Uusia asukkaita ja vanhojen muuttoja

Austin-ruusu Emily Brontë

 

Puutarhassamme alkaa olla jo aika täyttä. Se ei kuitenkaan vähennä innostusta uusien kasvien hankintaan. Lapion ja taimen kanssa on vaan tehtävä useampia kierroksia sopivaa istutuspaikkaa etsiessä. Tai sitten jokin jo reheväksi kasvanut vanhempi puska joutaa tehdä tilaa tuoreemmille. Olen kaventanut nurmikkoa jo niin paljon tai poistanut kokonaan, ettei istutusalueita oikein järkevästi voi enää laajentaa. 

Keväällä päässäni syttyi älynväläys, joka johti uuden istutusalueen syntymiseen. Tai paremminkin vanhan alueen kasvillisuuden täydelliseen vaihtumiseen. Poistin kasvimaan päädystä huonovointiset vadelmat ja istutin paikkaan muita kasveja. Alue kantaa edellisten asukkaidensa nimeä eli se on Vattupenkki.

Malus 'Aamurusko' - Koristeomena

Vattupenkin puiston puoleiseen päätyyn istutin koristeomena Aamuruskon. Sellainen meillä jo onkin yläpihan Pikkupuutarhassa. Olisihan noita koristeomenoita muitakin löytynyt, mutta pidän Aamuruskon vaaleanpunaisesta kukinnasta. Puun koko täysikasvuisenakin on juuri tuohon paikkaan sopiva. Se tuo kasvimaalle aikanaan kaivattua varjoa.

Aamuruskon tyvelle ilmestyi kosmoskukan taimi. Toistaiseksi siihen ei ole tullut kukkaa, mutta vielähän tuo ehtii.

Austin-ruusu Emily Brontë

Vattupenkin toiseen päähän istutin Austin-ruusu Emily Brontën. Paikka on Emilylle ehkä liian tuulinen, mutta toisaalta se saa nauttia koko päivän auringonpaisteesta. Emily on kotiutunut oikein hyvin. Postauksen ensimmäisessä kuvassa on yksi sen kukkaryppäistä. Hyvin hento varsi jaksaa kannatella ruuhkaista kukkarykelmää.

Suurin osa ensimmäisistä kukista on jo kuihtunut tai kuihtumassa. Uusia nuppuja on jo esillä. Tämä ruusu se ei turhia kursaile, vaan kukkii täysillä. Sopii minulle.

Sanquisorba obtuse - Nuokkuluppio korvatkoon punaluppion kuvan.

Vattupenkki ei ole kovin leveä, mutta pituutta sillä on useampi metri. Tein pari vuotta sitten marjapensaiden ja lehtikompostien väliin uuden puskalämpäreen, johon istutin Purppuraheisiangervo Diabolon, syyshortensia Vanille Fraisen ja punaluppion. Istutusalue tuntui koko ajan tyhmältä ja paikkaan sopimattomalta. Niinpä Vattupenkin rakentuessa, siirsin Diabolon ja Vanille Fraisen keskelle uutta penkkiä. Myös punaluppio siirtyi Vattupenkkiin. Pensaiden entisen paikan muutin takaisin nurmikoksi. Nurmikko on helpompi leikata, kun ei tarvitse ahtaassa paikassa pyöriä ympyrää.

Imperata cylindrica 'Red Baron' - Hurmesilkkiheinä

Vattupenkin takareunaan istutin nettikaupasta tilaamani kolme hurmesilkkiheinää. Ne olla möllöttivät pitkään sen näköisinä, etten ollut varma niiden juurtumisesta. Heinäkuussa niihin alkoi tulla uutta eloa eli uusia lehtiä on tullut ja mittaakin vähän enemmän.

Samaan penkkiin piti laittamani nettikaupasta niinikään tilaamani kellukka Pink Fluffyt. Ne tulivat juurakoina, jotka istutin ruukkuihin kasvamaan ja vahvistumaan. Kolmesta vain yksi heräsi ja sekin kuihtui lähes samantien. Kahdesta muusta ei näkynyt vilaustakaan. Laitoin kauppiaalle palautetta. Sain kuin sainkin rahat takaisin, mikä on minusta asiallista asiakaspalvelua.

Geranium hyprid 'Rozanne' - Jalokurjenpolvi

Lisäksi istutin Vattupenkkiin jalokurjenpolvi Rozannea. Ajattelin, että mitä nopeammin kasvit täyttävät penkin, sitä vähemmän on tilaa rikkaruohoille. Rozannen kasvutapa on kyllä turhan rento. Se kasvattaa pitkiä maassa makaavia versoja. Kuvauksen mukaan se on tiivis ja tuuheakasvuinen, minkä vuosi se sopii hyvin maanpeitekasviksi. Annan siis Rozannelle aikaa kotiutua kunnolla ja lunastaa lupauksensa. Sen iso, sinilila kukka on näyttävä ja kaunis.

Clematis 'Summer Snow' (Paul Farges) - Lumikärhö

Monilla on varmasti kokemuksia leikkaamattomista vuorimännyistä. Kuinka niistä kasvaa honteloja kummituksia. Oikearinteessä kasvaa malliesimerkkejä hoitamattomista vuorimännyistä. Niiden ulkonäkö on vuosien aikana hieman parantunut, kun ymmärsin vihdoin alkaa niitä typistämään. 

Syksyllä sahasimme pari liian korkeaksi kasvanutta haaraa pois. Saattaa olla, että loputkin vuorimännyt vielä lähtevät, mutta toistaiseksi ne saavat armonaikaa. Sahattujen tilalle jäi ammottava aukko, joka ei silmää miellytä. Pää kipeänä mietin, miten näkymää parantaisin. Lopulta keksin istuttaa lumikärhön, joka viihtyessään kasvaa jätiksi. Näin se täyttäisi tyhjää tilaa ja viherryttäisi ankean paikan nopeasti. 

13.5. istutetusta pienestä lumikärhön taimesta on kasvanut jo iso pehko. Laitoin sille avuksi puolikaaren muotoisen metallituen, jotta köynnös olisi ilmavasti irti maasta. Jotta kärhö saavuttaisi kuvan oikean laidan ulkopuolelle jäävän vuorimännyn rungon, laitoin pari metallista säleikköä ohjaamaan köynnöstä eteenpäin.

Clematis 'Summer Snow' (Paul Farges) - Lumikärhö

Uudessa kärhössa on jo runsaasti nuppuja. Kuten on Päivänliljapenkin korkeassa harjaterästuessakin kasvavassa vanhemmassa lumikärhössä. Sen leikkasin syksyllä aivan alas, kun kärhö oli valtava risukasa. Lumikärhön herääminen vei tavallista enemmän aikaa, mutta heräsipä kuitenkin. Vielä se ei ole entisissä mitoissaan. Ehtii kyllä. Jollei tänä kesänä, niin ensi vuonna sitten.

Hydrangea arborescens 'Pink Annabelle', Hydrangea arb. 'Sweet Annabelle' - Pallohortensiat

Oikearinteen alareunaan jäi edelleen aukko, jota ylemmäs istutettu lumikärhö ei täyttäisi. Eikä ole tarkoituskaan. Siihen istutin kaksi pallohortensia Sweet Annabelleä ja yhden pallohortensia Pink Annabellen, joka on valkoisen pallohortensian vaaleanpunainen muunnos. Kumpikin vaaleanpunainen pallohortensia on täysikasvuisena noin 1-1,5 m. Äkkiseltään katsottuna ovat muutenkin melko samanlaisia.

Ajan mittaan toivon mukaan tuuheutuvat, kasvavat korkeutta ja kukkivat kesäisin runsaina.

Lonicera periclymenum 'Serotina' - Ruotsinköynnöskuusama

Olopihalle uusia istutuksia tuli tänä kesänä vähemmän. Tarpeettomaksi käynyt, lahoava leikkimökki lähti muille maille vierahille. Sen paikalle teimme köynnösnurkkauksen (josta kerron mm. täällä). Nurkkauksen harjaterästukiin istutin kaksi ruotsinköynnöskuusama Serotinaa ja kaksi säleikkövilliviiniä.

Köynnökset ovat jo kiivenneet parimetrisen harjateräksen laelle. Odotan kovasti Serotinan kukkivan. Vielä ei ole nuppuja näkynyt.

Parthenocissus inserta - Säleikkövilliviini

Säleikkövilliviini on myös kiivennyt vikkelästi ylöspäin. Taidan leikata taustalla kasvavista syreeneistä muutaman köynnösnurkkausta hipovan oksan pois, jotta villiviini ei lähde seikkailemaan puihin. Tontin toisessa päässä tukimuurin reunalle istutettu villiviini ei odotusten mukaisesti verhoa harmaata muuria vaan kiipeilee syreeneissä.

Lychnis coronaria - Harmaakäenkukka

Harmaakäenkukka Oculataa minulla kasvaakin jo useammassa paikassa. Ihmettelin alkukesästä, kuinka kaikki harmaakäenkukat alkoivat kukkia valkoisina. Minne olivat hävinneet pinkkikeskustaiset? Minne olivat hävinneet Saaripalstan Sailalta saadut ja Muhevaiselta ostetut punaiset? 

Ei pitäisi olla niin hätäinen. Puutarhalla on oma tahtinsa. Valkoisiin tuli ihan itsestään pinkki keskusta. Sailan punainen harmaakäenkukka nousi sieltä, mihin se oli istutettukin. Myös ostetut harmaakäenkukat ovat punaisia. Minusta on kiva, että harmaakäenkukka muodostaa iloisia väripilkkuja muiden perennojen joukkoon. Samoin tekee etelänruusuruoho.

Päivänpesän elämää -blogin Katja totesi, että harmaakäenkukan punainen ei oikeastaan ole puhdas punainen. Ei olekaan. Enemmänkin tumma syklaaminpunainen.

Malus purpurea 'Royalty' - Koristeomena

Pikkupuutarhan näkyvin uusi asukas on koristeomena Royalty. Se ei ole aivan sitä, mitä halusin. Vuosi sitten istutin kovasti ihastelemani japaninkirsikka Royal Burgundyn, jossa on tummahipiäiset lehdet ja kerrotut vaaleanpunaiset kukat. Surukseni japaninkirsikka ei selvinnyt talvesta. Odotin ja toivoin, vaan elo oli puusta kadonnut. Kiersin puutarhamyymälöitä, soitin useampaan paikkaan ja selasin verkkosivuja. Loppu kaikkialta. Yhden löysin kauempaa, mutta sen hinta kirpaisi liikaa.

Niin sitten päädyin hankkimaan koristeomena Royaltyn. Sen lehdet ovat tummat, vaikkakaan eivät aivan yhtä tummat, kuin Burgundyssä. Royalty kukkii touko-kesäkuussa viininpunaisin kukin. Nekään eivät korvaa Burgundyn vaaleanpunaisia unelmia, mutta aina kaikki toiveet eivät täyty. Olen jo tottunut ajatukseen, että Pikkupuutarhan entisessä Kriikunapenkissä asustaa nyt koristeomena Royalty. Jospa se tekisi keväällä ensimmäiset kukkansakin.

Euphorbia spp. 'Ascot Rainbow' - Tyräkki

Kirjavalehtiset tyräkki Ascot Rainbowt tilasin nettikaupasta. Olivat juuri sitä, mitä odotinkin. Istutin ne Pikkupuutarhan Kivipenkin etureunaan, johon ovat kotiutuneet hyvin. Kukinta taitaa jäädä tältä kesältä. Hyvin ehtivät ensi kesänä. Aika kivan näköinen kasvi minusta.

SAATUJA

Kaikki seuraavat kasvit sain Lappalainen etelässä -blogin Nilalta. Jos meikäläisellä on jotain kasvia yksi tai kaksi kappaletta, Nilalla niitä on 10 kpl tai 20 kpl. Kasveja on aina kiva antaa ja saada. Jos toinen kuopaisee omasta puutarhastaan pussitolkulla taimia, tulee ainakin minulle hiukan nolo olo. Miten korvaisin saamani kasvit, kun minulla ei ole mitään sellaista, joka toiselta puuttuisi? Eikä moni kaipaa kotiloitakaan, joita kasveissani saattaa olla. 

Olen hyvin iloinen ja kiitollinen saamistani kasveista. Kaikille on löytynyt paikka. Kiitos Nila!

Aster alpinus - Alppiasteri
Corydalis solida - Pystykiurunkannus
Hydrangea arb. - Pallohortensia
Iris, taivaansininen
Iris germanica, keltainen
Pulsatilla vulgaris - Tarhakylmänkukka
Sedum - Maksaruoho

Phlox Peppermint Twist - Syysleimu

MUUTTANEITA TAI JAETTUJA

Seuraavat kasvit ovat muuttaneet paikasta toiseen joko kokonaisina tai jaettuina.

Karhunlaukka (Allium ursinum) uhkasi hukkua Makkaripenkissä valkotäpläimiköiden sekaan. Siirsin sen kasvimaan talon puolella sijaitsevaan Vapaapenkkiin, purppuraheisiangervon oksiston varjoon.

Nilalta pari vuotta sitten saatu Rusettinukki (Androsace sempervivoides) löysi uuden paikan Ovaalipenkin naapurin puoleisesta päästä. Toivottavasti se viihtyy siellä paremmin, kuin Oikearinteessä, jossa sulkaneilikka kasvoi rusettinukin päälle.

Kesäkukkatarhalta vuosi sitten ostettu Punahattu (Echinacea purpurea) siirtyi Pikkupuutarhan Kivipenkistä alapihan Syyspenkkiin. Siellä on jo ennestään punahattuja. En tiedä tämän punahatun lajikenimeä. Se on muita punahattuja huomattavasti matalampi.

Valkovarjohiippa - Epidemium x youngianum 'Niveum'

Tarhavarjohiippa (Epidemium Rubrum) ja Valkovarjohiippa (Epidemium x youngianum 'Niveum') asuivat aiemmin Makkaripenkissä. Niille oli käymässä samoin kuin karhunlaukalle eli valkotäpläimikät uhkasivat hentoja hiippoja. Siirsin hiipat alapihan Kurgaanin varjoiselle puolelle, josta sammalleimu oli ajat sitten lähtenyt ja jättänyt jälkeensä sopivat kasvinmenevät aukot.

Verikurjenpolvi (Geranium sanquineum 'Elke') taasen koki olonsa syyshortensia Vims Redin ahdistamaksi. Sille löytyi uusi paikka Vattunpenkin päästä, koristeomena Aamuruskon ja aidan välistä.

Iris germanica 'Ellenida' (mikäli se Ellenida on) siirtyi Majalispenkin liian varjoisasta paikasta Kurgaanin kentän puoleiselle sivulle, jossa aurinkoa on enemmän tarjolla.

Tähkäimikkä (Pulmonaria Majeste) oli alunperinkin liian ahtaasti Keittiöpenkissä. Sen siirsin Vapaapenkkiin, pienestä syyshortensia Sundae Fraisesta oikealle.

Patjarikko (Saxifraga x arendsii) voi huonosti Pikkupuutarhan Kivipenkissä. Siirsin sen kokeeksi alapihan Ovaalipenkkiin, jossa luulen sen viihtyvän paremmin. Saapa nähdä.

Nukkapähkämö (Stachys byzantina) rehotti Pikkupuutarhan Kivipenkissä kaatuillen käytävälle. Siirsin sen vastakkaiselle puolelle Muuripenkkiin. Jos se ei sielläkään halua seisoa pystyssä, mietitään asia uudelleen. Nukkapähkämö houkuttelee pörriäisiä, jonka vuoksi koitan saada sen viihtymään.

Tiarella cordifolia - Rönsytiarella

 
Rönsytiarella (Tiarella cordifolia) on viihtyessään erinomainen maanpeitekasvi. Kauniskin. Laitoin pari jakopalaa Valkeakuulaan alle, jossa toivon sen valloittavan tilaa. Keväällä hedelmäpuun alustat ovat sinisenään scilloista. Myöhemmin samaiset paikat ovat enimmäkseen mulloksella.

Saamme joka päivä sadetta. Välillä sentään on poutaisempaa ja lämpöä edelleen riittää ihan mukavasti. Harmillisesti sade tulee valtavalla voimalla. Kasvit alkavat olla aika kärsineen  näköisiä toistuvasta rummutuksesta. Lauantai-illan rankkasade painoi syyshortensia Grandifloran oksat maahan, jolloin yksi isompi oksa murtui kokonaan irti. Isokokoiset kukinnot eivät ole muutenkaan keveitä, puhumattakaan runsailla sateilla kostutettuina.

Ihan vähän aikaa sitten blogissa oli puhetta hortensioiden tukemisesta. Mainitsin, ettei pallohortensioita lukuunottamatta muut kaipaa tukea. Ensimmäisen kerran jopa isokokoinen ja paksuoksainen Grandiflora olisi tarvinnut tukemista. Muutaman maassa roikkuvan oksan sidoin runkoon, jotta oksanhaara ei murtuisi.

Kerrankin on syyshortensian kukintoja reippaasti maljakossa. Yksi Pink Annabellen oksakin sinne pääsi. 

Toivon aurinkoisia päiviä märkää puutarhaa kuivattamaan.
Myös teille kaikille kivaa alkavaa viikkoa!

Loppukesää eletään

Anemone tomentosa Robustissima - Hopeasyysvuokko

 

Kukinnan heinäkuussa aloittanut syysvuokko yritti kaiketi vihjailla, että kesä oli sitten tässä. Ei ole, en suostu siihen ajatukseen vielä. Siitäkään huolimatta, että sateita tulee harva se päivä ja sateessa lämpötila jää reilusti alle kahdenkympin. Hiekkarannalla löhöileviä tietenkin harmittaa, mutta voihan kesä olla paljon muutakin kuin bikinielämää.

Anemone hybrida 'Honorine Jobert' - Tarhasyysvuokko

Yllätykseksi ja iloksi löysin nupun myös vuosi sitten Pikkupuutarhan Muuripenkkiin istutetusta syysvuokosta. Koko kasvi on vielä pikkuinen, ei edes eskari-ikäinen. Seuraavaksi onkin huolehdittava tämän syysvuokon elinpiirin raivauksesta, sillä maahumala uhkaa kovasti valloittaa tilaa. Kuten se tekee monessa muussakin paikassa puutarhassani, mutta erityisesti Pikkupuutarhassa. Monen mielestä ihastuttava köynnös vaikka kesäkukkaruukussa. Toki sitäkin, mutta maassa raivostuttavan aktiivinen leviäjä.

Thalictrum delavayi 'Elin' - Jaloängelmä

Muutama vuosi sitten innostuin istuttamaan erilaisia jaloängelmiä. Näihin kaunottariin ihastuin muutamien blogien kuvia katsellessani. Kesällä 2020 hankkimani ängelmät merkitsin mielestäni tarkasti. Sitten ryhdyin tapani mukaan ängelmien asuttamaa penkkiä mylläämään uuteen uskoon ja siinä ohessa nimikyltit menivät iloisesti sekaisin.

Veikkaan kuvan jaloängelmää Eliniksi, mutta saatan olla väärässäkin. Tämän kukintaa jaksan käydä ihastelemassa. Hentona kasvina se saattaisi jäädä muiden jalkoihin, mutta aika korkeaksi kasvavana onnistuu saamaan huomiota osakseen. Kuvaaminen sen sijaan on hankalaa, varsinkin tuulessa.

Hydrangea paniculata Mustila - Mustilanhortensia

Syyshortensiat eivät petä, eivät tänäkään kesänä. Niiden kukinta kuuluu loppukesän kohokohtiin. Mustilanhortensia aloittaa meillä kukinnan yleensä ensimmäisenä.

Hydrangea paniculata 'Vanille Fraise'

Vanille Fraisessa on runsaasti kukkaterttuja, joskin minusta tavallista pienempiä. Leikkaan joka kevät edellisen vuoden kukinnot pois. Samalla myös ohuemmat ja heikot oksat ja joitakin korkeaksi kasvaneita oksia myös lyhennän. Näin kukkien pitäisi kasvaa suuriksi. Syyshortensia kukkii saman vuoden versoilla.

Kunhan Vanillen kukat alkavat punastua, pyörin sen ympärillä kameran kanssa taas ahkerasti. Kuten joka vuosi. En kyllästy.

Hydrangea paniculata 'Vim's Red'

Vim's Red kasvaa Vanillen kaverina. Vimsin kukkatertut ovat Vanillen kartiomaisia litteämpiä. Kukkiin on jo tulossa väriä. Myöhemmin syksyllä kukat ovat viininpunaisia.

Hydrangea paniculata Grandiflora

Grandiflora on jo iso puska. Kaatosade hakkasi sen alimmaisia oksia istutusalueen päälle, mutta sieltä ne nousivat sadepisaroiden kuivuttua. 

Echinacea purpurea - Punahattu

 
Kiemurapenkissä punahatut ovat viihtyneet jo aika monta vuotta. Ensimmäisen ostin taimena, muut olen kasvattanut siemenestä. Luultavasti nämä punaiset ovat Magnusta. Valkoiset White Swania. Hermoilen joka vuosi alkukesästä, ovatko punahatut kadonneet. Sieltä ne nousevat hitaasti mutta varmasti. 

Taustalla pitkävartiseksi kasvanut nuokkuluppio kaatuilee muiden päälle. Siksi olen koittanut sitä tukea niin metallikaarilla kuin muilla tavoin. Nuokkuluppio olisi varmaan parhaimmillaan ihan omana istutuksenaan. Enpä sitä istuttaessani tullut ajatelleeksi, kuinka reheväksi se kasvaa. Laitetaan mietintämyssyyn sen mahdollinen siirto.

Kanttausurakka on edennyt hyvin. Pari pätkää pitäisi vielä huoltaa. Kuvassa näkyvän Kotikiven katsojan puoleiselta tyveltä siirsin varjorikot toisaalle, sillä tuossa ne eivät viihtyneet. Ei siinä tunnu viihtyvän mikään muukaan. Aidan takana kasvava koivu lienee yksi nesteen ja energian muilta ryöväävä kasvi. Varastoin paikalle toistaiseksi irtokiviä. 

Kiven "kärjen" kohdalla näkyy hivenen vihreää. Sinne laitoin Kiemurapenkin mylläyksessä yli jäänyttä reunuspäivänkakkaraa. Tästä kuvasta on jo viikko. Nyt reunuspäivänkakkarat ovat juurtuneet ja pukkaavat jo nuppujakin. Siinä vasta sisukas kasvi.

Hydrangea serrata 'Blue Bird' - Safiirihortensia

Safiirihortensiakin muutti uuteen paikkaan. Aiemmin se kasvoi syysomenan lähellä. Paikka oli minusta huono monestakin syystä. Omenapuiden alle ja läheisyyteen ei parane istuttaa kasveja, joiden päälle ei soisi vahingossakaan astuvansa. Omppupuita on päästävä hoitamaan ja omppuja keräämään. 

Safiirihortensia on kesän aikana kasvanut muhkeaksi puskaksi. Kukkia siihen tuskin nytkään tulee, sillä kaikki sen versot ovat tämän vuoden kasvustoa. Toivon uuden paikan olevan suojaisampi, jolloin vanhat oksat saattavat talvehtia paremmin. Näin kukillekin on paremmat mahdollisuudet. Uudessa paikassa safiirihortensian suojaaminen jäniksiltä on myös helpompaa.

Mentha x rotundifolia - Omenaminttu

Siihen nähden, etten ole tällä kasvukaudella kovin montaa kertaa puutarhamyymälöissä käynyt, on istutettavaa riittänyt. Luetteloni mukaan olen istuttanut 33 uutta kasvia, osaa useampi samanlainen. Kahdeksan istutetuista on ollut itse siemenestä kasvattamiani.

Siirrettyjä luettelossani on 31 kappaletta. Osa näistä on jakotaimia eli koko kasvi ei välttämättä ole uuteen paikkaan siirtynyt.

Kottikärryt ovat pihalla kovassa käytössä. Meillä on kahdet kottikärryt, joista toiset mielestäni liian pienet ja heppoiset. Isompiin mahtuu enemmän tavaraa ja ne ovat vakaat lykittävät. Yhtenä päivänä Ukkokulta huomasi renkaan hajonneen. Taisi kivituhkaurakka olla liian rankka muutenkin kovia kokeneille kottareille. Kaupasta löytyi kärryihin uusi rengas. Kirkkaanpunainen keskusta antaa kivan säväyksen vanhoille kottareille.

Hylotelephium telephioides, Sedum telephium - Isomaksaruoho

Kuvan valkoista isomaksaruohoa kasvaa puutarhassani siellä täällä. En ole sitä itse istuttanut, vaan jostain se on tullut omin avuin. Muuten kiva kasvi, mutta sillä on tapana rötköttää pitkin pituuttaan. Jostain syystä se hakeutuu istutusten reuna-alueille ja kaatuilee käytäville.

LuontoPortti.fi:n mukaan isomaksaruoho kasvaa alkuperäisena luonnonkasvina Etelä- ja Lounais-Suomessa sekä länsirannikolla Merenkurkun korkeudelle.

Hylotelephium telephioides, Sedum telephium - Isomaksaruoho

Näin loppukesästä tuon isomaksaruohon valkoiset kukat ovat monenlaisten pörriäisten suuri suosikki. Parhaimmillaan kukinnot ovat tupaten täynnä kiinnostuneita lentäjiä. Kukat ovat valkeita aika vähän aikaa. Ehkä sateillakin on osuutensa, mutta viime päivinä lähes kaikki kukinnot ovat muuttuneet ruskeiksi. Yhä ne sellaisinakin kiinnostavat pörriäisiä.

Mahonia

Mahonioissa on nyt runsaasti marjoja. En ole aiemmin niihin huomiotani kiinnittänyt, mutta nyt selvitin marjojen olevan syötäviä. Siemenet ovat mahdollisesti lievästi myrkyllisiä eli ne pitäisi poistaa, jos marjoista aikoo tehdä esimerkiksi marmeladia. Voisin kokeilla, mutta siementen poistaminen pienistä marjoista saattaa muodostua turhan työlääksi hommaksi.

Minulla mahoniat kasvavat talon puistopäädyssä, tuijarivistön edessä. Mahonioiden seurana on rhodoja. Paikka on valikoitunut mahonioille siksi, että se on kautta aikain ollut yksi harvoista vähemmän aurinkoisista paikoista tontillamme. Luin Mustilan puutarhan sivuilta, että mahoniat sopivat hyvin havujen ja rhodojen kumppaniksi. Kerrankin olen osannut toimia kaukoviisaasti.

Tuijien leikkaus on ollut koko kesän työlistalla. En vain ole ehtinyt saksiin tarttua. Ehkä esteenä on jossain takaraivossa ollut myös tieto tehtävän rankkuudesta. Joka kerran ikkunasta katsoessa ja ohi kulkiessa olen ajatellut, että kohta ryhdyn työhön. Tällä viikolla se vihdoin tapahtui. Ukkokulta tuli avuksi, sillä pensasleikkurin kanssa joutuu väistämättä pitämään käsiä ylhäällä. Taukoja on pakko pitää, etteivät kädet puudu aivan totaalisesti.

Keväällä 2021 ammattipuutarhuri kävi leikkaamassa tien reunan aitatuijat. Samalla hän madalsi niitä reippaasti, jotta jatkossa voisin hoitaa leikkauksen ilman tikkaita. Aiemmin olen leikannut tuijia sähkökäyttöisillä pensasleikkureilla, mikä vasta työlästä onkin. Johdon siirtäminen, kiskominen ja asettaminen milloin mihinkin sopivaan asentoon vie oman aikansa. Nyt hankin akkukäyttöisen pensasleikkurin, jossa on teleskooppivarsi ja kääntyvä terä. Helpotti kummasti tehtävää.

Keskellä timanttituija-ohukainen, muut kartiotuijia.

Pelkästään tien reunan aitatuijissa meni pitkä tovi. Sitten oli hoidettava puistopäädyn tuijarivi, olopihan kolme yksilöä ja alapihalla vielä neljä tuijaa. Timanttituijat kasvavat luonnostaan tasaisiksi, eivätkä kaipaa kovin paljon leikkaamista. Sen sijaan kartiotuijat ovat huomattavasti paremman näköisiä leikattuina. 

Harmittelin, että olen antanut tuijien kasvaa liian korkeiksi. Niiden leikkaaminen on paljon helpompaa, kun korkeutta ei ole liikaa. Muutenkin leikkaaminen vaatii jonkin verran harjoittelua, jotta oikea ote ja tyyli löytyy. Rankin työ on nyt tehty. Vielä täytyy käydä hienosäätämässä eli siistimässä yksittäisiä kohtia. 

Seuraavalla kerralla levitän pressun leikkausalueelle, sillä leikkausjätteen siivoaminen on oma ohjelmanumeronsa sekin. Muistelen Puutarhan Lumo -blogin Kruunuvuokon menetelleen niin. Hänhän on tunnetusti havupuiden mestarileikkaaja. 

Kesä on erinomaista aikaa kuskata tarpeettomia tavaroita kiertoon ja kaatopaikalle. Pari viikkoa sitten vuokrasimme omakotiyhdistyksen ison peräkärryn, jonka lastasimme täyteen tavaraa. Päällimmäiseksi kannoimme hyvin palvelleen sohvan. Olen verhoiluttanut sen  kahdesti, mutta nyt sille ei löytynyt enää meille käyttöä. Kierrätykseen se ei kelvannut, sillä heillä on sohvia muutenkin ruuhkaksi asti.

Yksi kaivonrengas on odottanut pihan nurkassa kiertoon lähtöä. Olen kerännyt siihen oksia odottamaan kulloistakin haketusta, mutta nyt päätimme tämänkin tarun olevan tiensä päässä. Rengas painaa aivan tuhottomasti,  joten omin voimin sitä ei millään peräkärryyn kiskota eikä nosteta. Niinpä Ukkokulta aloitti renkaan pilkkomisurakan. Tavoite on saada rengas neljään osaan, jolloin saamme sen kuskattua kaatopaikan kiviaineskeräykseen. Kolmen tunnin poravasaroinnilla on kohta ensimmäinen pilkkomisura saatu aikaan. Vielä kolme muuta uraa, mutta sade keskeytti työn.

Valoilmiö iltataivaalla pe 18.8.23

Taivaalle tuijottaja näkee harva se ilta hienoja ilmiöitä. Viime perjantaina taivaalla oli sateenkaarta muistuttava muodostelma. Aurinko ei paistanut, eikä vettäkään satanut. Joku meteorologi varmaan osaisi selittää ilmiön syntymekanismin.

Käsityökori on ollut koko kesän kaapissa. Yhtenä iltana innostuin nostamaan sen esille. Lankaa ja puikotkin löytyivät. Uuden sukan varsi eteni kantalappuun, mutta siihen se on taas tyssännyt. Tekee mieli kutoa, mutta pää kumisee tyhjyyttään. Joku isompi neule voisi olla kiva. Toisaalta isän hoivakotiin on taas kiva viedä sukkia viimeistään jouluksi niin vanhuksille kuin hoitajillekin. Eli taidan kutoa sukkia, kunnes idealamppu päässäni syttyy ja keksin jotain muuta kudottavaa. Tai löydän hyvän mallin.

Cobaea scandens - Kelloköynnös

Vielä on viikko jäljellä elokuuta. Lämmintäkin on riittänyt niin, että lyhythihaisella ja sukitta pärjää. Nautitaan ja iloitaan kesästä, kun sitä vielä riittää.

Mitähän kivaa taas puutarhaan istuttaisi?

Lumen ja jään vähitellen sulaessa on hyvä hetki järjestellä päässään poukkoilevia kasvisuunnitelmia. Viime vuonna postasin vinkkilistan purkamisesta jo 4.1. eli silloin listasin kasveja, joita olin ihastellut monissa blogeissa ja joita olin ajatellut hankkia omaan pihaani.

Komeamaksaruoho - Sedum 'Herbstfreude'

Niinhän siinä sitten kävi, että vinkkilistan ehdokkaista hankituksi tuli vain syyskimikki Brunette. Sekin vasta syksyn loppumetreillä. En hankkinut loistokärhö First Lovea, en myöskään rusokirsikkaa, enkä punaluppiota tai pallohortensia Pink Annabelleä. Koko kesä meni toipuessa tapaturmasta, surressa karvakaverini muuttoa paremmille hiirestysmaille ja kärvistellessä kuivuuden keskellä. Suunnitelmia on kiva laatia ja niiden toteutumista mukava tavoitella. Kunhan muistaa, että välillä tulee syystä tai toisesta esteitä ja takapakkia.

Kelloköynnös - yksi neljästä itäneestä.

Viime keväänä kylvöjen kanssa onni suosi tätä rohkeaa. Kelloköynnökset itivät esimerkillisesti ja yhden keijunmekonkin sain kasvamaan ja kukkimaan. Nyt tuuri näyttää toisenlaiselta. Olen kylvänyt kolme pussillista kelloköynnöksiä, yhteensä siis 27 siementä. Niistä on itänyt neljä ja viidennestä on hentoja viitteitä. Keijunmekoista ei ainuttakaan havaintoa. En ole luopunut toivosta, sillä kelloköynnökset ovat hitaita itämään. Joka aamu käyn toiveikkaana kylvöksiä tutkimassa ja henkisesti niiden itämistä tukemassa.

Punahattu - Echinacea purpurea

Vaan millaisia ovat suunnitelmat tulevan kesän istutuksille? Sehän on selvää, ettei aina ole tarvetta hankkia mitään. Puutarha ei tule koskaan valmiiksi. Vähintäänkin luonto tekee tepposiaan ja harventaa kasvustoa. Ja tunnettu juttuhan puutarhureiden keskuudessa on kasvien kierrättäminen pitkin tonttia. 

Purppurapunalatva - Eupatorium purpureum.

Sitten viime kevään aikomusten hankintalista on saanut uusia houkutuksia. Tuurenpihlaja on nyt ykkösenä ja sille on jo paikkakin katsottuna. Hyönteisten olosuhteita ja syyskukintaa ajattelin parantaa istuttamalla alapihalle purppurapunalatvaa. Sitä on jo vähän yläpihalla, jossa se viime kesän kuivuudessa jäi matalaksi ja kukki vaisusti. 

Syyshohdekukka - Helenium Autumnale-ryhmä

Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa ihastuin elokuussa loistavan oranssinpunaisina kukkiviin syyshohdekukkiin. Syyshohdekukkaa minulla ei ole laisinkaan ja se on juuri sellainen katseenvangitsija, joka sopii syksyyn valmistautuvaan puutarhaan. Eikä kyllä sovi unohtaa komeamaksaruohoa ja punahattuja. Niistä pörriäiset ja perhoset tykkäävät ja niistä tykkään minäkin. Niin paljon, että entisten lisäksi voin uusiakin istuttaa.

Syyshortensia - Hydrangea paniculata 'Vanille Fraise'

Tässä viime kesän kuvia selatessa esiin tulivat myös syyshortensian kuvat. Voinko sittenkään olla hankkimatta pinkkiä pallohortensiaa? Ajoittain kuvittelen, ettei meille enää mitään mahdu, mutta kun tarpeeksi lapion kanssa tonttia kiertää, eiköhän aina joku kolo pallohortensialle löydy. Ja loistokärhö First Lovelle. Kaipa nyt yksi, kaksi tai kolme punaluppiotakin jonnekin väliin saa tungettua. Onhan tässä pari-kolme kuukautta aikaa miettiä, kunnes tulee aika ryhtyä toimeen.

Lemmikki - Myosotis sylvatica

Viime kevään kuivuuden vuoksi on paras varautua tappioihin. Saattaapi siis käydä niin, että yhden jos toisenkin aukkopaikan joudun uusilla kasveilla täyttämään. Puhumattakaan sisäänkäynnin Bermudankolmiosta, jonka uusimistarpeesta jo 5.2. olen kertonutkin.

Joko sinun ajatuksesi askartelevat lapion varressa ja multakasan kupeessa? Mitä sinä suunnittelet istuttavasi?