänä ruusut lähtivät vaikean talven jälkeen hitaasti kasvuun, mutta nyt jokainen ruusu heräsi oikeastaan ihan ajallaan. Ruusuissa oli kirvoja todella vähän. Samoin edelliskesän kaltaisia kärhötuhoja ei ollut laisinkaan ja kärhöt ovatkin kukkneet hienosti. Osa kukkii edelleen.


Tulipa Temple's Favourite

Rhodojen kukinta oli tällä kaudella kerrassaan loistavaa. Jopa monta vuotta pihallani kukkimatta asunut Catawbiense Grandiflorum ilahdutti usealla kukallaan. Rhodojen upeaa kukintaa kävin ihailemassa myös Haagan rhodopuistossa Helsingissä ja Arboretum Magnoliassa Lohjalla. Monet blogit julkaisivat postauksia omien rhodojensa mahtavista kukista.


Rhododendron Catwbiense Grandiflorum

Kaksi erityisen ihanaa yllätystä puutarhani on tällä kaudella myös tarjonnut. Siemenestä kasvattamani sinivaleunikko oli selvinnyt talvesta ja kukki todella pitkään useilla taivaansinisillä kukillaan. Syyskuussa tuli toinen odottamaton onnenaihe, kun Kiemurapenkin syysvuokkoon ilmestyi lukuisia nuppuja, joista osa on ehtinyt myös avautua. Niin sinivaleunikko kuin syysvuokkokin on kumpainenkin kuulunut niihin kasveihin, joiden kanssa en ole monista yrityksistä huolimatta onnistunut. Vihdoin näin tapahtui! Toivottavasti kumpainenkin viihtyy ja elää pitkään puutarhassani.


Sinivaleunikko - Meconopsis betonicifolia

Usein kesän kuluessa tulee harmiteltua milloin koleutta, milloin sateita, milloin kotiloita ja jos jonkinlaisia vaivoja. Vaikka kuinka opettelisi positiivista ajattelua ja pyrkisi elämään hetkessä, tulee liian helposti korostettua elämän nurjia ja negatiivisia puolia ja kiirehdittyä johonkin tulevaan. Muistilla on onneksi hyvin valikoiva ominaisuus unohtaa lähiajankin ikävät asiat. Kun tätä postausta varten katselin kuluneen kesän kuvia, tuntuu aurinko paistaneen ja lämpöä riittäneen hyvin yhden kesän tarpeisiin. Yksi kasvukausi ja kesä solahtaa liian nopeasti ohi, mutta älkäämme surko. Uusi kesä on taas edessä, eikä aikaakaan, kun voimme ryhtyä rapistelemaan siemenpusseja.

Syysvuokko - Anemone hupehensis (luultavasti September Charm)

Viikolla postilaatikkoon tipahtaneen Kotipuutarha-lehden takakannessa on vuoden 2018 ykkösnumeron sisällön esittely ja ensimmäisenä sieltä osui silmiin "Päivä alkaa pidentyä!" On tämä vuoden kiertokulku aika mahtavaa. Tuskin on saanut edellisen vuoden mullat hanskoista karistettua, kun jo saa uusiin multiin sormensa upottaa. Sitä kohti ystävät!

Aronia - mitschurinii

Haastan mukaan seuraavat blogit:



Pihlaja - Sorbus aucuparia

Haasteen säännöt ovat perinteiset:
  1. Tee postaus siitä, mitkä viisi puutarhamuistoa olivat parhaat tältä kaudelta (siitä lähtien, kun  esikasvatus-kausi alkoi päättyen tähän hetkeen).
  2. Kerro postauksessa, keneltä haaste sai alkunsa alunperin, eli Maatiaiskanasen Elämää -blogista.
  3. Kerro keneltä itse sait haasteen ja lisäksi haasta 3 uutta puutarhaintoilijaa mukaan mukaviin muisteloihin 


50 kommenttia:

  1. Ihana postaus ja kivat kesämuistot!
    On varmasti kiva, katsella muutaman vuoden päästä tätä koostetta. Silloin kotiin palannut kivikin on jo kotiutunut ja näyttää, että olisi aina ollutkin paikallaan.
    Tosi mukava myös nähdä tuo kuva hyötymaaltasi. Näyttää ihanalta! Ja kiva nähdä laajempiakin näkymiä, upeasta puutarhastasi.
    Mukavaa sadepäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Riina kauniista sanoistasi! Vettä sataa ties kuinka monetta päivää peräjälkeen. Kaipuu pihatöihin alkaa jo ylittää sietokyvyn.
      Nyt jo oli mukava palata menneeseen kasvukauteen, joten varmasti vielä hauskempaa aikojen päästä. Aika usein tulee etsittyä vanhempia asioita blogista, joten ajatus blogin toimimisesta puutarhapäiväkirjana toimii hyvin.

      Poista
  2. Tuota kiveä jaksaa aina ihastella, ihan mahtava. Upea sinivaleunikko! Taitaa päätyä ensi vuonna hankittavien listalleni. Tänä kesänäkin katselin niitä sillä silmällä, mutta jäivät kuitenkin vielä myymälään. Haaveilen myös omasta kasvimaasta tai edes muutamasta kasvulaatikosta. Ollapa isompi piha! Onneksi saan puuhastella myös vanhempieni pihalla, mutta sinne on vähän turhan pitkä matka silloin, kun tekee mieli esimerkiksi juuri mullasta nostettua porkkanaa.. Sinulle on jäänyt tästä kesästä ihanat muistot! :)

    Pisti muuten silmään, että haasteen säännöissä lukee virheellisesti "2. Kerro postauksessa, keneltä haaste sai alkunsa alunperin, eli minulta." Pitäisi varmaan lukea, että Maatiaiskanasen Elämää -blogista. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keijunkukkanen, kiitos huomiosta. Kävin korjaamassa virheeni. Niin siinä käy, kun luottaa liiaksi copy-paste -toimintoon.
      Suosittelen kasvimaalaatikkoviljelyä. Kätevää ja selkäystävällistä, eikä vie paljon tilaa pienessäkään pihassa. Yllättävän hyvin porkkanat ja punajuuret kasvoivat laatikossa.

      Poista
  3. Hih, hienoa, että olen tartuttanut hyödyn tavoittelun muihinkin. Melkoinen myllerrys teillä on ollut meneillään, mutta hyötyjähän siitäkin on tullut; valo ja kiven kotiutuminen. Toivottavasti Juusokin lopulta tottuu työn ääniin ja uskaltautuu ulos. Ihana katsella näitä kesäkuvia ja miten positiivinen näkökulma; kohta alkaa taas päivä pidentyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti Cheri! Sinun hyötyviljelmäsi saavat taatusti surkeimmankin tilliviljelijän innostumaan ja ihastumaan.
      Täällä totisesti on myllerrys menossa. Parhaillaankin kolme kaivuria hurisee työhuoneen ikkunasta ulos katsoessa.

      Poista
  4. Kiva haaste ja kivat vastaukset. Kesää on kiva muistella. Aivan ihana tuo sinivaleunikko. Ja tuo kivi! - Mukavaa loppuviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinivaleunikko sinisyys on niin ainutlaatuista, ettei sitä voi olla ihastelematta. Ja kivestä on tullut tuttu elementti, jota täytyy aina ohi kulkiessa taputtaa.

      Poista
  5. Olipas hauska haaste! Kesää on aina mukava muistella ja löytyihän sieltä ne parhaimmat muistot säästä huolimatta. Upea sinivaleunikko, nyt on ihan pakko itsekin kokeilla sen siemenkylvöä. Kauniit kuvat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aina kannattaa kokeilla. Onnistumisen ilon vähintäänkin saa palkaksi ja yleensä myös kaunista kukintaa.
      Huonostakin kesästä löytyy hyvää. Sen taas huomasin.

      Poista
  6. Ihanaa, kun osallistuit haasteeseen <3 Oli tosi kiva lukea Sinun postaus aiheesta. Voin kuvitella, miten huima tuo muutos on ollut, kun metsä on lähtenyt. Sääli kyllä Juusoa, kun on aristunut tuon takia. Silityksiä ihanalle söpöliinille <3
    Tosi kauniita kukkaiskuvia <3
    Mukavaa viikonjatkoa Sinulle ja vielä, kiitos osallistumisesta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kivasta haasteesta. Tätä oli mukava työstää.
      Juusokin kiittää lähettämistäsi silityksistä. Tähän se tuli ihan kylkeen sohvalle, kun saavuin kotiin.

      Poista
  7. Kauniita kuvia kukista sekä pihaltasi - ja hellyttävän suloinen Juuso!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Airi! Juuso hyrisee kyljessäni tässä sohvalla tyytyväisenä, kun mamma saapui kotiin.

      Poista
  8. Ihania ja tärkeitä juttuja, tuo kiven kotiinpaluu liikutti jo kesällä ja teki sen taas. Miten kivi voikaan olla niin tärkeä, ja miten uskomaton juttu, että se palasi takaisin kotiin! Kaivurimies ansaitsee papukaijamerkin, ja onneksi rohkenit mennä kysymään, vaikka hölmöltä tuollaisten asioiden esittäminen aina tuntuu.
    Voi pientä Juusopoikaa, kauan tuo sitten tulee kestämään. Toivottavasti meluisa aika menee nopeasti ohi kumminkin.
    Metsä häviäminen on ihana juttu, jos näin uskaltaa sanoa :-D Onhan se sellainen tumma seinä, mitään ei sen läpi näe, eikkä valo kulje. Itse kun en ole metsäihmisiä, en ymmärrä, miten joku haluaa asua ilman näkymää, vihreää seinää tuijotellen. Vaikka onhan se paljon kauniimpi kuin vaikkapa rakennuksen seinä! Ihanaa, että pystyt nauttimaan valoisammista oloista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän tapauksessa metsän kaatumisesta on pelkkää hyötyä. Minua ahdisti läpitunkeva pimeys ja kosteus, jonka tiheään kasvanut ja huonokuntoinen metsikkö meille aiheutti. Monet harmittelee, kun meiltä meni mukamas oma rauha. Samalla tavoin ihmiset kulkivat ihan vieressä. Heitä ei vain nähnyt, kun risut ja toisiaan vasten nojaavat puut sen estivät. Tykkään valtavasti siitä, että nyt on valoa ja avaruutta ja näen kauas. Metsää on ympäristössä edelleen ihan kävelyetäisyydellä pilvin pimein.
      Kivistä olen aina tykännyt. Pikkaisen on harmittanut, kun omalla tontilla kivet ovat olleet vähissä. Ja tuon ainokaisen se riivatun traktorikuski nakkasi metsään. Kyllä harmitti, mutta ei sitä ilman konevoimia millään olisi takaisinkaan saanut. Keväinen kaivurikuski kyllä katsoi meikäläistä vähän pitkään pyytäessäni häntä siirtämään kiven takaisin meille. Ehkä he ovat työssään tottuneet, että kivistä on lähinnä haittaa ja ne on pikimmiten roudattava jonnekin pois silmistä.
      Juusosta on tullut metelin myötä entistä hellyydenkipeämpi. Nytkin köllöttää aivan kyljessä kiinni. Mikäs siinä, saamme lämpöä toinen toisiltamme.

      Poista
  9. Ihana postaus ja mukavan haasteen oot suanu! Hyvä jotta teijän maisemoo avarrettiin ja kivi piäs kottiisa! Juusolle tul harmii, van kaikkeen tottuu aikanaan. Tuo sinivaleunikko on kyllä hätkähyttävä väriltään! Mie kipitän nyt kahtomaan miun syysvuokkoja onko nuput vielä ehjät! Tiällä on vettä tullu monena päivänä, ei niin paljon kun siellä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti sade ei ole piiskannut syysvuokkosi nuppuja. Tulisipa vaihteeksi muutama sateeton päivä, että luonto kuivuisi ja pääsisi kunnolla taas pihatöihin.

      Poista
  10. Olipa kiva lukea vastauksiasi, niin monta asiaa sait nostettua esille, ja itsellekin nuo varmasti ovat mukavaa luettavaa myöhempinä vuosina. Tuommoinen pitäisi kyllä tehdä joka vuosi.
    Tuntuu että täällä Tuulikki-landiassa on eletty ja asuttu ihan eri planeetalla, koska kulunut kesä oli historian huonoin, kaikilta osin. Joten ei täälläkään pysty menemään jatkossa kuin parempaan suuntaan.. ;)
    Mukavaa viikkoa sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä täälläkään auringolla tai lämmöllä mässäilty. Eikä istuttu yhtä ainuttakaan elokuista iltaa pergolassa nauttimassa. Mutta sinivaleunikko kukki pitkään ja kasvimaa antoi erinomaisen sadon. Yritin löytää hyviä asioita ja löysinkin, eikä ollut edes vaikeaa.
      Kiitos, samoin sinulle mukavaa viikkoa. Jospa sade vihdoin vähän taukoaisi.

      Poista
  11. Kiitos haasteesta. Vastaan tähän mielelläni. Oikein hyvät kasvukausimuistelot sinulla. Puutarhalle on suuri muutos, kun valo lisääntyy noin rutkasti. Vaikka itse pidän meidän takapihan takana olevasta metsästä, kaipaisin ajoittain katseelle sitä avaraa suuntaan johonkin päin.

    Hurraan yhä sinivaleunikolle ja syysvuokolle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa, että otat haasteen vastaan.
      Parhaillaankin istun olkkarin sohvalla ja katse etsiytyy tuostakin vastapäisten talojen kattojen yli horisonttiin. Metsän kaatumisen myötä se on nyt mahdollista ja siitä nautin valtavasti. Näin harmaanakin päivänä sisällä on valoisaa. Tykkään puista ja metsästä, mutta tässä tapauksessa olen iloinen, että metsikkö on poissa.

      Poista
  12. Ihania asioita viime kesältä! Kauniit kuvat! Tätä postausta lukiessa tuli itsellekin hyvä mieli. Mukavaa tiistai-iltaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa mukava kuulla. Aina ei löydä positiivista näkökulmaa, mutta puutarha-asioissa se on kyllä helpompaa.

      Poista
  13. Huokaus! Olipa kaunis postaus...olisin lukenut sitä loputtomiin! Onko totta, mutta näin kasvimaasi ilmeisimmin kokonaan ensi kertaa, voi miten kaunis se onkaan! Meillä taitaa olla sama johtotähti - Cherin ihana kasvimaa, sitä kohden matkaamme!

    Varmaan nyt valoa tulvii puutarhaasi ja ihanaa että Juuso sai tähystyskivensä takaisin! Se varmaan teki olon iloiseksi ja onnelliseksi!

    Kiitos haasteesta, otan sen vastaan hyvin mielelläni!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinun hyötyviljelmäsi ansaitsevat kyllä ihan yhtä suuren kunnian, kuin Cherinkin. Miten sen unohdinkaan.

      Saattaa tosiaan olla, ettei kasvimaastani ole laajoja yleisnäkymiä blogissa ollut. Onnistun paremmin yksittäisten kukkien kuvaamisessa ja siksi julkaisen vähemmän yleiskuvia. Ylipäätään arastelen esitellä pihaamme. Liiallista kriittisyyttä, myönnän.

      Poista
  14. Hienoja muistoja menneen kesän tapahtumista ja kauniit silmiä hivelevät kuvat.
    Oli kiva nähdä yleiskuva myös siististä ja kauniista kasvimaastasi. Ei todellakaan mitään syytä kriittisyyteen pihanne suhteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kruunu Vuokko! Mihinkäs perfektionisti karvoistaan pääsisi. Kaiken pitäisi olla viimeisen päälle fiiniä ennen kuin mitään kehtaa vieraille esitellä. Onneksi vähitellen alan tässä suhteessa lipsua vanhoista tavoistani.

      Poista
  15. Juuson ilme on kuvassa paljon puhuva. Ei kaikista ole työmaakissoiksi. Tuo valon lisääntyminen on ilahduttavaa, se tuo puutarhasta ihan uusia asioita esiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juusolla on kuvassa tosiaankin hieman huolestunut ilme. Tosin tuossa sen suurin huoli taisi olla kinkkuleikkeen loppuminen.

      Poista
  16. Voi miten kiva haaste, mukavaa luettavaa ja ihan tuli kesäfiilis kun kuvia katsoi:) Mukavasti lämmitti tuulahdus kesästä,kiitos siitä:)♥ Niin paljon kerkiää kesän aikana puutarhoissa/pihoilla tapahtumaan.. Voi Juuso parka, pelottavia tuollaiset kovaääniset koneet varmasti on,Rapsutuksia sinne ja leppoisaa syysviikkoa!♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuso kiittää raptutuksista. Tässä nyt kärsitään kimpassa unettomuudesta. Tai Juuso tuskin kärsisi, mutta hiukan piti tulla katsomaan, mitä mamma työhuoneessa yöllä luuraa.
      Sinä osaat aina sanoa niin nätisti. Niin minulle kuin kaikille muillekin, joita käyt kommentoimassa. Ilahduttaa todella paljon.

      Poista
  17. Niin kauniita kukkakuvia! Tulipa Sun Loverin väri on aivan ihastuttava<3
    Työmaan melu ei tällä hetkellä ole kivaa, mutta kotikiven saanti takaisin pihalle ja valon lisääntyminen vievät loppupeleissä varmasti voiton:)

    Mukavaa viikon jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sirpa! Olen kovin ihastunut Sun Lover-tulppaaniin ja istutin sitä myös tänä syksynä. Se kukkikin pitkään, joten iloa siitä riittää.
      Myös sinulle mukavaa viikon jatkoa, tai pikemminkin loppuviikkoa!

      Poista
  18. Kiitos kivasta haasteesta!
    Se on totta, että aika kultaa muistot, kuvia katsellessa näkee ne kesän parhaat hetket ja muu unohtuu pikkuhiljaa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä on hyväkin, että päällimmäiseksi jäävät ne kauneimmat muistot.
      Kiva, että otat haasteen vastaan.

      Poista
  19. Mukava tuo kiven kotiintulo ;)
    Kiva kasvimaa sinulla, siitä en olekaan aiemmin nähnyt yleiskuvia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pirjo! Kasvimaa taitaa nykyisin olla enemmänkin kasvilaatikkomaa. Vaan väliäkö sillä, millä nimellä sitä kutsun. Hyvin antoi satoa ainakin tänä kesänä.

      Poista
  20. Tässä oli paljon kivaa juttua, mutta nuo kaksi ensimmäistä kuvaa vie melkein jalat alta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kiitos Ansu! Toisinaan onnistuu kuvatkin hyvin.

      Poista
  21. Puita kun kaataa pois tulee lisää valoa, se on ihanaa.
    Tosta kivestä mä tykkään, ihanasti sammaloitunut.
    Kauniita kukkia, mukava postaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivi oli kauttaaltaan sammaloitunut, mutta kaivurin kauhassa pyöriminen kuori osan sammaleesta pois. Toivottavasti sammal palaa aukkopaikkoihin.

      Poista
  22. Ihana postaus. Teillä on ollut suuri muutos.
    Oi kun ihana kivi, ja kauniita kukkia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sylvi! Muutoksen kourissa eletään seuraavakin vuosi, mutta sitten pitäisi rauhoittua.

      Poista
  23. interesting challenge and brilliant answers!

    i fall in love with you beautiful blog images ,what magic !

    your lenses are POWERFUL and photography is remarkable my friend!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Warm thanks to tour beautiful words. Have a nice Weekend!

      Poista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!