torstai 28. helmikuuta 2019

Mitähän kivaa taas puutarhaan istuttaisi?


Lumen ja jään vähitellen sulaessa on hyvä hetki järjestellä päässään poukkoilevia kasvisuunnitelmia. Viime vuonna postasin vinkkilistan purkamisesta jo 4.1. eli silloin listasin kasveja, joita olin ihastellut monissa blogeissa ja joita olin ajatellut hankkia omaan pihaani.

Komeamaksaruoho - Sedum 'Herbstfreude'

Niinhän siinä sitten kävi, että vinkkilistan ehdokkaista hankituksi tuli vain syyskimikki Brunette. Sekin vasta syksyn loppumetreillä. En hankkinut loistokärhö First Lovea, en myöskään rusokirsikkaa, enkä punaluppiota tai pallohortensia Pink Annabelleä. Koko kesä meni toipuessa tapaturmasta, surressa karvakaverini muuttoa paremmille hiirestysmaille ja kärvistellessä kuivuuden keskellä. Suunnitelmia on kiva laatia ja niiden toteutumista mukava tavoitella. Kunhan muistaa, että välillä tulee syystä tai toisesta esteitä ja takapakkia.

Kelloköynnös - yksi neljästä itäneestä.

Viime keväänä kylvöjen kanssa onni suosi tätä rohkeaa. Kelloköynnökset itivät esimerkillisesti ja yhden keijunmekonkin sain kasvamaan ja kukkimaan. Nyt tuuri näyttää toisenlaiselta. Olen kylvänyt kolme pussillista kelloköynnöksiä, yhteensä siis 27 siementä. Niistä on itänyt neljä ja viidennestä on hentoja viitteitä. Keijunmekoista ei ainuttakaan havaintoa. En ole luopunut toivosta, sillä kelloköynnökset ovat hitaita itämään. Joka aamu käyn toiveikkaana kylvöksiä tutkimassa ja henkisesti niiden itämistä tukemassa.

Punahattu - Echinacea purpurea

Vaan millaisia ovat suunnitelmat tulevan kesän istutuksille? Sehän on selvää, ettei aina ole tarvetta hankkia mitään. Puutarha ei tule koskaan valmiiksi. Vähintäänkin luonto tekee tepposiaan ja harventaa kasvustoa. Ja tunnettu juttuhan puutarhureiden keskuudessa on kasvien kierrättäminen pitkin tonttia. 

Purppurapunalatva - Eupatorium purpureum.

Sitten viime kevään aikomusten hankintalista on saanut uusia houkutuksia. Tuurenpihlaja on nyt ykkösenä ja sille on jo paikkakin katsottuna. Hyönteisten olosuhteita ja syyskukintaa ajattelin parantaa istuttamalla alapihalle purppurapunalatvaa. Sitä on jo vähän yläpihalla, jossa se viime kesän kuivuudessa jäi matalaksi ja kukki vaisusti. 

Syyshohdekukka - Helenium Autumnale-ryhmä

Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa ihastuin elokuussa loistavan oranssinpunaisina kukkiviin syyshohdekukkiin. Syyshohdekukkaa minulla ei ole laisinkaan ja se on juuri sellainen katseenvangitsija, joka sopii syksyyn valmistautuvaan puutarhaan. Eikä kyllä sovi unohtaa komeamaksaruohoa ja punahattuja. Niistä pörriäiset ja perhoset tykkäävät ja niistä tykkään minäkin. Niin paljon, että entisten lisäksi voin uusiakin istuttaa.

Syyshortensia - Hydrangea paniculata 'Vanille Fraise'

Tässä viime kesän kuvia selatessa esiin tulivat myös syyshortensian kuvat. Voinko sittenkään olla hankkimatta pinkkiä pallohortensiaa? Ajoittain kuvittelen, ettei meille enää mitään mahdu, mutta kun tarpeeksi lapion kanssa tonttia kiertää, eiköhän aina joku kolo pallohortensialle löydy. Ja loistokärhö First Lovelle. Kaipa nyt yksi, kaksi tai kolme punaluppiotakin jonnekin väliin saa tungettua. Onhan tässä pari-kolme kuukautta aikaa miettiä, kunnes tulee aika ryhtyä toimeen.

Lemmikki - Myosotis sylvatica

Viime kevään kuivuuden vuoksi on paras varautua tappioihin. Saattaapi siis käydä niin, että yhden jos toisenkin aukkopaikan joudun uusilla kasveilla täyttämään. Puhumattakaan sisäänkäynnin Bermudankolmiosta, jonka uusimistarpeesta jo 5.2. olen kertonutkin.

Joko sinun ajatuksesi askartelevat lapion varressa ja multakasan kupeessa? Mitä sinä suunnittelet istuttavasi?

46 kommenttia:

  1. Kelloköynnöstä kannattaa odotella pidempäänkin - minä olin jo heittämässä pois kylvöstä, josta olin jo koulinut mielestäni kaikki, niin huomasin uuden piipon. Muitakin kylvöastioita olen siirtänyt sivummalle odottelemaan josko sieltä jotain vielä tulisi.
    Hankintalistoja täälläkin on tehty, ja niitä silloin tällöin lueskelen. Niitä en erityisesti lähde etsimään, vaan sillä mielellä että jos joskus silmiini osuu taimistoilla tai ystävillä .. Tyttäreni muutti omakotitaloon syksyllä, ja katselen sieltä bongaamaani komeamaksaruohoa sillä silmällä.
    Nuo sinunkin toivelistalla olevat tuurenpihlaja ja loistokärhö First Love ovat kyllä ”pakko saada” -listalla ensi kesäksi.
    Perennojen hankikylvöjä suunnittelen tekeväni lisää, se on helpompaa kuin lakukasvatus sisällä. Jätän tuon kirjoitusvirheen korjaamatta, se kun on niin hauska :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä että jätit lakukasvatus-sanan, sillä se nosti hymyn lisäksi monta mukavaa ajatuskuvaa mieleen. Tykkään lakusta ja mielelläni sitäkin kasvattaisin, vaan eipä ole mahdollista.
      Kelloköynnökset vaativat kärsivällisyyttä, jota minulla ei liikaa ole. Muistissa on viime keväinen täydellinen onnistuminen k.köynnösten kanssa ja siksi odotukset ovat turhan korkeita.
      Ostin muuten toisen kasvivalaisimen, kuten vuosi sitten suunnittelin. Olin niin tyytyväinen kasvivalaisimen alla tanakoiksi tulleisiin tomaatintaimiin, että päätin parantaa kasvatusolouhteita. Kiitos vielä kerran sinulle lamppuvinkistä!

      Poista
    2. Ole hyvä - iloa ja valoa kasvatuksillesi :)))

      Poista
  2. Olipa taas ihania kuvia! Minullakin kaiken aikaa pitenee hankittavien taimien lista, mutta saa sitten nähdä, mitkä näistä toteutuvat. Ostin syksyn alesta pinkin pallohortensian taimia 3 ja on jännittävää nähdä, miltä se näyttää (toivottavasti säilyivät hengissä myöhään istutettuina). Syyshohdekukkia tuli viime vuonna myös pari alkua ja näitä odotan myös innolla - syksyyn hehkua tuomaan. Minulla on sama odotus menossa kelloköynnösten suhteen, toivottavasti vielä tulee ituja näkyviin. Kosmoskukka yllätti ja tuotti kahdessa päivässä valtavan armeijan taimia. Kohta pitää koulia. Ja ihastunut olen, kun näyttäisin saavan akileija Nora Barlowin taimia, jos näille heiveröisille aluille saa suotuisan kehityksen turvattua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, sinulla on pinkkiä pallohortensiaa! Toivotaan niiden talvehtineen hyvin ja ilahduttavan sinua kukinnallaan. Minulla on hyviä kokemuksia hortensioista, joten en pelkää niiden hankkimista.
      Toivekasvien lista venyy ja venyy. Se myös elää osan pudotessa syystä tai toisesta pois. Nora Barlow onkin kaunis. Mukavaa, että iti. Perennoja kasvatan siemenestä tilan puutteen vuoksi yleensä kesäaikaan ulkona. Kylmäkäsiteltävät kylvön syksyllä ja jätän talveksi ulos. Hyvin on toiminut.

      Poista
  3. Ajatukset on todellakin haravanvarressa, ihan noin uutta (vanhaa) työtä odottaen. Ja minäkin mietin saisinko tuon tuurenpihjalan jonnekin mahtumaan. Tontti alkaa käymään pieneksi :O

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinulla onkin mielenkiintoinen kesä edessä.
      Tilankäyttöä pohtiessani mietin, miten sikinsokin ja toistensa lomassa monet kasvit ovat luonnossa ja usein ihan hyvinvoivina. Tottakai on varattava riittävästi tilaa, mutta liian vähän huomaan hyödyntäväni luonnollista kerroksellisuutta.

      Poista
  4. Ihanan houkuttelevia kuvia! Kelloköynnösten idättämisessä tunnen olevani mestari (siis sinisten, en valkoisten), mutta kukittamisesta en voi sanoa samaa. Kovasti on suunnitelmia ja uusia hankintoja mietteissä, mutta ensin haluaisin nähdä, mitä nousee hankien alta. osa viime kevään hankinnoista päätti jättää kukkimatta, joten katsotaan, mitä tapahtuu tänä vuonna, vai joudunko uusimaan kasvustoja. Mutta tämä kevään odottelu alkaa olla kutkuttavaa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä kelloköynnökset ovat kukkimisessaan persoja auringolle ja lämmölle. Viime kesä suosi kukkimista. Edellinen ei, meillä ainakaan.
      Sama minulla eli ennen hankintojen lukkoon lyömistä on katsottava, mitä mistäkin nousee. Viime kesän kuivuus kuritti puutarhaa kovin käsin ja taatusti on tavallista enemmän aukkopaikkoja. Luvatusta kylmenemisestä huolimatta kevät on jo voimakkaasti mielessä.

      Poista
  5. Kelloköynnöksen kanssa kompuroidaan täällä vielä alkumetreillä, mutta hankikylvöjä on tehty. Tulevat hankintasuunnitelmat elävät ja erilaiset hortensiat ovat edelleen tähtäimessä - viime vuonna ei sitten tullut hankittua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo hankikylvö jäi minulta nyt kokonaan tekemättä. Se pitää laittaa muistiin ensi talvea varten.
      Hankintalista elää kaiken aikaa. Hyvä niin, sillä on kiva suoda itselleen tarvittaessa lupa muuttaa mieltään. Blogeja lukiessaan uusia vinkkejä tulee tämän tästä, eikä kaikkia millään voi omaan pihaan istuttaa.

      Poista
  6. Minulla ideat heräävät taimi- ja siemenkuvastojen mukaan. Tosin syyshortnsia on ollut pitkään sunnitelmissa ja nyt olen vihdoin päättänyt keväällä hankkia sen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taimi- ja siemenkuvastot ovatkin oivallisia herättäjiä. Niitä selatessa syntyy unelmia ja ideoita ja kohta pitäisi pyytää naapurilta lisää tilaa, kun oma tontti ei mitenkään riitä.
      Syyshortensiat ovat ihastuttavia loppukesän kukkijoita. Kannattaa hankkia.

      Poista
  7. Kelloköynnökset ovat sen verran kurittomia, että koettelevat kasvattajansa kärsivällisyyttä :D Vaan pitäähän sitä haastetta olla!
    Minun kelloköynnökseni ovat toivottavasti hyvässä kasvussa työpaikallani; pitää varmaan käydä maaliskuussa tarkistamassa tilanne, kun töihin menen vasta huhtikuussa. Enää en ole edes yrittänyt itse kasvattaa kelloköynnöksen taimia, kun työpaikalta voi ostaa valmiit tanakat taimet.
    Tuurenpihlaja on todella mainio hankinta, sillä on kaikki hyvät ominaisuudet; kaunis lehdistö, muhkea kukinta, hienot marjat ja aivan upea syysväri!
    Mites minulta on mennyt tuo First Love vallan ohi, pitääpä käydä googlaamassa, miltä se näyttää. Ensi kesäksi on vähän alustavasti suunniteltu kärhöretkeä Viroon Kivistikin tilalle. Oi sentään, mitenköhän siellä pystyisi itsensä hillitsemään!?
    Purppurapunalatvat kasvavat tosi korkeiksi (siis jos eivät kärsi kuivuudesta...), minusta ihan liian korkeiksi. Löysinkin pari vuotta sitten muistaakseni Viherlassilasta kääpiöpunalatvan (Eupatorium maculatum red dwarf), jota istutin punahattujen seuraksi. Se on viihtynyt oikein hyvin ja levistynytkin, perhosetkin tykkäsivät siitä. Tavallinen punalatva on kyllä tosi komea sopivassa paikassa.
    Kaikenlaisia suunnitelmia muhii jo kevään ja kesän varalle; vähän entisten istutusalueiden ja kasvihuoneen ympäristön kunnostusta, muutamia uusia kasveja on hankintalistalla. Ei mitään isoa projektia ensi kesäksi kuitenkaan.
    Viimeisin herätehankinta ovat vesimeloniretiisin siemenet, jotai tilasin Englannista. Tuli tilattua vähän runsaasti, että jos haluat kokeilla hyötykasvimaallasi, voisin lähettää muutaman siemenen :).
    Aurinkoista alkavaa maaliskuuta sinulle♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitääpä palata vielä sen verran, että löysin sen Viherlassilasta hankkimani punalatvan nimilapun; se onkin PU­NA­LAT­VA Eupatorium dubium 'Baby Joe'. Niin söpö pikkuinen :)

      Poista
    2. Kelloköynnösten taimiin törmää harvoin kaupoissa. Viime heinäkuussa näin yhdessä kaupassa kelloköynnöksen, joka oli noin 20-senttinen ja hintaa sillä oli 10 €. Siinä vaiheessa olisi voinut olla jo korkeampi. Tämä k.köynnösten huono itävyys tuntuu nyt harmilliselta, kun viime keväänä itäminen ja kasvu oli suorastaan ylimaallista.

      Vaahteramäen Riina on muistaakseni First Love -kärhöstä postannut ja se herätti kiinnostuksen. On kyllä todellinen kaunokainen.

      Purppurapunalatvat kasvavat tosiaan hurjan korkeiksi. Sopivassa paikassa se ei haittaa ja kun ne yleensä pysyvät pystyssäkin aika mukavasti ilman tukea. Nyt kyllä innostuin tuosta Baby Joesta ja laitoin sen listalle. Kiitos kovasti vinkistä.

      Luinkin noista vesimeloniretiisin siemenistäsi. Pitänee enemmänkin käydä ulkomaisissa verkkokaupoissa siemeniä tiiraamassa, sillä hinnat näyttävät olevan siementen määrään nähden kotimaisia kauppoja edullisempia. Vesimeloniretiisi kuulostaa varsin hauskalta jo nimenäkin. Jännä nähdä, millaisia otuksia saat kesän mittaan aikaan.

      Meillä on aurinkoinen lauantai, joskin tuuli saa sen tuntumaan kolealta. Ei haittaa. Mukavaa maaliskuuta sinullekin!

      Poista
  8. Vielä ei ole uusia ideoita herännyt, mielessä kummittelee nyt tomaattien kylvö kun kaikki siemenet on hankittu. Ensin on vain mentävä kylvömultaostoksille. Tuurenpihlaja on hieno puu, se puuttuu minultakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tomaattien kylväminen alkaa olla ajankohtaista. Minullakin on siemeniä luultavasti enemmän, kuin voin kylvää. Ankaria päätöksiä siis luvassa.
      Ajattelin ehdottaa tuurenpihlajaa itselleni äitienpäivälahjaksi. Joskus olen pyytänyt multaa, joskus kasveja. Ukkokulta tykkää, kun on selkeät ohjeet.

      Poista
  9. Unelmia on aina hyvä olla. Huikea kuva syyshohdekukasta. Minä taisin kylvää sitä syksyllä, vaikkei oranssi kuulukaan suosikkiväreihini. Mielessäni ajattelin istuttaa sitä ihan vain perhosten takia kivikkorinteeseen, jossa se ei olisi niin silmän alla koko ajan. Minulla on nyt vähän turhan pitkä hankintalista taimimyymälään, vaikka se lyhenikin aika mukavasti syksyllä perennansiemenkylvöjen myötä. Tuo 'First Love' siellä nököttää myös :D Mukavaa alkavaa maaliskuuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä oranssi tai keltainen kuulu monenkaan suosikkiväreihin, mutta kukissa sen antaa anteeksi. Varsinkin syyskukkijoissa nuo värit ovat yleisiä ja näyttävät olevan myös pörriäisten suosiossa.
      Tuleekohan First Love -kärhökevät? Niin moni tuntuu siitä unelmoineen. Miksipä ei, sillä on se oikea kaunotar.

      Mukavaa maaliskuuta sinullekin!

      Poista
  10. Monta siemenpussia on jo hankittu... Raivasin syksyllä kasvimaan takaisin sen vallanneilta kukilta ja aion kasvattaa tänä vuonna mm palsternakkaa, punajuurta ja erilaisia yrttejä perunan ja kesäkurpitsan ohella. Mielessä on myös uusi kylvökukkamaa, jossa väriyhdistelmänä olisi violetti ja oranssi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulosta mukavalta suunnitelmalta. Niin hyötykasvit kuin oranssi-violetti kukkamaakin. Jotenkin tuosta väriyhdistelmästä nousee mieleen Vincent van Goghin maalaukset. Odotan innolla lopputulosta.

      Mukavaa viikonloppua ja maaliskuuta sinulle!

      Poista
  11. Vastaukset
    1. Kiitos. Kiva, että tykkäät.

      Mukavaa viikonloppua ja maaliskuuta sinulle!

      Poista
  12. Tuurenpihlajoo suosittelen, on kaikkina vuodeaikoina kaunis. Nytkin silimut jo on pulleina vuottamassa kevättä. Ruskan takkii myökin se hankittiin. Purppurapunalatva rantapenkissä kasvaa kaks metriseks ja houkuttelloo kovasti hyönteisiä. Tuota syyshohdekukkoo miekin meinasin siemenistä kasvattoo. Taitaa olla lyhytikänen. Siulla onkin hyvät muistiinpanot ja suunnitelmat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Purppurapunalatva kasvaa todellakin korkeaksi. Ei se välttämättä puutarhan kaunein kasvi ole, mutta perhoset tykkäävät siitä paljon. Meillä kerää nauhusten kera eniten loppukesän perhosia.
      Hyvä tietää, että syyshohdekukka on lyhytikäinen. Osaanpa varautua siihen. Täytyy kuitenkin kokeilla, kun viime kesänä näin sen upeat kasvustot.
      Olen listaihminen ja kaikki pitää aina laittaa paperille myöhempää käyttöä varten.

      Mukavaa viikonloppua ja maaliskuuta sinulle Ulla!

      Poista
  13. Poikkeuksena aikaisempiin vuosiin, minulla ei ole vielä mitään suunnitelmia pian alkavalle kasvukaudelle. Mutta ainahan tuo on komiasti laukalle karannut, viimeistään kun pääsen Särkän taimistolle.

    Ostoslistalla on pioni 'green halo', aluksi.

    Tuurenpihlajaa suosittelen, se on todella hieno.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luultavasti ei kannata murehtia, vaikka suunnitelmia ei olisikaan. Joskus olen keväällä päättänyt, että tulevasta kesästä tulee lapioton ja kevyt. Mönkään on mennyt joka kerran, eikä ole edes harmittanut. Laukalle lähtee, kuten sanoit, ja lähteköön.

      Green Halo onkin hieno pioni. Olen päättänyt pitäytyä olemassa oleviin pioneihini, mutta vannomatta paras siinäkin asiassa.

      Mukavaa viikonloppua ja maaliskuuta sinulle!

      Poista
  14. Minä ostin pari vuotta sitten veljilleni 40-vuotislahjoiksi tuurenpihlajat. Se kun on löydetty heidän syntymävuonnaan. Mieleeni jäi kirvely´, koska en enään kolmatta silloin raaskinnut itselleni ostaa!
    Mutta viime kesänä ostin ja olen siitä niin onnellinen!

    Minä olen jotenkin niin hyötytarhuri, että minun kasvatukseni on keskittynyt pitkälti vain syötäviin juttuihin. Mutta olen kyllä viime vuosina tajunnut, että puutarha on aina hyötypuutarha! Jos ei ihan suoraan tarhurin massuun, niin joku kasvi, hyöteinen, ötökkä, eläin tai eliö siitä hyötyy. Joten olenkin vähän katsellut sillä silmällä, jos vaikka aloittaisin noita perhoskasveja hommailemaan. Ja jos meille se mehiläispesä tulee keväällä, täytyyhän niitäkin huomioida!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oivallisesti sanottu: "puutarha on aina hyötypuutarha". Kyllä hyötykasveistakin voi nauttia myös silmänilona vatsanilon lisäksi. Esimerkiksi mangoldia kasvatan hyödyn lisäksi päästäkseni ihailemaan sen punaista lehtiruotia. Iloa on katsella pörriäisiä ja perhosia kasvattamissaan kasveissa. Kurkkyrtti on hurja siementäjä ja leviäjä, mutta kylläpä ötökät siitä tykkäävät.

      Mukavaa viikonloppua ja maaliskuuta sinulle!

      Poista
  15. Täältä blogimaailmasta löytää tosiaan uusia ihania kasvituttavuuksia, joita tulee toisinaan myös hankittua omaankin pihaan. Itse haaveilen rusokirsikan hankkimisesta ja keväisestä lemmikkiniitystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinulla on ihanat ja kannatettavat haaveet. Nyt vain toteuttamaan unelmia.
      Blogimaailma on lisännyt kasvitietouttani valtavasti ja moni bloggaajien esittelemä ihanuus on löytänyt tiensä puutarhaani.

      Mukavaa viikonloppua ja maaliskuuta sinulle!

      Poista
  16. Onpa sinulla kaikkia kivoja haaveita ensi kesää varten - pitää ollakin! Kelloköynnös on todella haastava kasvi kasvattaa! Sen kasvattamisesta olen luopunut jo kokonaan. Mutta haaveita aina on, omani kohdistuvat pioneihin yllättäen - yritän olla maltillinen, vaikka joskus tuntuu että se on haasteellista, yritän kuitenkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hankalien haasteiden selättäminen tuottaa ihan ylimääräistä onnistumisen iloa. Sinulla onkin paljon ihanuuksia ja erikoisuuksia. Olet kyllä ihan oikea puutarhamestari ja viherpeukalo.

      Mukavaa viikonloppua ja maaliskuuta sinulle Saila!

      Poista
  17. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  18. Meillä on puutarhassa lunta niin mahdottomasti, että vielä ei pääse hommiin tai tutkimaan, miten kasvit ovat selvinneet talvesta. Mutta etupihan talventähdet virittävät jo tunnelmaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paljon on meilläkin pihamaalla lunta ja jokakeväistä jäätä kulkuväylillä. Eikä kyllä tietoakaan talventähdistä. Muistelen, että sinulla on upea talventähtikasvusto pihallasi. Eipä aikaakaan, kun varmasti saamme ihailla kuvia niistä.

      Mukavaa viikonloppua ja maaliskuuta sinulle!

      Poista
  19. Suunnitelmia kyllä riittää, muutamia samoja olen miettinyt kuin sinäkin. Pallo/syyshortensia ja rusokirsikka nyt ainakin. Purppurapunalatvasta hankin jo siemeniä, pitäisi vielä vain kylvää. Siemeniä on PALJOn muistakin lajeista, joten kasvihankinnat taidan keskittää lähinnä puihin ja pensaisiin. Saa vähän korkeuttakin pihalle. Toiveissa olisi häivyttää rajat luontevasti näkyvistä kerroksellisella kasvillisuudella (pelkät pensasaidat on vähän tylsiä), mutta saa nähdä miten onnistuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suunntelmasi kuulostaa hyvältä. Puiden tuoma kerroksellisuus tekee puutarhasta kauniin ja elävän. Päätin, etten kylväisi sisälle perennojen siemeniä, vaan kasvattaisin niitä entiseen tapaan kesän aikana ulkona. Nyt alkoi jo kaihertaa ajatus, josko sittenkin kasvattaisin itse vaikkapa purppurapunalatvaa.

      Mukavaa viikonloppua ja maaliskuuta sinulle!

      Poista
  20. On mahtavaa, että puutarha tarjoilee aina uuden mahdollisuuden joka vuosi. Kaikki kesät eivät ole luonnolle eikä myöskään meille ihmisille samanlaisia ja joskus on syystä tai toisesta hieman huilivuosi.
    Meilläkin oli vähän välivuosi kaikkien istutusten kanssa ja jopa puutarhanhoidon kanssa viime kesänä. Nyt odotukset ovat korkealla. Odotan eniten, että saisin nähdä olemassa olevien kasvien kasvua ja haaveilen, että tulevana kesänä minulla olisi enemmän aikaa hoitaa puutarhaani paremmin.
    Mietin myös sitä, että haluan poistaa muutaman kasvin, joista en tykkää. On jännä, että jotkut pienetkin jutut tai värit jäävät häiritsemään ja "pilaamaan" kokonaisuuden. Mutta onneksi puutarhaa voi muokata ja ohjailla, vaikka luonto sanoisikin viimeisen sanan.
    Mielenkiintoista nähdä, mitä tämä kesä tuo tullessaan. Toivottavasti se olisi kaikin puolin hyvä ja me puutarhuritkin saataisiin nauttia kättemme työstä ja kaikesta kauneudesta täysin siemauksin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Usein tulee vähän liikaakin asetettua odotuksia tulevalle kesälle ja kaiken kasvulle. Puutarhassa touhuaminen on kuitenkin niin mukavaa, että vähitellen mahdolliset pettymykset ja takaiskut jäävät unohduksiin.
      Eikö ole jännää, miten vaikea on kaivaa jotain elinvoimaista kasvia pois, vaikka suorastaan inhoaisi sitä. Loppusyksystä siirsin kultapiiskut (tai oletettavasti kanadanpiiskut) toiseen paikkaan. Pari viikkoa niitä katseltuani kaivoin kokonaan pois ja hävitin. Syitä oli monia, mutta yhtään ei harmita.
      Eiköhän tulevasta kesästä tule taas antoisa ja saamme nauttia puutarhojemme kauneudesta.

      Poista
  21. Tykkään syyshohdekukista, mutta en saa niitä menestymään. Kuolevat aina heti ekan talven jälkeen. Ei vain taida olla mahdollisuuksia tarjota niiden vaatimia olosuhteita. Punahatut kyllä kukkivat, mutta eivät nekään mitenkään riehakkaasti. Listojen tekeminen on mukavaa, mutta olen kirjoitellut kasvitoiveita niin moneen eri listaan, että en enää muista, mihin olen ne kaikki laittanut...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kuullut muiltakin tahoilta, että syyshohdekukat olisivat vaikeita. Ehkä laitan niitä aluksi muutaman ja katson, kuinka käy. Punahatuista toivoisin muhkeaa pehkoa, jollaisen näin toissa kesänä eräässä puutarhassa. Ehkä niitäkin täytyy istuttaa todella monta saadakseen nopeasti kunnon kasvuston.
      Alkuun minäkin kirjoitin toiveita ja vinkkejä milloin minkäkin paperin kulmaan. Vihdoin keksin kirjata yhteen ja samaan vihkoon. Käytän paljon tietokonetta muistiinpanojeni kirjaamiseen. Tärkeintä, että löytää itselleen sopivan menetelmän.

      Poista
  22. Viisi kelloköynnöstä itänyt ja loppuja odottelen. Viime vuonna yksikään ei itänyt.
    Samaa syyshohdekukkaa olen havitellut. Siemenistä kauan sitten niitä kasvatin, mutta olivatkin enemmän keltaisia kuin punaisina hehkuvia, joten en ollut pahoillani, kun ne vähitellen kituivat pois.
    Joo, aina ei mene suunnitellusti, mutta onneksi se ei ole niin vakavaa.

    VastaaPoista
  23. Inspiroivia mietintöjä! Syyshortensioita voisin kyllä lisätä omalle pihallekin vielä muutamia, ovat upeita ja kiitollisia kukkijoita.
    Täällä mietitään vasta kylvöjä, eli pääosin kesäkukkavalikoimaa ensi kesäksi :) Perenna-, pensas- ja puuvalinnat on kyllä fiksua miettiä ajoissa valmiiksi, koska harvinaisempia lajikkeita saattaa olla vain keväällä tarjolla.

    VastaaPoista
  24. Samat aatokset ja kesänkaipuu täälläkin...

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!