torstai 5. huhtikuuta 2018

Tunnustan: en opi, en.

Punainen kaktus kukkii toistamiseen pääsiäisenä.

Jollain valokuvauskurssilla opettaja sanoi, että "hyvä kuvaaja saa hyviä kuvia huonoillakin laitteilla, huono kuvaaja ei edes hyvillä". Kuulun tuohon jälkimmäiseen porukkaan. On tietenkin makuasia, mikä on hyvä kuva ja mikä huono. Nykyisin kuvia muokataan niin paljon, että alkaa olla jo vaikea sanoa, mikä on aito valokuva, mikä tietokoneella pitkälle työstetty teos. Digikameroilla kuvaamisessa muokkaamista tapahtuu tavallaan jo heti kuvan ottamisen hetkellä, sillä kameran säädöillä pystytään tekemään paljon sellaista, mikä paperikuva-aikaan oli mahdollista vain laboratoriossa.

Kelloköynnös kasvaa kohti kesää.

Olen aina kuvannut paljon ja monen monta erilaista valokuvauskurssiakin olen käynyt. Ilmeisesti oppi ei ole päähäni mennyt tai sitten se valuu jostain lävestä saman tien pois. Tykkään kovasti kaikesta kauniista, mutta taiteellista silmää minulla ei ole. Siis siinä mielessä, että osaisin jo ennakolta nähdä ja sommitella hienoja yksityiskohtia tai esteettisesti kauniita ja kiinnostavia kokonaisuuksia tallentaakseni ne kameralla. 

Vaahteranoksat kuivuvat ennen kellariin kantamista.

Kyvyttömyyden taiteellisesti upeiden kuvien luomiseen olen jo aikaa sitten hyväksynyt. Vaan se minua ottaa jatkuvasti ja lujasti pattiin, ettei kameran tekniikan hallitseminen minuun tartu. Perusasiat osaan ja ymmärrän, vaan on ihan eri asia toteuttaa niitä(kään) käytännössä. Vähänkin monimutkaisemmat asiat menevätkin sitten totaalisesti yli hilseen. Sen voin plussakseni sanoa, että yhä jaksan yrittää ja uskoa, että jonain päivänä asiat minulle valkenevat ja naps, siitä alkaa uusi kuvaamisen ura.

Pölyinen soihtuköynnös aloittaa kukinnan.

Vuosi sitten ostin uuden kameran. Olisi ehkä sittenkin pitänyt hankkia mieluummin uusi objektiivi. Tehty mikä tehty. Uusi kamera on hieno ja täynnä tekniikkaa. Se on myös vanhaa isompi ja painavampi. Siinä yksi syy, miksi sen käyttö on jäänyt ihan liian vähäiseksi. Suurempi syy lienee kuitenkin siinä, että uuden kameran tekniikka on monimutkaista ja poikkeaa aika paljonkin vanhasta kamerasta, vaikka merkki onkin sama. 

Säännöllisin välein innostun lukemaan manuaalia ja kameran säätöjä pyöritellen testaan eri vaihtoehtoja. Vaan silloin kun pitää saada nopeasti jotakuinkin hyväksyttäviä kuvia, vanha kamera tarttuu hyppysiin. Pitäisi vaan ahkerasti kantaa uudempaa kameraa mukana ja harjoitella harjoittelemisesta päästyäänkin. Pitäisi ja pitäisi. Miten helppoa onkaan aina oikaista ja päästää itsensä vähemmällä.

Pääsiäisen rahkakakku

Eniten vaikeuksia minulla näyttää olevan tarkennuksessa ja syväterävyyden hallinnassa. Välillä epäilen, että silmissäni on vikaa, kun en vaan saa tarkkoja kuvia. Toki silmälasien kanssa kuvaaminen tuottaa hankaluuksia, mutta en usko sen olevan ainoa syy osaamattomuuteeni

Toisinaan mietin, pitääkö minun ylipäätään saada aikaan loistavia kuvia ja kilpailla vähintäänkin itseni ellei myös kaikkien muiden kanssa. Tietenkin pitää. Mutta ehkä silti voisin madaltaa omaa vaatimustasoani ja olla tyytyväinen siihen, että minulla sentään on hyvä kamera. Voisiko minulle riittää asioiden ja ilmiöiden taltioiminen kuvaan oman muistin tueksi? Sanallisen kerronnan avuksi ja värittämiseksi.



Automaattisäädöllä kuvaan vain vahingossa. Jos siis säätönappula on huomaamatta napsahtanut väärään asentoon. Muutaman kerran niin on tapahtunut. Jos vain ehdin ja jaksan, pyrin ottamaan monta kuvaa samasta aiheesta, jotta olisi varaa valita niistä paras tai vähiten huono. En myöskään muokkaa kuvia tietokoneella rajaamista lukuunottamatta. Kuvien siirtämisessä, nimeämisessä ja tallentamisessa menee ihan riittävästi aikaa.

Vaikka tykkään kuvaamisesta ja sanon sitä harrastavani, kuvat ovat minulle enemmän kuitenkin väline kertoa jostain jollekin jotakin. Nykyisin kuvaan paljolti blogia ajatellen, sillä haluan kerronnassa käyttämieni kuvien olevan omia. 

Kuvien lainaaminen netistä on arveluttavaa, sillä aina ei tiedä, ovatko ne vapaasti käytettävissä. Joillekin kuvaaminen on elinkeino, enkä halua olla sitä luvatta kaventamassa. Joskus kuvittaminen ei omilla kuvavarastoilla onnistu ja silloin joko pyydän lupaa toisen kuvien julkaisuun tai valitsen kuvan paikasta, jossa uskon sen olevan vapaasti käytettävissä ja ilmoitan selkeästi kuvan lähteen. Väärinkäsitysten välttämiseksi tätä menetelmää yritän käyttää mahdollisimman vähän.


Unelmoin henkilökohtaisesta valokuvauskurssista, jossa opettaja kulkisi kanssani opastamassa millaisilla säädöillä kussakin tilanteessa kannattaisi kuvata. Kuvat katsottaisiin ja analysoitaisiin heti, jolloin olisi tilaisuus kuvata uudelleen ja korjata virheellisiä valintoja. Minua ei auta, jos joku luokkahuoneessa kehottaa tekemään niin ja näin ja palaa asiaan taas viikon kuluttua. 

Erilaisia valokuvausta käsitteleviä oppaita ja nettisivustoja ahkerasti kahlanneena ammattilaisten käyttämät sanat ja termit kuulostavat jo enemmänkin hifistelyltä, jonka ei ilmeisesti ole tarkoituskaan aueta tavalliselle harrastelijalle. Kunhan nyt kaveripiirissä kehuskellaan omilla taidoilla ja lisätään näin mahdollisesti omaa uskottavuutta.


Pitkäperjantain akvarellitaivas illansuussa ikkunasta katsottuna.

Rehellisesti siis tunnustan, etten taida ikinä oppia kunnolla kuvaamaan. Olkoon siis niin, mutta kuvaamista en silti lopeta. Enkä kyllä opettelemistakaan. Kyllä maailmaan huonoja kuvaajia ja tasottomia kuvia mahtuu ja niin mahtuu blogimaailmaankin. Onnekseni teidän bloggareiden joukossa on armottoman lahjakkaita kuvaajia, joiden tuotoksia pääsen harva se päivä ihailemaan. Aina en muista ja ehdi hienoa kuvaa kiitellä, mutta uskokaa pois, joka kerran niitä katsellessani hattua nostan ja arvostan.

65 kommenttia:

  1. Hyvä kirjoitus. Toisaalta on tärkeää hyväksyä itsensä, toisaalta sekin on tärkeää, että jos jokin asia kiinnostaa, haluaa siinä kehittyä paremmaksi. Kuvasi ovat hyviä ja blogisi mukavan päiväkirjamainen, joka kuvat tukevat. Itse en pidä ylikauniista sommitelmakuvista, vaan dokumentoinnista, se kertoo niin paljon enemmän. Se on oikeaa elämää.
    Tuo on muuten niin totta, että kuvaamisen pitäisi varmaan aueta sitten, kun saa siinä kuvaustilanteessa neuvoja, ei niin, että kuvaa itsekseen ja saa palautetta kerran viikossa. Toivottavasti sellainen kurssi löytyy!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Saila, ollaan samoilla linjoilla. Kauniita sommitelmakuvia on kiva katsella, mutta dokumentaarinen kuva ehkä antaa enemmän ja on mielenkiintoisempi. Eräällä kurssilla vetäjänä oli kuvaaja, joka kuvasi politiikkoja ja päättäjiä uutisiin ja talousalan lehtiin. Hänellä oli loistavia otoksia, jotka tosiaan kertoivat enemmän kuin sata sanaa. Osa oli otettu kännykällä, koska oivallisissa tilanteissa harvoin on aikaa pystyttää jalustimia ja ruuvailla sopivaa objektiivia.
      Itsensä hyväksyminen näyttää olevan elinikäinen projekti. En anna periksi, siinäkään.

      Poista
  2. Sinun kuvasihan ovat upeita (ainakin meikäläisen tasoon verrattuna :)
    Itsellä tulee aina mentyä siitä, missä aita on matalin, kun kännykkä on aina mukana, niin sillä kuvattua ja kotonakaan ei "muista" kaivaa digikameraa pöytälaatikosta, vaikka sillä saisi varmaan parempia kuvia ja sen takia sen ostinkin aikoinaan... ja kun harvoin sitä käyttää, niin unohtaa jo välillä asioita sen ohjeista :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet oikeassa siinä, että jos se kamera lojuu laatikossa, siihen liittyvät opit unohtuvat nopeasti. Mitä enemmän kuvaa ja harjoittelee, sen enemmän oppii.
      Ei anneta teknisten seikkojen häiritä liikaa bloggaamista. Sisältö on kuitenkin tärkein ja siksi sinunkin blogiasi luen.

      Poista
  3. Älä aliarvioi itseäsi! Sinulla on paljon todella hienoja otoksia.
    Mutta ymmärrän tuskasi ja pohdintasi. Olen itse ihan samaa miettinyt ja mietin aina vain uudeelleen. Valokuvaus on kuin balettitanssi, aina riittää opittavaa, hiottavaa ja paranneltavaa.
    Mutta mitään ei opi, eikä missään kehity, jos ei tee sitä vain uudelleen ja uudelleen. Blogimme on hyvä harjoituskenttä, saamme opetella ja oppia rauhassa.
    Tuo valokuvauskurssisi opettajan sanonta pitää muuten hyvin paikkansa. Kävin yhden valokuvauskurssin, jossa meitä kuvaajia oli laidasta laitaan. Kaikilla muilla oli järjestelmäkamerat, mutta yhdellä vanhemmalla rouvalla oli pokkarikamera. Hän otti meistä parhaimmat kuvat. Ne olivat taiteellisuudeltaan ja laadukkuudeltaan aina parhaimmat.
    Tuolla kurssilla tuli tutuksi myös sanonta, tieto lisää tuskaa. Meidän piti viikottain tehdä valtavasti kuvatehtäviä opettajalle ennakkoon seuraavaa oppituntia varten. Opettaja heijasti kuvat seinälle ja sitten saimme arvioida itse ja yhdessä kuvia. Lopuksi opettaja antoi oman arvionsa. Ja niissä ei kehumista ollut. Ajattelin muutaman kerran jälkeen lopettaa koko kuvaamisen. Samanlainen tunne tuli myös puutarhakoulussa kukkasidontatunneilla. Mutta ei kai sitä ilman kritiikkiä kehity. Siksi olen jatkanut vajavaisena sekä kuvaamista, kukkien sidontaa ja japaninkielen opiskelua. Missään näistä ei tule koskaan valmiiksi, mutta se on osa näiden hommien kiehtovuutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Riina!
      Kursseilla minusta parasta antia oppimisen kannalta on ollut opettajan kuvista antama palaute ja jälkikeskustelu. Varsinkin silloin, kun yhdessä katsotaan kaikkien kuvia ja pohditaan, mikä niissä meni vikaan ja mikä onnistui ja ennenkaikkea miksi näin tapahtui. Moni asia on niisssä tilanteissa painunut selkärankaan.

      Sanonta "tieto lisää tuskaa" pitää paikkansa. Mitä enemmän oppii, sen enemmän myös haluaa oppia. Ja toisaalta sen sekaisemmaksi välillä pää menee.

      En kyllä sinua kutsuisi mitenkään vajavaiseksi. Hienoa, että opiskelet japania ja kukkien sidontaa. Kaikenlainen uuden oppiminen on kiehtovaa ja kritiikki kuuluu osana oppimiseen.

      Poista
  4. Siis mitä!!! Kuule, blogiystäväni, ensiksikin kuvasi ovat hienoaja, taitellisia ja upeita. Toisekseen, miksi tehdä kameratekniikasta elämää suurempi ominaisuus? Piutpaut annan tekniikalle, sillä minulla on sama ongelma kuin sinulla, että hattarapäässä ei vaan kaikki nippelitiedot pysy. Johtuu varmasti siitä, että EVVK. Kuvia silti syntyy, hyviä ja vähän parempia ja joskus jopa muutama helmi pujahtaa joukkoon.
    Kuvauksessa, minun mielestäni, on tärkeintä ilo ja nautinto. Kuvanlaatu tulee toisella sijalla. Kun olen ottanut koirista kuvan, jossa on liike-epäterävyyttä, se on silti erinomainen kuva, kun se kertoo ihanasta hetkestä lemmikkien kanssa. Kaikki on suhteellista.
    Neuvoni on, että ota rennosti ja nauti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinun upeilla kuvillasi käyn herkuttelemassa säännöllisin välein. Jotain hattarapäähäsi on ilmiselvästi tarttunut tai sitten olet totisesti syntynyt onnellisten tähtien alla. Kuvistasi välittyy kuvaamisen ilo ja koirakuvat ovat minusta kertovuuden lisäksi myös teknisesti hyviä. Eläinkuvaus ei ole kovin helppoa.
      Kiitos, yritän rentoutua ja nauttia kamerani kanssa.

      Poista
  5. Ihana postaus<3 Mä niin komppaan! En kyllä ole edes millekään kursseillekaan ehtinyt... Mutta siis en jaksa tai ehdi perehtyä manuaaliin ja säätöihin. Itse manailen kanssa kun kuvat ovat sumeita enkä osaa ottaa kauniita yksityiskohtakuvia tai laajempia kokonaisuuksia. Yritän tämän kanssa nyt vaan elää:)Kun itsehän tässä on syypää, oma laiskuus ja saamattomuus. Toisaalta ahdistuisin varmaan massiivisesta kritiikin määrästä, joita noilta kursseilta mahdollisesti tulisi. Eli räpsin vaan tästä eteenpäinkin ja harmittelen kun en saa esim. messuilla hyviä kuvia. Törmätään varmaan Hesassa;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kati!
      Kyllä niille kursseille kannattaa mennä, sillä aina niistä jotain päähän jää. Siitä kritiikistäkin oppii, kunhan opettaja antaa sen oikealla tavalla. Ja useimmiten kyllä antaa. Tärkeintä lienee, että itse on tyytyväinen. Oli kyse mistä tahansa.
      Toivottavasti törmätään Hesassa. Riinaa ainakin ajattelin käydä moikkaamassa. Päivä ei ole vielä ihan varma.

      Poista
  6. Umpisurkea kuvaaja ilmoittautuu! En kuitenkaan anna sen haitata, sen kun räpsin menemään ja latailen tärähtäneet, puhkipalaneet ja esteettisesti epätäydelliset kännykkäkameran otokseni surutta kaiken kansan ihailtaviksi. Ammattilaiset (kuvaajat ja kirjoittajat) ovat sitten asia erikseen, ja kaikki kunnia heille. Minä kuitenkin seuraan muiden blogeja enimmäkseen inspiroivien ideoiden ja hauskojen puutarhajuttujen takia - en täydellisten kuvien vuoksi. Sinun kuvasi ovat aivan päteviä. Olet varmasti oppinut kuvaamisesta vaikka kuinka paljon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, kiitos Kaisa! Blogeissa minullekin sisältö on kuitenkin tärkein. Kivat jutut ja ideat sekä monien tuttujen kuulumiset. Minusta on kyllä kiva katsella myös kauniita kuvia ja haluaisin itsekin oppia hyväksi kuvaajaksi. En kuitenkaan aio tehdä siitä mitään elämää suurempaa kynnyskysymystä.

      Poista
  7. Nytkin niin hienoja kuvia esim. tulppakukista ja pääsiäiskakusta!

    Itse kuvaan aina automaatilla ja lähikuvissa toisinaan käytän jalustaa apuna. Gimpillä rajaan ja tarvittaessa korjaan valotusta.

    Kuvaaminen on hauskaa, tänäänkin nöyränä tyttönä polvistuin ensimmäisten krookusten edessä, ilahduin suuresti niiden näkemisestä. Ylösnousu on aina vaan hankalampaa:D
    Iloisia kuvaushetkiä!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt alkaakin kuvaamisessa olla kurahousuajat käsillä. Polvistuminen merkitsee pakostikin märkiä lahkeita ja hiekan rapinaa saappaissa. Jäykkyys alkaa hissukseen hiipiä minunkin jäseniini ja kyykkyasennosta pystyyn nouseminen on välillä aikamoista tasapainoilua.

      Poista
  8. Jukra kuinka hyvä kirjoitus! Tunnistin siitä omatkin heikkouteni. Kun ostin uuden kameran, halusin käteensopivan, pienen. Osto-ohjeet nykyiseen Sony 5000 sain valokuvausalan opettajalta.Tähän runkoon saa vaihtaa objektiivin. En ole kovinkaan tyytyväinen ottamiini kuviin, en saa millään niistä tarkkoja. Juuri nyt näkyy linssissä joku väriefekti, eli korjaamolle on asiaa. Valokuvaus on tarkaa käsityötä, sekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sellainen pieni ja käteensopiva järkkäri olisikin näppärä. Jollain kurssilla sanottiin, että "paras kamera on se, joka on mukana". Oma kamerani painaa ja on aikamoinen möykky, joten ihan joka paikkaan sitä ei tule kuskattua. Yksi parhaista kursseista, joilla olen ollut, oli "oma kamera tutuksi". Siellä tuli tutustuttua sellaisiin ominaisuuksiin, joista ei ollut edes kuullut. Lähes kaikissa kameroissa ne samat ominaisuudet löytyvät, ehkä vain eri paikoista.

      Poista
  9. Minä en ole ikinä edes viitsinyt alkaa lukemaan kamerani ohjekirjaa ja opettelemaan kaiken maailman säätöjä kamerasta. Ei riitä kiinnostus eikä pitkäjänteisyys. Toisinaan olen kyllä miettinyt, että joskus sitä pitäisi opetella kunnolla kuvaamaan, mutta kun itseoppineena räpsijänä olen saanut mielestäni ihan kelpo kuvia, niin se on sitten jäänyt. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pääasia, että itse on kuviinsa ja kuvaamiseensa tyytyväinen. Minulla on vähän kaikkeen sellainen ote, että pitäisi osata asiat hyvin tai mieluummin vielä paremmin. Ei aina kovin hyvä asenne ja siitä yritän opetella eroon.

      Poista
  10. Itsekritiikki on toisinaan paikallaan, mutta liian ankara ei kannata olla. Minä tykkään kuvistasi ja minusta ne on hienoja ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Osuit naulan kantaan, sillä osaan olla itseäni kohtaan tosi ankara. Toisaalta olen oppinut myös armollisuutta. Valokuvaaminen on mukava harrastus ja minua harmittaa, etten ole juuri nyt sinut välineideni kanssa. Joko tämä tunne menee ohi tai sitten jatkan opettelua. Luultavasti molempia.

      Poista
  11. Tässä yksi kuvistasi tykkäävä. Minun mielestä hyvilläkään kuvilla ei ole merkitystä jos teksti tökkii, sujuva teksti on hyvän blogin perusta. Toki on pelkkiä kuvablogeja mutta itse en seuraa niitä, pelkissä kuvissa ei ole sitä vastavuoroisuutta jota itse blogeista haen.
    Valokuvaaminen tuntuu olevan ikuista opettelua, rajaaminen on lähes ainoita toimenpiteitä joita teen omille kuvilleni, nolona tunnustan etten osaa muokata muuten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minustakin blogissa tekstillä on tärkeä rooli. Alunperin blogi on verkkopäiväkirja, mutta sitä tulkitaan hyvin monin eri tavoin. Kaikki sallittakoon ja kiva, että jokainen voi valita itselleen sopivan tavan.
      Suotta olet nolo, sillä sinun kuvissasi kertovuus on olennainen osa ja siitä minä tykkään. En siis laisinkaan arvostele muiden tapoja tai kuvia, ainoastaan omiani. Enkä oikeastaan lähtenyt mitään edes arvostelemaan, vaan lähinnä ihmettelen, miksi en nykyisin mitään opi.

      Poista
  12. Minusta sinä olet kehittynyt kuvaajana tässä blogitaipaleella. Kauan olemme tunteneet täällä blogistaniassa. Olen varmaan joskus siitä kuvaamisesta aiemminkin kommentoinut tänne.
    Minulla tekniikka ei ole hallussa, mutta otan useita kuvia. Joskus mietin valokuvauskurssia, mutta kärsimättömänä varmasti vaan räpsisin entiseen malliin: Oho, tuli liian tumma, säätöä, paloi puhki...Nyt onnisti ja sitten räpsitään. Ehkä kuitenkin osaan sommitella kuvattaessa....Tekniikka ja termit minulle kuitenkin hepreaa suuremmaksi osaksi :o

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Johan oli yllätys! Kuvittelin ihan, että olet käynyt monet kurssit ja hallitset tekniikan viimeisen päälle. Jos näin ei ole, olet täydellinen luonnonlahjakkuus. Sinun kuvissasi on hienoja oivalluksia, upeita kuvakulmia ja juuri sitä esteettisyyttä, jota omiin kaipaan. Sinussakin on liiallista kriittisyyttä (jonka tunnustan omaksi ongelmakseni), mutta siihen sinulla ei ole aihetta. Niin kuvasi kuin puutarhasi ovat upeita ja kummassakin riittää ammennettavaa meille.

      Poista
    2. Jep, itseoppinut olen. Minulla oli koulussa aikoinaan kuvaamataito kymppi, joten ehkäpä sitä silmää siinä mielessä on. Joskus harmittaa kun piirtäminen on kokonaan jäänyt nyt aikuisiällä. Jotenkin ei aika riitä kaikkeen.
      Täältä https://www.mikkosaari.fi/jarjestelmakameran-manuaalisaadot/ olen löytänyt vinkkejä valokuvaamiseen. Usein kuvaan samoilla asetuksilla yleiskuvia tv 1/100, iso on aina automaatilla (en koskaan jaksa rassata) Jos kuva on liian tumma, säädän sitä plus-miinuskohtaa (onko se valkotasapaino?) Lähikuvissa av ja pieni aukko f2.8, joten tausta tulee sameaksi. Tuolla Mikko Saarella on hyviä ohjeita.
      Kuvankäsittelyssä rajaan kuvia ja joskus lisään kontrastia. Joskus olen miettinyt että pitäsi ottaa niitä raw-kuvia, ja laittaa säädöt kohdaalleen joillain ohjelmalla, mutta minulla ei ole sellaista ohjelmaa. Siihen muokkaukseen taas menisi aikaa hurjasti, joten taida viitsiä.

      Poista
    3. Sori. Siis suuri aukko on 2.8. Kun epäloogiseti pieni numero tarkoittaa suurta aukkoja :o

      Poista
    4. Kävinkin lukemassa postauksesi tästä kuvausaiheesta ja vastasin sinne. Mikko Saaren juttuja olen käynyt lukemassa. Hänellä on selkeä ja helppo tapa selittää asiat ymmärrettävästi.
      Kuvankäsittelyyn saa uppoamaan runsaasti aikaa ja siinä yksi syy, miksi niin vähän sitä teen. Minulla on käytössäni Photoshop Elements ja ilmaisohjelmia. Kun muutenkin istun ihan liikaa tietokoneella, on pakko jostain tinkiä.
      Kyllä sinun kuvistasi näkee ja aistii - samoin kuin tavastasi rakentaa blogin ulkoasua, että sinulla on silmää hahmottaa asiat muutenkin kuin dokumentaarisesti.

      Poista
    5. Kiitokset!
      Tämä on muuten hurjan mielenkiintoinen aihe. Vähänkö oli sekava tuo ylläoleva kommenttini :) mutta sen ja koko postauksesi tiimoilta halusin juuri postata asiasta.
      Tosiasiassa jotain tiedän, mutta sitä tuttua itsensä vähättelyä taas: Pitäisi osata kaikki :D

      Poista
  13. Äläs nyt, ihan hyviä kuvia olet ottanut, nämäkin kauniita. Toki jos haluaa kehittyä oikein hyväksi kuvaajaksi, niin silloinhan se ottaa pattiin, jos ei tule sellasta jälkeä kuin itse toivoisi.
    Järkkärillä kuvaaminen ei ole helppoa, siis jos tekee kaikki säädöt itse. Mullakin on digijärkkäri ja silti kuvaan pääosin automaatilla , hyi hyi mua. Rajaan yleensä kuvat ja tarvittaessa lisään hiemaan tummuutta/valoisuutta ja terävyyttä. Haluaisin osata enemmän säätää itse, välillä kaivan ohjeet esille ja koetan kuvata niiden opastuksella, seuraavalla kerralla ohjeet onkin jo unohtuneet ja automaatti napsahtaa päälle. Kuvaan pääsääntöisesti järkkärillä, harvemmin kännykällä.
    Muista, kuvissa on aina tunnelma ja ajatus tärkeintä, ei täydellisyys :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilman muuta tunnelma ja ajatus on tärkeintä. Silti toivoisin oppivani kuvaamaan paremmin ja ihmetyttää, kun kaikkien opetteluvuosien jälkeen mikään ei tunnu päähän jäävän.
      Välillä näitä epätoivon alhoja tulee, mutta onneksi ne sitten myös menee. Elämä on yhtä harjoittelemista, ei ainoastaan kuvaamisen suhteen. Kiitos sinulle kannustuksesta.

      Poista
  14. Hyviä kuvia oot ottanu ja jakanu kahottavaks! Kuvissasi näkkyy pitempiaikanen työskentely kameran kanssa.
    Mie vasta harjottelen ja pitäs tuo ohjekirja ensiks lukkii!
    Avarat näkymät teillä, tais se mehtä olla ennen tuossa talojen välissä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Metsä oli tosiaan noiden talojen edessä. Meidän ikkunoista näkyi pelkkiä puita. Taivastakin oli sisältä käsin miltei mahdotonta nähdä, kun puut olivat niin korkeita. Nyt avaruutta ja valoa riittää.
      Ihan teini-iästä lähtien olen kuvannut, joten kaipa sen pitäisi jossain näkyäkin. Tosin paperikuvien ja digikuvauksen välissä oli aika, jolloin kuvaaminen jäi vähiin. Digikameran myötä täytyi taas opetella asiat uudelleen.

      Poista
  15. Nyt kyllä jäin miettimään, että miltähän omat kuvani näyttävätkään, jos sinä ilmoitat olevasi huono kuvaaja?! Minäkin niin haluaisin oppia kuvaamaan laadukkaasti. Mutta alkutaipaleella ollaan ja kurssejakin on vaikea löytää (toki ei etsiminenkään ole ollut kovin aktiivista:)) Eiköhän nautita hetken tunnelmista ja mukavista blogiteksteistä, sinulta niitä löytyy molempia yllin kyllin:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmi, että niin moni kokee itsekritiikkini arvosteluksi omia kuviaan kohtaa. Se ei todellakaan ollut tarkoitus. Kaipa on niin, että on helpompi arvostaa toisten työtä, kuin omaansa.
      Kaikki te kommentoijat olette niin ihania ja positiivisia. Se tekee hyvää huonolle itsetunnolleni. Kiitos sinullekin Sirkku!

      Poista
  16. Nolona tunnustan, että kuvaan halvahkolla digipokkarilla, usein automaattiasetuksella, enkä edes sommittele kuvattavaa kohdetta etukäteen. Ja samasta syystä yleensä kuvia pitää jollain lailla muokata koneella, että edes värit toistuvat oikeanlaisina. Pitäisi opetella ottamaan parempia kuvia, mutta se ei toisaalta edes kiinnosta minua. Ihailen kyllä kauniita otoksia ja nostan hattua niille, jotka osaavat kuvata. Monta kertaa katselin tähän postaukseen laittamiasi kuvia ja täytyy myöntää, etten tiedä, mitä vikaa niissä on. Minulle tärkeintä blogissa on teksti. Kuvilla ei ole niin väliä, kunhan ne jollain lailla liittyvät tekstiin. Jos ne sattuvat olemaan taideteoksia, niin se on vain plussaa :) Itsekriittisyys on joskus hyväksi ja sillä voi oppia paremmaksi asiassa kuin asiassa. Kuitenkin, jos ei koskaan osaa nauttia siitä, minkä jo osaa, niin elämä muuttuu nopeasti aika kuluttavaksi. Katso, kuinka monta lukijaa sinulla on. Teet varmasti aika monta asiaa oikein :) Myös tämän postauksen kommentit kertovat samaa. Hymyä huuleen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun tässä on syytä olla nolo ja pyytää anteeksi kaikilta lukijoilta ja kommentoijilta liiallista itsekritiikkiäni. Ilman muuta nautin monista osaamistani asioista ja uskon, että minulla on mahdollisuus ja kyky oppia myös uutta. Kiitos, että pudotit minua maan pinnalle liian suuriksi käyvistä vaatimuksistani.

      Ehdottomasti blogissa tärkein elementti on teksti. Sen minäkin kaikilta luen. Kuvat ovat toki kivoja ja ne tukevat tarinaa. Kuvista saa paljon hyviä vinkkejä ja vahvistusta myös omille käytännöilleen.

      Kaipa minä tällä hetkellä tuskailen uuden kamerani säätöjen kanssa. Ehkä heitän sen kohta seinään tai myyn pois. Tai sitten tulen sen kanssa tutuksi ja yhteiselomme jatkuu saumattomasti hamaan loppuun saakka.

      Poista
  17. Vastaukset
    1. Kiitos Kristiina! Olen liian kriittinen, etenkin itseäni kohtaa. Tiedän sen. Pitänee taas palauttaa itseni maan pinnalle.
      Mukavaa viikkoa ja viikonloppua sinulle!

      Poista
  18. Kauniita kuvia! Komppaan sinua tuossa kuvausasiassa kympillä. Olen menossa ensi kuun alussa valokuvauskurssille. Vähän epäillen. Minulta puuttuu se palo ja into tuohon kuvaamiseen, vaikka pakko olisi oppia ja kehittyä. Ei nuo koneet vain nappaa. En hahmota kameran läpi, mikä näyttää hyvältä kuvissa. Lähikuvia en hallitse ollenkaan, enkä kyllä jaksa niitä harjoitellakaan. Pakko ryhdistäytyä jossain kohtaa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Satu!
      Vaan nyt kysymys, miksi menet kuvauskurssille, jos et ole aiheesta kiinnostunut? Minusta sinulla on hyviä kuvia ja ne kertovat juuri sen, mitä varmasti haluat kertoa ja mitä haluamme nähdä. Minua taasen kuvaaminen kiinnostaa tavattomasti ja haluan oppia jatkuvasti lisää. Tuntuu vain, ettei oppi millään mene päähäni eikä sinne mennyt pysy siellä. Mutta kuten Hiidenkiven puutarhassa kommenttiin vastasin, ehkä vain kipuilen uuden kameran säätöjen kanssa.
      Mukavia oppimisen hetkiä sinulle. Pian varmaan saamme mahdollisuuden kysellä sinulta oppineen puutarhurin neuvoja.

      Poista
  19. Minusta sinun kuvasi ovat kauniita. Olet ehkä liian itsekriittinen. On kyllä ihan totta, että valokuvaaminen ei ole ihan helpoimpia hommia. Ajan kanssa sitä oppii. Linkkasin tämän kivan blogisi Maatiaiskanasen aloittamaan Puhu hyvää selän takana- haasteeseen. Mukavaa kevään odotusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anneli! Sinä se vasta hyvä kuvaaja oletkin. Nautin aina suuresti lukiessani blogiasi ja katsoessani kuviasi niin kotinurkilta kuin maailmaltakin.
      Taidan ottaa osaa tuohon Maatiaiskanasen elämää -blogin aloittamaan haasteeseen. Koskaan ei voi riittävästi puhua hyvää. Ei edessä eikä takana.

      Poista
  20. Sinulla on hyviä kuvia blogissasi! Mutta ymmärrän kyllä sen ikuisen haasteen, että pitäisi kehittyä aina paremmaksi. Paras tapa oppia on olla kiinnostunut aiheesta, mutta minuakaan tuo kameran nappien säätäminen ei jaksa erityisemmin kiinnostaa. Kuvaan aina Aperture-asennolla ja silti säädän hyvin harvoin kameran aukkoa. Eli käytännössä 90 % kuvistani otan aina samoilla säädöillä :D Ehkä joskus lintuja kuvatessa säädän minimisuljinaikaa, mutta siihen se aika lailla jää. Minulla on onneksi kameroista ja kuvaamisesta kiinnostunut mies, jolta voin tarvittaessa kysyä neuvoa tai niksejä asetuksiin. Siitä on ollut tosi paljon apua opettelussa, etenkin kun saan kysyä niitä samoja asioita monesti uudelleen :)
    Sisätiloissa kuvaaminen on todella vaikeaa ja tuskailen joka kerta huonon valon ja epätarkkojen kuvien kanssa. Tulisipa kevät ja aurinko, niin kuvaaminenkin helpottuisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinun Islanti-postauksesi oli sekä tekstin että kuvien osalta silkkaa nautintoa. Joskus toivoisin, että hyvät kuvaajat laittaisivat kuviinsa myös asetukset, joilla kuvat on otettu. Siitä voisi ammentaa uutta oppia. Mutta kuten sanoit, monet kuvaavat samoilla säädöillä, eikä tuskin ole kohtuullista edes pyytää moisia asioita huomioimaan. Ehkä valokuvaukseen keskittyvissä blogeissa, mutta aika harvaa sellaista edes seuraan. Kenties pitäisi.

      Kesällä ulkona kuvaaminen onkin paljon helpompaa, kun ei tarvitse valon määrästä marmattaa. Kevättä ja kesää siis odottelen innokkaasti. Enkä ainoastaan kuvaamisen kannalta.

      Poista
  21. Mitä ihmettä sinä siellä nillität?!? Kuvasi ovat osuvia, hyviä ja pukevat blogisi tarinoita aivan loistavasti. Ne ovat saumattomasti osa blogin tarinaa, ja tuovat mukavia mielikuvia sekä tarkkaa dokumentaatiota.

    Oletkos joskus turhan vaativa itsellesi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikea arvio, kiitos siitä! Epäilemättä olen liian vaativa ja nimenomaan itseäni kohtaan. Muille sallin kyseenalaistamatta kaiken sen, mitä en koskaan itselleni. Vaan paljon olen oppinut ja uskon oppivani edelleen, tässäkin asiassa. Oppimisen ja opettelun matkalla välillä sorrun nillittämään, mutta onnekseni palautatte minut maan pinnalle.
      Mukavaa viikonloppua sinulle1

      Poista
  22. Minä lähestyn ja lähestyisin blogia kuvineen ei niin ammattimaisesti. Minusta blogin pitäminen tulisi olla mukavaa ja sitä se tietysti on, mutta jos on itselleen kovin ankara sekä kuvien ja kirjoitusten suhteen voi ajanoloon blogin pitäminen tulla taakaksi ja jopa niin, että heittää koko homman sikseen.
    Between blogisi on yksi niistä blogeista joita suurella mielenkiinnolla seuraan, kuvat ovat hyviä ja samoin sisältö hyvin mielenkiintoinen ja monesti hyvin mukaansa tempaavaa eli kokonaisuus on minun mielestä juuri oikeaan osunut.
    Minä en ole kummoinenkaan kuvan ottaja ja samoin en myöskään kirjoittaja. Ne kuvat joita olen blogiini laittanut olen niitä melkein kaikkia myös tietokoneohjelmalla käsitellyt, rajannut, tiedostokokoa pienentänyt, valoasetuksia parannellut ja ehkä vielä jotain muuta. Digiaikana kuvaaminen on tullut erittäin helpoksi ainakin kuvien määrän suhteen, laadusta ei aina ole niinkään takeita.
    Hyvien kuvien ottaminen vaatiin harjoitusta ja harjoitusta ja myöskin sen manualin ensi alkuun lukemista ja ehkä vielä joskus myöhemmin siihen palaamista. Valokuvakursseja ei ole runsaasti tarjolla ja myöskin se ammattikieli on varmasti omaansa ja hyvä opettaja on aivan avainasemassa.
    Hyviä kuvia on tietysti mukava katsella, mutta se ei yksin riitä pitää olla myös mielekästä juttua.
    Eli kaksi lisäpistettä jos kuvat ja kirjoitus ovat mielenkiintoisia, vaikka ihan huippukuvia ei olisikaan. 😊 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Molley! Sinulla on aina pelkkää hyvää sanottavaa meille muille.
      Pahoittelen, jos olen antanut väärän kuvan. Tarkoitukseni ei missään nimessä ollut arvostella toisten kuvia ja blogeja. Yleensä keskityn arvostelemaan ja kritisoimaan itseäni ja omia tekemisiäni. Liika vertailu ei koskaan ole hyväksi. Siitä poisoppimiseen olen käyttänyt elämänikäni ja aion käyttää loputkin.
      Pidän kovasti tästä bloggaamisesta. Tykkään kirjoittamisesta ja blogin avulla se on onnistuu mainiosti tavalla, joka sopii minulle. Tykkään myös lukemisesta ja täältä blogimaailmasta olen löytänyt upeita kirjoittajia. Ymmärrän ja hyväksyn, ettei kaikki ole kaikessa taitavia. Minulle riittää, että blogissa on sydän mukana ja se näkyy, vaikka ihminen ei olisi huippukirjoittaja tai kuvaaja.
      Tuskastun siihen, etten pääse sinuiksi uudemman kamerani kanssa. Johtunee pitkälti siitä, että olen luonteeltani kovin kärsimätön. Ehkä näistä monista kommenteista olen taas saanut itselleni uutta uskoa ja virtaa. Myös kameran käytön opettelemiseen.
      Mukavaa viikonloppua sinulle ystäväni!

      Poista
  23. Minä pidän kuvistasi. Ja blogistasi muutenkin. Onneksi bloggajat laittavat myös sellaisia kuvia blogiinsa, joissa ei ole taiteellinen tavoite vaan dolumentaarinen. Esimerkiksi tähän aikaan vuodesta kiinnostaa todella paljon kuvat piipoista, eikä niistä millään saa kymmeniä taidekuvia.

    On ihana katsoa taitavien kuvaajien kuvia, se on selvää. Liika itsekritiikki omissa kuvissani vain saisi blogipostausteni määrän romahtamaan.
    Ja joskus myös käy niin, että ajan jälkeen toiset kuvat ilahduttavat sellaisella tavalla, mitä ihan heti ei tapahdukaan. Yritän tämän takia kuvata myös paljon perheenjäseniä tai dokumentoida arkeakin. Vähän aikaa sitten työkaverini jäi eläkkeelle. Hänelle tehtiin oma kalenteri, jossa oli vuosien varrelta myös niitä tavallisia kuvia mukana. Silloin taas huomasi, että arkikuvat ja dokumentaario tulivat käyttöön.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinäpä sanoit paljon sellaista, mitä olen viime aikoina miettinyt. Ennen tuli kuvattua ihmisiä kaikissa elämän tilanteissa. Nyt lähinnä kukkia. Yhtenä päivänä havahduin sellaiseen asiaan, ettei minulla ole vanhemmistani yhtään kunnon kuvaa lähivuosilta. Eikä monista muistakaan läheisistäni. Ennen halusin aina tallentaa kaikki juhlat ja pienemmätkin tapaamiset kuviksi, joita oli sitten jälkikäteen kiva katsella. Ja on yhäkin. Eli täytyypä tältä osin parantaa tapoja.
      Kyllä minullekin tärkeää blogissa on nimenomaan kuvien dokumentaarisuus. Silti olisi kiva oppia kuvaamaan myös teknisesti laadukkaita kuvia. Kenties vielä joskus opinkin. En luovuta.

      Poista
  24. Hyviä kuviahan sinulla on. Joissakin blogeissa on todellisia taideteoksia! Itse en ole kovin kiinnostunut tekniikasta ylipäätään. Minä voin miehen hienoa kameraa lainata milloin vain. Melko harvoin niin teen. Tyhmäähän se on, myönnän. Kunnon kameralla tulee parempia kuvia kuin puhelimella otetuilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joissain blogeissa on tosiaan aivan upeita kuvia, joita käyn ihailemassa. Ehkä mieluimmin kuitenkin luen ja seuraan blogeja, joissa dokumentaaristen kuvien lisäksi on myös mielenkiintoista tekstiä. Pidän päiväkirjamaisista blogeista. Niistä löydän ideoita ja vertaistukea.
      Kännykällä en kuvaa juuri laisinkaan. Kännykässäni on surkea kamera, jolla tulee suttuisia, tärähtäneita ja huonoja kuvia. Kenties sillä saisi parempia kuvia, jos viitsisi perehtyä, mutta minä tykkään kantaa kameraa mukanani.
      Mukavaa viikonloppua sinulle!

      Poista
  25. Minä ainakin tykkään kovasti kuvistasi :) tässäkin postauksessa olevat kuvat tosi hienoja <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ronja! Tähän postaukseen on tullut niin ihania ja kannustavia kommentteja, että ihan vetää hiljaiseksi ja noloksikin. Ehkä ruikutan turhasta.
      Hyvää viikonloppua sinulle!

      Poista
  26. Nyt kyllä kritisoit itseäsi ihan turhaan. Sinulla on niin, niin hyvät kuvat. Olen aina ihaillut. Ja osaat niin hyvin ilmaista itseäsi kirjoituksillakin.
    Minä olen huono kuvaaja ja laiska niitä kuvia korjaamaan. Mutta tarkoitukseni ei olekaan ottaa taidekuvia tai ottaisin jos osaisin.
    Oikein hyvää viikonloppua sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sylvi! Sanasi lämmittävät minua kovasti.
      Enpä kyllä koskaan ole blogisi kuvia katsellessani ajatellut, että ne olisivat huonoja tai että niiden pitäisi olla jotenkin taiteellisimpia. Ihastelen aina upeaa puutarhaasi ja uskomattoman laajaa lajikirjoa. Kiva on lukea retki- ja matkakuulumisia ja seurata, mitä perheellesi kuuluu.
      Mukavaa sunnuntaita sinulle!

      Poista
  27. Minusta kuvissasi ei ole mitään vikaa. Itse huomaan omissani, että tarkentaminen on heikkokohtani; johtuneeko taittoviasta vai mistä, mutta en saa kuvista tarkkoja, vaikka ne linssin läpi näyttävät minusta hyvältä, sitten eivät enää koneella. Olen jotenkin antanut periksi ja käytän useimmiten automaattiasetusta, jotta jotenkin tarkentuisi...
    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taittovika saattaa kyllä vaikeuttaa kuvaamista. Itse huomaan silmälasien hankaloittavan tarkentamista. Usein kuvat näyttävät kamerassa hyvältä, mutta tietokoneella sitten eivät.
      En aio antaa periksi, vaan jatkon opettelua ja kuvaamista.
      Mukavaa sunnuntaita sinulle!

      Poista
  28. Sinun kuvasi ovat aina olleet hyviä. Siksi onkin helppo yhtyä edeltäviin kommentteihin.
    Keväistä viikonloppua sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kruunu Vuokko! Yritän valita blogiin kuvat parhaammasta päästä, mutta aina se ei onnistu. Vaadin toki itseltäni aika paljon, mutta joskus siitä on myös hyötyä. Opiskelu kohdallani ei taida loppua milloinkaan.
      Mukavaa sunnuntaita sinulle!

      Poista
  29. Minusta nämä sinun kuvat on aivan ihania♥ Uuden kameran opetteluun varmaan menee tovi, sitä niin mielellään pitäytyisi siinä tutussa ja turvallisessa ..Itsellä ei ole kunnon kameraa ollenkaan, mutta olen kyllä jo sellaisesta haaveillut:) Mukavaa alkavaa viikonloppua♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanhaa ja tuttua on niin paljon helpompi käyttää, kuin panostaa aikaa uuden opiskeluun. En aio luovuttaa, sillä minusta olisi mukava onnistua kuvaamisessa enemmän, kuin tällä hetkellä.
      Mukavaa sunnuntaita sinulle!

      Poista
  30. Että minä niin tykkäsin tästä. Minä olisin voinut kirjoittaa tämän sillä erotuksella, että automaattiasetuksilla mennään. Useista kursseista huolimatta en osaa manuaalikuvausta. Tarvitsisin yksityisopetusta. Ihanaa, että löytyy kohtalotovereita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Manuaalikuvausta en osaa yhtään, enkä sen opetteluun ole toistaiseksi juuri panostanutkaan. En aio päästää itseäni helpolla, sillä joskus vielä opettelen manuaalikuvauksenkin. Ensin vain pitää tulla sinuiksi muiden säätöjen kanssa.
      Kukahan tulisi meille yksityisopettajaksi? Pitäisikö laittaa lehteen ilmoitus?
      Mukavaa sunnuntaita sinulle!

      Poista
  31. Höh. Minä puolestani voin sanoa, että olen aina nauttinut sinun kuvistasi. ei se tekninen osaaminen ole yhtään niin tärkeää kuin se, että sinulla on silmää sille, mikä on kaunista ja mikä näyttää hyvältä! Osaat rajata ja käyttää valoa hyväksi. niin. Ettäs tiedät.

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!